Maanantaijää, viikko 17: Maanantaina mietitään kiekkoa, ei vaaleja

LIIGA / Artikkeli
Kärpät on askeleen Tapparaa edellä kannujahdissa.
Kuva © Antti Romsi - http://www.romsi.net
Kiekkokausi lähenee loppuaan, mutta ennen kesälomia on edessä vielä herkullisimmat hetket. Mestaruustaisto käy kuumimmillaan, eikä debatoinnilta ole säästytty kaukalon ulkopuolellakaan. Maanantaijään tapetilla ovat liigan ratkaisujen lisäksi muun muassa palkkakeskustelut.

Kiekkoviikko alkoi maanantaina, kun sekä Tapparan ja Lukon että Kärppien ja JYPin välisissä välieräsarjoissa pelattiin seitsemännet ottelut. Tampereella ja Oulussa pelatut ratkaisevat ottelut kääntyivät kotijoukkueelle, joten toisena keväänä peräkkäin mestaruuden kohtalon ratkovat Kärpät ja Tappara.

Viikon aikana finaalisarjaa ehdittiin pelata jo kolmen ottelun verran. Tappara haki keskiviikkona ison ryöstön Oulusta, mutta sekä perjantain että lauantain otteluiden voitot takasivat Kärpille 2−1-sarjajohdon.

Perjantaina pelattiin myös välierissä pettymään joutuneiden Lukon ja JYPin välinen pronssiottelu. Raumalla pelatun ottelun taso lässähti odotetusti, eikä ottelu tarjonnut jääkiekon suurta juhlaa. Lopulta JYP oli asteen verran nälkäisempi vieden pronssit Jyväskylään 2−1-voitolla. Näin Lukko joutui jälleen pettymään, kun käteen jäi ainoastaan neljäs sija.

Onnistuuko Tappara vihdoin kapuamaan korkeimmalle korokkeelle? Mitä Ville Niemisen kaltaisen persoonan poistuminen kaukaloista aiheuttaa? Muun muassa näihin kysymyksiin pureutuu Jatkoajan liigatoimitus.

Ken maalille tahtoo, siitä mustelmilla maksaa.
Kuva © Antti Romsi - http://www.romsi.net

Tapparan tilanne näytti upealta toisen pelin kolmanteen erään asti. Nyt joukkue on 1-2-otteluvoitoin tappiolla. Tekikö Tappara jotain väärin tai huonosti?

Juha Oinonen: Tappara pelasi johtoasemassa todella huonosti. Puolustuspelaaminen oli löysää ja huolimatonta, mistä Kärpät rankaisi välittömästi. Kolmannen ottelun ratkaisi Kärpille Joonas Kemppaisen hyökkäysketjun ylivoimaisuus, mihin Tappara ei löytänyt aseita.

Ainakin kotiotteluissa olisi mahdollisuus peluuttaa esimerkiksi Josh Greenin johtamaa ketjua Kemppaisia vastaan. Varsinkin Green ja Masi Marjamäki ovat pudotuspeleissä taklanneet aktiivisesti ja haastaneet vahvasti myös hyökkäyspäässä.

HIFK:ta vastaan Tappara käänsi sarjan itselleen peluuttamalla Jarkko Malisen johtamaa kolmosketjua helsinkiläisten ykkösketjua vastaan. Nyt Tapparalla on vastassaan pudotuspelien ja ehkä koko kauden paras hyökkäysketju.

Tapparan maalivahtipeli ja viisikkopuolustus ovat toimineet laadukkaalla tasolla. Kahden parhaan joukkueen taistellessa mestaruudesta ovat ratkaisevat erot todella pieniä. Olisi mielestäni jopa ylimielistä Tappara-valmennukselta olla asettamatta Kemppaisen ketjua erityisvartiointiin.

Kärppien Ivan Huml oli pääosassa ottelusarjan toisessa pelissä. Kolmannessa Joonas Kemppaisen johtama ketju otti taas ohjat käsiinsä. Missä Kärpillä on eniten parannettavaa?

Valtteri Tahkola: Kärppien suurin tehtävä on pitää pelillisen kehityksensä käyrä edelleen suunnattuna ylöspäin. Joukkue on parantanut kahdessa viimeisessä finaaliottelussa peliään erä erältä.

Puolustuspelaaminen on myös parantunut selkeästi välieräsarjasta JYPiä vastaan, totta kai Lasse Kukkosen mukaantulolla on siihen suuri merkitys. Omassa päässä Kärpillä kuitenkin riittää vielä petrattavaa. Kärpät on edelleen omassa päässä tietyin väliajoin lirissä, kun Tappara antaa aggressiivista painetta puolustajiin. Kärppien pitää päästä kiekon kanssa paineen alta paremmin pois.

Tomi Karhunen parantaa ottelu ottelulta, eikä hänen pelaaminen ollut lauantaina enää niin epävarmaa kuin aikaisemmin. Tällä hetkellä Juha Metsola on kuitenkin maalivahdeista se kuumempi. Karhusen pitää pystyä lyömään Metsola tänäkin keväänä.

Kumpi voittaa mestaruuden ja miksi?

Oinonen: Kolmen ottelun perusteella ei voi esittää kuin valistuneita arvauksia. Kaikki ottelut ovat ratkenneet maalin erolla, eikä kumpikaan joukkue ole pystynyt hallitsemaan kokonaista ottelua. Sekä yksittäinen ottelu että koko ottelusarja voi ratketa yhteen virheeseen ja erityisesti siihen, pystytäänkö vastustajan virheet hyödyntämään.

Tapparalla on finaalijoukkueista kuitenkin enemmän parannettavaa. Aluksi Tappara vaikutti jopa olevan niskan päällä, mutta kahden peräkkäisen voiton jälkeen Kärpät vaikuttaa valmiimmalta mestaruustaistoon.

Tapparan on ennen kaikkea päästävä eroon tyhmistä jäähyistä ja puolustuspään virheistä. Kärpät on saanut varsin maltillisellakin karvauksella Tappara-puolustuksen lähes paniikkiin.

Kärppien saatua pyörityksen Tappara-alueelle on tamperelaisilla ollut suuria vaikeuksia saada kiekkoa keskialueelle, vaikka purkuun olisi aikaa ja tilaa. Aktiivisella liikkeellä Kärpät on myös saanut Tappara-viisikon hajotettua, mihin kirvesrinnat taas eivät ole hyökkäyspäässä riittävästi kyenneet.

Uskon kuitenkin, että Tappara pystyy riittävän tasonnoston tekemään. Takana on huikea nousu Lukkoa vastaan ja kolme peräkkäistä pakkovoittoa. Lisäksi Tapparan riveissä pelaa kymmenen pelaajaa, jotka ovat kahtena keväänä peräkkäin kokeneet finaalitappion.

Nämä asetelmat ja Tapparan peli kahdessa ensimmäisessä loppuottelussa puhuvat sen puolesta, että kolmatta kertaa peräkkäin Tappara ei anna Kanada-maljan karata käsistä.

"Kärppien pelilinen suunta ja pankissa oleva potentiaali kääntävät tämän sarjan Ouluun."

Tahkola: Olen tässä Juhan kanssa eri linjoilla, mutta sen kyllä allekirjoitan, että ottelusarja on ollut todella tasainen. 

Mielestäni Kärppien joukkueen ulosmitatun potentiaalin määrä on paljon pienempi kuin Tapparalla. Tamperelaiset marssivat eteenpäin tällä hetkellä lähes koko kapasiteetillaan, kun taas Kärppien ulosmittaamaton potentiaali on vielä suuri.

Joonas Kemppaisen ketjusta on turha puhua, se on sen luokan syömähammas, jonka varaan Kärpät voi hyvin nojata. Kärpillä on kuitenkin Ivan Humlin onnistumisien myötä toinenkin ketju joka alkaa pikku hiljaa pääsemään omalle tasolleen.

Esa Pirnes joutuu raahaamaan yhden huonokuntoisen tšekin painoista kivirekeä harteillaan, eikä hänestä siksi saada hyödynnetyä täyttä kapasiteettia. Lukas Kašpar on kuitenkin osoittanut heräilemisen merkkejä viime aikoina.

Oulussa pelillisesti suunta on koko ajan ylöspäin. Puolustus alkaa osoittamaan viime keväältä tuttuja otteita, esimerkiksi viisikkopuolustaminen on tiivistynyt huomattavasti kahdessa viimeisessä finaalissa. Lisäksi Karhunen alkaa olla jo siinä kunnossa, että pystyy olemaan voittava maalivahti.

Hyökkäyspeli on saanut yhden huippusylinterin lisäksi toisen ratkaisuihin pystyvän ketjun mukaansa. Kolmaskaan ei ole kaukana siltä tasolta, jolla sen pitää olla.

Tuntuu hieman koomiselta, että Oulussa on päästy finaaleihin sellaisella joukkueella, jossa kärkipelaajat ovat flopanneet totaalisesti. Kärppien onni on se, että Kemppaiset ovat ottaneet viimeisen harppauksen Euroopan eliittiin.

Seuraavan ottelun merkitys on luonnollisesti tässä sarjassa suuri. Jos Kärpät pystyy ottamaan toisen ryöstön Hakametsästä, sitä ei enää pysäytä edes viime kauden Tapparaa henkisesti paljon vahvemmat ja nälkäisemmät kirvesrinnat.

Tällä hetkellä Tappara ja Kärpät ovat kuitenkin pelillisesti niin lähellä toisiaan, että marginaalit ovat pienet. Pomppu sinne, pomppu tänne. Kärppien pelilinen suunta ja pankissa oleva potentiaali kääntävät tämän sarjan Ouluun. Niin tylsää kuin se onkin.

Liiga ilmoitti, että sen seurat karsivat tulevalla kaudella ja lähivuosina pelaajapalkkioitaan. Pelaajayhdistys vastasi tähän kriittisesti kertomalla vastustavansa palkanalennuksia. Miten kommentoit osapuolten julkituloja?

Antti Wennström: Olihan tässä ristiriitaisia sävyjä, eikä muuten ollut ainoa erikoinen uusiutuneen Liiga-tiedotuksen viesti julkisuuteen.

Ensinnäkin Liiga puhuu nyt seurojen suulla asiasta, josta sen olisi ollut parempi olla hiljaa.

Pelaajabudjetin pienentämisestä kannattaisi työnantajapuolella avata suunsa vain silloin, jos yksittäinen seura on talousvaikeuksissa. Silloin seuran kannattaa hakea sympatiapisteitä ja vannoa vaikka nuorekkaan sekä taistelevan seuran nimeen, vaikka pelaajabudjettia leikattaisiinkin.

Yleisön syyllistäminen on viimeinen asia, joka kannattaa tehdä − siinäkin tapauksessa, että asiassa oltaisiin oikeassa. On totta, että Liiga-kuluttaja ei ole valmis investoimaan merkittävästi enemmän tuotteeseen. Ei sitä kuitenkaan kannata ääneen sanoa, sillä se luo vain negatiivista mielikuvaa ja vastakkainasettelua.

Silloin kannattaa hymyillä, ottaa yksi olut, huutaa metsään ja palata panostamaan nöyrään työntekoon sekä tuoreisiin ideoihin. It helps, ja niin edelleen.

"Jyväskyläläisten pelaaminen muistutti täyttä sekametelisoppaa, jota yksikään kokki ei pelasta."

Pelaajayhdistyksen kannanotto taas oli melko poliittisen oloinen. Tämä antoi viestin siitä, että yhdistys puolustaa jäseniään, mutta mielestäni sielläkin kannattaisi keksiä keinoja kiinnostuksen lisäämiseen.

Tiivistettynä: tällä vastakkainasettelulla molemmat osapuolet häviävät.

Eric Perrinin joutsenlaulu päättyi JYPin pronssijuhliin.
Kuva © Jouko Kylmäoja, http://www.kylmaoja.net

JYP voitti pronssia ja Lukko sijoittui neljänneksi. Mitä hyvää ja huonoa joukkueiden kausista voi sanoa?

Jere Korkalainen: Suurin anti tästä kaudesta oli JYPin kasvojenpesu, ja etenkin Marko Virtasen kasvojenpesu. Virtanen osoitti olevansa vakavasti otettava valmentaja, kun hurrikaaniryhmän peli alkoi toimia kauden kriittisimmillä hetkellä. Juuri kukaan ei osannut odottaa JYPin kauden päättyvän pronssimitalit kaulassa, eikä kirkkaampikaan mitali jäänyt kauaksi.

Kun uusi henkilö astuu joukkueen päävalmentajan saappaisiin, vertailu käy väistämättä edellisiin valmentajiin. Virtanen pesi kevään aikana JYPin edeltävät valmentajat Jyrki Ahon ja Risto Dufvan otteluvoitoin 5−0. Vaikka näiden numeroiden taakse kätkeytyy myös muita asioita, Virtanen poimi pronssimitaleilla ison sulan hattuunsa.

Toinen positiivinen asia on se, että suuret panostukset JYP-Akatemiaan kantoivat vihdoin hedelmää myös konkreettisesti. Mikkojen, Luoman, Kaltevan, Mäenpään ja Viitasen takana tuli neljä JYP-kasvatiksi laskettavaa nuorta puolustajaa, jotka osoittivat täyttävänsä liigapuolustajan saappaat.

Negatiivisin asia oli sekä tiettyjen yksilöiden että koko joukkueen tason runsas ailahtelu. JYP näytti jo syksyllä, että sillä on täysi potentiaali marssia päätyyn asti, mutta läpi kauden jatkuneet lipsahdukset kaatoivat sen unelman.

Runkosarjan aikana ongelmana oli pelitavallinen sekavuus, kun jyväskyläläisten pelaaminen muistutti täyttä sekametelisoppaa, jota yksikään kokki ei pelasta. Pudotuspelien aikana oli yksilöiden vuoro lipsahdella. Erityisesti välieräsarjassa JYP oli liian kuriton, mikä johti tukkuun turhia rangaistuksia. Lisäksi jokunen takaiskuosuma jätti jyväskyläläisille jossittelun varaa, mutta yksin Tuomas Tarkkiin JYP ei kaatunut.

Hannu Viinikkala: Lukon osalta hyvää oli se, että joukkueen suoritustaso jatkui siitä mihin se edellisenä keväänä loppui. Risto Dufvan pelikirja ei ole mikään maailman kaunein, mutta sillä saavuttaa tasaisesti pisteitä.

Joukkueena Lukko oli paremmin rakennettu, mitä edeltäjänsä. Lopputulos meni kuitenkin askeleen verran toiseen suuntaan. Tähän vaikutti oleellisesti loukkaantumiset. Ville Vahalahti ja Jerry Ahtola olivat pahoja menetyksiä, eikä heidän korvaamisensa ollut edes mahdollista.

Joukkueiden peruskiekkojargoniin kuuluu, että ei sota yhtä miestä kaipaa. Ehkä vähän näinkin, mutta kun kärkiketjuista otetaan kaksi hyökkääjää pois, niin johan kaipaa.

Lukko otti kauden alussa pienoisen riskin lähtemällä sarjaan lukumääräisesti suhteellisen pienellä pelaajamäärällä. Kun lisäksi Dufva jakoi vastuuta ennemminkin kokeneiden miesten harteille, joukkueen peluutuksesta puuttuivat sekä laajuus että tasaisuus.

Kärkihyökkääjille merkittiin liian monta kertaa yli 20 minuutin peliaikoja ja vastaavasti muutamien hyökkääjien peliminuutit jäivät reilusti alle 10 minuutin. Lukon tilille merkittiin kauden aikana yhteensä 84 SM-liiga- ja CHL-ottelua. Se on niin suuri kuorma, että vastuu pitäisi jakaa viiden ketjun ja neljän pakkiparin osalle.

Ville Niemisen viimeiset piirrot jäähän on piirretty.

Ville Niemisen ura päättyi perjantaina. Miten kommentoit Niemisen merkitystä suomalaiselle jääkiekolle? Millainen on Liiga jälkeen Niemisen?

Oinonen: Niemisestä tulee ensimmäisenä mieleen sitkeys ja peräänantamattomuus. Nuori tamperelainen tahkosi kolme ja puoli kautta AHL:ssa unelmoiden pääsystä NHL-joukkue Colorado Avalanchen kokoonpanoon.

Vastaavassa ajassa moni muu eurooppalainen on luopunut unelmasta pelata maailman kovimmassa kiekkoliigassa - mutta ei Nieminen.

Heti ensimmäisellä NHL-kaudellaan "Nemo" pääsi juhlimaan Stanley Cupin voittoa. Niemisen lisäksi vain kahdeksan suomalaista kiekkoilijaa on saavuttanut tuon himoitun mestaruuden. Stanley Cupin lisäksi Nieminen on saavuttanut maajoukkueessa olympiahopeaa ja World Cupin kakkossijan. SM-liigasta saaliiksi jäi kaksi hopeamitalia.

Suomalaiseen jääkiekkoon Nieminen jättää valtavan aukon nimenomaan persoonana. Myös hengenluojana ja joukkueen sytyttäjänä Tappara-kasvatti oli omaa luokkaansa. Ensi kaudella Liigassa on yksi loistava taklaaja ja maskimies vähemmän, mutta seuraavasta sukupolvesta voi joku loikata "Nemon" rooliin.

Eikä Nieminen ole jättämässä rakastamaansa lajia. Huhujen mukaan Nieminen olisi ensi kaudella Mestis-joukkue KeuPa HT:n päävalmentaja eli kiekkofanit saavat jatkossakin nauttia tästä räiskyvästä persoonasta.

Viikon twitaatti:

» Lähetä palautetta toimitukselle