Kuluneen viikon välieräkamppailut ovat olleet vertaansa vailla. Vaikka molemmissa sarjoissa meinattiin katkoa toisen joukkueen siipiä jo pariinkin otteeseen, ollaan maanantaina kutkuttavassa kahden seiskapelin tilanteessa.
Mitkä joukkueet menevät finaaleihin? Kenen maalivahti kestää? Kenen olisi pitänyt tehdä kaikki paljon paremmin? Viikon maanantaijäillä kysymyksiin vastaamassa ovat Juha Oinonen ja Valtteri Tahkola.
Lukon ja Tapparan sarja venyi seitsemänteen otteluun. Mikä sai mielestäsi Tapparan nousemaan 1-3-voitoista tasoihin?
Juha Oinonen: Niin pelaajat kuin päävalmentaja Jussi Tapola ovat nostaneet esille joukkueessa vallitsevan loistavan joukkuehengen ja taistelutahdon.
Tapparan henkisestä vahvuudesta saatiin näyte jo neljännessä välieräottelussa, kun kirvesrinnat nousivat kolmen maalin takaa-ajoasemasta tasoihin. Lepsun puolustamisen vuoksi Tappara hävisi kyseisen ottelun, mutta kokosi rivinsä kahdessa seuraavassa pelissä – ja taisteli ottelusarjan tasoihin.
Eiköhän siinä ole riittävästi näyttöä siitä, että maalivahti nimeltä Metsola on tullut voittamaan – ei sulamaan.
Valmennus hienosääti kokoonpanoja hieman viidenteen otteluun, mutta tärkeimmät muutokset tapahtuivat pelaajien asenteessa. Pelatessaan selkä seinää vasten Tappara luisteli, laukoi ja taklasi aktiivisemmin. Ja iski maalinsa suoraviivaisella pelillä.
Yksilötasolla oleellista on, että Olli Palola ja Teemu Aalto onnistuivat maalinteossa kuudennessa ottelussa. Aallon palattu ykkösylivoimaan Tappara on tehnyt kahdessa pelissä kaksi ylivoimamaalia, joista Aalto tykitti itse toisen. Tehokas ylivoima on mahtava ase ottelusarjassa, jossa jäähyjä on jaettu niukasti.
Sarjan neljännen ottelun jälkeen kaikki seurasivat suurennuslasilla Juha Metsolan otteita, mutta oliko arvostelu kyseisen pelin perusteella ylimitoitettua? Miten kommentoit Metsolan pelaamista tänä keväänä?
Oinonen: Kahden hävityn loppuottelusarjan myötä Metsola on pudotuspeleissä erityisen suurennuslasin alla. Pienenkin lipsahduksen jälkeen aletaan puhua Metsolan sulamisesta ja unohdetaan kaikki huipputorjunnat.
Hyvänä päivänä Metsola olisi voinut torjua kaikki neljännessä välierässä maaliin johtaneet tilanteet. Kuitenkin vain Olavi Vauhkosen laukaus pienestä kulmasta voidaan laittaa maalivahdin piikkiin. Ja kunniaa pitää antaa myös hyvälle laukaukselle.
Maalivahti on usein helppo valinta syntipukiksi. Mainitussa neljännessä välierässä viidestä Lukon maalista neljä johtui Tapparan puolustusvirheistä. On kuitenkin helpompi muistaa, että Metsola päästi kolme maalia reilussa kymmenessä minuutissa ja otettiin vaihtoon.
Mielestäni Metsola on pelannut pudotuspeleissä hyvin. Yksikään maalivahti ei ole virheetön. Oleellista on, että Metsola nosti selvästi tasoaan, kun joukkue sitä eniten tarvitsi. Eli viidennessä ottelussa, jossa Lukolla oli ensimmäinen katkaisumahdollisuus. Pakkovoiton lisäksi Metsola torjui nollapelin.
Eiköhän siinä ole riittävästi näyttöä siitä, että maalivahti nimeltä Metsola on tullut voittamaan – ei sulamaan.
JYPin ja Kärppien pelissä mennään seitsemänteen otteluun. Kenet nostat Kärppien ja JYPin sarjan suurimmiksi yllättäjiksi?
Valtteri Tahkola: Kärppien riveistä yksi suurimmista yllättäjistä on ehdottomasti ollut joukkueen nuori puolustaja, Markus Nutivaara. Nuorukainen jouduttiin nostamaan pakonkin saattelemana oululaisten pelaavaan kuusikkoon, kun kapteeni Lasse Kukkonen loukkaantui sarjan alussa.
Nutivaara osoitti jo runkosarjassa, että päästessään pelaamaan hän ei ujostele. Ennakkoluuloton ja rohkea asenne kaukalossa vakuuttavat.
Puolustajalupauksella on potentiaalia tulevaisuudessa vieläkin suurempaan. Erinomaisesti liikkuva Nutivaara iski sarjassa ensimmäisen aikuisten liigamaalinsa, mutta puolustuspäässä on vielä kehitettävää. Kulmaväännöissä meinaa papu loppua pikaisesti kesken, kun vastassa on Miika Lahden kaltaisia satakiloisia tarzaneja.
JYPin sarjan suurin yllättäjä löytyy myös alakerrasta. Puolustaja Aleksi Salonen on ollut suurin yllättäjä positiivisessa mielessä. Mikko Kaltevan ja Salosen pakkipari on ollut jyväskyläläisten kuusikosta se varmin.
Tällä hetkellä joukkueessa ei ole oikeastaan ainuttakaan takuuvarmaa oman pään luutaa, vaan rypäs välimallin kiekollisia puolustajia joiden vahvuudet eivät ole omassa päässä.
Ennen sarjaa uumoiltiin, että pienikokoinen Salonen tulisi olemaan ongelmissa liukkaiden kärppähyökkääjien kanssa, mutta muutamaa jäähyä lukuunottamatta mies on pärjännyt hyvin. Konkaripuolustajat Marko Kauppisen johdolla ovat suorittaneet paljon heikommin.
Kärppien pakisto kärsii Lasse Kukkosen poissaolosta. Miten kommentoit muun puolustuksen otteita tänä keväänä?
Tahkola: Oululaisten alakerta on suorittanut läpi kevään hieman kaksijakoisesti. Lasse Kukkosen poissaolo on näkynyt tietenkin rajulla tavalla, mutta esimerkiksi Nutivaaran otteet ovat olleet yllättävän hyviä. Konkaripuolustaja Arto Laatikainen on ottanut puolustuksessa komennon vakuuttavasti itselleen Kukkosen ollessa telakalla.
Ulkomaalaispuolustajilta huudeltiin tasonnostoa ennen pudotuspelejä, etenkin Dan Spangilta ja Ryan Glenniltä. Ensiksi mainittu on pelannut pirteämmin kuin runkosarjassa, mutta ei edelleenkään täytä ulkomaalaisvahvisuksen kriteerejä. Aivan liian pehmeä omassa päässä ja hyödytön hyökkäyspäässä.
Parivaljakon toinen osapuoli, Glenn, on ollut Spangin tavoin välillä melkoisessa pesukoneessa omassa päässä, mutta saanee hyökkäyspään väläyttelyillään enemmän anteeksi kuin jenkkipakki.
Adam Masuhr ei ole yllättänyt, mutta ei myöskään pettänyt. Hyökkäyspäässä ja kiekollisena mies on edelleen iso lisä alakertaan, mutta omassa päässä kovasta tsempistä huolimatta pahoissa ongelmissa. Ei siis mitään uutta.
Yhteenvetona, Kärppien puolustus kaipaa kipeästi Kukkosta takaisin. Tällä hetkellä joukkueessa ei ole ainuttakaan takuuvarmaa oman pään luutaa, vaan rypäs välimallin kiekollisia puolustajia joiden vahvuudet eivät ole omassa päässä.
Tuomas Tarkki ei ole ollut jokaisessa ottelussa terävimmillään, ja samaa voidaan sanoa myös Iiro Tarkista. Tomi Karhunen vaihdettiin Kärppien maalille kuudennessa ottelussa. Kummalla joukkueista on yliote ja pitäisikö Karhusen aloittaa seitsemäs ottelu maalilla?
Tahkola: Maalivahdeista puhuttaessa Oulussa otetaan tällä osastolla rankasti kaktusta kakkoseen. Tuomas Tarkki on Oulun katastrofipelin jälkeen ollut kuin muuri maalillaan. Tarkki on vakuuttavalla työskentelyllään ja isoilla torjunnoillaan käytännössä hinannut JYPin tässä sarjassa tähän pisteeseen. Vanhempi veljes sai selvästi kasattua itsensä maalilta vaihdon jälkeen.
Lauri Marjamäellä taas on rutkasti pähkäiltävää maanantain maalivahtivalinnan suhteen. SaiPa-sarjassa Tomi Karhunen pelasi heikosti, ja Iiro Tarkki käytti tilaisuutensa hyväksi ja tiputti Karhusen penkille.
Tarkki ei kuitenkaan ole ollut yhdessäkään pudotuspeliottelussa niin vakuuttava kuin veljensä, ei lähellekään. Kiekot pomppivat, ja pelistä ei paista läpi samanlainen itseluottamus kuin isoveljeltä toisessa päässä.
Mielestäni Marjamäki käytännössä löi maanantain maalivahdin lukkoon siinä vaiheessa, kun vaihtoi Tarkin Karhuseen Tuomas Pihlmanin 3−1-maalin jälkeen.
Karhusen aloittamista puoltaa myös se, että mies nousi samoista lähtökohdista viime keväänä Jussi Rynnäksen ohi ykkösmaalivahdiksi ja torjui Marjamäen Kärpät mestaruuteen. Tämä ei varmasti voi olla näkymättä, kun Marjamäki puntaroi pelaavaa maalivahtia.
Selkeä yliote JYPillä, Karhunen maalissa Kärpillä.
Viikon twitaatti:
Kuinka monta erää lätkämatsin pitää kestää että toi pirun #vinoshow perutaan??? #nelonen #liiga
— Kaj Palmroth (@kaizu57) April 4, 2015
