Maanantaijää, viikko 13: Maalivahdin piilottelua, joukkotappelu ja tunnistamaton lentävä sylkäisy

LIIGA / Artikkeli
Tunnelmat ovat lämmenneet Kärppien ja SaiPan otteluissa.
Kuva © Antti Romsi - http://www.romsi.net
Maanantaijään tämän viikon setissä käydään läpi kaikkien puolivälierien tilanteita. Tunnelmat ovat kuumenneet useammalla paikkakunnalla, mutta toimittajat pitävät toistaiseksi tunteensa kurissa. Oliko se sylkäisy vai ei?

Kulunut kiekkoviikko päräytti liikkeelle Liigan puolivälierät. Kaksi ottelua viisaampana vain yksi sarjoista on tasan, kun SaiPa onnistui kukistamaan Kärpät kotiottelussaan.

Bluesin ja KalPan aseettomuus on ollut toistaiseksi silmiinpistävää, eikä etenkään kuopiolaisilta näytä tällä hetkellä löytyvän aseita edes Lukon todelliseen haastamiseen. Blues jäi kotonaan nollille ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan.

Miten tähän on päädytty? Miten joukkueet ovat yllättäneet hyvässä ja pahassa? Kysymyksiin vastaavat tällä viikolla kunkin ottelupaikkakunnan seuratoimitukset. Viikon pelaajat valitaan tällä kertaa sarjoittain - hyvässä ja pahassa.

Kärpät-SaiPa-ottelusarja on tilanteessa 1−1. Miten analysoit sarjaa tähän mennessä? Kenet nostaisit esille hyvässä ja pahassa? Mikä on ollut sarjan mielenkiintoisin ilmiö?

Janne Onnela: Kärppien ja SaiPan puolivälieräsarja on taatusti uponnut yleisöön. Kahdessa pelissä on nähty 14 maalia ja kuusi pelirangaistusta. Kelpaa varmasti.

Oulun peli meni SaiPalta ohi, mutta kotipelissä Lappeenrannassa rytisi tuttuun tapaan. Kärpät puolestaan jatkaa runkosarjasta tutulla virkamiesmäisellä ilmeellä. Pudotuspeleissä sillä ei onneksi pääse jatkoon.

Seuraava peli on sarjan kannalta merkittävä. Odotan Kärpiltä, ei enempää eikä vähempää, kuin kauden parasta esitystä. Jos näin ei tapahdu, oululaisten osakkeet tippuvat silmissäni merkittävästi.

Lappeenrannassa Kärppien paletti etenkin peräpäästä oli pahasti sekaisin. Tomi Karhunen on jo suolattu, mutta ei aivan kaikkea voi Karhusen piikkiin laittaa. Maalivahti jää yksin, kun puolustuspaletti ei toimi. Puolustajista etenkin Lasse Kukkoselta odotan todella paljon enemmän. Seuraavassa pelissä myös kypärän pitää tippua vähintään kerran!

Myös oululaisten ulkomaalaisvitjalta pitää nähdä jatkossa parempaa. Ivan Huml lupasi Jatkoajan haastattelussa heidän olevan parhaimmillaan pudotuspeleissä. Nyt on aika lunastaa lupaukset. 

Pekka Tirkkonen teki lauantain peliin juuri oikeat muutokset: surffaaja Dave Spina popcorneille ja Markku Flinck kokoonpanoon. Flinck on kuin tehty pudotuspeleihin ja tuo esille juuri niitä SaiPan vahvuuksia, joiden varaan se näissäkin pudotuspeleissä nojaa. En ymmärrä mikä aivopieru Tirkkoselta oli jättää Flinck sivuun avauspelistä.

Jatkossa SaiPan ei tarvitse tehdä muuta kuin jatkaa samaan malliin ja pitää energiatasot tapissa. Tällöin joukkue on ulosmitannut varmasti kaiken, eikä jossiteltavaa jää, kävi sarjassa miten tahansa.

Sam Lofquist on päässyt pelaamaan omilla vahvuuksillaan.
Sam Lofquist on päässyt pelaamaan omilla vahvuuksillaan.
Kuva © Mikko Pylkkö mikko.pylkko@jatkoaika.com

Täytyy vielä poimia lappeenrantalaisten riveistä Sam Lofquistin nimi esiin. Jenkkipakki on noussut yhdeksi koko Liigan parhaimmista kiekollisista puolustajista.

Sarjan ilmiö on ollut toistaiseksi maalivahtipelaaminen. SaiPa pommitti Karhusen jo seulaksi, kun taas toisessa kenttäpäädyssä Jussi Markkasen tuuraaja Andreas Bernard on esiintynyt odotusarvoihin nähden yllättävän hyvin. 

Tappara-HIFK-ottelusarja on tilanteessa 2−0. Miten analysoit sarjaa tähän mennessä? Kenet nostaisit esille hyvässä ja pahassa? Mikä on ollut sarjan mielenkiintoisin ilmiö?

Juha Oinonen: Ottelusarja on ollut tasainen. Molemmat pelit ovat kääntyneet Tapparalle vain maalin erolla, Helsingin ottelu vieläpä jatkoajalla.

Maaleja on kuitenkin nähty enemmän, mitä ennakkoon ajateltiin. Tappara on pystynyt hyödyntämään parhaita aseitaan. Taitavat hyökkääjät ovat päässeet iskemään maaleja parhaalta sektorilta. Olli Palola on jatkanut siitä, mihin hän runkosarjassa jäi. Kahdessa pelissä on syntynyt yhtä monta maalia kuin viime keväänä 20 pelissä.

Päästettyjen maalien määrä kertoo karua kieltään löysästä puolustamisesta. Erityisesti Markus Kankaanperä on ollut kaukana parhaasta tasostaan. Konkaripakki on joutunut katsomaan useaa HIFK-maalia lähietäisyydeltä.

HIFK:n toivoisi keskittyvän eniten siihen, mitä kaukalossa tapahtuu. Nyt otsikoissa ovat eniten olleet ex-pelaajat ja tiedottajat. Tapparalle toki sopii mikkihiiriksi nimittelyt - varsinkin kun kyseiset maestrot Pekka Jormakka ja Jan-Mikael Järvinen nousivat toisen ottelun ratkaisupelaajiksi.

HIFK on kuitenkin ollut hyvin mukana molemmissa peleissä. Varsinkin Nikolai Goldobinin pirteät otteet Helsingin pelissä nostattavat toiveita. Sen sijaan slovakkitähti Tomas Zaborskylta on lupa odottaa paljon enemmän tehoja.

Toistaiseksi ottelusarjan ilmiöksi nousee Kevin Lankisen piilottelu Aamulehden toimittajalta. Toki pettymyksen ymmärtää hävityn kotipelin jälkeen, ja nuorta maalivahtia on ehkä vilpittömästi haluttu suojella. Tällä tavalla Lankinen nostettiin kuitenkin aivan suotta kohtuuttomaan valokeilaan. Nuorukainen kun joutui muutenkin yllättäen joukkueensa ykkösmaalivahdiksi.

Lukko-KalPa-ottelusarja on tilanteessa 2−0. Miten analysoit sarjaa tähän mennessä? Kenet nostaisit esille hyvässä ja pahassa? Mikä on ollut sarjan mielenkiintoisin ilmiö?

Hannu Viinikkala: Sarja on lähtenyt käyntiin Lukon hallitessa tapahtumia. Oikeastaan on jatkettu siitä, mihin runkosarjassa jäätiin. Lukko harjoitteli kahdesti, miten KalPa pidetään pois maalintekopaikoilta, ja on nyt jatkanut siitä astetta tiukemmalla puolustuspelillä.

Sarja on ohi tulevana torstaina, mikäli Pekka Virta jatkaa valitsemallaan pelitavalla. Jos se tuottaisi maalipaikkoja, perustelut saman pelitavan käyttämiseen ymmärtäisi. Mutta kun ylikontrolli ei tuota edes tekopaikkoja, sen käyttäminen jatkossa on jo vähintäänkin ihmeellistä.

Lukosta kaikki ovat pelanneet sotasuunnitelman mukaisesti. Nimenä voidaan mainita maalivahti Ryan Zapolski, vaikka jenkkivahti helpolla onkin päässyt. Kaksi peräkkäistä nollapeliä on kuitenkin maininnan arvoinen asia. Toinen nimi on tietysti Olavi Vauhkonen. Isokokoinen laitahyökkääjä on ollut kuin nuori varsa kevätlaitumella. Maaleja tulee, on miehen selkä kumpaa maalia kohti tahansa.

Vieläkö Virran suojatit nousevat taisteluun välieräpaikasta?
Vieläkö Virran suojatit nousevat taisteluun välieräpaikasta?
Kuva © Juuso Pellava - juuso.pellava@jatkoaika.com

KalPasta mieleen tulee ensimmäisenä Jukka Voutilainen. Herätys Jukka. Ota itseäsi niskasta kiinni, ja aloita työnteko. Sarja alkoi perjantaina 20.3.2015, ellet sattumalta huomannut.

Ilmiöstä en tiedä, mutta Jonne Tammelan kohtaaminen Eetu Kosken kanssa on noussut päivän puheenaiheeksi. KalPa tarvitsee nuorukaisen energian kaukalossa, joten toivottavasti mitään sylkäisyä ei tapahtunut.

Juha Koljonen: Sarja on noudatellut täydellisesti käsikirjoitusta. Lukko pelaa äärimmäisen tiiviisti, ei päästä KalPaa maalintekosektorille, iskee tehokkaasti vastaan ja käyttää ylivoimansa. Ei raumalaisillakaan maalipaikkoja ole solkenaan ollut, mutta viimeistely on ollut jäätävän tehokasta.

KalPa ei ole ollut millään osa-alueella Lukkoa parempi ja on vaikea nähdä savolaisten voittavan tässä sarjassa yhtään peliä. Seuraavaan peliin KalPan on lähdettävä puolustamaan korostetun tiiviisti, mutta pelitavan muuttaminen on tällä aikataululla silkka mahdottomuus. Kiekkoa on vaikkka syöteltävä koko ensimmäinen erä omassa päädyssä, mutta kahden ensimmäisen pelin tapaista alkua KalPa ei kestä.

Toistaiseksi sarjan parhaasta pelaajasta ei synny väittelyä. Lukon kolmosketjun laituri Olavi Vauhkonen on tehnyt raumalaisten kuudesta maalista kolme ja syöttänyt yhden. Järkälemäistä hyökkääjää on mahdoton pitää maalin edustalta pois. Sopii Risto Dufvan sapluunaan ja on erinomainen ase Lukon ylivoimaan.

Tammelan väitetty sylkemistapaus on ehdottomasti sarjan ilmiö ja samalla surullinen esimerkki nykyajan hätäisestä some-lynkkauksesta. Koko tilanne oli nuorukaisen kannalta äärimmäisen epäonninen, sillä "sylkeminen" oli vain täydellisesti ajoittunut pleksin heijastus. Pelaajan kannalta tällainen leimaaminen on surullista, vaikka onneksi tieto leviää myös toiseen suuntaan nopeasti.

JYP-Blues-ottelusarja on tilanteessa 2−0. Miten analysoit sarjaa tähän mennessä? Kenet nostaisit esille hyvässä ja pahassa? Mikä on ollut sarjan mielenkiintoisin ilmiö?

Eero Hurmerinta: Yksi iso syy siihen, miksi Blues on tappiolla ottelusarjassa, on siinä että jälkipelien hakeminen on mennyt liiallisuuksiin ja samalla olennaiseen keksittyminen on heikentynyt. Samalla JYP on osannut pysyä rauhallisena näissä tilanteissa. Kenties paras esimerkki tästä nähtiin toisen ottelun alussa, kun Stefano Giliati sai kakkosen huidottuaan Tuomas Tarkkia, ja JYP kuittasi ylivoimalla. Tuon jälkeen Bluesilla ei enää ollut samanlaista intoa mennä vastustajan maalia kohti, mikä johtikin ensimmäiseen nollille jäämiseen sitten lokakuun.

Puolustuspään paketti on suhteellisen hyvin kasassa molemmilla joukkueilla, mistä kertoo vain yksi viidellä viittä vastaan tehty osuma. Sekä Tuomas Tarkki että Eetu Laurikainen ovat olleet hyvässä iskussa pudotuspelien alkuun, eikä heitä voi juuri päästetyistä maaleista syyttää. 

JYP sen sijaan on hyödyntänyt ylivoimiaan tehokkaammin. Hurrikaanipaitojen syöttöpeli ylivoimissa on paremmissa kuosissa, mutta myös maalintekopeli. Blues laukoi ylivoimatilanteissaan varsin paljon ohi lauantain ottelussa. Kim Hirschovits on ainakin toistaiseksi pysynyt pimennossa, mutta osittain syytä voi vierittää ketjukavereidenkin niskaan.

Jere Korkalainen: Sarjan ilmiö tähän mennessä on ollut mediapeli. Jos laskuista jätetään pois Jyrki Ahon tuomareista valittaminen, sekä valmentajat että pelaajat molemmissa leireissä ovat olleet varsin niukkasanaisia. Perjantaina Jyväskylässä oli lähes mahdotonta saada vastausta, jonka mitta olisi ollut yli kaksi sanaa.

Ennen sarjaa puhuttiin JYPin ikärakenteeltaan vanhemman joukkueen koituvan hurrikaaniryhmän kohtaloksi. Näin ei ole ainakaan vielä käynyt, vaan jyväskyläläiset ovat iskeneet Bluesin heikkoihin kohtiin vanhan mestarin elkein. Erityisesti espoolaisten nuori puolustuskalusto on ollut paineen alla varsin haavoittuvainen.

Sarjan silmäänpistävimmät yksilöt ovat olleet Juuso Ikonen ja Giliati. Herrat ovat joukkueidensa parhaat pistemiehet kauden keskinäisissä otteluissa. Siinä missä Ikonen on syöttänyt molempien otteluiden voittomaalit, on Giliati jäänyt mieleen vain provosointiyrityksistään. Giliatin kohdalla pilkka on osunut omaan nilkkaan.

Viikon twitaatti

» Lähetä palautetta toimitukselle