Maanantaijää liikkuu tällä kertaa neljässä eri otteluparissa. Illan puolivälieräkamppailuissa on yhteensä neljällä joukkueella mahdollisuus nousta voiton päähän jatkopaikasta, mikä voi tarkoittaa jopa Liigan ennakkosuosikille Tapparalle henkisen selkärangan taittumista.
Jatkoajan Liiga-toimitus keräsi yhteisvoimin yhden väitteen kautta kipupisteen tai muuten mielenkiintoisen noston kautta olennaisia teemoja pöydälle.
Tappara-Ilves, otteluvoitot 1-2: Jos Ilves voittaa maanantaina, ei tämän ottelusarjan Tappara pysty siitä sillasta nousemaan.
Lassi Seppä: Tampereen puolivälieräsarjan kaikki ottelut ovat olleet pelillisesti todella tasaisia. Ilves on onnistunut rikkomaan omalla tekemisellään Tapparan mestarilliselle pelille ominaisia asioita, eikä Jussi Tapolan miehistö ole näyttänyt runkosarjassa ylivoimaiseen voittoon purjehtineelta joukkueelta kuin hetkittäin.
Savinainen ja Henrik Haapala etunenässä ovat harrastaneet täysin pelin ulkopuolisia paineja Ilves-pelaajien kanssa.
Karri Kivi on saanut Tapparan kärkipelaajat − erityisesti Veli-Matti Savinaisen − pihteihinsä. Savinainen ja Henrik Haapala etunenässä ovat harrastaneet täysin pelin ulkopuolisia paineja Ilves-pelaajien kanssa.
Näiden tähtipelaajien tulisi kanavoida energiansa ihan muihin asioihin, kuin kreikkalais-roomalaiseen välienselvittelyyn. Kultakypärä on viimeksi pakotettu painiin yhtä vahvasti finaaleissa 2013. Joka pelissä on tullu tilanteita, jossa peli on jo toisessa kenttäpäädyssä ja esimerkiksi Haapala ja Aleksi Mustonen ovat vääntäneet toisessa päässä painia.
Ilveksellä on tällä hetkellä enemmän ratkaisijoita kuin Tapparalla, ja mikäli tilanne ei maanantain ottelussa muutu, ja Tapparan tulos pysyy negatiivisena, menee Ilves tästä sarjasta jatkoon. Joukkueiden välinen tasoero ei lopulta ole niin älyttömän suuri, etteikö tupsukorvat kairaisi yhtä voittoa seuraavista kolmesta mahdollisuudestaan.
TPS-HIFK, otteluvoitot 2-1: HIFK voi nousta taistelemaan voitosta vain ja ainoastaan nostamalla kiekollisen pelinsä tasoa. Jokainen kovistelu on pelaamista TPS:n pussiin.
Vinski Virtanen: Tarkemmin sanottuna HIFK:n tulee nostaa kiekollisen pelinsä tasoa varsinkin ylivoimalla. Runkosarjassa helsinkiläisten ylivoimapeli oli tilastollisesti Liigan heikointa, ja jos mahdollista, se on ollut puolivälierissä jopa häpeällisen huonoa. Turkulaisyleisön lisäksi HIFK:n erikoistilannepelaamiselle ovat nauraneet torin pulutkin.
HIFK ei ole tehnyt pudotuspelien viidessä ottelussaan yhtään ylivoimamaalia. Se on päästänyt TPS:n kahdesti alivoimalla läpiajoon, joista turkulaiset ovat onnistuneet molemmilla kerroilla. Maalit ovat stadilaisten huolimattoman pelaamisen takia HIFK:n ylivoimalla TPS:lle 2−0. Ylivoimista on ollut enemmän jopa haittaa kuin hyötyä, kun TPS on saanut alivoimasta "selvittyään" hengen päälle.
Ainakin toistaiseksi TPS:n pelaajien päät ovat pysyneet kylminä HIFK:n körmyjen provosoidessa. Helsinkiläiset ovat kuitanneet nahinoista vain itselleen jäähyjä, mikä on ollut omiaan auttamaan mustavalkoisia. HIFK voi omalla hyvällä liikkeellään hankkia TPS:lle rangaistuksia, mutta tällöin joukkueen on maltettava pysyä kiekossa. Huolimatonta roiskimista on nähty liikaa.
Punaiset kykenevät kyllä pitämään kiekkoa, kuten Helsingissä pelatun toisen osaottelun avauserässä saimme todistaa. Aktiivinen luistelu ja kiekottelu rikkovat Palloseuran peliä enemmän kuin turhat kovistelut. HIFK:n ongelmana tosin on, että se ei ole koko kaudella juurikaan onnistunut pelaamaan ehyitä 60-minuuttisia, vaan vire on kestänyt otteluiden sisällä erän tai kahden verran.
KalPa-Pelicans, otteluvoitot 2-1: Pelicans alkaa vasta lämmetä. Ykköstykit ovat vielä maaleitta, ja kun sieltä alkaa ropista, on KalPan peli menetetty.
Antti Wennström: Sinnepäin. Tähän mennessä pelaajista ovat onnistuneet KalPalla maalitilinsä auki saaneet nimimiehet, etenkin ykköskenttä, kun taas Pelicansilla nimenomaan ykköstykeillä riittää vielä parannettavaa. Pelicansilla oli varaa heittää jopa kakkosvahti kesken ottelusarjan kehiin, ja se toi voiton.
en luottaisi liikaa vastaiskuihin ja trap-pelaamiseen paras seitsemästä -sarjan voiton aseena
Helpommin kuitenkin sanottu kuin tehty. KalPa on ollut kokonaisuutena hallitsevampi ja aktiivisempi joukkue kiekollisena. Lauantaina se vaikutti aavistuksen verran väsähtäneen tiukkaa ottelutahtia, eikä hallinta tuottanut tarpeeksi terävää viimeistelyä. Ottelutahti myös jatkuu varsin tiiviinä, mutta luulen välipäivän virkistävän KalPan luistelua ja terävyyttä taas maanantaiksi.
Asia, joka taas puoltaa Pelicansin mahdollisuuksia, on sen maltillisuus. Lauantaina vieraskaukalossa vain kaksi jäähyä. Jos minun pitäisi valita, en luottaisi liikaa vastaiskuihin ja trap-pelaamiseen paras seitsemästä -sarjan voiton aseena, mutta tällä hermokontrollilla Pelicans saa lyötyä löylyä kaksinkamppailujen sekä päätypelien kautta joutumatta koko ajan ottavaksi osapuoleksi.
Summatakseni vastaukseni laajennan Pelicansin lämpenemisen sen kiekolliseen pelaamiseen. Jos Pelicans on maanantaina kaksikosta kiekollisesti aktiivisempi, sillä on täydet mahdollisuudet kääntää tämä ottelusarja voitoksi. Asemasodassa sen vire ei riitä kolmen lisävoiton verran.
JYP-HPK, otteluvoitot 1-2: Yonkmanin ja O'Brienin mainostettu kovuus ei ole näyttänyt erikoisemmin estävän törkeyksiä kaukalossa. Yonkman ei pysty suojelemaan joukkueensa tähtipelaajia, eikä O'Brien kunnolla edes maalivahtiaan?
Lauri Meriläinen: Aloitetaan Shane O'Brienista. Kahdessa ensimmäisessä ottelussa JYP ajoi kovaa maalille riippumatta siitä, oliko maalinedustan isännäksi hankittu O'Brien kentällä tai ei. Pari kertaa O'Brien antoi jopa lisävauhtia kohti Emil Larmia liukuneelle vastustajalle.
Petteri Nikkilää Yonkman muistutti lähinnä kevyellä sipaisulla alasuojaan, mutta ennaltaehkäisevää vaikutusta sillä ei nÄiden todisteiden valossa ollut.
Ajoittain JYPin korostettu maalillemeno näytti jopa kostautuvan. Pelaajat tuntuivat sutaisevan kiekkoa vain nopeasti kohti Larmia, jotta pääsisivät heti ajamaan tämän syliin. Kolmannessa ottelussa tämä kuitenkin väheni huomattavasti samalla, mutta sekin oli seurausta siitä, miten JYP passivoitui kokonaisuutena ja aiempi äijämäinen aktiivisuus oli vaihtunut kokonaisvaltaiseksi arkailuksi O'Brienista riippumatta.
Sitten Nolan Yonkman. HPK ei ole ajanut yhtä voimakkaasti maalille kuin JYP. Siinä on varmasti myös Yonkmanilla ollut vaikutusta. Toisaalta HPK on onnistunut juoksuttamaan järkälepakkia kulmaralleissa onnistuneesti ja kanadalaisen jalka on alkanut selvästi painaa otteluiden ja sarjan edetessä.
Yksi Yonkmanin lisäarvoista JYPille pitäisi olla myös se, että hän takaa joukkuekavereilleen työrauhan. Jos kohtelet meitä kaltoin, Nolan-setä tulee ja vetää korvasta. Noh, mailalla jäässä maannutta JYP-kapteenia mailallaan niskaan lyönyttä Petteri Nikkilää Yonkman muistutti kevyellä sipaisulla alasuojaan, mutta ennaltaehkäisevää vaikutusta silä ei näiden todisteiden valossa ollut.
Viikon pelaaja: Antti Lehtonen, Ilves
Ilveksen maalivahti Antti Lehtonen on virittelemässä Karri Kiven loistavan taktisen onnistumisen takana mahdollisesti kevään ja koko 2000-luvun suurinta pudotuspelipommia. Ilves on edelleen yksilöiltään heikompi kuin Tappara, mutta toistaiseksi Lehtonen on paikannut Tapparan oljenkortena olevia Ilves-pelaajien virheitä lähes täydellisesti. Lauantain nollapeli kruunasi loistavan viikon. Kunniamaininta tehot 2+3 nakutelleelle HPK:n Joonas Lehtivuorelle.
Viikon twitaatti:
@SpordePorttila because I heard you where doing some tests after the game...
— Alexander Bonsaksen (@Bonsa47) 26. maaliskuuta 2017