Liigan runkosarja saatiin päätökseen päättyneen viikon torstaina. Viimeisellä viikolla jännitettiin loppuun asti lähinnä pudotuspelien kohtaamisia. Kautensa runkosarjaan päättivät HPK, Pelicans, TPS ja Vaasan Sport.
Merkittävimpiä uutisia olivat Tomi Lämsän potkut sekä uusi yleissopimus pelaajayhdistyksen ja Liigan välille. Uuden yleissopimuksen sisältö kokonaisuutena ei ehtinyt vielä julkiseksi. Osapuolet vakuuttivat joka tapauksessa tyytyväisyyttään lopputulokseen. Lämsän kohdalla spekulointi seuraajasta on kuumimmillaan.
Viikon lukema oli 134:14, josta tuli Liigan uuden pisimmän ottelun kokonaispituus. Viideltä aloitettu ottelu päättyi vasta kymmenen jälkeen, ja jätti aiemmin illalla sarjansa ratkaissutta SaiPaa pimentoon.
Tällä viikolla äänessä ovat Liigan toimituspäällikkö Manu Lempinen, Tampereen toimituksen Miika Arponen ja päätoimittaja Antti Wennström. Oletko heidän kanssaan samaa mieltä? Pistä meille mielipiteesi Jatkoajan toimituksen sähköpostiin, Twitteriin tai Facebook-sivuille.
SM-liiga aikoo ensi kaudella sanktioida seuroja tuomareihin kohdistuvasta kritiikistä. Mitä mieltä olet ratkaisusta?
Manu Lempinen: Alpo Suhonen sai sakkoja, kun erehtyi kutsumaan Teemu Salmista kakaraksi. Hui.
En vieläkään näe sitä, miten kritiikki olisi pahaksi, oli se sitten yliammuttua tai ei. Tällä hetkellähän tuomaritoiminnasta ei saa sanoa poikkipuolista sanaa.
Tällä hetkellähän tuomaritoiminnasta ei saa sanoa poikkipuolista sanaa.
Jos ensi kaudeksi turvat tukitaan yhä tiukemmin, mennään metsään ja pahasti. Pelit ovat ihmisten nähtävillä, silloin pitää olla valmis myös palautteelle. Löylyä lauteille, mielipiteille tilaa!
Antti Wennström: Minä kannatan tätä päätöstä. Hyvä, Kimmo Rannisto ja kumppanit. Valmentajien ja seuran johtohenkilöiden jatkuva huutelu yksittäisten pelien tuomaroinnista on pelkkää sanahelinää, joka ei johda mihinkään. Tai johtaa se, mutta vain negatiivisiin asioihin. Sitä kautta ylläpidetään vain jatkuvaa turhan huutelun kulttuuria, joka vaikuttaa myös peliä seuraaviin katsojiin.
Pitää myös muistaa, että nyt sanktioilla uhataan niitä tahoja, jotka ovat osakkaina tuomarijärjestelmää ylläpitävässä Liigassa. Seuroissa siis haukutaan itse palkattua tahoa julkisesti. Ei mitään järkeä! Liigaan saadaan vaikka ammattituomarit, jos seurat ovat vain valmiina raottamaan kukkaroaan.
Lopuksi haluaisin muistuttaa, että Liigassa on todellakin parannettavaa tuomaritoiminnassa. Sillä perusasialla ei ole kuitenkaan varsinaisesti mitään tekemistä tämän asian kanssa. Liigan tuomarointi ei kehity seurojen huutelulla, se kehittyy kokonaisuutena esimerkiksi Liigan valikoitavaa tuomariehdokkaiden määrää suurentamalla ja modernilla johtajalla.
Myöskään mikään sananvapaus tai siihen viittaava ei ole uhattuna. Kyllä valmentajat voivat antaa jatkossa myös ottelun aikana ja sen jälkeen palautetta − uskoakseni tässä vain hillitään sitä pois lehdistötilaisuuksista ja vastaavista. Ja mitä julkisen paineen vaikutuksella saataviin asioihin tulee, niin yleisö, fanit ja toimittajat saavat varmasti avautua tarvittaessa entiseen malliin.
Tomi Lämsä sai potkut. Miten kommentoit Pelicansin ratkaisua?
Wennström: Pelicansin viime kautta ehdittiin käydä läpi maanantaijäässä jo viikko sitten. Vaikka Pelicansin kausi ratkesi loukkaantumisiin, leijui joukkueen yllä myös kysymysmerkki siitä, kuinka paljon ensi kausi muuttaisi asioita. Pelicansin pelaaminen ei ollut kauden aikana niin vahvaa, että se olisi herättänyt isosti toiveita ensi kauden suhteen.
Pohjimmiltaan kävi niin, että yleisö erotti Lämsän.
Pohjimmiltaan kävi niin, että yleisö erotti Lämsän. Pelicansin yleisökeskiarvo oli Liigan heikoin. Seurajohdon oli pakko reagoida jotenkin. Tässä tapauksessa nollattiin kärsivällinen projekti.
Maalivahtipeli on Lahdessa ollut uomissaan jo vuosia, ja puolustuspeli oli kokonaisuutena kuosissaan, mutta hyökkäyspeli ei ollut tarpeeksi luovaa tai nälkäistä. Kunnon hyökkäyspelitapa puuttui. Usein kun tuppaa käymään niin, että pelaajille annettava vapaus ei nimenomaan luo värikästä tai monivivahteista pelaamista, vaan harmaata puurtamista.
Lämsän tilalle avautuvasta pestistä on neuvoteltu erinäisten huhujen mukaan ainakin Kai Suikkasen ja Karri Kiven kanssa. Vahvana ehdokkaana on mainittu myös Petri Matikainen. Myös urheilutoimenjohtaja Mika Saariselle ollaan Jatkoajan kuulemien käytäväpuheiden mukaan antamassa tulevalla viikolla kenkää. Se on oma riskinsä, sillä siinä tapauksessa uusi kaveri tulee tilalle puoliksi sidotuilla käsillä − osa ensi kauden joukkueesta on jo koottu Saarisen ja Lämsän haluamilla pelaajilla.
Puolivälierissä pelataan ottelusarjat Kärpät-SaiPa, Tappara-HIFK, Lukko-KalPa ja JYP-Blues. Mitä kohtaamista odotat eniten?
Wennström: Eniten räiskymispotentiaalia on Tapparan ja HIFK:n kohtaamisessa, ehdottomasti. Tappara on pelitavallisesti HIFK:iä kilometrin edellä, mutta haastajan hyvä alkulämpö ja tulikuuma maalivahtipeli pääsevät varmasti kiusaamaan kirvesrintoja sarjan alkuvaiheessa. Ehkä näemme myös hieman naaman hieromista.
Tappara on pelitavallisesti HIFK:iä kilometrin edellä
Myös Jyrki Aho Jyväskylässä on tietysti kova juttu, ja Blues on vierasjoukkueista lähimpänä jatkoonmenoa omassa sarjassaan. Eric Perrin vastaan Kim Hirschovits on oikea titaanien taistelu, eikä unohtaa sovi mainioiden hyökkäävien pakkien panosta. Liigassa taitaa olla tulollaan oikein lupaava pudotuspelikevät.
Ai niin, toivon sitä, että Marko Virtanen tällä kertaa pitää hieman hiljaisempaa volyymia tuomareista, tai uskoo ainakin videolta katsottuaan olevansa väärässä.
Miika Arponen: Lukon ja KalPan kohtaamisessa on kyse monellakin tapaa kahden vastakohdan kohtaamisesta. Lukko on juuri siellä missä pitääkin - kauden alla heitä veikattiin monin paikoin kärkikahinoihin. KalPa puolestaan on yllättänyt. He olivat ennakkoveikkauksissa jopa ulkona pudotuspeleistä, mutta kaivoivatkin lopulta suoran pudotuspelipaikan. Kuntopuntarissakin seurat ovat toistensa vastakohtia: Lukko on runkosarjan viimeisen kymmenen ottelun tilastossa neljäs, KalPa neljänneksi viimeinen.
KalPa on kuitenkin osoittanut pystyvänsä pelaamaan suhteellisen tasaisen kauden ilman sen kummempia notkahduksia, ja ottivatpa kuopiolaiset runkosarjan viimeisen voittonsa nimenomaan Lukosta. En yllättyisi, vaikka tässä sarjassa mentäisiin lopulta seitsemänteen kamppailuun.
Hämeenlinnassa useat fanit haluavat antaa kenkää Pasi Arvoselle. Pitäisikö niin tehdä?
Wennström: Ei. Ensinnäkään, HPK:lla ei ole nyt varaa vaihtaa valmentajaa. Taloustilanne on tappioiden uhatessa tiukka. Risto Korpela on tehnyt viime vuodet hyvää työtä velkavuoren hiljaisella pienentämisellä, mutta velkaa HPK:lla riittää silti edelleen.
Tietojeni mukaan osakeanti ei ole toistaiseksi vetänyt kehuttavasti puoleensa. Isoja tukijoita ei tahdo tältä talousalueelta löytyä, eikä esimerkiksi kaupunki voi olla ihan entisaikojen roolissa antamassa hallia varten lainaa nollakorolla, tai vastaavaa. Ei ole Kummilaa, ei ole Ry:n etuuksia, ei ole Lintumäkeä kaupungin ja SM-liigan keskiössä, ei ole halpoja simicekkejä. Niin paljon on muuttunut entisajoista.
Kaiken lisäksi esimerkiksi kaupungin täysin laillinenkin suosiminen nähdään nykyisin hyvin negatiivisessa valossa. Puhutaan hyväveli-toiminnasta ja muusta, vaikka HPK on ollut koko kaupungille ja seudulle mieletön sytyke ja vetojuhta. Seutukunnille se on parhaimmillaan sitä edelleen - jossain Lopella ollaan täysillä mukana Otto Paajasen onnistumisissa.
Varmasti seuran johdossa voitaisiin tehdä asioita paremmin. Ihan sormia napsauttamalla ei kuitenkaan saada valtavia muutoksia aikaan, sillä talous sanelee hyvin paljon toteutusmahdollisuuksia.
Hurjimpien juttujen mukaan seuran kerrotaan samoihin aikoihin ilmoittaneen jopa parille kentälliselle pelaajia siitä, ettei heidän kanssaan tehdä kauden jälkeen sopimusta.
HPK:n pelillistä kurimusta on yhdistetty Arvosen solmimaan jatkosopimukseen viime syksyn puolella. Käytävillä kuulemieni juttujen mukaan totuus on vähän toisenlainen. Hurjimpien juttujen mukaan seuran kerrotaan samoihin aikoihin ilmoittaneen jopa parille kentälliselle pelaajia siitä, ettei heidän kanssaan tehdä kauden jälkeen sopimusta. Ainakaan neuvotteluja ei tuolloin käyty esimerkiksi kovassa vireessä olleen Jesse Saarisen kanssa. Myös kapteeni Joonas Vihko oli yksi heistä. Kuinka paljon tällainen toiminta tsemppaa tekemään joukkueen eteen?
Pelaajilla on oma vastuunsa siinäkin tilanteessa. Muutaman aiemmin elintärkeän pelaajan omistautumattomuus ja kuppikuntailu kevätkaudella oli paheksuttavaa. Kyseisissä tapauksissa maisemanvaihto tekee hyvää molemmilla osapuolille.
Nyt pöytää on puhdistettu Ari-Pekka Selinin ajan pelaajista. Niin, kautta 2013-14 koottiin vielä Selinille, ja osa kuluneen kauden pelaajistosta on tuolta "kotoisin". Uusia pelaajia on kuitenkin saatu kiinnitettyä toistaiseksi vähän, joten sekin asettaa karsimispäätökset hieman outoon valoon.
Arvosella ja muulla valmennusjohdolla on varmasti parannettavaa esimerkiksi siinä, kuinka ratkaisut perustellaan jokaiselle pelaajalle, ja kuinka heidät pidetään tyytyväisenä peliaikarumban ja vaihtelevien roolien keskellä. Valmentajien syyttäminen auktoriteetin tai ammattitaidon puutteesta ei kuitenkaan ole tässä oikea johtopäätös kokonaisuudesta.
Vuoden päästä odotan tuloksia kriittisemmin. Kerhon pitää olla pelitavaltaan lähempänä huikeaa juniorikiekkoaan. Vaikka lahjakkaimpia vietäisiinkin esimerkiksi Turkuun 90 000 euron vuosipalkalla, ovat useat pelaajat myös löytäneet paikkansa edustuksesta. Nuorten suhteen tarvitaan lähinnä hieman parempaa ja varhaisempaa tavoitteiden asettamista ja suunnitelmaa nousulle Liigaan.
Ilveksen kausi päättyi komeaan maratonotteluun. Mitä kaudesta jäi käteen? Jäikö jotain jossiteltavaa?
Arponen: Kun kausi päättyy 134 minuutin mittaiseen pudotuspeliotteluun, jossa pudonneella joukkueella oli kaksi rangaistuslaukausta ja useampikin hyvä ylivoimamahdollisuus, jää tietenkin aina jossiteltavaa. Olisiko Vojtech Polakin pitänyt sittenkin ampua suora rannelaukaus? Miksi Jesse Niinimäki ei ollut ylivoimaspesialistina kokoonpanossa?
Tällaiset kysymykset ovat kuitenkin hyvin pitkälti epäolennaisia. Ilveksen loppusijoitukseksi jäi kymmenes, mikä kertoo hyvin pitkälle tämän kauden tupsukorvien todellisen tason. Selkeästi pudotuspelijoukkue - selkeästi ulkona kuuden sakista.
Ilveksen joukkueen runko oli kasattu viime vuosia katsoen hyvin epäilvesmäisesti. Joukkueessa riitti siirtotakarajan jälkeen liigatason hyökkääjiä viiteen ketjuun, millaista luksusta Ilveksessä ei oltu nähty ainakaan kymmeneen viime vuoteen. Kohtaloksi osin koituivat kuitenkin avainhyökkääjien loukkaantumiset. Jos Sami Sandell ja Tapio Laakso olisivat saaneet pelata koko kauden terveinä, olisi kokonaisuus noussut pykälän tai pari kovemmalle tasolle.
Tuomas Tuokkola jatkaa Ilveksen peräsimessä myös ensi kaudella. Myös avainhyökkääjät Sandell ja Laakso pelaavat mustakeltaisissa asuissa myös tulevana vuonna, mikä antaa Tuokkolalle ja Juha Pajuojalle hyvän pohjan kasata uutta joukkuetta. Pelaajabudjetti pysyy kuitenkin samana - kääpiöluokassa - joten Ilveksen räjähtävää nousua aivan terävimmälle huipulle on vaikea povata.
Ässien kausi päättyi kahteen tappioon SaiPalle pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. On pika-analyysin paikka: mitä porilaisille jäi käteen kaudesta 2014-15?
Manu Lempinen: En mielelläni puhu materiaalieroista, mutta nyt tuli mieleen sarja kaudelta 2004-05, jossa Ilves pudotti Ässät ketjun Hannes Hyvönen - Patrik Stefan - Steve Kariya -johdolla. Sarja ratkesi Pasi Nielikäisen harhasyöttöön.
Porilaisten lastentarha pärjäsi tällä kaudella varsin hyvin. Ässien joukkue oli koottu niin kamalasti, että en soisi vastaavaa kohtaloa kenellekään. Silti se pelasi runkosarjassa parasta alivoimaa, mikä oli merkki siitä, että peruspalikat olivat kohdallaan.
Porilaisten lastentarha pärjäsi tällä kaudella varsin hyvin.
Tämän kauden Padan mestaruus olisi ollut selvitä puolivälieräsarjaan. Jos siinä vastustaja olisi ollut parempi, sitten olisi. Nyt lopputulos selvisi ikävällä tolppa sisään -tavalla.
Ässät on hyvällä tiellä. Rekrytoinnissa vaaditaan melkoista skarppaamista, muuten seura on oikealla tiellä. Urheiluromantikot katsovat pitkään Mika Niemen poistumisen perään, mutta pelillisesti aukko on paikattavissa.
Wennström: Minulle keskeisin havainto oli se, että Ässien peli oli hyvässä ja pahassa ihan samannäköistä Forssan harjoituspelissä joskus elokuussa, ja nyt kauden päättyessä. Sähäkkää ja suoraviivaista hyökkäämistä karismaattisen valmentajan johdolla.
Samaan hengenvetoon peli ei tosiaan kehittynyt olennaisesti kauden aikana. Kyllä voittavasta joukkueesta pitää löytyä se toinenkin vaihde. Esa Lindell jää yksilöistä mieleen huippusuorituksellaan.
Siitä faktasta pitää minunkin kritisoida, että joukkue on tekemässä merkittävän taloudellisen tappion. Satakunnan Kansan haastatteleman Jukka Hirsimäen mukaan summa voi olla yli 300 000 euroa. Minne joukkueen kuviteltiin selviävän?
Aleksi Saarelan rohmuaminen yli 100 000 euron vuosipalkalla oli varsinainen ylilyönti. Toivotan onnea kyseiseille nuorille pelaajille jatkossa, mutta ei tässä kovin vahvalla pohjalla ole liikuttu.
Viikon pelaaja: Mika Partanen, HIFK
Partasen valitseminen viikon pelaajaksi voi olla pientä ylimielisyyttä kuluneella viikolla huikean ehjän urakan HIFK-maalilla pelannutta Kevin Lankista kohtaan, mutta Partasen nimi jää joka tapauksessa historiankirjoihin. Suorituksen kruunaa se, että Partanen pelasi joukkueensa vähiten minuutteja (poislukien Matt Generous). Ehkä lisää sankaritekoja on luvassa Tapparaa vastaan?
Viikon twitaatti:
— Vili Laakso (@lake791) 15. maaliskuuta 2015
Päivitetty 17.3.15: Poistettu Rasmus Rinnettä koskeva lause: "Rasmus Rinne sai myös melkoista liksaa kakkosvahdiksi valuneella kaudellaan."