Liigan runkosarja on maanantain kierrosta vaille paketissa. Pelit ovat jo täynnä Kärpillä, mutta kaikki loput joukkueet ovat tulessa viimeisellä kierroksella. Eniten panosta on suoran puolivälieräpaikan ja villi kortti -kierrosten ratkaisuissa.
Toisista viikoista poiketen Jatkoaika jakaa tällä kertaa runkosarjan onnistujille hieman normaaleista palkinnoista poikkeavia pystejä. Mitkä olisivat sinun valintasi? Jatkoajalta valinnat tekivät Juha Oinonen ja päätoimittaja Antti Wennström.
Maanantaijään toimittajien MVP: Joukkueelleen tärkein yksittäinen pelaaja
Antti Wennström: Miika Koivisto, Jukurit. Väheksymättä nyt heti alkuun esimerkiksi Sami Rajaniemen ja muiden "viikinkien" panosta, sekä yleisesti joukkueena onnistumista, pidän Koivistoa tämän kauden tärkeimpänä yksittäisenä joukkueen menestykseen vaikuttaneena pelaajana.
Liigan peliaikakuningas pärjäsi kovasta vastuusta huolimatta positiivisesti myös laukaisuhallintatilastoissa ja oli puolustajien pistepörssin toinen. Oli kuitenkin erityisen tärkeä myös puolustussuuntaan, kun Jukurit illasta toiseen haastoi vastustajiaan kiekkokontrollilla. Jäädytti ajoittain myös kovimpia kiekonhallintajoukkueita kuten HPK:ta ja KalPaa täysin.
Kunniamaininta tässä kategoriassa Mika Pyörälälle ja Andreas Bernardille. Pyörälä veti tässä vaiheessa uraa kovimmat tehonsa ja tärkeimmät runkosarjaonnistumisensa tiskiin. Bernard puolestaan oli Ässien suvereeni ykköspelaaja, eikä vain ykkösvahti.
Juha Oinonen: Andreas Bernard, Ässät. Porilaisryhmä on vastoin ennakko-odotuksia hyvin lähellä suoraa puolivälieräpaikkaa. Suurin syy tähän saavutukseen on tolppien välissä. Italialaismaalivahti Bernard on liigaurallaan ottanut isoja kehitysharppauksia ja vakiinnuttanut nyt paikkansa Liigan kärjessä.
Bernard on maalivahtitilastoissa Liigan kärkeä. Parempi torjuntaprosentti on ainoastaan Tapparan Teemu Lassilalla, joka on pelannut 22 ottelua Bernardia vähemmän. Ässät on tehtyjen maalien tilastossa jaetulla toiseksi viimeisellä sijalla, joten kiitokset runkosarjamenestyksestä voi osoittaa vain erinomaisen kauden pelanneelle ykkösmaalivahdille.
Kunniamaininta menee KalPan hyökkääjäkaksikolle Jaakko Rissanen-Janne Keränen. Molemmat pelasivat uransa tehokkaimman kauden ja olivat isossa roolissa kuopiolaisten runkosarjasijoituksessa.
Runkosarjan juonikkain hyökkääjä
Wennström: Tässä täytyy mennä suosikkivalinnan kautta ja sanoa Henrik Haapala, Tappara. Syöttöpörssissä 11 syöttöä enemmän kuin toiseksi parhaimmilla. Haapala hääräsi avainroolissa Liigan kärkiylivoimassa ja juoni muutenkin maaleja myös peleissä, joissa Tappara oli ajoittain puolustussumpussa odottamassa vastahyökkäyksiä.
Kunniamaininta tässä kategoriassa Sakari Manniselle ja Vili Sopaselle. Manninen on HPK:n kiekollisen pelaamisen ruumiillistuma, joka taikoo aina jotain erikoista. Sopanen on parhaimmillaan koko Liigaa NHL-tason taidolla dominoiva järkäle.
Oinonen: Koska Antti ehti valita Haapalan, niin täytyy valita hyvä kakkonen eli Pelicansin Iikka Kangasniemi. Pienikokoinen taituri ei antanut kokonsa rajoittaa, vaan ihastutti taitavalla pelillään ja yllättävillä ratkaisuillaan. Kangasniemi lähes kolminkertaisti viime kauden pistesaldonsa ja oli pitkään Pelicansin paras pistemies.
Kunniamaininnat HIFK:n Juhamatti Aaltoselle ja Tapparan Veli-Matti Savinaiselle. Äärimmäisen taitava ja viihdyttävä Aaltonen on HIFK:n paras maalintekijä ja pistemies. Kovana raatajana tunnettu Savinainen puolestaan latonut uransa ennätystehot. Maalipörssin kärkimies on iskenyt myös eniten voittomaaleja.
Runkosarjan paras puolustava puolustaja
Wennström: Tässä poimin ylivoimaisen runkosarjajoukkueen Tapparan puolustavan kärkimiehen Aleksi Elorinteen, joka tosin pelasi tällä kaudella ylivoimaakin. Maajoukkuepaidankin päälleen pukenut Elorinne tekee vähän virheitä, vaikka kantaa suurta vastuuta puolustuspäässä. Kunniamaininta kahdelle modernilla tavalla loistavasti puolustavalle pelaajalle: Miika Koivisto ja Petteri Nikkilä.
Koivistoa ehdin jo kehua. Nikkilä puolestaan otti valtavan harppauksen edelliskausista muuttumalla riskialttiista pommien hakijasta loistavaksi kiekolliseksi pelaajaksi, joka käyttää fysiikkaansa vain juuri tarvittavan määrän. Kiekonriistoja ja loistavaa aluepuolustamista.
Oinonen: Lasketaanko TPS:n kaikkivoipainen Henrik Tallinder puolustavaksi puolustajaksi? Ehkä ei. Niinpä valitsen toisen TPS-puolustajan Elmeri Erosen, jonka isä Kimmo Eronen muistetaan erinomaisena puolustajana. Hyvien geenien lisäksi 22-vuotias toisen polven TPS-puolustaja on saanut arvokasta oppia Tallinderilta ja noussut isoon rooliin.
Tässä kategoriassa annan kunniamaininnan KalPan Niko Mikkolalle ja Ässien Niko Peltolalle. Isokokoinen Mikkola on jo nuorena noussut KalPassa isoon rooliin ja herättänyt kiinnostusta myös isommissa seuroissa. Peltola puolestaan on noussut ässäpuolustuksen johtohahmoksi, erityisesti Jyri Marttisen loukkaantumisen jälkeen.
Runkosarjan onnistunein duunari
Wennström: Valintani on Juhani Jasu, Tappara. Liigan parhaimpiin aloittajiin kuuluva Jasu on hiljalleen hivuttautunut Liigan parhaiden puolustavien hyökkääjien sakkiin. Tapparan sentterinelikko on korkealla tasolla etenkin kahden suunnan pelissään.
Oli erittäin hyvä päätös siirtyä aikanaan HPK:sta Tapparaan. Kunniamaininnat erittäin hyvät kaudet pelanneille Jonne Virtaselle sekä Juho Keräselle. Kaikki kolme antoivat positiivisen panoksensa niin alivoimapeliin kuin myös minuuttiensa rajoissa kiekolliseen peliin.
Oinonen: Ilveksen Tapio Laakso pelasi liigahyökkääjistä eniten alivoimaa ja on Jasun tavoin myös hyvä ja paljon käytetty aloittaja. Tunnollisen puolustamisen lisäksi kokenut keskushyökkääjä on nakuttanut mukavat tehot 9+24.
Kunniamaininnat Jukureiden Miika Roineelle ja Pelicansin Juhani Tyrväiselle. Roine on myös yksi Liigan eniten alivoimaa pelanneista hyökkääjistä ja lisäksi ollut eniten mukana puolustuspään aloituksissa. Lisäksi 25-vuotias hyökkääjä iski uransa parhaat tehot.
Tyrväinen puolestaan on aina tunnettu kovasta työmoraalista ja kahden suunnan pelaamisesta. Tällä kaudella syntyivät Roineen tavoin uran ennätystehot.
Runkosarjan paras maalivahti ja suurin pettymys
Wennström: Runkosarjan parhaaksi maalivahdiksi valitsen Jussi Rynnäksen. Siinä missä monella kärkijoukkueista vastuuta jakoivat kaksi maalivahti, oli Rynnäs tällä kertaa selkeä ykkönen Kärpissä.
Taso piti yhdessä Pyörälän kanssa Kärppiä pinnalla läpi vaikean syksyn. Kuinka tuota kolossia voi sitten pudotuspeleissä ohittaa? Kärpät on lämmennyt, vaikkei sen peli olekaan vieläkään täydellistä.
Suurin pettymys oli Jussi Markkanen, joka ei useiden loistokausien jälkeen kyennyt panoksensa osalta pitämään SaiPaa pinnalla. Torjuntaprosentti valui alle 90:n, eikä aiemmilta kausilta tuttua kuormankantoa nähty.
Oinonen: Koska valitsin jo Bernardin arvokkaimmaksi pelaajaksi, niin nostan tähän kategoriaan ykköseksi HPK-tulokas Emil Larmin. 20-vuotiaan maalivahdin johdolla HPK on päästänyt neljänneksi vähiten maaleja. Larmi on torjunut kolmanneksi eniten voittoja ja toiseksi eniten nollapelejä. Ihan kuin HPK:ssa olisi äskettäin nähty joku toinenkin loistava nuori maalivahti.
Pettymykseksi nimeän Sportin Mika Järvisen, jonka taso laski radikaalisti viime kaudesta. Pienikokoinen maalivahti on venynyt neljään nollapeliin, mutta helppoja maaleja on lipsahtanut liikaa. Sport onkin päästänyt Liigassa kolmassa eniten maaleja.
Runkosarjan väriläiskä ja värittömin harmaa
Wennström: Mitä muuta voisin tähän väriläiskän osalta sanoa kuin Joe Finley, HIFK? On käynyt kuten arvioin, HIFK elää ja kuolee kiekollisempien pelaajiensa mukana. Finley on kuitenkin antanut kaikkensa − etenkin Liigan taklaustilastoihin, ja hän jatkaa erittäin seurattavana pelaajana loppuun asti.
Värittömintä harmaata minulle on edustanut Rauman Lukko. Näennäinen kiri loppukaudesta ei ole poistanut sitä tosiasiaa, että huikeilla resursseilla pelannut joukkue epäonnistui pelitavan, kokonaisvalmennuksen ja joukkueenrakennuksen suhteen. Tämä oli kuin pahaa unta runkosarjoissa hyvin menestyneelle joukkueelle. Tai oikeastaan sellaista vatsakipuisen puolittaista unta, huonolaatuista.
Oinonen: Tapparan pelaajapolitiikka kauden aikana on ollut todella mielenkiintoista seurattavaa. Ensin napattiin Sebastian Revon tasoinen lahjakkuus Pelicansista, sitten Arttu Ilomäki siirtyi KalPaan. Molemmat ovat uusissa joukkueissaan tehoilleet kiitettävällä tasolla.
Myöhemmin Tappara hankki vielä KHL-tähti Charles Lingletin 11 ottelun ajaksi, mutta luopui kovatasoisesta pelaajasta 11 ottelun jälkeen hankkiakseen toisen KHL-tähden, Kristian Kuuselan. Fantastisen positiivista pöhinää.
Senkin uhalla, että alan kuulostaa naarmuiselta LP-levyltä, valitsen värittömimmäksi harmaaksi ässähyökkääjä Charles Bertrandin. Kahdella edellisellä kaudella ranskalainen iski huonommin menestyneessä joukkueessa yhteensä 35 maalia. Kovin odotuksin Ässiin siirtynyt Bertrand on iskenyt vain 12 maalia, vaikka on laukonut Liigassa toiseksi eniten.
Runkosarjan positiivisin yllätys, valmentaja
Wennström: Valitsen hieman kierolla logiikalla Petri Matikaisen Pelicansista. Pelicans on tällä kaudella ollut pelitavallisesti eri tasolla kuin aiemmin. Se on ollut monipuolinen aiemman suoraviivaisuuden lisäksi. Pelicans on melkoinen musta hevonen myös pudotuspeleihin.
Positiivisimmat yllätykset sijoituksissa tekivät kyllä Antti Pennasen ja Pekka Virran joukkueet, mutta tähän siis Matikaisen "fläppitaulujen liimaaminen" valinnakseni.
Oinonen: Jatketaan kieroa logiikkaa. Olen positiivisesti yllättynyt, että Antti Törmänen on edelleen HIFK:n päävalmentaja heikosta runkosarjamenestyksestä huolimatta. Törmänen on mielestäni tällä hetkellä oikea mies HIFK-valmentajaksi, ja hänellä on pudotuspelit aikaa vakuuttaa myös seurajohto.
Antin valintojen lisäksi Ässät ja Jyrki Aho ovat yllättäneet positiivisesti runkosarjamenestyksellä.
Maanantaijään erikoispalkinto - vuoden puheenaihe
Ilveksen saama 100 000 euron sakko Michael Keräsen siirtymisestä. Toim. huom. voitaisiin nimetä myös vuoden farssiksi.
Maanantaijään erikoispalkinto - vuoden farssi
Nimimerkillä "no onhan se nyt älytöntä" Jatkoajan maanantaijää naureskelee kärkijoukkueiden valmentajavalinnoille. Keksikää järkeviä selityksiä minkä jaksatte, mutta kun kolme kärkiseuraa (Tappara, TPS, KalPa) vaihtaa ensi kaudeksi valmentajaa, on jossain joku mutteri tippunut logiikkakoneen sisälmyksistä.
Viikon pelaaja: Aleksi Saarela, Lukko
Kausi on ollut vaikea sekä Saarelalle itselleen että Lukolle. Päättyneen viikon tehot 4+1 kolmessa ottelussa muistuttivat, minkä tasoisesta pelaajasta todella onkaan kyse.
Viikon twitaatti
My concussion symptoms must have returned because I'm pretty sure I didn't play today. 👏🏼 #liiga stats guy. Sober up. pic.twitter.com/h2DmwesGQD
— Josh Green (@greendogg12) 11. maaliskuuta 2017