Kuka voittaa taistelun viimeisestä paikasta kevätauringossa? Onko Blues siirtymässä pysyvästi kärkiseurojen kastiin?
Viikon suurimpia uutisia oli Eric Perrinin ja JYPin teiden erkaneminen. Seuraikoni sai myös huomionosoituksen seuran faneilta. Maanantaijäillä viivelähtöjä harjoittelevat verkkolehden päätoimittaja Antti Wennström ja Liiga-toimituksen päällikkö Esko Kallioniemi. Lähetä palaute, kysymykset ja ehdotukset toimituksen sähköpostiin.
HPK ajaa vimmatusti takaa viimeistä pudotuspelipaikkaa. Tapahtuuko ihme toisena keväänä peräkkäin? Mitkä asiat ovat mahdollistaneet nousun iskuetäisyydelle, ja mitä jääminen sijalle 11 tarkoittaisi joukkueelle?
Wennström: HPK:n kohdalla ei tapahdu tänä keväänä runkosarjan ihmettä. Joukkue saattaa toden totta vielä kammeta tuosta itsensä pudotuspeleihin, mutta siinä tapauksessa syynä on enemmän mielenkiintoinen otteluohjelman loppusuora ja Ässien mahdollinen hyytyminen. Aivan niin, näen Ässät nyt HPK:n päävastustajana. Uskon Ilveksen oppineen tarpeeksi viime keväästä.
Minusta HPK:n mahdollisuudet ovat vielä kohtuullisen hyvät. Porissa nähdään eräänlainen kuolemanottelu, joka HPK:n on käytännössä pakko voittaa. Sen päälle loppupeleistä riittäisi yksi voitto Ässiä enemmän.
Kokonaan toinen juttu on se, miltä HPK:n peli nyt näyttää. Vastaus: ei hämeenlinnalaisten kannalta valitettavasti juurikaan samalta kuin vuosi sitten. Pelissä on edelleen liikaa puristamista ja huolimattomuutta, eikä peli ole tarpeeksi yhtenäistä. Paljon parannusta pitää siis edelleen tapahtua pienissä jutuissa: hyökkäysalueelle etenemisissä, syöttöketjuissa, kulmapeleissä ja maalinedustan pelaamisessa.
Avainpelaajien määrä puolittui, ja sitä patapakka ei enää kestänyt.
Yritystäkin joukkueessa on, mutta tarkkuus ja ennakkoluulottomuus sekä lennokkuus puuttuvat. Puolivaloilla pelatessa yksilöiden taitotaso tulee vastaan. Ketjukokoonpanot näyttivät mielestäni lauantaina hyvältä. Toivottavasti joukkue menee hyökkäyksen osalta näillä loppuun asti.
Sijalle 11 jääminen tietäisi hyvin todennäköisesti taloudellisesti negatiivista tulosta. Yleisö on herännyt kevätpuolella käymään paremmin peleissä, mutta syksyllä piti hiljaista. Pelaajiston suhteen moni jättäisi siinä tapauksessa Hämeenlinnan karvas maku suussaan; vähin äänin ilman paraateja, mikä olisi koko visiitin huomioiden jopa sääli.
Ässien polttoaine on loppumassa kesken ratkaisevilla hetkillä. Onko syynä vain loukkaantumiset, vai tökkiikö joku pelillinenkin asia? Mitä vajoaminen sijalle 11 tarkoittaisi joukkueelle?
Kallioniemi: Pelilliset ongelmatkin korostuvat, kun materiaali loppuu auttamattomasti kesken. Nuorten pelaajien kanssa mennään tilanteessa, jossa laitetaan kuuluisaa rahaa kuuluisaan pankkiin. Kokemusta kovista paikoista saa vain pelaamalla näitä otteluja, oikoteitä ei ole.
Ässät ei ole ollut peleissä vastaantulija kuin vieraskentällä Kärppiä ja Tapparaa vastaan, ja niissäkin Oulussa oli löylytys Tamperetta kuumempaa. Hakametsässä peli olisi aidosti voinut kääntyä porilaisillekin, Kärpät voitti lauantain ottelun pian aloituskiekon jälkeen. Huomionarvoista on, että heikosta kotisaldosta huolimatta sekä Kärpät että Tappara ovat olleet aidosti lujilla Porin kiekkoilloissa.
Saari on sopeutunut Kerhoon nopeasti ja hän saa myös ylivoimavastuuta.
Avainpelaajat kantoivat suurta kuormaa jo syksyllä. Joulun tuntumassa avainpelaajien määrä puolittui, ja sitä patapakka ei enää kestänyt. Urhoollisuudesta saa korkeintaan työn sankarin mitalin, jos sitäkään lopulta. Siihen aika ei anna vastausta, mitä pieni lisäpanostus joukkueeseen olisi saanut aikaan. Porilaisjoukkueen holtiton hankintapolitiikka on kuitenkin historiaa.
Kirjoitin kolumnissani, että sijaa 11 vastaan kannattaa vielä taistella. Kolikon kääntöpuolella voi ajatella, että vierasedulla ensimmäiseltä kierrokselta laulukuoroon tuottaisi lähinnä tappiota. Imagon ja urheilullisuuden kannalta toki pudotuspeleihin kannattaa päästä mukaan. Vaikka sitten Kärppiä vastaan puolivälieriin.
Kenen uskot nousevan ratkaisevaksi pelaajaksi Ässien ja HPK:n välillä? Mitä odotat joukkueen ulkomaalaispelaajilta?
Wennström: Nostan HPK:lta esiin kaksikon Santeri Saari - Petteri Nikkilä. Kaksi ennakkoluulotonta pelaajaa, joiden tiukka ja taidokas pelaaminen herättelee joukkuetta myös fyysisillä suorituksilla. Saari on sopeutunut Kerhoon nopeasti ja hän saa myös ylivoimavastuuta. Hänen syöttönsä lähtevät jämäkästi ja se on tuottanut myös ylivoimavastuuta.
Nikkilälle puolestaan sattuu myös virheitä joka pelissä, mutta Kerhon rajallisella materiaalilla riskinottoja tarvitaan. Kerho ei voi tässä vaiheessa jumittua ja pakitella yhden ja kahden pisteen pelejä enää yhtään enempää. Tarvitaan irtiottoja, rohkeutta, yllätyksellisyyttä ja suoraviivaisuutta. Näiden pakkien esimerkillä nousu pudotuspeleihin on mahdollinen.
Ulkomaalaispelaajilta odotan vielä viimeistä puristusta kauden lopettamiseksi positiivisissa merkeissä. Zach Hamill heräili lauantaina ja pelasi hyvän ottelun. Hän pärjää paremmin laidalla, jossa hänelle avautuu itä-länsi-suuntaisia paikkoja nousta, laukoa ja syöttää tarkasti. Hamillin pitää saada kärkkyä.
Marek Viedenskyn pitää puolestaan vääntää kausi loppuun sentterinä. Tarpeeksi kaksinkamppailuja ja tilan tekemistä ruuhkassa avaa ketjukavereille tilaa ja maalipaikkoja. Craig Schiran taas pitää tukea nousuillaan laitahyökkääjiä ja laukoa hanakasti. Hänen pitää luottaa ketjukavereihinsa enemmän. Pidän edelleen kaikkia kolmea hyvinä hankintoina, vaikka keväällä jokainen kolmesta on kärsinyt tehottomuudesta.
Kallioniemi: Esa Lindellin kohdalla unohtuu helposti, kuinka nuori ja kokematon pelaaja on kyseessä. Hän nimittäin kätkee nuo ominaisuutensa melko tehokkaasti. Liiga-uraa on takana vähän yli puolitoista kautta, ja edellinen 12 maalia tehnyt ässäpakki on Timo Nykopp kaudelta 1994-1995. Seuraavaa saman tason suorittajaa saatetaan Porissa odotella hetken verran.
Ulkomaalaisten osalta tilanne on hieman poissa jengoiltaan. Garrett Stafford ei ole kovin usein pelannut viime aikoina, ja Mike Hedden on kärsinyt Juha Kiilholman siirtämisestä ykkösketjuun. Jake Hansen toki palasi tuomaan vääntövoimaa ja osoitti pelin toimivan Jarno Kärjen kanssa.
Muidenkin kuin Hansenin pitäisi ehdottomasti nostaa tasoaan. Hedden osoitti jo potentiaalinsa pistetehtailuunkin, mutta tällä hetkellä itseluottamus on kadoksissa. Läpiajojen ja rankkarien tuhlaaminen peräkkäisissä helmikuun otteluissa ei yhtään parantanut tilannetta.
Onko Kim Hirschovits tällä hetkellä elämänsä kunnossa? Riittääkö se Bluesille pudotuspeleissäkin?
Wennström: Minä jututin Kim Hirschovitsiä viime viikolla. Hän itse nosti kaksi mielestään parempaa kautta esille, joista paluuta HIFK:iin seurasin itseasiassa kauden mittaan tiiviisti paikan päältä. Omasta mielestäni Hirschovitsin peli on nyt kokonaisvaltaisempaa, mutta siinä asiassa on tietysti paljon tekemistä myös koko ketjun ja joukkueen toimivuudella.
On ilo nähdä kuka tahansa pelaaja noin hyvässä vireessä. Kiekko tulee kuin metalli magneetin luo älykkäästi sijoittuvan pelaajan lapaan, vaikka lapa ei aina olisi edes jäässä. Onnistumiset ruokkivat onnistumisia ja pomput pomppivat pelaajan puolelle. Hyvä onni seuraa sarjaa oikein tehtyjä asioita.
Blues aiheuttaa varmasti päänvaivaa kärkipään joukkueille. Blues ja Hirschovits ovat tällä hetkellä vahvasti menossa välieriin, ja kaiken mennessä nappiin he kiusaavat myös kärkipään joukkueista Kärppiä ja Tapparaa. Siis aivan kuten Blues viime vuosikymmenen loppupuolella kiusasi Kärppiä parikin kertaa.
On ilo nähdä kuka tahansa pelaaja noin hyvässä vireessä.
Kallioniemi: Hirschovits on toiminut joukkueensa kapteenina jo ennen vuosikymmenen vaihdettakin, mutta on jotenkin eri tavalla kunnioitettavaa, miten hän on ottanut Bluesin pelaajiston vastuulleen. Hirschovitsilta on nähty tehokkaampiakin kausia kuin nyt meneillään oleva, mutta tällaista kokonaisvaltaista suorittamista en lähivuosilta muista.
Bluesilla on varmasti iloa vielä kapteeninsa seuraavistakin vuosista, vaikka hän onkin jo minun ikäiseni. Olisiko seuraava luonteva askel uusi näyttöpaikka maajoukkueessa? On siellä ennenkin konkari debytoinut arvokisoissa.
Omissa papereissani olen nostanut espoolaisjoukkueen mahdolliseksi Kärppien koetinkiveksi. Hirschovitsin tehoilu vaikeutuu pudotuspeleissä, mutta Jyrki Ahon johdolla Blues näyttää hioutuvan yhtenäiseksi ja erittäin kamppailuvalmiiksi joukkueeksi. Lupaa hyvää kevättä ajatellen, että työteliäs osastokin kykenee säännölliseen tuloksentekoon.
Viikon pelaaja: Ryan Zapolski
Yhdysvaltalaisvahdin suoritustaso on jälleen ollut huippuluokkaa. Viikon kolmessa ottelussa vain Tapparan Kristian Kuusela ohitti Lukko-vahdin yhden kerran. Lukon menestys ei riipu pelkästään Zapolskista, mutta hyvin paljon kuitenkin.
Viikon twitaatti:
'Win the right games' muuttuu keväällä sanonnaksi 'Please, win some games'. #Ilves #tarvitaanplayoffit #Liiga
— J. Sallinen (@Saapasmono) 28. helmikuuta 2015