Vuoden 2016 ensimmäisellä liigaviikolla Maanantaijäällä ollaan vielä maailmanmestaruustunnelmissa. Paikallistoimitukset arvioivat kunkin Nuoren leijonan roolia seurajoukkueessaan ennen ja jälkeen maailmanmestaruuden.
Kaapo Kähkönen
Eero Hurmerinta: Kaapo Kähkönen on muodostanut toimivan parivaljakon Christian Engstrandin kanssa. On vaikea nähdä tilanteen muuttuvan loppukaudellakaan. Maailmanmestaruus tuo varmasti lisää itseluottamusta, mutta peliajan suhteen vaikutus lienee pieni.
Blues on pyrkinyt peluuttamaan jo pitkän aikaa kuumempaa maalivahtia, oli se sitten kumpi tahansa.
Veini Vehviläinen
Jere Korkalainen: Veini Vehviläinen nosti itsensä syyskauden otteillaan vahvasti mukaan keskusteluun vuoden tulokkaasta. 18-vuotiaan maalivahdin mm-kisat menivät penkin alle, mutta nopea paluu liigaotteluihin toi heti alkuun kaksi voittoa.
Vehviläinen ja Tuomas Tarkki muodostavat yhden liigan parhaista veskarikaksikoista, ja positiivisen ongelman purkautuminen kevään aikana näyttää epätodennäköiseltä.
Sami Niku
Korkalainen: Sami Niku pääsi aloittamaan kauden JYPin mukana, mutta komento kävi pian JYP-Akatemian puolelle. Puolustajan pelaaminen oli usein hyökkäämistä puolustuksen kustannuksella, eivätkä hyökkäyspään otteet olleet niin vakuuttavia, että nuorukaisesta olisi enemmän hyötyä kuin haittaa liigaringissä.
Kevään aikana 19-vuotiaalle puolustajalle on kuitenkin luvassa uusia näyttöpaikkoja, mutta kevät kulunee pääosin Mestiksestä tippumista vastaan taistelevan Akatemian riveissä.
Miro Keskitalo
Vinski Virtanen: Miro Keskitalo sai syyskaudella vain vähän vastuuta, mutta viime pelien hyvät otteet ja maailmanmestaruuden tuoma noste poikivat puolustajalle todennäköisesti lisää peliminuutteja TPS:n takalinjoilla.
Pelaamissaan otteluissa turkulaisten pirteimpiin suorittajiin lukeutunut Keskitalo yrittää kevätkaudella vakiinnuttaa paikkansa pelaavassa kokoonpanossa.
Joni Tuulola
Antti Wennström: Joni Tuulola lähti kauteen suurin odotuksin, sillä kehittyvälle nuorukaiselle oli luvassa iso tontti HPK:n nuorilla takalinjoilla. Syksy oli pannukakku koko joukkueelle. Tuulolan peruspeli omassa päässä on sujunut kohtalaisesti, mutta hyökkäyssuuntaan hänen kykyjään ei ole saatu hyödynnettyä.
Nuorissa leijonissa Tuulolalle oli tarjolla hyvä viisikkopelin rakenne, millä hänestä saatiin irti kypsää kiekollista pelaamista. Jatkaa kevään HPK:n runkopuolustajana, mutta HPK:n pelitapa ei lupaa jatkossakaan isoja tehoja.
Niko Mikkola
Juha Oinonen: Niko Mikkola on kuulunut koko kauden KalPan pelaavaan kokoonpanoon, mutta peliaika on ollut vähäisempää kärkipuolustajiin verrattuna. Isokokoinen puolustaja pelasi nousujohteiset MM-kisat ja näytti kykyjään myös kiekollisessa pelissä. KalPassa rooli jatkunee kuitenkin kolmosparissa.
Jesse Puljujärvi
Juho Sarajärvi: Toista kauttaan Kärppien edustusjoukkueessa pelaava Jesse Puljujärvi on saanut viime kauteen verrattuna huomattavasti enemmän vastuuta ja peliaikaa. Liigassa pistetahti ei ole ollut aivan viime kauden tasolla, mutta toisaalta Puljujärven peluuttaminen oli tuolloin nykyhetkeen verrattuna huomattavasti laskelmoidumpaa.
Siinä missä viime kausi kului enimmäkseen Mestiksessä ja A-nuorissa, tällä kaudella Puljujärvi on pelannut ainoastaan Liigassa. Pelkkä pistesarake ei kerro koko totuutta, sillä esimerkiksi Puljujärven Corsi-prosentti oli syyskauden osalta 56,49 joka on koko Liigan parhaimmistoa.
Mitään merkittävää turhautumista ei onnistumisien puutteen vuoksi ole nähty, joskin jäähyminuutteja on kertynyt esimerkiksi Sebastian Ahoon verrattuna huomattavasti enemmän. Nappisuorituksen U20-kisoissa tehnyt Puljujärvi pääsi heti kisoista palattuaan pisteille syötettyään lauantain ensimmäisen maalin, joten pelaaminen on hyvinkin saattanut saada uutta potkua onnistuneista kisoista.
Puljujärvi ei pelannut viime kauden pudotuspeleissä ainuttakaan ottelua, mutta tälle kaudelle kasvaneen vastuun myötä myös hänet todennäköisesti nähdään ratkaisupeleissä. Kiistaton potentiaali ja valtakunnallisesti tunnettu positiivisuus varmasti siivittävät Puljujärven entistä kovempaan liitoon myös korkeimmalla sarjatasolla.
Roope Hintz
Oinonen: Roope Hintz on pelannut HIFK:ssa enimmäkseen laidalla, mutta MM-kisoissa Ilves-kasvatti pelasi keskushyökkääjänä. Kisat eivät olleet Hintzille suoranainen menestys, mutta yhteistyö Mikko Rantasen kanssa alkoi toimia pudotuspeleissä.
Ensimmäisessä liigaottelussa kisojen jälkeen Hintz pelasi HIFK:n kakkosketjun keskellä ja oli oivalla pelipäällä syöttäen ylivoimalla voittomaalin. Hintziltä vaaditaankin onnistumisia, että pelipaikka aukeaa HIFK:n kivikovasta hyökkäyksestä. Tilannetta helpottaa maailmanmestaruuden tuoman itseluottamuksen lisäksi kyky pelata sekä keskellä että laidassa.
Miska Siikonen
Miska Miettinen: Miska Siikonen on Pelicansissa ollut tosi aktiivinen hyökkäämisessä − laukoo "joka paikasta", mutta mikään ei tahdo upota. Kun Siikonen teki ensimmäisen maalin Liigassa, tuuletuksista näki ison apinan putoamisen harteilta. Vaikka tehotilasto on pakkasella, pelaa Siikonen myös alaspäin suurella sydämellä.
Siikonen ei jätä tilanteita kesken, oli kyse hyökkäys- tai puolustuspelistä. Alkukauden rooli Pelicansissa on ollut kolmosketjun keskushyökkääjänä, mikä todennäköisesti jatkuu myös keväällä.
Aleksi Saarela
Markus Viljanen: Aleksi Saarela teki U20-kisoissa seitsemään peliin seitsemän tehopistettä ja oli tärkeä palanen joukkuetta. Kruununa oli upea pelaaminen mestaruuden ratkaisseessa maalissa. Tarkka ja nopea rannelaukaus on Saarelan vahvuus, joka on viimeistään tällä kaudella tullut tutuksi.
Saarela on tehnyt tällä kaudella kymmenen maalia, joista peräti kahdeksan syntyi marras-joulukuussa. Hyökkääjä loukkaantui valitettavasti heti ensimmäisessä ottelussaan MM-kisojen jälkeen, mutta vamman ei pitäisi olla vakava.
Maalinteko ei ole ollut Ässille viime aikoina se helpoin rasti, joten Saarelan pikainen paluu patapaitaan olisi varmasti valmennuksen toiveissa. Saarela on saanut läpi kauden runsaasti peliaikaa, eikä tämä tule varmasti kauden edetessä muuttumaan. On myös joukkueensa parhaita aloittajia.
Sebastian Aho
Sarajärvi: Liigajäillä Sebastian Aho on Kärppien mestaruuskolmikon tasaisin suorittaja. Maajoukkueessa sentterin roolissa pelannut Aho on vakiinnuttanut roolinsa laitahyökkääjänä ykkösketjussa Mika Niemen vierellä.
Vaikka Aho on maajoukkue-edustuksesta ja loukkaantumisesta johtuen joutunut olemaan sivussa 12 ottelusta, keikkuu hän silti joukkueen sisäisen pistepörssin kolmannella sijalla kokonaispistein 11+12=23. Piste-eroa yhtä ottelua vaille jokaisessa pelanneeseen, sisäisen pistepörssin kärkisijalla olevaan Niemeen on ainoastaan kuusi pistettä.
Aho on saanut paljon vastuuta myös erikoistilanteissa, ja onnistumisia on tullut etenkin alivoimalla. Aho-Niemi-parivaljakkoa voidaan pitää jopa alivoimapelotteena, sillä he ovat tehneet tällä kaudella yhteensä viisi alivoimamaalia. Viimeisin osoitus alivoimapelaamisen tehokkuudesta nähtiin lauantain HPK-ottelussa, jossa Niemi viimeisteli Ahon syötöstä kauden kolmannen alivoimaosumansa.
Ahon rooli Kärpissä on ollut kauden alusta asti suuri, eikä suurilla odotuksilla ole ollut negatiivista vaikutusta pelaamiseen. Viime kausi päättyi Ahon upean yksilösuorituksen myötä mestaruuteen, mutta kuluvan kauden varmojen otteiden myötä menneiden mehustelu antaa tilaa nuoren pelaajan merkittävän kehityksen hämmästelylle.
Antti Kalapudas
Sarajärvi: Viime kauden Kajaanin Hokissa pelannut Antti Kalapudas ansaitsi vahvoilla otteillaan näytönpaikan Kärppiin tälle kaudelle. Kalapudas on tällä kaudella pelannut yhteensä 14 liigaottelua, joissa pisteitä on kertynyt 2+1. Liigan lisäksi Kalapudas on pelannut kuluvalla kaudella Hokissa ja Kärppien A-nuorissa.
Kalaputaan kutsut edustusjoukkueen kokoonpanoon ovat tähän saakka olleet enimmäkseen loukkaantumisten paikkauksia, eikä pitempiä jaksoja ole juuri kertynyt. Ehkä merkittävin syy enimmäkseen keskushyökkääjänä pelaavan Kalaputaan pätkäesityksille on Kärppien vahva sentteriosasto, johon on hankala murtautua ilman vakiokaluston loukkaantumisia.
Kalapudas lukeutui Ahon ja Puljujärven tavoin U20-kisojen onnistujiin, ja pääsi heti kisojen jälkeen edustusjoukkueen mukaan HPK-ottelun pelaavaan kokoonpanoon. U20-kisoissa nähtyä väläyttelyä ei vielä nähty, mutta kisamenestys antoi lupaavan kuvan Kalaputaan kyvyistä tärkeissä otteluissa.
Kalaputaan kenties paras näytönpaikka saattaa tulla CHL-peleissä. Kärppien sentteriosasto ei CHL:n osalta ole yhtä miehitetty kuin Liigassa, sillä nykyisistä senttereistä Kim Hirschovits ja Miska Humaloja eivät kumpikaan ole edustuskelpoisia Kärppien CHL-otteluissa. Kalaputaan kyky pelata myös laitahyökkääjänä lisää näytönpaikkojen mahdollisuuksia entisestään.
Sebastian Repo
Oinonen: Sebastian Revon rooli jäi MM-kisoissa pieneksi, mutta Pelicansissa on luvassa paljon vastuuta. Tulokashyökkääjä on iskenyt seitsemästä maalistaan peräti viisi ylivoimalla. Repo hakeutuukin aktiivisesti tekopaikkoihin ja laukoo hanakasti.
Kevään aikana nähdään, toiko maailmanmestaruus lisää itseluottamusta, vaikka isokokoinen hyökkääjä ei ratkaisupeleissä pelannutkaan.
Patrik Laine
Oinonen: Patrik Laine oli isossa roolissa jo ennen nuorten MM-kisoja, mutta kevättä kohti maalitykin merkitys vain kasvaa. Tappara todella tarvitsee kovalla itseluottamuksella pelaavan maalitykin osumia. Varsinkin ylivoimalla Laine on kovine laukauksineen tärkeä pelaaja.
Huippulupaus osoitti tehokkuutensa MM-kisojen ratkaisupeleissä, joten liigakeväästä voi ennustaa tehokasta. Maalinteon lisäksi Laine löytää myös joukkuekaverit hyvillä syötöillä ja raivaa isona miehenä tilaa kulmissa.
Viikon twitaatti:
Yhdestä kiekonjäljestä kykenisi kenties puhumaan itsensä ulos, mutta…
#NHLfi #Liiga #U20fi #lapsuus pic.twitter.com/yhQZhVW75v
— Esko Seppänen (@EskoSeppanen) 10. tammikuuta 2016