Lukko-Blues - Tutut valmentajat vastakkain

LIIGA / Artikkeli
Nyt pitää olla tarkkana.
Kuva © Anna Ahola - anna.ahola@jatkoaika.com
Lukon ja Bluesin kohtaamiset olivat runkosarjassa kotivoittoisia. Blues tuskin suostuu helpolla samaan, vaan haluaa vaikka väkisin sen yhden pakollisen vierasvoiton. Toisilleen hyvinkin tutut päävalmentajat iskevät yhteen ensimmäisen kerran pudotuspeleissä, ja ennakkoon varsin tasaisista asetelmista.

1. Päävalmentajat tietävät tasan tarkkaan toistensa aivoitukset. Löytyykö tältä sektorilta ratkaisua ottelusarjan voittoon?

Kausi 2004-2005 muistetaan parhaiten siitä, että NHL-kausi jäi kokonaan pelaamatta. Samaisena kautena kotoisessa Mestiksessä pelannut Mikkelin Jukurit palkkasi valmennukseensa nyt alkavan Lukko-Blues-sarjan päävalmentajat. Risto Dufva otti pääkäskijän roolin ja Jyrki Ahosta tuli Dufvan kakkosmies.

Yhteistyö jatkui Mikkelissä kaksi vuotta, jonka jälkeen Aho lähti hakemaan uusia kokemuksia ulkomailta. Sen komennuksen pituus oli kuitenkin vain vuoden mittainen ja taas oli aika palata samaan vaihtoaitioon.

JYP palkkasi päävalmentajakseen Dufvan keväällä 2007 ja pian sen jälkeen soi Ahon puhelin. Näin olivat Dufva ja Aho taas yhdessä, tällä kertaa Jyväskylässä valmentamassa SM-liigaa.

Yhteisen aikakauden alusta vuosia on kulunut melkein kymmenen, ja nyt miesten on aika taistella toisiaan vastaan ensimmäisen kerran pudotuspeleissä.

Dufvalle kausi Lukossa on toinen. Ensimmäinen yritys toi heti välieräpaikan, vaikka joukkue oli useaan kertaan selkä seinää vasten. Kärpät ja Jokerit joutuivat kuitenkin nöyrtymään Lukon edessä, vaikka raumalaisten miehistö olikin vastustajiaan heikompi.

Kuluneella kaudella Dufvan joukkue on ollut viime kautta tasaisempi, mutta myös vahvempi. Kun alkukaudesta kysymysmerkkejä esiin tuonut maalivahtipeli loksahti kohdalleen, Lukko marssi pudotuspeleihin runkosarjan kolmannelta paikalta.

Valmennuksessa Dufva uskoo vahvaan puolustuspelaamiseen. Päävalmentaja on ylpeä, mikäli oma joukkue voittaa pelin 1-0. Dufvan pelityyli on ollut oikeastaan sama siitä asti, kun mies sai ensimmäisen mahdollisuutensa Liigassa. Tiukkaa takakarvausta ja keskusta kiinni. Hyökkäyssuuntaan mennään vastaiskupelillä ja voitettujen alueiden kautta.

Jyrki Ahon Blues-syksy sujui heikkojen tulosten merkeissä, mutta Aho jaksoi korostaa joukkueen oppimisprosessin olevan kesken. Vaikka fanien usko ehti jo olla vähissä, organisaatio luotti Ahoon siihen asti, että suunta kääntyi nousuun. Pelicans-luotsi Hannu Aravirta totesi kauden ensimmäisellä Espoon-vierailullaan näkevänsä Ahon pelisysteemissä JYP-kausien historiaa.

Kuluneella kaudella Dufvan pelitapa onnistui Lukon kotiotteluissa Bluesia vastaan mainiosti. Espoolaiset jäivät kolmessa pelissä kahteen osumaan, eikä kotiin viemisiksi tarttunut yhtään sarjapistettä.

Vastaavasti Espoossa pelatuissa otteluissa Blues otti kaksi selkeää voittoa tililleen. 

Jyrki Aho osaa myös tuulettaa.
Jyrki Aho osaa myös tuulettaa.
Kuva © Petteri Äikäs - petteri.aikas@jatkoaika.com

2. Joukkueiden nelosketjut eivät yleensä otsikoissa paistattele. Millaiset eväät löytyvät Lukon ja Bluesin kyseisistä ketjuista?

Lukon osalta nelosketju on pitkin kautta pelannut hieman erilaisissa variaatioissa, mutta yksi yhdistelmä on ollut selkeästi eniten koossa. Erik Riska Filip Riska Olli Sipiläinen on koostumus, joka on hoitanut nelosketjun virkaa kaikkein useimmiten.

Ja kun nimiä katsoo, huomaa nopeasti miksi juuri nämä nimet sieltä löytyvät. Sipiläinen ja vanhempi Riska ovat Dufvalle tuttuja miehiä jo JYP-vuosilta. Päävalmentajalle on syntynyt kaksikkoon syvä luottamus, ja heitä on helppo käyttää mitä vastustajan kenttää vastaan tahansa.

Repiminen, raastaminen ja jäähyjen tappaminen. Näistä asioista nelosketjut yleensä tunnetaan, eikä Lukko ole tässä kohtaa mikään poikkeus. Runkosarjan loppuhetkillä Lukon peluutus oli sellaista, että kyseinen nelosketju pääsi kentälle jo toisessa vaihdossa.

Eikä miesten tehopisteitäkään sovi aliarvioida. Kolmikon saldo runkosarjassa oli yhteensä 39 tehopistettä, jota voidaan pitää varsin kohtuullisena suorituksena.

Runkosarjan päätöskierroksella Lukko oli käytännössä pakkovoiton edessä, koska joukkue halusi itselleen sarjan kolmannen sijan. Ja kuinkas kävikään. Sinikeltaisten nelosketju otti kaukalossa homman haltuunsa ja teki Lukon neljästä osumasta kolme. Näin Lukko saavutti haluamansa sijoituksen.

Liike Riskan veljeksillä sekä Sipiläisellä ei ole mitään silmiä hivelevän nopeaa, mutta oikealla sijoittumisella miehet pystyvät usein pelastamaan montaa vaarallista tilannetta omassa päässä.

Bluesin nelosketju Ilmari Pitkänen - Siim Liivik - Eetu Pöysti on tapaus sinänsä. Se nousi parrasvaloihin jo kauden alussa ja on pysynyt kasassa muutamia lyhyitä katkoja lukuunottamatta läpi runkosarjan. Yhteispeli on sujunut kuin rasvattu, eikä rooli pelkkänä jarruketjuna ole kolmikolle riittänyt.

Tiettävästi KHL-Jokereihin lähdössä olevan Pöystin tavaramerkiksi ovat muodostuneet liukkaat läpiajot, kun taas Liivikin rymistelystä tulee hakematta mieleen Jarkko Ruutu. Liivik syttyi erityisesti entistä seuraansa HIFK:ta vastaan ja näytti tekevän maalinedustalta muutaman osuman silkalla tahdonvoimalla. Pitkänen taas tuo troikkaan yhtenä elementtinä pelotonta laitapelaamista.

Nelosvitja on sekä pelannut että harjoitellut paljon yhdessä ja tämä on näkynyt tasaisuudessa. Puolustavasta roolista kertoo, että jäähyminuutteja on kertynyt yli 200, mutta samaan aikaan viivan alle on kertynyt 62 tehopistettä.

Joitakin enintään 5-6 pelin kuivia jaksoja lukuunottamatta HIFK:ssä menestyneet Pöysti ja "Märkä-Simo" Liivik ovat nakuttaneet pisteitä runkosarjan alusta loppuun. Ensimmäisestä koitoksesta Liivik joutuu olemaan sivussa pelikiellon takia, mikä on tasaista pudotuspelisarjaa pelaamaan lähtevälle joukkueelle selkeä menetys.

3. Hyökkäyspään ulkomaalaisvahvistukset kantavat yleensä suurta kuormaa joukkueidensa tulosvastuusta. Lukon Steven Zalewski ja Bluesin Daniel Widing eivät kuitenkaan onnistuneet odotusten mukaisesti runkosarjassa. Onko miehiltä lupaa odottaa tason nostoa pudotuspeleissä?

Lukon osalta Steven Zalewski hankittiin selkeäksi ykkössentteriksi jo kesällä. Harjoituskausi oli kuitenkin kohtalokas ja jenkkihyökkääjä loukkaantui pahasti Lukon pelatessa harjoitusotteluaan Porissa.

Pitkän kuntoutuksen jälkeen keskushyökkääjä teki paluun kaukaloon vasta joulukuun alussa, joten otteluita runkosarjassa kertyi vain 31. Viidentoista minuutin keskimääräisellä peliajalla tehopisteitä kertyi lopulta vaatimattomat 11, joka on aivan liian vähän odotuksiin nähden.

On ymmärrettävää, että pitkä toipuminen ei ollut mitenkään hyväksi. Mutta Lukon pelitavan sisäistäminen ei ollut edes runkosarjan lopulla sillä tasolla, mitä ennakko-odotuksiin nähden mieheltä oli lupa odottaa.

Teholukema -11 tehtyjen tehopisteiden kanssa kuvastaa hyvin, kuinka isoissa vaikeuksissa Zalewski oli viisikkopelaamisen kanssa. Puolustuspäässä oma mies karkaili tämän tästä, eikä hyökkäyspäässä ollut yhtään sen helpompaa.

383 AHL-ottelua ja kymmenen NHL-ottelua pelanneella Zalewskilla on Lukon yksittäisistä pelaajista eniten parannettavaa pudotuspeleissä. Tosin sen mies tietää myös itse.

Bluesin ulkomaalaisten lista oli kauteen lähdettäessä lyhyt: Daniel Widing. Ruotsalaishyökkääjä on rooliltaan selkeästi maalintekijä, mutta sillä saralla syksy oli liki tulokseton. Oikealta ampuvista hyökkääjiästä ei espoolaisryhmässä ole ylitarjontaa, joten ruotsalaista pidettiin sitkeästi myös ylivoimassa.

Widingin vahvuus on kova laukaus, joka tuppaa kuitenkin suuntautumaan kohti logoa ja usein aivan napakymppiin. Mikäli kuitenkin jostain löytyy kiekonmentävä reikä, maali on todennäköinen. Joulukuussa tuli viimein pari osumaa, mutta runkosarjan pistesaldoksi jäi 10+7.

Brynäsissä Widing on onnistunut kaksissa pudotuspeleissä kelpo prosentilla. Viime kaudella hän ampui joukkueensa neljässä pelissä verkon perille kahdesti ja syötti yhden. Widingillä on siis mahdollisuuksia Bluesin salaiseksi aseeksi Lukko-sarjassa. Hänellä lienee myös motivaatiota tehdä muutama ratkaisuosuma uran jatkoa silmällä pitäen, mihin jatko sitten sijoittuukaan.

Bluesin ulkomaalaisista Widingiä ja Philip McRaeta suurempi kysymysmerkki on ykkösketjun vasenta laitaa pelannut Justin DiBenedetto, joka ei kahdessa kuukaudessa tunnu löytäneen rooliaan. Mikäli hänellä on ratkaisijan ominaisuuksia, ne ovat pysyneet hyvin piilossa.

Ilkka Mikkola on kokemusta kevään peleistä.
Ilkka Mikkola on kokemusta kevään peleistä.
Kuva © Jussi Kivimäki

4. Mestaruuden voittaminen ei ole kaikkien herkkua. Osa taas saavuttaa paljon kunniaa, vaikka pelipaita vaihtuisi useastikin. Sekä Lukosta että Bluesista löytyy paljon voittaneita yksilöitä. Mikä merkitys heillä on ennakkoon tasaisessa sarjassa?

Kulunut ja vanha klisee sanoo, että voittamaan oppii vain voittamalla. Osittain totta, mutta joskus se on kaikkien voitettava sen ensimmäisen kerran.

Lukon joukkueesta voittajia löytyy paljon huippuna Liigan puolustajaeliittiin kuuluva Ilkka Mikkola. Kahdeksan mestaruutta on todella kunnioitettava saavutus. Mikkolan kokemuksella onkin Dufvalle paljon käyttöä, kuten mies itsekin totesi.

- Mikäli tulee tilanne, ettemme tiedä mitä seuraavaksi kuuluisi tehdä, kysytään Mikkolalta apua.

Myös Petteri Nummelin, Antti jaatinen, Aki Uusikartano, Jerry Ahtola, Olli Sipiläinen, Filip Riska ja Ville Vahalahti kuuluvat ryhmään, joilta löytyy vähintään yksi kultamitali.

Kokeneet ja paljon voittaneet pelaajat ovat arvokkaita joukkueen nuoremmille jäsenille. Pudotuspeleissä pelaajan pitää pystyä sulkemaan kaikki turha pois ajatuksista, ja keskittymisen pitää pysyä hetkessä. Kun samaan aikaan kaukalossa tapahtuu pieniä ylilyöntejä, nujakoita ja muutakin ylimääräistä, joka ei varsinaisesti pelaamiseen kuulu, kokeneet voittajat pystyvät rauhoittamaan tilannetta.

Lukossa on siis todella paljon kokemusta ja johtajuutta. Niillä ei yhtään ottelusarjaa voiteta, mutta tuskin tuollaisesta mitään haittaakaan on.

Bluesin kultamitalistien lista on lyhyempi: Arto Laatikainen, Olli Malmivaara, Kalle Kaijomaa, Siim Liivik ja Eetu Pöysti. Nälkää joukkueessa lienee sitäkin enemmän. Lupaavien nuorten ohessa joukkueen kapteeni Kim Hirschovitsia kulta on sitkeästi vältellyt, vaikka takana on kokonaista 11 kautta sellaisissa suurseuroissa kuin HIFK ja Jokerit.

Arvio: Lukko jatkaa välieriin otteluvoitoin 4-2.

» Lähetä palautetta toimitukselle