Liikutusta, iloa ja toivoa − tšekkiperhe sulatti porilaisten sydämet

LIIGA / Artikkeli
Jaroslav, Martina ja Tereza Otevrel olivat yhtä hymyä kannattajatapaamisessa.
Kuva © Esko Kallioniemi
Jaroslav Otevrelin vierailu Isomäki Areenassa herkisti, mutta oli silti ilon sävyttämä. Otevrel ja porilainen kiekkoyleisö eivät olleet unohtaneet toisiaan.

Ässien ja TPS:n kohtaaminen oli selvästi molemmille joukkueille tärkeä peli, sillä onhan runkosarjan loppu pian käsillä. Häivähdys kiekkopeliä tärkeämmästä todellisuudesta nähtiin ennen ottelun alkua, koska itse peli on viihdyttävimmilläänkin vain urheilua, pelkkää jääkiekkoa.

Kellot käännettiin jollain tavalla vuoteen 1996 ja helmikuun 11. päivään. 22 vuotta tuntui yhtäkkiä lyhyeltä ajalta.

Jaroslav Otevrelin saapuminen Isomäki Areenan jäälle oli koskettavinta, mitä Porissa on nähty pitkään aikaan kiekkoilun merkeissä. Vastaavanlaisesta "standing ovationista" saa etsiä muistijälkiä, sillä siinä ei eroteltu, kenellä oli millainen fani- tai pelipaita päällä. Jokainen tajusi hetken ainutlaatuisuuden.

Kyynel pilkisti monien silmäkulmassa. Jäyhä, suorasukainen porilainen ei hävennyt itkeä katsellessaan jäälle. Kyyneliin sekoittui ripaus menneisyyttä ja nykyhetkeä, ehkä joitakin tunteita koettiin uudelleen.

Lyhyt hetki voi muuttaa paljon, ja siitä kumpusi perjantain seremonian ainutlaatuisuus. Miten pienistä asioista voi olla paljon kiinni ihmisen elämässä. Iloitse pienistäkin onnen hetkistä, nauti siitä, mitä sinulla on.

Otevrelia saattoivat jäälle täsmälleen oikeat henkilöt. Veli-Pekka Ketola oli kyseisellä hetkellä Ässien päävalmentajana, Jari Korpisalo kapteenina ja Tereza-tytär on todellinen aarre vanhemmilleen, Martinalle ja Jaroslaville.

Martina on kulkenut puolisonsa vierellä koko pitkän matkan.

Syyskuussa 50 vuotta täyttävän, taatusti Porin suosituimman tšekin tarinaa on kerrottu monesta eri näkökulmasta. Traaginen tapahtuma vavisutti niitäkin, jotka eivät olleet kyseisenä iltana läsnä Porissa. Sekä pelaajia että jääkiekon seuraajia.

Joku näki tilanteen Urheiluruudusta, joku Karhukanavan jälkilähetyksestä, toinen taas kuunteli radiota. Paikalla olleet eivät unohda, mutta ikuiset jäljet ovat jääneet muillekin.

Mitä pelaaja voi miettiä tuollaisesta? Nykyään Ilveksen päävalmentajana toimiva Karri Kivi kertoi tuntemuksiaan jo aiemmin viikolla. Paikalla olleilta menivät pasmat sekaisin, mutta saattoi tilanteen vain tallenteilta nähneilläkin juolahtaa mieleen, entä jos... Sanonta "kaukaloon ei voi mennä varomaan" sai uusia sävyjä.

Elämän on ollut pakko jatkua, mutta Porin perjantai-ilta helmikuussa 2018 todisti sen, että päivämäärä 11.2.1996 on lähtemätön palanen Porin Ässien historiaa. Myötäeläminen, jopa jonkunlainen kauhukokemus tämän aiheen ympärillä ovat syitä voimakkaille tunteille.

Ketola välitti yleisölle Otevrelin tervehdyksen. Jaroslav Otevrel kiitti loukkaantuneiden pelaajien muistamisesta ja mainitsi, että hänellä on edelleen patasydän.

Tärkein huomio tšekkiperheen Porin-vierailussa liittyy juuri sydämeen. Elämän on täytynyt sisältää äärimmäisen vaikeita hetkiä, mutta Isomäki Areenan käytävällä yleisöä tervehtineestä kolmikosta heijastuivat rakastava sydämellisyys, ilo ja usko parempaan huomiseen.

Otevrelin perheen tarina on porilaisen jääkiekon kipeä muisto, inhimillinen tragedia, mutta myös osoitus kiitollisuudesta ja tyytyväisyydestä. Se kertoo selviytymisestä.

Ja tämä tarina on tosi.

» Lähetä palautetta toimitukselle