Reilu kaksi kuukautta sitten SaiPan kannattajayhdistys Saimaan Keltamustat ry ilmoitti fanimatkasta Kouvolaan. Tavoitteena oli lähteä matkalle omalla junalla, mutta vasta marraskuun lopussa tullut myyntipiikki varmisti sen, että Lappeenrannan historian suurin fanimatka oli lähtökuopissaan. Myöhemmin pelkän junamatkan sisältäneet 138 paikkaa myytiin loppuun viidessä tunnissa.
Vielä tuntia ennen lähtöä on rautatieasemalla hiljaista. Vain toistakymmentä kannattajaa on saapunut asemalle maistelemaan paikallisen urheiluliikkeen tarjoamaa kuumaa glögiä kirpeään pakkasilmaan. Hetken kuluttua asemarakennukseen saapuvien ihmisten huulilta pystyy lukemaan kuitenkin pienen pettymyksen. Isona laumana jo puoliltapäivin lähiravintoloihin rynnänneet kannattajat ovat tyhjentäneet ravintoloiden lonkerotynnyrit ja yhdestä ravintolasta on loppuneet tuopitkin kesken.
Onneksi kannattajat ovat varautuneet omilla juomilla. VR:n säännöt kieltävät alkoholin nauttimisen junamatkan aikana, mutta ennen matkaa sitä ehtii nauttimaan. Urheiluliikkeen tarjoaman glögin sekaan livahtaa asemarakennuksessa kiireesti monenlaista alkoholipitoista nestettä. Pullojen etiketeistä näkyy Suomen lippuja, Leijona-vaakunoita sekä Pohjanmaan lakeuksilla niitettyä viljapeltoa. Syy kiireeseen käy nopeasti toimittajalle selväksi. Kannattajat haluavat kunnioittaa VR:n sääntöjä.
- Turha aiheuttaa mitään vaikeuksia järjestäjille, kuuluu viereisestä keskustelusta.
Matkaan päästään pakkasesta huolimatta
Aseman pääraiteella kulkevan liikenteen vuoksi kannattajia päästetään junaan jo hyvissä ajoin. Pitkänä jonona junaan vaeltavat kannattajat siirtyvät vaunuihin rauhallisesti, mutta odottaen innolla matkan alkamista. Junan nytkähtäessä liikkeelle huokaisee moni pelkästä innostuksesta. Yhdeltä matkustajalta irtoaa kuitenkin hieman historiallisempaa dataa.
- Kymenlaaksossa ei ole taidettu nähdä näin montaa karjalaista kerralla sitten evakkojen, veistelee matkalle lähtenyt Riku Kaijansinkko.
Heti ensimmäisten kilometrien aikana vaunun täyttää rauhallinen puheensorina. Nimilistan kanssa liikkuneet kannattajayhdistyksen vapaaehtoiset hyväksyvät toimittajaryhmän matkan. Nimien tarkistuksen jälkeen pääsevät järjestäjät ääneen.
Saimaan Keltamustat ry:n varapuheenjohtaja Marko Koskinen ohjeistaa matkustajia. Junan keskusradiosta kuuluu ohjeita illan aikataulusta, marssireitistä ja luonnollisesti hieman naljaillaan Kouvolalle.
"Kymeenlaaksossa ei ole taidettu nähdä näin montaa karjalaista kerralla sitten evakkojen"
- Ottelun jälkeen järjestätte itsenne raiteelle neljä. Pitkäksi aikaa ei kuitenkaan kannata jäädä Kouvolaan, sillä Kouvolassa ei ole illalla mitään tekemistä, naljailee Koskinen ja kerää siihen mennessä matkan suurimmat suosionosoitukset.
Ensimmäisten betonirakennusten näyttyä ikkunasta ihmiset alkavat vetää takkeja niskaansa ja lapasia käteen. Vähemmän yllättävästi, joku päästää suustaan miten lähellä olemme jo Kouvolaa, kun betonia näkyy jo.
Tuhatpäinen kannattajalauma purkautuu Kouvolan rautatieaseman laiturille neljä ja kerääntyy asema-aukiolle noin kilometrin mittaiselle marssille kohti jäähallia. Huomattavan mediakiinnostuksen kohteena oleva ryhmä nytkähtää liikkeelle. Liikkeelle lähtöön varautumattomat toimittajat ja valokuvaajat pyrähtävät reilun 400 metrin spurttiin kohti kävelykadun toista päätyä.
Keltainen massa velloo kävelykatua laulaen ja kymmeniä lippuja heiluttaen, kuin vappumarssilla konsanaan. Sillä erotuksella vain, että tällä kertaa laulujen aiheena ei ole politiikka vaan keltamusta jääkiekkojoukkue.
"Tää on meidän joukkue. Kaakosta. Lappeenrannasta..." raikaa pitkin kävelykatua.
Massa pysähtyy kuin poseeraamaan kävelykadun päähän, mutta todellisuudessa ihmismeri odottaa Kouvolan poliisin lupaa ylittää vilkkaasti liikennöity katu. Ihmisiä tulee ulos viereisistä liikkeistä ja ravintoloista kävelykadun varrelle puhelimet kourassa kuvaamaan tapahtumia.
Massan ylitettyä Salpauselänkadun ja käännyttyä oikealle kohti Sumulaaksoa alkaa massan ulkopuolisille konkreettisesti selvitä miten suuresta ihmismäärästä puhutaan. Massan alkupäässä kohti Kouvolan jäähallia kääntynyt toimittaja jää odottamaan viimeisiä ihmisiä talon kulmalle ja odotus tuntuu loputtomalta. Oikealle kääntyvä jono vain jatkuu ja jatkuu.
Kaupunki on miehitetty, jäähalli on miehittämättä
Kouvolalaiset järjestysmiehet saavat jäähallissa tehdä täyden päivätyön lappeenrantalaisten kanssa. Ei sen takia, että he aiheuttaisivat harmaita hiuksia vaan siksi, että lippujen ja laukkujen tarkastus vajaalta tuhannelta ihmiseltä ei onnistu sormia napsauttamalla.
Toimittaja on tuskin ehtinyt istahtaa omalle penkilleen katsomon perimmäiseen nurkkaan tarkkailemaan, kun ihmismassa kajauttaa infernaalisella voimakkuudella karjalaisten maakuntalaulua.
Hetken ajan lauma keltamustia on kuin jääkiekkojoukkue ilman valmentajaa. Hukassa ja ilman pelikirjaa.
"Suloisessa Suomessamme, oisko maata armaampaa..." irtoaa ihmismassasta vielä hieman varovaisesti, mutta viimeisen säkeistön päätös kajahtaa ilmoille sen vaativalla äänenvoimakkuudella.
"Karjalasta kajahtaa..."
Kamera päässään ryhmän edessä heiluva capo Juha Sairanen on saanut ryhmän jo lämmiteltyä ja hetken päästä koetellaan rakennuksen betonisia kattorakenteita jälleen kerran.
"Mie! Mie tiiän! Mie tiiän et! Mie tiiän et myö voitetaan, Mie tiiän et myö voitetaan..."
Kiekon pudotessa jäähän jatkuu mekkala vieraspäädyssä. Kannattajaryhmän laulaessa ensin matsipäivästä ja sen jälkeen vetäessä hieman henkeä iskee ottelun ensimmäinen mainoskatko.
SaiPa-kannattajat ovat jaettuna päätykatsomossa kahteen puoliskoon. Niihin, jotka haluavat istua ja niihin, jotka haluavat seistä. Kahden puoliskon välinen keskustelu täyttää mainoskatkon.
"Kenen pojat?, Meidän pojat!"
Erän puolessa välissä Brett Carsonin iskiessä ottelun avausmaalin repeää keltamusta pääty. Laulua ja tanssia riittää aina erän lopulle asti, jolloin Teemu Rinkisen tasoitus hiljentää päätykatsomon. Mutta vain väliaikaisesti.
Erätauon tultua ja SaiPa-kannattajien hakiessa lisäenergiaa oluesta tai lihapiirakoista, käy ilmi että jotain matkanjärjestäjät eivät ole ottaneet huomioon. Toisen erän alkaessa Sairaselta loppuu megafonista paristot. Hetken ajan lauma keltamustia on kuin jääkiekkojoukkue ilman valmentajaa. Hukassa ja ilman pelikirjaa.
Sairanen saa kuitenkin apuja nopeasti ja megafoniin uutta virtaa. Liekö SaiPakin saanut uutta virtaa, sillä hetki paristojen uusimisesta SaiPa tekee nopeaan tahtiin viisi maalia ja ottelu ratkeaa jo toisen erän puolessa välissä.
KooKoo vaihtaa maalivahtia ja maalille luistelee A-juniori Tomi Rautio. Päästettyään Sami Venäläisen tekemän 1-6 maalin nuori maalivahti kohentaa otteitaan. Luistellessaan kolmannen erän aluksi SaiPa-kannattajien eteen, antavat lappeenrantalaiset säälimättömän paineen taputtaen samalla villisti.
"Rautio ei mitään kiinni saa, Rautio ei mitään kiinni saa..."
Kylmähermoisesti Rautio kuitenkin nappaa heti erän alussa Mikael Kurosen laukauksen kuin ilkkuakseen keltaiselle merelle.
Kauaa Raution hurmos ei kuitenkaan kestä. Chad Raun iskiessä jo seitsemännen kiekon KooKoon maaliin lähettää päätykatsomo Tapani Kansaa laulaen lohdutuksen kouvolalaisille.
"Ei itketä lauantaina, ei viitsitä murjottaa, ei lauantai hukkaan kulua saa..."
Näiden saatesanojen kanssa Sumulaakson kirpeään pakkasiltaan poistuu päätöserän puolivälissä huomattava määrä kouvolalaisia.
David McIntyren iskiessä päätöslukemat kolme minuuttia ennen päätöstä alkoi päätykatsomo hytkymään ja vellomaan. Toistaan olkäpäistä kiinni pitäen päätykatsomo hytkyi laulaen viimeiset 2,5 minuuttia.
"Laa laa la laa la la, Hyvä SaiPa"
Jani Nieminen show
Loppusummerin soitua ja pelaajien poistuessa jäältä kohti pukuhuonetta kannattajat kiittävät joukkuetta infernaalisella "Kiitos SaiPa!" huudoilla. Tämän jälkeen alkaakin joukkueen maalivahdin Jani Niemisen show.
Ensin Nieminen hakee puhelimensa ja jää kannattajien eteen siniviivalle ottamaan selfietä. Nieminen poistuu takaisin pukuhuoneeseen kannattajien huutaessa hänen nimeään, mutta palaa muun joukkueen kanssa hetken päästä takaisin jäälle kiittämään kannattajia.
Niemisen shown kolmannessa osassa miehelle toimitetaan Sairasen toimesta megafoni ja show on valmis. Ville Hämäläisen toimiessa kapellimestarina Niemisen huudatus päättyy sanaan SaiPa, josta alkaa keski-eurooppalaisista jalkapallo-otteluista tuttu laulu ja tanssi.
Jos ottelutapahtuman aluksi kannattajien esittämä Karjalaisten laulu oli onnistunut, oli kuin encorena vedetty toinen kerta vieläkin parempi. Tällä kertaa vain kouvolalaisia ei ollut sitä kuulemassa kourallista enempää.
Massa alkaa purkautua kohti Kouvolan rautatieasemaa. Sitä ennen kuitenkin joukko hajoaa Kouvolan ravintoloihin, joista ainakin yhdestä kannattajayhdistys saa palautetta "Kannattajien esimerkillisen hyvästä käytöksestä.".
Asemaa lähellä olleen kioskin myynti nousi myös huippuunsa. Osalta kannattajista kesti lähes 15 minuuttia jonottaa kioskin kassalle maksamaan paluumatkan juomia. Nyt siitä kunnioituksesta VR:n sääntöjä kohtaan ei ole tietoakaan, mutta paluumatkan aikana yhtäkään järjestyshäiriötä ei junassa nähdä.
Liekö junan yksi konduktööreistä ollut kouvolalainen, sillä suurin koskaan Lappeenrannasta järjestetty fanimatka päättyy konduktöörin saatesanoihin.
"Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Saavumme Lappeenrannan asemalle."
Ai niin, se ottelun lopputulos. Sillä ei näille ihmisille ollut mitään väliä. Niin kauan kun SaiPa vain voitti.
