Kärppäleirissä on voitu katsoa jo vähintään toisella silmällä kohti kevään tosi pelejä. Jatkoaika jututti Kärppien päävalmentaja Lauri Marjamäkeä joukkueen nykytilasta. Missä Kärpät menee, mistä on tultu ja minne ollaan menossa?
Kärppien kausi on ollut vaihteleva. Nihkeää syksyä seurasi erittäin vahva talvi. CHL-taipaleen päätyttyä Kärpillä oli edessä taas pelillisesti hieman vaisumpi vaihe, mutta pisteitä kertyi suorituksiin nähden silti kiitettävästi.
Oululaisten kokoonpano on elänyt paljon kauden aikana. Kärppien riveissä on pelannut peräti yhdeksän ulkomaalaista pelaajaa tällä kaudella. Määrä on suuri. Tämän lisäksi suurin odotuksin Ouluun palannut Juha-Pekka Haataja sai potkut kesken pahasti penkin alle menneen kauden.
"Alkusyksy oli todella vaikea, se riipaisi kyllä aika syvältä"
Vakuuttavasta sarjajohdosta huolimatta Marjamäellä on ollut kädet täynnä töitä läpi kauden.
− Alkusyksy oli todella vaikea, se riipaisi kyllä aika syvältä. Kaikenlaista trafiikkia on ollut läpi kauden, eikä tämä muutenkaan ole missään nimessä vihellellen mennyt. Välillä on jouduttu kaivamaan aika syvältäkin, Marjamäki aloittaa.
Syksyn jälkeen toinen notkahdus nähtiin helmikuussa. Kärpät hävisi tammikuun lopulla CHL-välierän ruotsalaista Frölundaa vastaan. Ensimmäiseen osaotteluun Kärpät joutui lähtemään pahasta otteluruuhkasta, eikä saanut siinä kaikkea irti koneesta. Toinen ottelu Raksilassa oli parasta jääkiekkoa, mitä Oulussa on nähty pitkään aikaan.
Tuo ottelu oli Kärppien ulospuhallus. Sen jälkeen peli ei hivellyt silmiä, pelaajien fokus ei ollut täysin olennaisessa, mikä näkyi nopeasti tulostaululla vastustajan maalimäärissä. Maalivahtien torjuntaprosentit romahtivat.
− CHL oli meille oikeasti iso juttu. Arvostimme sen todella korkealle ja löimme kaiken peliin. Ja millainen peli pelattiinkaan Frölundaa vastaan täällä kotona! Se kirpaisi aika syvältä, Marjamäki muistelee.
− Frölunda-pelin jälkeen meillä kaikilla oli vähän sellainen fiilis, että tässä on vielä parikymmentä peliä jäljellä, että mitäs nyt? Oltiin pelattu kuitenkin pitkä pätkä pirun korkealla tasolla siihen saakka, Marjamäki juttelee.
Kärppäluotsi myöntää, ettei joukkue saanut Frölunda-pelin jälkeen viiteentoista peliin ehjää kuusikymmenminuuttista aikaan.
Vaikka peli tökki kaukalossa, ei se silti näkynyt tulostaululla yhtä karkeasti. Kärpät voitti noista viidestätoista pelistä kymmenen.
"Frölunda-pelin jälkeen meillä kaikilla oli vähän sellainen fiilis, että tässä on vielä parikymmentä peliä jäljellä, että mitäs nyt"
Tiivis pelitahti toi oululaisille myös toisen haasteen. Kärpät lähti monesti maanantaina reissuun, pelasi tiistaina ja torstaina vieraspelit etelässä ja matkusti torstai-iltana tai perjantai-aamuna viikonlopuksi takaisin Ouluun kotipeliä pelaamaan.
− Moni ajattelee, ettei lentokoneessa istuminen ja hotellissa makaaminen mitään kuluta, mutta se vasta kuluttaakin! Meillä on selkeät kuormitussuunnitelmat jokaiselle viikolle pylväsdiagrammeineen päivineen, ettemme vetäisi missään vaiheessa liian kovaa ja osaisimme jättää välipäiviä, kun niitä tarvitaan. Mutta jos vertaan tätä Oulun aikaani Espoon vuosiin, niin meillä on Oulussa keskimäärin 1,5 harjoituskertaa viikossa vähemmän matkustamisen takia, Marjamäki kertoo ja jatkaa:
− Välillä tuntuu, että tämä joukkue oikein kaipaa kunnon harjoittelua. Viimeksikin, kun meni vähän huonommin, niin heti kun pääsimme kotiin harjoittelemaan, saimme juonen päästä kiinni, Marjamäki kertoo.
Nyt otteluruuhka on helpottanut. Kärpillä ei ole enää yhtään tuplapelireissua tällä kaudella. Harjoittelu onnistuu paremmin ja muutenkin kaikki näyttää Oulussa tällä hetkellä suhteellisen valoisalta.
Paljon liikkuvia osia
Kärppien joukkue on elänyt kesken kauden poikkeuksellisen paljon. Pois ovat lähteneet niin Nicolas Deschamps, Haataja kuin Joonas Komulainenkin. Kesken kauden joukkueeseen ovat tulleet Arto Laatikainen, Ben Maxwell ja Lukas Kaspar.
Johtaviksi pelaajiksi hankitut Deschamps ja Haataja olivat selkeitä floppeja. Komulainen pullahti joukkueesta Maxwellin ja Kasparin tulon myötä.
"Kun Ben ja Lukas tulivat, tiesimme, että jostain pelaajasta pitää luopuakin"
− Kun Ben ja Lukas tulivat, tiesimme, että jostain pelaajasta pitää luopuakin. 16 hyökkääjää ja kahdeksan pakkia on riittävä määrä, kun pelataan pudotuspelejä, Marjamäki laskee.
Haatajan ja Deschampsin flopattua Kärppien omat juniorit pääsivät alkuperäistä käsikirjoitusta suurempaan rooliin. Maxwellin ja Kasparin hankintojen jälkeen soraääniä ostojoukkueesta kuului sieltä sun täältä. Marjamäki ei näe tilanteessa kuitenkaan mitään ongelmaa - päinvastoin.
− En minä olisi ikinä uskonut, että he pelaavat meillä edes noin paljon kuin ovat nyt pelanneet. Nyt rooli jää meillä pienemmäksi, mutta he pääsevät pelaamaan Nuorten SM-liigan pudotuspelejä.
Marjamäki pitää nuorten sarjan pudotuspelejä tärkeänä mittarina etenkin Jesse Puljujärven ja Sebastian Ahon kohdalla. Kärppäluotsin mukaan nuorten henkisen kapasiteetin mittaaminen jäisi liian kapeaksi ilman näitä pelejä. A-nuorten joukkueessa he ovat johtavia pelaajia.
− Ei heidän ole tarvinnut koskaan johtaa joukkuetta, sillä he ovat aina olleet joukkueensa nuorimpia pelaajia vailla oikeaa vastuuta. Nyt he ovat nähneet täällä meidän kopissa (Lasse) Kukkosen ja (Mika) Pyörälän esimerkin siitä, miten joukkuetta johdetaan. Et voi kehittyä pelaajana, jos et ota koskaan isoa vastuuta ja ole joukkueen johtava pelaaja. Nyt on näytettävä mitä jätkiä he oikeasti ovat, Marjamäki heittää painetta Kärppien superjunnujen suuntaan.
Hyökkäysketjut vihdoin oikeassa muotissa
Kärppien ketjukoostumukset ovat viime peleissä loksahtaneet kohdilleen. Koko kauden murheenkryyninä ollut kakkosketju saatiin Maxwellin ja Kasparin myötä kuntoon. Tarvittaessa takataskussa ylimääräisenä vaihtoehtona on vielä toimivaksi testattu Saku Mäenalanen - Patrick Davis - Puljujärvi kombinaatio.
"Tietynlainen riski pitää olla, jos haluaa jotain voittaa joskus"
Suurin juttu on ollut kuitenkin kolmikko Kaspar - Maxwell - Huml. Marjamäki on ruoskinut itseään läpi kauden siitä, ettei ole löytänyt Humlille oikeita ketjukavereita. Nyt ne ovat löytyneet.
− Se antoi paljon itseluottamusta, kun Ivan istui niin hyvin tuohon ketjuun. Hän on mennyt pelaajana aivan älyttömästi eteenpäin ja on pelannut kauden aivan huikealla tasolla. Tehot ovat jääneet ajoittain hieman vajaaksi, mutta se johtuu pelkästään siitä, etten on ole löytänyt hänelle oikeita ketjukavereita ennen tätä, Marjamäki analysoi.
Kärppien hyökkäysketjut ovat kakkosketjua lukuun ottamatta pelanneet yhdessä jo viime kaudesta saakka. Marjamäen sisään ajama pelitapa on sekoittunut selkäydinnesteeseen varmasti jokaisella.
Maxwellin johtama ketju voi kuitenkin poiketa muun joukkueen sapluunasta. Kasparin edelliset muistot Oulusta ovat Mikko Haapakosken pelikirjasta ja Maxwell taituroi viime kaudella pääosin Juhamatti Aaltosen kanssa.
− Ehkä he poikkeavat enemmän pelitavasta hyökkäysalueen hyökkäyspelissä. Tietynlainen riski pitää olla, jos haluaa jotain voittaa joskus. Kyllä sitä nousee joissain tilanteissa itsekin varpailleen, mutta enemmän näen sen vahvuutena. Poikkesihan se ketju viime vuonnakin aika paljon välillä sapluunasta Aaltosen ollessa Kasparin tilalla. Välillä tulee hyviä pätkiä, välillä että hohhoijaa, Marjamäki miettii.
− Mutta kuinka tärkeä tämä ketju onkaan pitkässä juoksussa, Marjamäki sanoo jättäen lauseen kesken.
Esa Pirneksen johtama ykkösketju on nostanut helmikuun aikana myös tasoaan. Pirnes ja Mika Pyörälä ovat löytäneet tehovaihteen ja hiipineet joukkueen sisäisessä maalipörssissä sijoille kaksi ja kolme. Ketjun kolmas lenkki saattaa vaihdella kauden loppuun saakka. Davisin paluu tälle paikalle näyttää epätodennäköiseltä.
− Pirneksen ketju on toiminut todella hyvin, oli siinä sitten Aho tai Sakari Manninen, Marjamäki toteaa.
Koko kauden Kärppiä kannatellut Joonas Kemppaisen kolmoskenttä on viime otteluissa jättänyt viestikapulan aivan ansaitusti suosiolla muille. Etenkin Kemppaisen ja Joonas Donskoin kuorma on ollut tällä kaudella valtava. Onkin täysin inhimillistä, ettei heilläkään ole sata lasissa kauden ensimmäisestä pelistä viimeiseen.
Marjamäki heittää tällekin kolmikolle haasteen kevään pudotuspeleihin.
− Viime vuonna pudotuspeleissä he eivät pystyneet tekemään vielä numeraalista tulosta. Siinä heille on kova haaste tälle keväälle. Heidän panos on ollut tällä kaudella aivan huikea, keväällä heidänkin pitää pystyä pykälä parempaan kuin viime keväänä.
Neloskenttä muotoutui lopulliseen muottiinsa ketjuista viimeisenä. Tiistain SaiPa-pelissä neloskentän sentteriksi nousi Davis. Koko viime ja tämän kauden neloskentän sentterinä pelannut Juho Keränen halusi itse siirtyä laitahyökkääjäksi.
− Keräsen kanssa olemme jutelleet, että ehkä ei aivan se sentteripelaaminen lähtenyt kulkemaan. Meillä on kuitenkin mahdollisuus peluuttaa siinä sentterinä Davisia tai Mannista, joten sikäli tilanne on hyvä, Marjamäki miettii.
Puolustukseen muodostumassa vakioparit
Puolustuspäässä Kärpillä on edessä kevään suurimmat haasteet. Viime kauden Atte Ohtamaa - Ville Pokka pakkipari on poissa, eikä ex-SaiPa puolustajat Dan Spang ja Ryan Glenn ole nousseet samalle tasolle missään vaiheessa.
Kesken kauden joukkueeseen liittynyt Laatikainen on vakiinnuttanut paikkansa, mutta hänen pakkiparinsa nimeä ei ole vielä kiveen hakattu. Sekä Glennillä että etenkin Spangilla on käsillä viimeiset näytön paikat. Muuten tie voi johtaa kesällä pois Oulusta - ensi kauden kattavasta sopimuksesta huolimatta.
"Sekä Glennillä että etenkin Spangilla on käsillä viimeiset näytön paikat"
Lasse Kukkosen ja Adam Masuhrin kuormat kasvoivat helmikuun peleissä merkittävästi. Kukkosen peliaikakeskiarvo suorastaan räjähti käsiin ja nousi minuutti tolkulla.
− Otimme aivan älyttömästi jäähyjä yhteen vaiheeseen ja todella monessa pelissä puolustimme maalin johtoa. Siinä suurimmat syyt peliajan lisääntymiselle. Nyt pyrimme kuitenkin keventämään hänenkin kuormaansa, Marjamäki taustoittaa.
Kukkonen on peliajan keventämisestä huolimatta Kärppien tuki ja turva pudotuspeleissä. Kapteenin pelihuumorilla on merkittävä menestys koko joukkueen loppukautta ajatellen.
Viime aikoina Marjamäki on hakenut selvästi viime kauden finaaleista perusvarmasti pelannutta Ari Vallin - Mikko Niemelä parivaljakkoa jälleen yhteen. Viime kauden finaalisarja oli varmasti Marjamäelle riittävä todiste siitä, että pariin voi pelien kovetessa luottaa.
− Mikkokin kävi Pelicansissa katsomassa touhua muutaman pelin ajan. Kun vuosikausia on samassa organisaatiossa, on hyvä käydä toteamassa välillä, onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Silloin ehkä rupeaa erilailla taas ajattelemaan.
− Hän on ollut Kärpille helkutin hyvä pakki ja tulee olemaan tulevaisuudessa vielä parempi, Marjamäki kehuu.
Marjamäki myöntää, että vakiopakkiparit olisivat ihanteellinen tilanne. Niiden muodostaminen on tällä kaudella ollut tavallista haastavampaa, sillä useampikin pelaaja on pelannut ennakko-odotuksiin nähden eri tasolla.
− Meillä pelaa kuusi parasta puolustajaa. Etenkin, kun mennään tiukkoihin peleihin, pakin tärkein tehtävä on puolustaa ja olla luotettava. Se on kaiken a ja o.
Maalivahtiosastolla Tomi Karhunen on ottanut karhun otteen Iiro Tarkista viime pelien esityksillä. Muun joukkueen tapaan myös Karhusella oli heikompi vaihe tammi-helmikuussa, mutta nyt koppi tarttuu jälleen hyvin.
Asetelmat heikommat kuin viime kaudella
Kärpät ei lähde kevääseen yhtä hyvistä ja vakaista asemista kuin viime vuonna. Liian moni palanen on liikkunut kauden aikana ja peliä on haettu useaan otteeseen. Kuorma on ollut CHL:stä johtuen suurempi. Puolustus ei ole yhtä vahva, eikä maalivahtiosastokaan. Ilmassa on enemmän kysymysmerkkejä kuin viime keväänä. Juuri nyt Olli Palolan jatkoaikaveto saattaisi painua kärppämaalin ylänurkkaan. Eikä nyt ole Aaltosta iskemässä mestaruusmaalia.
"Olemme vastuullisia ainoastaan toisillemme. Lyömme kaiken likoon, ja jos se ei riitä, niin ei siinä sitten mitään"
Marjamäen luotto ei kuitenkaan horju. Annetaankin loppupuheenvuoro päävalmentajalle.
− Meidän vahvuutemme on kärppäläisyys. Meillä on niin paljon tästä seurasta lähtöisin olevia pelaajia. Sillä on oikeasti iso merkitys kun pelaat Oulun Kärpille. Saman aisti jo viime vuonna ja meillä oli samanlainen juttu aikoinaan Espoossa kaudella 2007-2008, kun meillä oli 18 Espoon omaa kasvattia siinä joukkueessa. Se oli silloin Espoon jengi, kuten tämä on nyt Oulun jengi. Se on ihmeellinen voimavara.
− Minulla on todella luottavainen fiilis. Näen nuo jätkät joka päivä ja sen, kuinka tosissaan he ovat. Meillä ei ole mitään pakkoa mihinkään. Olemme vastuullisia ainoastaan toisillemme. Lyömme kaiken likoon, ja jos se ei riitä, niin ei siinä sitten mitään, Marjamäki päättää rauhallisesti.