Spekulaatio eri palkintojen ympärillä kiihtyy, kun NHL:n runkosarja lähestyy loppuaan. Jatkoajan NHL-toimittajat Topi Hallikainen, Petri Lindholm ja Juha Oinonen löivät pöytään omat valintansa.
President's Trophy (runkosarjan voittajajoukkue)
Hallikainen: Nashville Predators
Uskon Predatorsin vireen kestävän. Tennesseeläisten otteet ovat olleet sen verran vakuuttavia pelin kaikilla osa-alueilla, että on vaikeaa uskoa mihinkään suureen notkahdukseen runkosarjan viimeisen kuukauden aikana.
Predators on liigan eliittiä erikoistilannepelaamisessa ja kuuluu maalinteossa liigan parhaimpaan kolmannekseen. Lisäksi puolustus on äärimmäisen tiivis, minkä myötä joukkue päästää tällä hetkellä sarjan vähiten maaleja. Puolustuksen viimeisenä lukkona toimii järkähtämätön maalivahtikaksikko Pekka Rinne-Juuse Saros.
Tällä hetkellä Predators voittaa pelejä jopa keskinkertaisella esityksellä puhumattakaan niistä otteluista, jolloin koko joukkue on täysin hereillä.
Lindholm: Tampa Bay Lightning
Lightning on pitänyt runkosarjan kärkipaikkaa hallussaan koko kauden ajan ja saavutti sadan pisteen rajan ensimmäisenä joukkueena. On vaikea uskoa minkään muun joukkueen pystyvän sysäämään Lightningia runkosarjan piikkipaikalta pois, varsinkin kun viimeisestä kymmenestä ottelusta Lightning on hävinnyt vain kaksi.
Nikita Kutšerovin ja Steven Stamkosin johtama hyökkäys on ollut täysin pitelemätön, ja Lightning on selvästi eniten maaleja tehnyt joukkue koko NHL:ssä. Brayden Point on toisella NHL-kaudellaan osoittautunut todelliseksi kultakimpaleeksi joukkueelle ja on yli 30 maalin vauhdissa. Myös 26-vuotias tulokaspelaaja Yanni Gourde on yli 60 tehopisteen vauhdissa.
Victor Hedmanin johtama puolustus vahvistui vielä siirtotakarajalla, kun Ryan McDonagh hankittiin New York Rangersista. Tulokaspuolustaja Mihail Sergatšjov on pelannut erinomaisen kauden, ja Andrei Vasilevski on ollut ilmiömäinen maalillaan.
Oinonen: Boston Bruins
Bruins teki siirtotakarajalla monta tärkeää hankintaa, ja joukkue äityikin kuuden pelin voittoputkeen − jopa ilman ykkössentteriään Patrice Bergeronia. Bruinsista on tällä hetkellä vaikea keksiä yhtään heikkoutta.
Nick Holdenin hankinnan myötä puolustuksessa alkaa olla leveyttä, varsinkin sitten kun Charlie McAvoy toipuu sairastuvalta pelikuntoon. Rick Nashin, Brian Giontan ja Tommy Wingelsin liityttyä bostonilaismiehistöön päävalmentaja Bruce Cassidy saa jalkeille monta tasapainoista ja vaarallista hyökkäysketjua.
Ja kun vielä maalia vartioi kaksikko Tuukka Rask-Anton Hudobin, on Bruinsin voittaminen yksittäisissä otteluissa − puhumattakaan paras seitsemästä -ottelusarjoissa − todella vaikeaa.
Hart Trophy (arvokkain pelaaja)
Lindholm: Nikita Kutšerov, Tampa Bay Lightning
Lightningin venäläishyökkääjä Kutšerov on hallinnut NHL:n pistepörssiä koko kauden ajan ja on yli sadan tehopisteen vauhdissa. Kahdella viime kaudella pistepörssin voitolla on ollut tärkeä merkitys Hart Trophya jaettaessa. Connor McDavid ja Patrick Kane voittivat Hart Trophyn lisäksi myös samaisen kauden pistepörssin.
Kutšerov on viidennellä NHL-kaudellaan nostanut pelinsä tasoa entisestään, ja hänen ansiostaan Lightningin hyökkäyspeli on koko sarjan tehokkainta. Varsinkin kauden alkupuoliskolla 24-vuotias Kutšerov oli aivan omaa luokkaansa ja dominoi kaukalossa miten tahtoi.
Oinonen: Taylor Hall, New Jersey Devils
Määritelmän mukaan Hart Trophy myönnetään pelaajalle, jonka arvioidaan olleen joukkueelleen arvokkain. Tämän määritelmän perusteella voittajaksi voi nimetä vain Hallin.
Kanadalaishyökkääjä on ainoa Devils-pelaaja, joka on tehnyt yli 20 maalia, toiseksi tehokkain Devils-pelaaja on tehnyt yli 30 pistettä Hallia vähemmän, ja lisäksi Hall on ollut loukkaantumisen vuoksi sivussa viidestä ottelusta.
Ilman Hallin panosta Devils ei olisi hakenut vahvistuksia kesken kauden ja lähtenyt taistelemaan pudotuspelipaikasta, vaan yrittänyt kaupitella konkaripelaajiaan vaihdossa varausoikeuksiin. Hall on palauttanut New Jerseyn ja Devilsin kiekkokartalle.
Hallikainen: Nathan MacKinnon, Colorado Avalanche
MacKinnon on Colorado Avalanchen pelin sykkivä sydän, joka on läpi kauden paitsi kannatellut joukkojaan tehopisteillään myös tehnyt ketjukavereistaan parempia. Gabriel Landeskogin ja Mikko Rantasen tehot uhkasivatkin hukkua MacKinnonin lyhyen sairausloman aikana helmikuussa, mikä olisi ennen pitkää suistanut koko joukkueen raiteiltaan.
MacKinnon on ehdottomasti yksi merkittävimpiä syitä sille, että koko kauden mittapuulla ailahtelevasti esiintynyt joukkue kamppailee edelleenkin pudotuspelipaikasta.
Jets taistelee Läntisen konferenssin kärkipaikoista, ja yksi suuri syy siihen ovat Hellebuyckin loistavat otteet.
Vezina Trophy (paras maalivahti)
Oinonen: Andrei Vasilevski, Tampa Bay Lightning
Kiekkoromantikko minussa olisi valmis antamaan Vasilevskille Vezinan jo pelkästään niiden kahden selän takaa tehdyn hanskatorjunnan perusteella.
Kun Tampa Bay Lightningin venäläisvahti on vielä ykkönen voitoissa ja nollapeleissä sekä kärkikymmenikössä niin torjuntaprosentilla kuin päästettyjen maalien keskiarvolla mitattuna, on tämän kauden parhaaksi maalivahdiksi helppo nimetä 23-vuotias Vasilevski.
Ensimmäistä kertaa ykkösmaalivahtina kauteen lähteneen Vasilevskin suoritustasoon kohdistui ennakkoon epäilyjä, mutta venäläistorjuja on todistanut, että Lightning-johto teki oikean ratkaisun päättäessään luottaa vuoden 2012 ykkösvaraukseensa.
Hallikainen: Pekka Rinne, Nashville Predators
Vasilevskin palkitsemista pidetään jopa jossain määrin sementoituna, mutta Rinteellä on varmasti vielä sanansa sanottavana Vezina-keskustelussa.
Itse asiassa Rinteen voittoprosentti on rahtusen parempi kuin ennakkosuosikki Vasilevskilla, ja kempeleläinen on hienokseltaan tämän edellä myös muilla maalivahtien onnistumista kuvaavilla mittareilla – etenkin kevätkauden otannalla.
Lindholm: Connor Hellebuyck, Winnipeg Jets
Vasilevski ja Rinne ovat hyviä vaihtoehtoja Vezina Trophyn saajiksi, mutta unohtaa ei sovi myöskään Winnipeg Jetsin 24-vuotiasta Hellebuyckia. Viime kaudella Jets jäi pudotuspelien ulkopuolelle ja maalivahtikaksikko Hellebuyck-Michael Hutchinson sai osakseen runsaasti kritiikkiä.
Tällä kaudella tilanne on ollut toinen. Hellebuyck on kantanut lähes yksin torjuntavastuun Jetsin maalilla ja isokokoinen yhdysvaltalainen komeileekin maalivahtien voittotilaston kolmantena. Jets taistelee tällä hetkellä Läntisen konferenssin kärkipaikoista, ja yksi suuri syy siihen ovat juuri Hellebuyckin loistavat otteet.
29 maalia 62 pelissä Vancouver Canucksin tasoisessa joukkueessa on niin huikea suoritus, että Boeser on ansainnut Calder Trophynsa.
Calder Trophy (paras tulokas)
Hallikainen: Nico Hischier, New Jersey Devils
Viime kesän ykkösvaraus Hischier on jossain määrin jäänyt Calder-keskustelussa ilmiömäisesti pelanneiden Brock Boeserin ja Mathew Barzalin jalkoihin, mikä johtunee pitkälti siitä, ettei hän ole kyennyt vastaamaan kyseisten tulokassensaatioiden pistetehtailuun, vaikka onkin vakiinnuttanut paikkansa tulokaspörssin kärkiviisikossa.
Vaikka nuori sveitsiläinen häviääkin Barzalille ja Boeserille tehopisteissä, on hänen kokonaisvaltainen antinsa New Jersey Devilsille ollut erittäin merkittävää, sillä hän on joukkueelleen lähestulkoon yhtä käänteentekevä pelaaja kuin esimerkiksi Auston Matthews oli tulokaskaudellaan Toronto Maple Leafsille.
Joukkueensa toiseksi tehokkain pistenikkari on Devilsin uuden, jalkavamman pelitavan airut, joka on antanut kasvot joukkueen uudelle peli-identiteetille ja joka on nostanut yhdessä Hallin ja Jesper Brattin kanssa vuosia lamaannuksen tilassa kärvistelleen newarkilaisryhmän käyrän jälleen nousujohteiseksi.
Lindholm: Mathew Barzal, New York Islanders
New York Islandersin 20-vuotias Barzal on tehnyt tehoja piste per ottelu -tahtiin ja johtaa ylivoimaisesti tulokkaiden pistepörssiä. Barzal on ajoittain jopa kyseenalaistanut suorituksillaan John Tavaresin aseman Islandersin ykkössentterinä. Barzalista tuli helmikuussa ensimmäinen tulokas sataan vuoteen, joka on tehnyt kolmessa ottelussa viisi tehopistettä.
Vancouver Canucks -maalitykki Brock Boeserin ja Boston Bruins -puolustaja Charlie McAvoyn loukkaantumiset ovat vielä entisestään tasoittaneet Barzalin tietä kohti Calder Trophya.
Oinonen: Brock Boeser, Vancouver Canucks
29 maalia 62 pelissä Vancouver Canucksin tasoisessa joukkueessa on niin huikea suoritus, että Boeser on ansainnut Calder Trophynsa. 21-vuotias amerikkalaishyökkääjä on kärsinyt loukkaantumisista, ja selkävamman vuoksi kausi saattaakin olla jo ohi.
Boeser on Canucksin paras maalintekijä ja pistemies, ja 29 osumaa oikeuttaa koko NHL:n maalipörssissäkin 20 parhaan joukkoon. Ilman omia ja ketjukavereiden luokkaantumisia tulokashyökkääjä olisi kenties pystynyt taistelemaan jopa maalipörssin kärkipaikoista.
Art Ross Trophy (pistepörssin voittaja)
Lindholm: Nathan MacKinnon, Colorado Avalanche
Avalanchen ykkössentteri MacKinnon on tehnyt tällä kaudella 1,34 tehopistettä ottelua kohden, mikä on koko NHL:n kovin lukema. Vähintään kolmen tehopisteen otteluita MacKinnonilla on kasassa yksitoista.
Ilman tammikuun lopun loukkaantumistaan MacKinnon olisi todennäköisesti jo ohittanut pistepörssiä tällä hetkellä johtavan Kutšerovin. MacKinnon on kaukaloon palattuaan ollut koko NHL:n tehokkain pelaaja ja tällä tahdilla vielä nappaa Art Ross Trophyn palkintokaappiinsa.
Oinonen: Jevgeni Malkin, Pittsburgh Penguins
Malkin on NHL:n tehokkain pelaaja jo joulukuun alusta alkaen ja tämän vuoden puolella kokenut venäläissentteri on vain kiihdyttänyt tahtia. Ero Kutšeroviin on vain neljä pistettä, ja Lightningin venäläistähden pistetahti on merkittävästi Malkinia heikompi.
Koko Penguins-miehistö on Malkinin johdolla nostanut suoritustasoaan, ja tuplamestari osaa voittaa. Malkin on piiskannut itsensä niin vahvaan vireeseen, että muita pistepörssin kärkimiehiä odottaa sama kohtalo kuin kaikkia Malkinin vastustajia: katsoa pettyneenä ja hölmistyneenä venäläistähden ylivoimaista suorittamista.
Hallikainen: Nikita Kutšerov, Tampa Bay Lightning
Kutšerov on varma kuin toinen hyvin tunnettu venäläistuote Lada: saattaa yskiä muttei kuitenkaan hyydy. Joulukuusta asti pistepörssiä nimenomaan maaleillaan dominoineen Kutšerovin tykki on laulanut viime kierroksilla vaimeasti, mutta syöttöpisteitä on karttunut yhä tasaiseen tahtiin.
Mikäli Kutšerov saa maalijyvänsä vielä runkosarjan loppurutistuksessa kohdalleen, on hänelle vaikea löytää pysäyttäjää Art Ross -kamppailussa.
Hedmanin nimi on pyörinyt jo pitkään Norris-spekulaatioissa, enkä näe mitään syytä, miksei raamikas ruotsalainen pystiä itselleen pokkaisi.
Norris Trophy (paras puolustaja)
Oinonen: P.K. Subban, Nashville Predators
Subban voitti Norris Trophyn Montreal Canadiensissa kaudella 2012-13, ja kanadalaispuolustajan tämän kauden pistetahti on uran parhaimpia. Subban sivuaa jo henkilökohtaista maaliennätystään, ja oikein tehokkaalla loppukirillä piste-ennätyskin olisi vielä rikottavissa.
Muihin puolustajien pistepörssin kärkinimiin verrattuna Subbanin etuna on se, että Predators kuuluu suurimpiin mestarisuosikeihin. Tasaisessa kisassa joukkueen menestys saattaa ratkaista myös henkilökohtaisen pystin voittajan.
Hallikainen: Victor Hedman, Tampa Bay Lightning
Hedmanin nimi on pyörinyt jo pitkään Norris-spekulaatioissa, enkä näe mitään syytä, miksei raamikas ruotsalainen pystiä itselleen pokkaisi. Norris Trophy on tavannut viime vuosina päätyä erittäin hyökkäyspainotteisesti pelaavien puolustajien hyppysiin, minkä ehdon Hedman jossain määrin täyttääkin – onhan hän yksi liigan tehokkaimpia puolustajia.
Se olennainen ero Hedmanilla on kuitenkin verrattuna pakkikategorian hyökkäysekspertteihin, että hän oikeasti hoitaa puolustusvelvoitteensa moitteettomasti, mistä osaltaan kielii puolustajien paras teholukema. Hedman on tontillaan järkähtämättömän luotettava, eikä ole sellaista tilannetta, ettei häntä voisi askiin laittaa.
Lindholm: John Klingberg, Dallas Stars
Puolustajien pistepörssin voittaminen on viime kausina tarkoittanut melkoisella varmuudella myös Norris Trophyn voittamista. Tästä esimerkkeinä voivat toimia vaikkapa Brent Burns, Erik Karlsson ja Subban. Tällä kaudella puolustajien pisterohmuna on toiminut Dallas Starsin Klingberg.
Viidettä kauttaan Starsissa pelaava Klingberg pelaa uransa selvästi parasta jääkiekkoa. 25-vuotias ruotsalainen on joukkueensa neljänneksi paras pistemies ja yksi suuri syy siihen, että Stars on menossa pudotuspeleihin.
Selke Trophy (paras puolustava hyökkääjä)
Hallikainen: Patrice Bergeron, Boston Bruins
Kuulin huhuja, että Oxfordin sanakirjaan lisätään piakkoin uusi substantiivi bergeron, joka tarkoittaa "NHL:n parasta puolustavaa hyökkääjää". Jo viidettä Selkeään hamuava Bergeron on yksinkertaisesti suvereeni tässä kategoriassa.
Bergeron on jälleen kerran kuulunut joukkueensa tehokkaimpiin pistetehtailijoihin puolustusvelvoitteiden siitä lainkaan kärsimättä. Illasta toiseen liigan parhaita vastaan uurastava kanadalainen pelaa sekä yli- että alivoimaa ja kairaa aloituksia joukkueelleen tuntuvasti yli 50 %:n varmuudella tilanteessa kuin tilanteessa.
Niin ikään edistyneissä tilastoissa Bergeronin lukemat ovat erittäin vakuuttavia.
Lindholm: Aleksander Barkov, Florida Panthers
Barkov on pelaamassa ensimmäistä ehjää kauttaan ilman loukkaantumisia ja on yli 80 tehopisteen vauhdissa. Se, että keskinkertaisella pelaajamateriaalilla operoiva Florida Panthers yhä taistelee pudotuspelipaikasta on täysin Barkovin ansiota.
Barkovin työmäärä Panthers miehistössä on tällä kaudella ollut valtava. 22-vuotias Tappara-kasvatti on pelannut yli 22 minuuttia ottelua kohden − eniten hyökkääjistä koko NHL:ssä. Oli sitten yli- tai alivoima, niin Barkov löytyy jäältä. Aloituksia Barkov on voittanut viidenneksi eniten koko NHL:ssä ja toiseksi eniten omalla puolustusalueella.
Barkov ei välttämättä aivan vielä ole valmis viemään Selke Trophyä Bergeronilta mutta ehdolle palkinnon saajaksi hänet on ainakin pakko laittaa.
Oinonen: Mark Stone, Ottawa Senators
Sitten Jere Lehtisen ei kukaan laitahyökkääjä ole voittanut Selke Trophya, eikä moni ennen Lehtistäkään. Senatorsin Stonessa on paljon samaa kuin Lehtisessä.
Stone on hyvin luisteleva laitahyökkääjä, joka on tehokas hyökkäyspäässä, mutta hoitaa tunnollisesti myös puolustusvelvoitteensa. Kiekonriistoissa kanadalaishyökkääjä on NHL:n parhaimmistoa ja lisäksi ainoa Senators-hyökkääjä, jonka laukaisuhallintatilasto on plussan puolella.
Kuulin huhuja, että Oxfordin sanakirjaan lisätään piakkoin uusi substantiivi bergeron, joka tarkoittaa "NHL:n parasta puolustavaa hyökkääjää".
Maurice "Rocket" Richard Trophy (maalipörssin voittaja)
Lindholm: Aleksandr Ovetškin, Washington Capitals
Ovetškin on vaisumman viime kauden jälkeen paukutellut maaleja jälleen vanhaan malliin ja rikkoi myös 40 maalin rajan ensimmäisenä pelaajana tällä kaudella. Ovetškin saavutti myös 600 maalin rajapyykin historian 20. pelaajana ja vasta neljäntenä eurooppalaisena.
Ovetškin on kolmentoista NHL-kautensa aikana tehnyt keskimäärin 0,61 maalia ottelua kohden. Tämä tarkoittaa yhden kauden (82 ottelua) laskennalliseksi maalimääräksi 50 maalia.
On hyvin vaikea uskoa, etteikö 32-vuotias venäläinen veisi uransa seitsemättä maalikuninkuutta runkosarjan päätteeksi.
Oinonen: Patrik Laine, Winnipeg Jets
Ovetškin on kieltämättä upeasti nostanut tasoaan vaisun viime kauden jälkeen, mutta vielä kovempi tasonnosto nähtiin Laineelta tämän kauden aikana. Syyskausi tuotti "vain" 18 maalia 39 pelissä − maalimäärä oikeutti kuitenkin syyskauden osalta maalipörssissä kuudenneksi.
Tämän vuoden puolella Laine onkin tehnyt 23 maalia 30 pelissä, useammin on osunut vain Malkin. Laine saavutti maalipörssissä jo kertaalleen esikuvansa Ovetškinin, mutta nuori suomalaishyökkääjä tunnetusti haluaa olla maailman paras, joten venäläistähden seitsemäs maalipörssin voitto saattaa jäädä tästä eteenpäin haaveeksi.
Hallikainen: Jevgeni Malkin, Pittsburgh Penguins
Malkin on ollut kevätkauden kovin maalintekijä, ja odotan kyseisen vireen kantavan runkosarjan päätökseen asti. Muutaman ottelun mittaisiin maalittomiin putkiin Malkin on vastannut vakuuttavasti joko useamman ottelun maaliputkella tai jopa useamman maalin iltapuhteella.
Uskon Malkinin tasaisuuden siivittävän hänet ohituskaistaa pitkin pahimpien kilpailijoidensa edelle ja lopulta Maurice Richard -palkinnon voittoon.
Jokainen menestystarina tarvitsee myös sankarinsa, ja tuon sankarin viitan saa Golden Knightsin päävalmentaja Gallant.
Jack Adams Award (paras valmentaja)
Oinonen: Paul Maurice, Winnipeg Jets
Mauricesta tuli tällä kaudella eniten NHL-pelejä hävinnyt valmentaja, mutta toisaalta 51-vuotias kanadalainen ylsi myös uransa 600. voittoon. Maurice on tehnyt pitkän uran valmentajana, mutta menestys on toistaiseksi häntä karttanut.
Tällä kaudella Jetsillä on kaikki eväät menestyä, ja Maurice onnistui jo kauden aikana todistamaan omat ansionsa. Jetsillä oli yhtä aikaa loukkaantuneena ykkössentteri Mark Scheifele ja kärkipuolustaja Jacob Trouba.
Moni joukkue olisi tästä lannistunut, mutta ei Mauricen johtama Jets. Päinvastoin, keskushyökkääjäksi siirretyn kapteeni Blake Wheelerin johdolla Jets pelasi voitokasta kiekkoa, ja myös maalitykki Laine alkoi heräillä nykyvireeseensä. Maurice ja Jets ovat voittava yhdistelmä, jonka tavoitteena on Stanley Cup.
Hallikainen: Peter Laviolette, Nashville Predators
Laviolette tuli aikanaan tunnetuksi valmentajana, "joka tuhoaa maalivahtiensa tilastot". Perustavanlaatuinen syy tähän oli hänen peluuttamansa hyvin hyökkäysvoittoinen pelitapa, joka söi eväitä puolustuspelaamisesta.
Predators kärsikin aikansa kasvukivuista yrittäessään sopeutua Lavioletten pelifilosofiaan, mutta tänä vuonna palaset ovat loksahtaneet kohdalleen. Predators onkin sekä liigan tehokkaimpia joukkueita hyökkäyssuuntaan että tiiveimpiä koostumuksia puolustuspäässään.
Suitsutusta voisi tietenkin jakaa myös Predatorsin vahvistuneelle keskikaistalle, mutta osansa on varmasti myös Lavioletten hyökkäyksen ja puolustuksen välille löytämällä tasapainolla, joka on taannut nähdynlaiset, President's Trophy -jahdin kannalta vakuuttavat otteet.
Lindholm: Gerard Gallant, Vegas Golden Knights
Tulokasjoukkue Vegas Golden Knightsin ensimmäinen kausi on ollut huikea menestystarina. Muiden joukkueiden ylijäämäpelaajista koottu Golden Knights on murskannut tulokasjoukkueiden ennätyksiä pitkin kautta ja johtaa omaa divisioonaansa täysin ylivoimaisesti. Joukkueella on myös kaikki mahdollisuudet menestyä kevään pudotuspeleissä.
Jokainen menestystarina tarvitsee myös sankarinsa, ja tuon sankarin viitan saa Golden Knightsin päävalmentaja Gallant. Edes viime kauden potkut Florida Panthersin päävalmentajan paikalta ei voi estää Gallantia saamasta Jack Adams Awardia tämän kauden päätteeksi.