| CARLO COLAIACOVO | |
- syntynyt 27.1. 1983 Torontossa Ontariossa. - Kaksoisveli Paulo on maalivahtina CHL-liigassa Coloradossa. - suosikkipelaaja Wayne Gretzky. - 1999-2000 vuoden tulokas Erie Ottersin OHL-joukkueessa. - Pelasi kaudella 2000-01 OHL:n tähdistöpelissä ja Kanadan junioriliigojen yhteiseen lupausten peliin. - 2001-02 Nuorten MM-hopeaa, OHL:n kakkostähdistövalinta, mukana All Stars-pelissä, OHL:n mestaruus ja mukana junioriliigojen mestaruusturnauksessa Memorial Cupissa. - 2002-03 kaksi NHL-peliä Toronton paidassa, MM-hopeaa 20-vuotiaiden MM-kisoissa ja valinta turnauksen tähdistöön. - 2003-04 kaksi peliä Toronton paidassa, loppukausi AHL:n St. John’sissa. - 2004-05 työsulkukausi kului St. John’sissa, auttoi Maple Leafsin seuran historian parhaaseen runkosarjaan, mutta pettymys pudotuspelien avauskierroksella. - 2005-06 alkukausi pääasiassa Torontoon siirtyneen AHL-joukkueen riveissä. NHL:ään päästyään loukkaantui vakavasti. | |
23. tammikuuta 2006, Toronto Maple Leafs vastaan Ottawa Senators. Vihdoin paikkansa NHL:stä ottanut puolustajalupaus Carlo Colaiacovo päättää taklata Ottawan hyökkääjää Vaclav Varadaa. ”Kid Cola” on yllättänyt kaikki pelaamalla erittäin fyysistä jääkiekkoa. Tammikuun NHL-koosteissa 180-senttisen pakin avojään taklauksia on pyöritetty jatkuvasti. Todd Bertuzzi ja Bill Guerin ovat keränneet kamojaan Carlon pommien jäljiltä. Colaiacovo kuvittelee saavansa Varadasta uuden päänahan.
Mutta niin ei käy. Colaiacovo ajaa Varadasta ohi ja törmää laitaan pää edellä. Nuorukainen ei nouse itse ylös. Hänet kannetaan pois jäältä. Maple Leafs tiedottaa, että kanadalaispuolustaja on saanut aivotärähdyksen. Leafs-faneja harmittaa, mutta he ovat tottuneet ja jopa turhautuneet superlupauksensa poissaoloihin. Käärettä päähän, pari päivää lepoa ja Carlo palaa kyllä.
Helmikuussa on jo selvää, että Carlo ei palaa kevään aikana jäälle. Maalikuussa ontariolaisen terveydestä ei ole parempaa kerrottavaa. Puolustaja kärsii edelleen päänsärystä ja mielialanvaihteluista. Hän ei voi tehdä mitään fyysistä. Terveydentilassa ei ole tapahtunut kuukausiin edistymistä. Tilanne alkaa pelottaa, sillä moni jääkiekkoilija on joutunut lopettamaan aivotärähdysten takia uransa. Vihdoin aprillipäivänä saadaan hyviä uutisia. Colaiacovo on käynyt luistelemassa. Ura näyttää sittenkin jatkuvan.
Ensimmäiset vastoinkäymiset
16. syyskuuta 2003 Hartwall Areenalla Helsingissä. Toronto Maple Leafsin pelaava kokoonpano on lähtenyt aamujäiltä hotellille odottamaan illan peliä Jokereita vastaan. Apuvalmentaja Keith Acton on jäänyt hallille vetämään treenit lopuille pelaajille.
Joukkueen kanssa on sovittu, että puolustajalupaus Carlo Colaiacovo antaa haastattelun Jatkoajalle harjoituksen jälkeen. Kesken treenin Colaiacovo jättää jään. Pukukopissa Leafsin huoltaja kysyy Carlon tuntemuksia.
– Tuntui hyvältä. Mutta en ole vielä valmis. Nivunen ei ole enää kipeä, mutta heikko, vakavailmeinen lupaus sanoo.
Syyskuussa 2003 Colaiacovo oli toista kertaa yrittämässä murtautumista Leafsin kokoonpanoon. Edellisenä syksynä hän pääsi pelaamaan kaksi peliä vaahteranlehtipaidassa, kunnes hänet palautettiin kasvamaan korkoa OHL:n Erie Ottersiin. Vuotta myöhemmin 20-vuotias ykköskierroksen varaus oli Helsingissä mukana, vaikka hänelle oli kesällä tehty olkapääleikkaus, eikä hän ollut käynyt juurikaan jäällä. Jäälle päästyään himoharjoittelija treenasi nivusensa kipeäksi.
Hartwall Areenan pukukopissa istui tuolloin nuori huippulupaus, jolle vastoinkäymiset eivät olleet vielä tuttuja. Carlo Colaiacovon ura juniorina oli ollut täydellinen. Hänet varattiin kesällä 2001 kotikaupunkinsa NHL-joukkueeseen. Erie Otters voitti OHL:n mestaruuden keväällä 2002. Colaiacovo rikkoi Ottersin puolustajien useimmat seuraennätykset. Carlo pelasi kahdet nuorten MM-kisat, sai kahdesti Kanadan kanssa MM-hopeaa ja valittiin jälkimmäisellä kerralla turnauksen tähdistöön.
Paikallaan polkeva ura
| artikkeli Chris Campolin kosto ennakkoluuloisille scouteille
[lue lisää] |
Colaiacovon kanssa Eriessä pelasivat muun muassa Brad Boyes ja Chris Campoli. Boyes oli joukkueen kapteeni, joka varattiin niin ikään Torontoon. Erien aikoina Boyes ja Colaiacovo suunnittelivat tulevaisuutta Leafsin joukkueen selkärankana, mutta Boyes kaupattiin San Joseen ennen peliäkään Torontossa. Campoli oli Colaicovon pakkipari, kotoisin samoilta kulmilta ja Carlon paras kaveri Eriessä. Chrisiä pidettiin Carloa vähemmän lahjakkaana, pienikokoisena teknisenä puolustajana, jolle NHL:ssä ei olisi tulevaisuutta. Vuoden Carloa nuorempi Chris varattiin NHL:ään vasta kesällä 2004, sillä kahtena edellisenä suvena kiinnostusta häntä kohtaan ei ollut.
Keväällä 2006 tilanne on se, että Campoli on pelannut kokonaisen NHL-kauden ja on NY Islandersin suurin lupaus. Brad Boyes pelasi loistavan tulokaskauden Bostonissa, ja on yksi liigan puhutuimmista nuorista hyökkääjistä. Carlo Colaiacovo taas on pelannut kolmen kauden aikana NHL:ää vain pienissä pätkissä yhteensä 25 ottelua.
On totta, että loukkaantumiset ovat haitanneet Colaiacovon kehitystä. On totta sekin, että Torontossa läpilyönnin tekeminen on ollut erityisen vaikeaa, sillä valmentajana ollut Pat Quinn ei pitänyt tulokkaita arvossa. Mutta kaikkea tätä lujempi fakta on se, että superlupaus ei ole kehittynyt odotetulla tavalla.
Kyse ei ole siitä, etteikö hän olisi tehnyt rajusti töitä tullakseen paremmaksi pelaajaksi. Kukaan ei ole koskaan kyennyt kyseenalaistamaan nuoren miehen päättäväisyyttä. Colaiacovo ottaa jääkiekon vakavasti. Ottersin pukukopissa hän oli johtaja. Treeneissä hän näytti esimerkkiä. Kun Otters voitti OHL:n mestaruuden, joukkueen voitontahtoa ihasteltiin. Joukkueen henki oli paljolti Colaiacovon ansiota. Juuri tällainen nuori mies istui Hartwall Areenan pukukopissa syksyllä 2003: määrätietoinen, vakava, hieman varautunut, mutta hyväkäytöksinen nuorukainen.
Itsevarma, itsetietoinen ja itsekriittinen
Vaikka Colaiacovolla oli takana olkapääleikkaus, nivunen oli kipeä ja hän tiesi, että Maple Leafs hakee vain ja ainoastaan Stanley Cupia tulevaisuuden kustannuksella, hänen ainoa tavoitteensa oli pelata NHL:ssä tulevalla kaudella.
– En ajattele AHL:ää, en edes mahdollisuutena päästä pelikuntoon siellä. En ole varma milloin kuntoudun, mutta teen sen eteen töitä. On parempi olla loukkaantunut nyt, kuin tärkeiden pelien alla, Colaiacovo julisti.
Colaiacovo vaatii itseltään paljon, mutta haastattelun aikana tuli esiin, että hän vaatii tarkkuutta myös muilta. Kun huolimattomasti kysyin, miltä tuntui, kun et viime kaudella mahtunut joukkueeseen, hän sivalsi nopeasti kesken lauseen: mitä tarkoitat, selviydyin kyllä joukkueeseen harjoitusleirin jälkeen. Ja tottahan se oli, Colaiacovo pelasi kaksi peliä ennen kuin hänet passitettiin takaisin OHL:ään.
Colaiacovo ei keskeyttänyt kysymystä, koska hän on ylimielinen tai tahtoisi korostaa itseään. Täsmällisyys on vain hänelle luonteenomaista. Hän on aina ollut niitä, jotka heräävät kesäisin kuudelta aamulla treenaamaan, huolehtivat ruokavaliosta ja venyttelystä, ja vaativat samanlaista sitoutumista myös muilta. Hän tahtoo voittaa, ja hän uskoo, että jos haluaa voittaa, on kaikki tehtävä oikein.
Nämä luonteenpiirteet ovat tulleet tutuiksi Leafsia seuraaville. Onkin ehditty kysyä, jarruttaako Colaiacovon lähes pakkomielteinen suhtautuminen urheiluun hänen kehittymistään. Eikö Carlon kannattaisi löysätä vähän?
– Carlo pelaa nyt paremmin. Luulen, että kyse on siitä, että hän vain menee pelaamaan, eikä ajattele olevansa joukkueen seuraava suuri pelaaja, Toronton päävalmentaja Pat Quinn sanoi ennen loukkaantumista.
Quinnin lausunto paljastaa, että hän tunsi Colaiacovon voitontahdon ja tunteenpalon. Ehkä Quinn myös katsoi, että joukkueen suurin lupaus vaati itseltään liikaa, eikä hän siksi uskaltanut laittaa häntä jäälle. Torontossa pelaaminen on erilaista kuin muualla. Paineet ovat aivan toista luokkaa, ja historia on täynnä pelaajia, jotka eivät ole sopeutuneet kaupunkiin. Colaiacovon tapauksessa on aina ollut se vaara, että nuori mies tekee asioista itselleen liian vaikeita. Hän lataa itselleen vaatimuksia, joita ei voi toteuttaa. Onko Carlo Colaiacovo liian kunnianhimoinen selviytyäkseen?
|
- Carlo pelaa usein rohkeasti, ja se on johtanut loukkaantumisiin. Hän on oppinut pelaamaan kivun keskellä ja kasvattanut sisua. Leafsin varausten kehittymisestä vastannut Paul Dennis Blue and White Reportille 2004. - Minulle kerrottiin, että minun pitäisi hankkia voimaa ja siihen keskityin kesällä. Keskityin siihen, että olen vahvempi suojaamaan kiekkoa, olen voimakkaampi omassa päädyssä ja kiinnitän huomiota erityisesti puolustamiseen. Colaiacovo Hockey’s Futurelle 2005. - Olen melko hyökkäävä puolustaja, mutta asenteeni ja ahkeruuteni ovat ne ominaisuudet, jotka vievät minut vielä pitkälle. Colaiacovo USA Todaylle vuonna 2001 varaustilaisuuden jälkeen. -Odotan mielenkiinnolla mitä johtoporras tekee. Tärkeintä on saada jäälle voittava joukkue, mutta toivottavasti siihen kuuluu myös nuoria pelaajia. Colaiacovo Toronto Sunille syksyllä 2003. - Viimeiset kuukaudet ovat olleet kovia. En ole koskaan joutunut olemaan näin kauan tekemättä mitään. Colaicovo Toronto Sunille maaliskuussa 2006 saamastaan aivotärähdyksestä ja sen hoidosta. - Hänellä on takanaan loistava kesä punttisalilla. Hän on saanut lisää voimaa erityisesti jalkoihin. Hän näyttää valmiimmalta kuin koskaan NHL-peleihin. Toronton GM John Ferguson kauden alla Toronto Sunille. - Olisi väärin sanoa, että Carlo oli iloinen palatessaan Erieen. Hän olisi halunnut pelata Torontossa, mutta heti palattuaan tänne hymy palasi kasvoille. Aluksi palattuaan hän odotti muilta hieman liikaa. Annoimme sen olla parin pelin ajan, kunnes muistutimme, ettei meillä ole matssundineita, jotka jakavat kiekkoa lapaan. Erie Ottersin valmentaja Dave McQueen. |
Urheilija, muttei teräsmies
Colaiacovo ei tänäkään syksynä mahtunut Quinnin suunnitelmiin, vaan hän pelasi alkukaudesta vain muutaman NHL-pelin. Se oli valtaisa pettymys niin Colaicovolle, kuin myös Leafs-faneille. Torontossa ei juuri ollut ymmärtäjiä Quinnille, kun kokoonpanossa pelasivat Wade Belak, Aki Berg ja Aleksandr Havanov, mutta tulevaisuuden puolustaja joutui jälleen kerran tahkoamaan AHL-pelejä.
Alkoi vaikuttaa siltä, että Kid Colan ura Torontossa on ohi. Kauden aikana Colaiacovo sai kuitenkin tilaisuutensa, ja varsinainen onnenpotku hänelle oli Leafsin ykköspakin Bryan McCaben loukkaantuminen. Leafsille tilanne tosin oli katastrofi, kun joukkue alkoi hävitä, mutta Carlo sai kerrankin vastuuta ja käytti paikan hyödykseen.
Tammikuussa NHL-pelejä pelasi kuitenkin aivan toinen Carlo Colaicovo kuin junioriaikojen yleispakki. Kid Cola yllätti miehen uraa tarkkaankin seuranneet ihmiset pelaamalla fyysistä jääkiekkoa. Colaiacovo antoi Leafsin kauden makeimmat taklaukset. Moni ihmetteli, kauanko kaahaus voi jatkua. Kaikki kun tiesivät hänen vaikeutensa terveyden kanssa.
Olka- ja nivusvaivat maksoivat Colaiacovolle pelipaikan syksyllä 2003. Carlo söi popcornia katsomossa, kun yllättäjät Rik Jackman ja Maxin Kontratjev ottivat paikan pelaavassa kokoonpanossa NHL-kauden alkaessa. Voi vain kuvitella, mikä pettymys se oli Colaiacovolle, joka ei halunnut ajatella mitään muuta, kuin NHL-pelejä. Lopulta Leafs lähetti nuorukaisen AHL:ään kehittymään. Kaudella 2003-04 Colaiacovo pelasi kaksi NHL-peliä, siis saman verran kuin edellisellä kaudella. St. John’s Maple Leafsissa Doug Sheddenin alaisuudessa hän pelasi hyvän kauden.
Vaikka kausi 2003-04 ei ollut Colaiacovolle sitä, mitä hän lähti hakemaan, niin 21-vuotiaan pakin pelaamista AHL:ssä ei voi pitää vielä hälyttävänä signaalina uran hyytymisestä. Kaudella 2004-05 NHL:ää ei pelattu, ja Colaiacovo palasi St. John’siin Sheddenin oppiin. Moni piti tuolloin Colaicovoa aivan liian kovana pelaajana AHL:ään, mutta toisin kävi. Vaikka Kid Cola oli välillä Baby Leafsin paras puolustaja, hän ei kyennyt pelaamaan tasaisesti kovinkaan pitkään. Todellinen syy huoleen oli pelimäärä: Colaiacovo pelasi runkosarjassa vain 49 ottelua.
Puolustaja kärsi kauden aikana pikkuvammoista. Välillä loukkaantumisherkkyys sai koomisiakin piirteitä. Tammikuussa 2005 Colaiacovo blokkasi kiekkoa, joka osui häntä korvaan. Seurauksena oli murtumia, jotka pitivät miehen sivussa peleistä. Vammat sotkivat kautta, mutta toinen syy saattaa löytyä nuoren miehen kuntokuurista. Colaiacovo oli kesällä hankkinut massaa ja voimaa jaksaakseen kauden rasitukset paremmin.
Kuten usein tällaisessa tilanteessa käy, Colaiacovo ei heti sopeutunutkaan uuteen olomuotoonsa. Koko uransa hän oli ollut taitavasti sijoittuva, peliä hyvin avaava yleispakki, ei hurjia minuutteja raatava työhevonen. Hän oli siis juuri sellainen puolustaja, joka valitaan nuorten MM-kisoissa tähdistöön, kuten Colaiacovolle kävi 2002. Niinpä työsulkukausi meni Colaiacovolta opetellessa uuteen pelaajaminään. Tekikö hän seurajohdon painostuksesta kesällä 2004 virheen, kun hän hankki lisää massaa ja voimaa. Hautautuiko taituri Carlo lihasten alle?
Viimeinen yritys?
Kun lääkäreiltä kerran on saatu lupa harjoitteluun, on varmaa, että jossain päin itäistä Kanadaa 23-vuotias Carlo Colaiacovo vuodattaa hikeä valmistautuessaan tulevaan kauteen. Toivottavasti hänen päässään ei humise. Toivottavasti Carlo tietää, mitä hän tekee ja kuka hän on.
Onko joku kertonut Carlo Colaiacovolle, että hänen ei tarvitse kantaa koko Toronton voittamisen tuskaa harteillaan. Hänen ei tarvitse ryhtyä supermieheksi, riittää, kun hän on paras mahdollinen Carlo.
Mutta kuka hän oikein on? Se peliälyllään hurmannut yleispakki, joka pyöritti Kanadan nuorten MM-joukkueen ylivoimaa, vai se ympäri kenttää koohottanut ihmiskuula, joka ajoi pää edellä laitaan tammikuussa 2006?
Carlo Colaiacovon ura on tienristeyksessä. Palava katse, vankkumaton määrätietoisuus ja äärimmäinen voitontahto ovat toistaiseksi tuoneet aikuisten tasolla Colaiacovon uralle vain hankaluuksia. Vielä on mahdollista kääntää ura menestykseksi, mutta onnistuminen voi olla vaikeaa.
lähteet: Toronto Sun, Toronto Star, Erie Otters, Toronto Maple Leafs, nhl.com, Hockey's Future, TMLFans.ca, Blue and White Report.
