1. Vedot, jotka jätetään käyttämättä
Rovaniemen Kiekko on saanut syksyn mittaan aikaiseksi 71 maalia, mikä on Mestiksen neljänneksi heikoin suoritus. Seitsemässä ottelussa kauden aikana RoKi on saanut vain yhden maalin ottelussa aikaiseksi, ja neljässä pelissä maali on jäänyt tekemättä.
Paikan tullen vetoonsa luottavia pelaajia löytyy niukasti. Joukkueen kapteeni Henri Joki-Erkkilä ja virtuoosi Henri Fomin laukoivat empimättä, kun siihen oli aihetta. Muutoin hyvältä näyttäneet tilanteet, joissa yleisö odotti jo vetoa, tyydyttiin syöttöpaikan hakemiseen. Lopulta ratkaisut jäivät helposti tekemättä, ja hyökkäyspäädyssä esiintyi lähinnä kiekon leipomista.
Lappilaiset kunnostautuivat viimeistelyn suhteen kahdessa viimeisimmässä ottelussa. JYP-Akatemiaa vastaan jyväskyläläisten maalinverkko heilui seitsemän kertaa, ja SaPKon puolestaan viisi kertaa. Siniset luottivat laukauksiensa vaarallisuuteen, ja rohkeus vetopaikoissa suorastaan huokui verraten aiempiin otteluihin.
2. Puolustuspäädyn hölmöilyt pois
Kauden alussa puolustuspäädyn pelaaminen oireili lähes poikkeuksetta. Kiekon kanssa tuli hätä, kun huomattiin uhkaavasti lähentyvä vastustajan pelaaja. Nopealla sutaisulla poistettiin oma vastuu pelivälineen suhteen, mikä oli usein kohtalokas ratkaisu. Musta löysi tyypillisesti lopulta osoitteensa vastustajien lavoista, ja paniikki kasvoi.
Hätäisyydellä ja epävarmuudella toisen joukkueen pelaajat jäivät monesti huomiotta. Miesvartiointi huomattiin liian myöhään, ja kiire oikeaan sijoittumiseen oli jo lähes merkityksetön.
Syksyn edetessä puolustuspäädyssä varmuus nousi hieman, mutta vaikka maaleja saatiinkin tehdyksi syksyn viimeisissä otteluissa, ilmeni samaa virhettä niissäkin. Kehittyvyyskäyrän nouseminen olisi tarvitsenut jatkumoa ylöspäin, mutta näin ei tapahtunut.
3. Tasaisuutta otteluiden eriin
Yleensä RoKi oli aggressiivinen, kärkäs ja terävä pelien ensimmäisissä erissä. Koviakin joukkueita saatiin pidettyä nuhteessa ja pelossa. Vetopaikkoja syntyi, ja alaspäin luisteltiin hanakkaasti.
Kaksi viimeistä erää, ja siniset olivat kuin eri joukkue. Tässä kohtaa pelejä kovien joukkueiden rutiinillinen suoriutuminen todentui, ja RoKi tyytyi altavastaajan asemaan. Jos ensimmäinen erä ei tuottanut haluttua tulosta, niin keskittyneisyys toiseen ja kolmanteen erään olivat erilaisia. Karvausta, ja RoKin vahvuutta eli luistelunopeutta hyödynnettiin paremmin.
Kun kaksi ensimmäistä erää oltiin vahvoina ja maaleja tuli, niin vuorostaan viimeisessä erässä tuli hyvän olon tunne. Kaksisuuntainen pelaaminen kärsi, ja sanktiona vastustajat rokottivat avautuneista mahdollisuuksista. Rankkana esimerkkinä RoKin kotipeli Mikkelin Jukureita vastaan. Tilanne oli isännille 4-2 kahden erän jälkeen, mutta viimeisessä erässä Jukurit tekivät jopa seitsemän maalia. Summerin ääni pelin lopussa oli RoKille lopulta helpotus.
Tasaisuudesta puhuttaessa joukkueesta korostui hyökkääjä Jussi Pelto-Arvon pelaaminen. Oli numerot millaiset tahansa, Pelto-Arvo luisteli ahkerasti ja eritoten nopeasti. Usean muun rovaniemeläispelaajan väsähtäessä tai tyytyessä numeroihin, ei Pelto-Arvo antanut periksi vastustajille.
