Läpi runkosarjan positiivisella ilmeellä pelannut heinolalaisjoukkue ei ollut kuitenkaan täysin parhaimillaan pudotuspeleissä. Puolustuspään virheet, heikko maalivahtipeli sekä luokaton viimeistely eivät missään vaiheessa antaneet odottaa edes yhtä voittoa TUTO-sarjasta.
1. Tuomaisen kuntokoulu
Ennen varsinaisen kauden alkua Heinolassa nähtiin varmasti yksi kovimmista kesäkausista mitä Peliittojen aikana on koettu. Päävalmentajan paikalle noussut Marko Tuomainen laittoi jokaisen pelaajan todelliseen testiin ennen varsinaisia jääharjoituksia, ja vaatikin jokaiselta pelaajalta ehdotonta sitoutumista yhteiseen tekemiseen. Monet pelaajat olivat selkeästi heikossa kunnossa omatoimijakson päätyttyä, joten Peliittojen valmennustiimillä oli iso työ saada joukkueesta kaikki mehut irti. Aikaisemmilla kausilla Peliittojen ongelma onkin ollut se, että polttoaine on loppunut pitkässä juoksussa kesken. Tänä talvena sitä ei nähty, vaan jokainen pelaaja oli kunnoltaan elämänsä kunnossa.
2. Ykköstorjujan puuttuminen
Suurin ongelma tällä kaudella oli maalivahtipuolella. Kauden aikana Peliittojen maalinsuulla nähtiin lähes tusinan verran eri maalivahteja kokeilemassa onneaan ja taitojaan. Ykköstorjujaksi kauden alussa hankittu Lassi Yrjölä ei vakuuttanut missään vaiheessa Peliittojen valmennusjohtoa, joten mies haki vauhtia aina Suomi-sarjasta asti. Pelicans-yhteistyön avulla heinolalaisten maalilla nähtiin mm. Joona Voutilainen, Joonas Harald sekä Sami Suni. Jokainen suoriutui kauden aikana tulleista esityksistään hyvin, vaikka matkaan sattui myös monia heikompiakin iltoja.
Kauden puolivälissä päävalmentaja Tuomainen ilmoitti ison rökäletappion jälkeen, että Peliittojen maalivahtiongelmaan ollaan tekemässä muutoksia. Ja jo seuraavalla viikolla Peliitat hankkikin Mestiksessäkin monissa eri seuroissa pelanneen Timo Niemen. Niemen debyytti Heinolassa oli varsin erinomainen, kunnes ikävä loukkaantuminen sekoitti miehen valmistautumisen kevään tärkeimpiin peleihin. Pudotuspeleissä Niemi ei ollut selkeästi täydessä kunnossa, ja ikävästi miehen selän taakse eksyikin muutama luvattoman helppo laukaus. Ensi kaudeksi Peliittojen tulisikin löytää selkeä ykköstorjuja, joka pystyy kantamaan joukkuettaan voittoon illasta toiseen.
Peliittojen maalivahtipelaaminen sai päävalmentajankin useaan otteeseen vakavaksi.
3. Materiaalin kapeus
Päävalmentaja Tuomaisen kovasta kuntokoulusta huolimatta. Joukkueen yksi ongelmista oli kokoonpanon kapeus, eikä Pelicansin loukkaantumishuolet auttaneet Peliittoja lainkaan kauden aikana. Parhaimillaan Lahti−Heinola -yhteistyön aikana nähtiin jopa viisi Peliitat-pelaajaa samanaikaisesti Pelicansin paidassa. Ja jokainen heistä oli Peliittojen kärkiketjujen pelaajia, joten isoja ratkaisupelaajia puuttui Peliittojen vahvuudesta. Heinolalaisjoukkueen ongelma onkin ollut vuosikausien ajan se, ettei omia sopimuspelaajia hankita tarpeeksi, jotta tälläisiltä tilanteilta vältyttäisiin. Parhaimillaan joukkueen ykköspuolustajan pelannut Christian Silfver painoi yhteen otteluun lähes 35 minuutin peliajan. Ei tuollainen kuormitus yhden pelaajan osalta ole ikinä hyväksi.
Ongelmana oli myös päävalmentaja Tuomaisen tasovaatimus, sillä tarjolla olisi ollut varmasti paljon lupaavia Pelicansin A-nuoria tai Vierumäki Unitedin joukkueesta taitavia pelaajia yllinkyllin. Kysymys kuuluukin, miksi tätä vaihtoehtoa ei käytetty tarpeeksi kauden aikana. Olisiko pelaajien kestävyys ollut paremmalla tasolla pudotuspeleissä, jos kärkipelaajia ei oltaisi kuormitettu liikaa runkosarjan aikana. Ehdottomasti isoin asia ensi kaudelle olisi se, että Peliitat alkaisi enemmän toimimaan omana joukkueena eikä olemaan liikaa Pelicans-apujen varassa.