1. Voittamisen kulttuuri, periksiantamattomuus, kunnianhimo ja niin edelleen
Tappara on runkosarjan aikana hävinnyt varsinaisen peliajan jälkeen 11 ottelua ja vain kerran kaksi ottelua peräkkäin. Tuolloinkin hallitsevalta mestarilta puuttui riveistään maajoukkuekomennusten vuoksi yhteensä viisi pelaajaa, joiden joukossa oli kolme parasta pistemiestä.
Tappara on runkosarjan aikana hävinnyt vain kerran kaksi ottelua peräkkäin. Lukemattomia kertoja Tappara on sen sijaan noussut tappioasemasta rinnalle ja ohi.
Lukemattomia kertoja Tappara on sen sijaan noussut tappioasemasta rinnalle ja ohi. Pelaajat uskovat itseensä ja toisiinsa. Tappioasemassakin kirvesrinnat pelaavat rennosti ja rohkeasti, mikä on menestyvän joukkueen merkki.
Vahva viesti joukkueen yhtenäisyyden puolesta on se, että laitahyökkääjä Jukka Peltola on tuurannut menestyksekkäästi puolustajan tontilla, ja puolustaja Aleksi Salonen taashyökkääjänä.
Myös nuoret pelaajat Joona Luodon johdolla ovat raivanneet paikkansa kokoonpanoon - puhumattakaan Henrik Haapalan ja Dominik Hrachovinan noususta Liigan huipulle.
2. Erinomaiset pelaajahankinnat
Tappara on onnistunut kokoamaan todella hyvin toimivan kokoonpanon. Joka pelipaikalle on haettu hyvät vahvistukset.
Maalivahti Teemu Lassila jäi alkukaudesta statistin rooliin, mutta peliaikaa saatuaan on torjunut erinomaisesti. Pudotuspeleihin lähdettäessä Tapparalla on erinomainen maalivahtikaksikko nuoressa Hrachovinassa ja kokeneessa Lassilassa.
Puolustusta vahvistettiin ennen kauden alkua taitavilla hyökkäyspelin erikoismiehillä Otso Rantakarilla ja Valtteri Kemiläisellä, joka on tosin loukkaantumisen vuoksi ollut sivussa yli 20 pelistä. Jo viime kaudella hankittu Salonen on tämän kauden aikana nostanut merkittävästi tasoaan.
Hieman ennen siirtoikkunan sulkeutumista Tappara hankki takalinjoilleen kanadalaisen Blake Parlettin tuomaan kovuutta. Kokonaisuutena Tappara-puolustus on nyt laadukas, monipuolinen ja leveä.
PARHAIMMILLAAN YLIVOIMAPELAAMINEN ON KUIN TAIDETTA, JOLLAISTA EI OLE NÄHTY LEGENDAARISEN PUNAKONEEN JÄLKEEN.
Hyökkäys vahvistui ennen kauden alkua omalla kasvatilla Teemu Nurmella ja norjalaisella Martin Røymarkilla. 32-vuotias Nurmi on jo takonut uransa parhaat tehot. Røymark on tehoillut vain Sportia vastaan, mutta on tärkeä alivoimapelaaja.
Kesken kauden Tappara on napannut kaksi erinomaista vahvistusta. Pelicansista hankittu Sebastian Repo on jo rikkonut viime kauden piste-ennätyksensä ja ottanut joukkueesta ison roolin. Siirtorajalla Tappara hankki vielä viime kauden Liigan parhaan pelaajan Kristian Kuuselan.
Kuvaavaa Tapparan hankintapolitiikalle on, että Charles Lingletin tasoisesta KHL-tähdestä oli varaa luopua.
3. Ylivoimaisesti tehokkain ylivoima
Tappara on saanut viidenneksi vähiten ylivoimatilaisuuksia, mutta tehnyt eniten ylivoimamaaleja. Onnistumisprosentti on huikea 28.8.
Parhaimmillaan itse ylivoimapelaaminenkin on kuin taidetta, jollaista ei juuri ole nähty legendaarisen punakoneen jälkeen. Taitavat pelaajat liikuttelevat kiekkoa hurjalla itseluottamuksella ja pitävät alivoimanelikkoa pilkkanaan. Puolustaminen on vaikeaa, koska kuka tahansa voi ratkaista itse tai hakeakin vielä syöttöä.
Erityismaininta Tapparan ylivoimapelaamisesta on annettava kokeneelle Nurmelle, joka totuttiin näkemään Jori Lehterän ja Jonas Enlundin rinnalla maskimiehenä. Tällä kaudella Nurmi on kuitenkin latonut ylivoimamaaleja suoraan poikittaissyötöistä, kuten Olli Palola ja Patrik Laine edeltävillä kausilla.
Tapparan kakkosylivoima on toistaiseksi ollut selvästi ykkösnyrkkiä heikompi, mutta Kuuselan hankinnan myötä toinenkin viisikko löytänee tehonsa.