Divisioonan kärkipaikka on vahvasti Buffalon näpeissä. Divisioonan kakkospaikka on Montrealin hallussa. Se on arvokas sijoitus, sillä se saattaa tuottaa kotiedun ja toisaalta divisioonassa kolmanneksi lipsahtanut joukkue voi jäädä pudotuspeleissä kokonaan pois, varsinkin kun vanha heittopussien kaakkoisdivisioona on vahvassa iskussa.
Montrealin puolesta puhuu ainakin se, että Toronto ajautui tappioputkeen marraskuun lopussa. Epätasaisesti esiintyvä joukkue on ollut ylisuorittamisen varassa, ja nyt hyvä fiilis on kadonnut. Ottawa taas pelasi hyvää jääkiekkoa parin viikon ajan, mutta sellaiseen periodiin pystyy mikä joukkue tahansa. Veri punnitaan maratonilla, ei pikamatkoilla.
Boston Bruins – suunta parempaan
Heikosti sujunut lokakuu ei ollut mitä Bostonissa toivottiin ennen kauden alkua. Joukkue jämähti heti kauden alusta liigan häntäpäähän. Bruins kärsi heikosta viimeistelystä, surkeasta alivoimasta ja heikohkosta maalivahtipelistä. Mutta marraskuu sujui paljon paremmin.
Boston hävisi marraskuun neljästä ensimmäisestä ottelustaan kolme, mutta sitten alkoi nousu:
Boston kohtasi ensin Ottawan, joka on kautta aikojen hävinnyt Bruinsille seitsemäntoista ottelua peräkkäin ja pelannut 22 ottelua kestävän voitottoman putken. Nytkin Boston oli parempi maalein 4-3. Tämä ottelu oli ensimmäinen Bostonin neljän ottelun voittoputkesta. Voittoputki oli Bruinsin pisin sitten maaliskuun 2004. Bruins kaatoi Ottawan lisäksi Washingtonin kahdesti ja kerran Toronton. Kaikki pelit päättyivät Bostonin maalin voittoon.
Florida oli kuitenkin jälleen liian kova vastus Bostonille maalein 3-2. Bruins palasi voittojen tielle kaatamalla Pittsburghin 4-3 rankkareilla. Pittsburgh on ollut mukava vastus Bostonille, sillä se on pystynyt voittamaan Bruinsin vain kolmesti viimeisestä 23 yrityksestä. Näin Boston oli voittanut viisi ottelua viimeisestä kuudesta. Hallitseva mestari Carolina oli jälleen liian vaikea pala Bostonille, joka koki selvän tappion kotonaan 5-1. Bostonin entinen GM, Mike O´Connell oli pressiaitiossa. Mies työskentelee nykyään Los Angeles Kingsin skouttina.
Boston pelasi seuraavat kaksi peliä Torontoa vastaan. Bruins voitti ensin Torontossa 3-1 ja sitten kotonaan 4-1. Thomas torjui ottelussa 45 laukausta, mikä on enemmän kuin kertaakaan tällä kaudella yhdessä ottelussa. Boston päätti marraskuun hienosti kolmen ottelun voittoputkeen kaatamalla Tampa Bayn rankkareilla 4-3.
Tim Thomas nousi Bruinsin selväksi ykkösmaalivahdiksi marraskuun aikana. Thomas keräsi kehuja monesta ottelusta ja piti joukkuettaan useasti mukana pelissä. Hannu Toivosen kausi ei ole sujunut lainkaan niin hyvin. Mies lähetettiin Providenceen ennen marraskuun puolta väliä. Tosin mies pääsi takaisin Bostonin kakkosmaalivahdiksi kuun lopulla. Jos Thomas jatkaa hyviä otteitaan, tilaisuuksia nuorelle suomalaiselle ei tule useita.
Bostonin puolustus ei ole häikäissyt tällä kaudella, vaikka potentiaalia olisi paljon parempaan. Bruinsin puolustuksessa vain kolmella pelaajalla on tehotilasto plussalla: Andrew Albertsilla (+7), Brad Stuartilla (+2) ja Milan Jurcinalla (+1). Kuitenkin Zdeno Chara on erittäin tärkeä pelaaja Bruinsille. Hän on joukkueen kapteeni ja on tehnyt eniten pisteitä (5+12=17) Bostonin puolustajista. Myös Brad Stuart (4+5=9) ja Paul Mara (0+9) ovat parantaneet sitten kauden alun.
Bostonin alivoimaprosentti on parantunut umpisurkeasta 74 prosentista 78,5 prosenttiin, mutta se on edelleenkin huonosti. Joukkue on liigan kolmanneksi huonoin alivoimajoukkue.
Hyökkäyksessä Atlantasta saapunut Marc Savard lunasti marraskuun aikana häneen lunastetut odotukset. Mies teki Tampa Bay-ottelussa 2+3=5 tehot ja marraskuun puolessa välissä mies oli tehnyt kuudessa ottelussa 12 tehopistettä. Savard johtaa Bruinsin sisäistä pistepörssiä 31 (5+26) tehopisteellä. Myös konkari-Glen Murray on ollut hyvässä vireessä ja Murray on tällä hetkellä joukkueensa ylivoimaisesti paras maalintekijä 14 osumallaan.
Myös kritiikkiä saanut Patrice Bergeron paranti tasoaan. Bergeron teki muun muassa uransa ennätyksen tekemällä vähintään pisteen kahdeksassa ottelussa peräkkäin. Hän myös iski Bostonin neljä ottelua kestäneen voittoputken aikana kolme voittomaalia. 22-vuotias hyökkääjä on päässyt Savardin ohessa myös piste/per ottelu-tahtiin. Bruinsin parantuneet otteet näkyy myös ylivoimatilastoissa. Joukkueen ylivoimaprosentti oli vielä lokakuun jälkeen 12%, kun se on nyt parantunut 18 prosenttiin. Bruins on liigan 12. vahvin ylivoimajoukkue. Joukkueen tehtyjen maalien keskiarvo on kuitenkin liigan keskitasoa. Eli parannettavaa ehdottomasti silti on.
Bruins oppi kääntämään tiukat ottelut voitokseen
Bostonin marraskuu oli ilahduttava. Joukkue nappasi mahdollisesta 28 pisteestä 18. Se on paljon paremmin kuin lokakuussa. Erityisen huomioonotettavaa on joukkueen venymiskyky. Kun viime kaudella joukkue hävisi järjestään yhden maalin erolla päättyneitä otteluitaan. Jatkoajat/rankkarit mukaan luettuna Bruins pelasi viime kaudella 46 maalin erolla päättynyttä ottelua, joista se voitti vain 13 (28,3%). Nyt marraskuun jälkeen joukkue on pelannut 14 maalin erolla päättynyttä ottelua. Keltapaidat ovat voittaneet niistä kymmenen (71,4%)! Bruins alkaa löytää kateissa ollut jyväänsä, ja viime kauden painajaisen uusiutuminen näyttää tällä hetkellä epätodennäköiseltä.
Jatkoajan ”kummipelaaja” Phil Kessel on pelannut ihan hyvää tulokaskautta. Mies on tehtaillut 25 ottelussa 5+4=9 tehot. Hän on tulokaspörssissä sijalla 14. Nuorukainen on saanut pelata keskimäärin 13 minuuttia ottelua kohti. Kessel muun muassa iski marraskuun viimeisessä ottelussa Tampa Bayta vastaan ratkaisevan rangaistuslaukauksen sisään. Yritys oli kaiken lisäksi nuorukaisen ensimmäinen NHL-tasolla.
1. Marc Savard 25 6+25=31
2. Patrice Bergeron 25 7+18=25
3. Glen Murray 25 14+8=22
4. Brad Boyes 25 6+12=18
5. Zdeno Chara 25 5+12=17
Sabresin etumatka kasvanut turvalliseksi
Buffalon osalta runkosarja on ohi. Sabres jatkoi marraskuussa voittamista. Kuukauden saldona oli yhdeksän voittoa, kolme tappiota varsinaisella peliajalla ja rankkaritappio. Joulukuun aluksi Buffalo pelasi kaksi vaisumpaa peliä, mikä liitoon tottuneen joukkueen kohdalla sai kriisitunnelmia pintaan.
Marraskuun kauneusvirhe oli se, että oman divisioonan joukkueet kykenivät kaatamaan Buffalon. Toronto kaatoi unelmapelillä Sabresin 4-1, ja Ottawa oli peräti kahdesti parempi. Maple Leafsille Buffalo pääsi maksamaan tappion aiheuttaman tuskan myöhemmin.
Sabresin vahvuus on edelleen maalinteko. Useimmat pelit olivat varsin tiukkoja ja omissa soi paljon. Montrealin ja Buffalon välinen 1-1-nyhjäys on poikkeus tulossarjassa, jossa näkyy lukemia 5-4 ja 4-7. Maalien päästäminen on vaarallista, mutta turvaa tuo se, että maalinteko ei ole kuumien pelaajien varassa. Syksyn suuren tähden Maxim Afinogenovin loukkaannuttua Sabres kykeni jatkamaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Sabres on tehnyt peräti 4.15 maalia ottelua kohti, kun Anaheim, Nashville ja Ottawa ovat onnistuneet yli puoli maalia heikommin. Toisaalta kärkijoukkueista vain Carolinan ja Buffalon päästettyjen maalien keskiarvo on yli 3. Calgaryllä liigan alemmassa keskikastissa luku on 3.2. Buffalo myös laskee enemmän laukauksia kuin ampuu. Ero on pieni, ja kärjessä on muitakin joukkueita, joiden tilanne on samanlainen. Buffalon kovuus ei näy ylivoimassa, alivoimassa tai edes aloitusvoitoissa. Buffalo tekee tasakentällisin paljon maaleja, ja se on luottamusta herättävä merkki.
Sabres jyrää edelleen leveällä materiaalilla, vaikka esimerkiksi Jason Pominvillen villein pommitus on laantunut. Sabres pystyy vastaamaan loukkaantumisiin helposti, sillä jokainen pystyy pelaamaan roolissa kuin roolissa.
Buffalon puolustus on tehnyt pisteitä parempaan tahtiin, kuin äkkiseltään odottaisi. Teppo Numminen, Dmitri Kalinin ja Jaroslav Spacek tekevät hiljaa laatutyötä. Marraskuu oli kuitenkin Brian Campbellin. Jokereissa työsulkukaudella pelannut Campbell nousi kuun aikana laajan yleisön tietoisuuteen, eikä hän ole enää varjeltu salaisuus. Campbellin kyvyt ylivoimassa on tunnettu jo pitkään, mutta nyt hänet on opittu tuntemaan pätevänä yleispuolustajana.
Buffalon joulukuu on aika lailla puuduttavaa NHL-peruskauraa täynnä. Kohokohdaksi kannattaa nostaa vierailun Nashvilleen. Myös kotiottelu Ottawaa vastaan on peli, jonka Buffalo haluaa voittaa. Joulukuussa Buffalolla pitäisi olla mahdollisuudet karata käytännössä tavoittamattomaan johtoon divisioonassaan. Se takaisi työrauhan pudotuspelejä varten, ja sallisi joukkueen hiomisen vieläkin valmiimmaksi.
1. Thomas Vanek 26 17+16=33
2. Maxim Afinogenov 21 12+19=31
3. Daniel Briere 26 10+20=30
4. Chris Drury 26 16+10=26
5. Brian Campbell 26 4+16=20
Canadiens matkaa myötätuulessa
Montreal Canadiens jatkoi hyviä otteita myös marraskuussa. Canadiens voitti kahdeksan ottelua kolmestatoista, mutta joukkueen otteita vaivaa edelleen epätasaisuus. Erinomainen suoritus saattaa seuraavassa pelissä saada jatkoksi löysän esityksen. Tässä on yksi syy siihen, miksi Canadiens onnistui voittamaan kolme ottelua peräkkäin tällä kaudella vasta marraskuun loppupuolella.
Viime kevään sankari Cristobal Huet muistutti marraskuussa jääkiekkomaailmaa, mikä sai Bob Gaineyn luopumaan Jose Theodoresta viime maaliskuussa. Lokakuussa odotettua kehnommin pelannut Huet koppasi seitsemän voittoa marraskuun aikana pelaamistaan yhdeksästä ottelusta. Näissä otteluissa hän torjui 95,4 prosentin tehokkuudella ja kirjasi päästettyjen maalien keskiarvokseen 1,63. Sen sijaan hyvin kauden aloittanut David Aebischer epäonnistui marraskuussa, minkä vuoksi hän katsoi suurimman osan peleistä penkin päästä.
Myös Janne Niinimaan kausi on suhteellisen hyvän alun jälkeen mennyt alamäkeä, minkä vuoksi suomalaispuolustaja on saanut katsella yhä enemmän pelejä katsomon puolelta. Niinimaan asema heikkeni lisää, kun loukkaantuneet Mathieu Dandenault ja Francis Bouillon tekivät paluun pelaavaan kokoonpanoon. Etenkin pikkuruisen Bouillonin räväkät otteet ovat saaneet kehuja.
Kapteeni Saku Koivu on pelaamassa yhtä uransa parhaimmista kausista. Lähes piste-per-peli-tahdissa oleva suomalainen on Chris Higginsin loukkaantumisen vuoksi joutunut kantamaan vastuuta lähes yksin. Canadiensin onneksi Koivu on onnistunut iskemään tärkeitä maaleja tai saanut syötöillään aikaan ratkaisuja. Koivun vierellä myös paljon puhuttu tulokaslaituri Guillaume Latendresse on päässyt maalien ja pisteiden makuun. Nuorukaisen ensimmäinen NHL-osuma syntyi hieman onnekkaasti Edmonton Oilersia vastaan, mutta vauhtiin päästyään nuorukainen on tuikannut jo neljä maalia lisää ja kerännyt yhteensä kymmenen tehopistettä.
Koivun kantaessa Canadiensiä kakkosketjun kaverit painivat tehottomuuden ja haluttomuuden parissa. Sergei Samsonovin viisi pistettä ja Alex Kovalevin yhdeksän pistettä marraskuun otteluissa tuskin tyydyttävät ketään. Eikä heidän välissään useimmiten pelaava Tomas Plekanec ole lainkaan paremmassa vedossa. Kapteenin lisäksi hyökkäyskaluston valopilkkuja ovat tällä hetkellä vain kolmosketjulaiset Mike Johnson, Radek Bonk ja Aleksadr Perezhogin, jotka ovat ainoat plussan puolella olevat Canadiens-hyökkääjät.
1. Saku Koivu 26 8+16=24
2. Sheldon Souray 26 10+10=20
3. Alex Kovalev 26 7+12=19
4. Andrei Markov 26 2+16=18
5. Michael Ryder 26 7+9=16
Ottawa ponnisti pinnalle
Hätäisimmät laskivat Ottawan ulos pudotuspeleistä vaisun lokakuun jälkeen, mutta karanneiden Buffalon ja Atlantan takana idän tilanne on niin tasainen, että parin viikon hyvä putki nostaa joukkueen kuin joukkueen osakkeita roimasti. Ottawa pelasi osan marraskuuta hyvin, ja ehti nousta keikkumaan pudotuspeliviivalle. Nousu alkoi vasta kuukauden puolivälissä, mutta se on riittänyt lievittämään pahimpia paineita. Päävaivaa loppukuussa pääsi aiheuttamaan vain Tampa Bay, joka nujersi Ottawan kahdesti.
Eroa Montrealiin on kuusi pistettä, ja juuri Montreal lienee joukkue, joka Ottawalla on tähtäimessä. Tie on vielä auki aina konferenssin neljänteen tilaan saakka, mutta Ottawan on pelattava 56 peliä ilman merkittäviä tappioputkia. Se on kyllä mahdollista, sillä Senators on saanut roimasti lisää leveyttä iskuosastoonsa. Lokakuun ajan hukassa olleet hyökkääjät ykkösketjun takaa ovat löytäneet tehonsa, ja Ottawa on nopeasti noussut yhdeksi eniten maaleja tehneistä joukkueista.
Dany Heatley ja Jason Spezza ovat laittaneet ison hihnan paikoilleen, ja kaksikko on latonut tehopisteitä siihen tahtiin, että pistepörssin top10 kutsuu. Kapteeni Daniel Alfredsson on piristynyt niin paljon, että myyntipuheet ovat lakanneet.
Suurin muutos on kuitenkin Antoinen Vermetten ja Peter Schaeferin nousu pistetalkoolaisten joukkoon. Vermette on tehnyt jo 11 maalia, ja lokakuun lähes pisteittä pelannut Scahefer on kaunistellut tilastonsa jo lukemiin 4+13. Mike Fisher on pelannut totutun vakuuttavasti, ja täydentää Ottawan hyökkäyksen tehokuusikon. Kun lisäksi Dean McAmmond on löytänyt roolinsa puolustavana hyökkääjänä, niin hyökkäyksen tilanne on nyt hyvä.
Silti vaarana vaanii se, että nyt ilotulitukseen yltyneet Schaefer ja Vermette kylmenevät, sillä kumpikaan ei sentään kuulu liigan tähtikaartiin. Ottawalla ei ole samanlaista rajatonta materiaalipankkia kuin aikaisemmin. Patrick Eaves ja Chris Neil täyttävät roolinsa, mutta jos heiltä joudutaan vaatimaan enemmän, voi stoppi tulla.
Ottawan puolustuksen tilanne on edelleen yllättävä. Wade Redden on vieläkin aika lailla sivuraiteilla. Redden ei ole saanut ketsuppipulloa auki, joten Ottawan ylivoimasta puuttuu iso ase. Luottomies Chris Philipskään ei ole ollut oma itsensä. Paljon kertoo se, että kaksikko saa noin 22 minuuttia peliaikaa, mikä on melko vähän tähtipakeille.
Ottawan peliaikakuningas on toista kautta liigassa pelaava Andrej Meszaros, joka on nihkeän lokakuun jälkeen löytämässä tulokaskaudelta tuttua sujuvuutta otteisiinsa. Pakka on muuttunut sikälikin, että Anton Voltshenkov on jumiutunut aika lailla pieneen rooliin. Uusista pakeista Joe Corvosta on tullut luottomies, Tom Preissing taas pelaa vähän, mutta on ollut tehokas. Mikäli pakisto ei nosta tasoaan, on tasainen suorittaminen mahdottomuus, ja Ottawa ei pääse turvallisille vesille.
Senatorsin ylivoima ei kuulu liigan parhaisiin. Alivoima sen sijaan kestää vertailun. Ottawa on myös laukonut reippaasti, yli 32 vetoa per peli. Toisaalta Sens-maalia kohti on ammuttu yli 30 kertaa per peli. Sellaiset lukemat eivät ilahduta Bryan Murrayta. Ottawan vahvuudesta kertoo paljon se, että vaikka iso osa asioista on entiseen verrattuna rempallaan, niin joukkue pystyy silti taistelemaan kärkijoukkueiden kanssa. Silti ilmassa on vahvasti välikauden makua, sillä selviämistaistelu vie energiaa. Toisaalta jos jatkopelejä tulee keväällä, niin turhia luuloja ei joukkueessa ole.
Ottawan joulukuun peliohjelma on muuten siedettävä, mutta kuun puolivälissä joukkue kohtaa viiden päivän sisällä vieraissa Buffalon, Nashvillen ja Detroitin. Nuo pelit saattavat kertoa paljon tämän kauden Ottawasta.
Jatkoajan erityistarkkailussa oleva Andrej Meszaros on, kuten jo mainittiin, saanut palikat kokoon ja alkanut rakentaa uutta tulemista. Slovakkipakki on noussut Ottawan ykköspuolustajaksi, joten sophomore jinx oli lyhytaikainen ja väliaikainen kirous. Meszaros takoi marraskuun lopussa ja joulukuun alussa 11 pelissä yhdeksän pistettä. Otteissa on vielä epätasaisuutta, mutta kurssi on ainakin oikaistu.
1. Dany Heatley 27 16+17=33
2. Jason Spezza 27 12+20=32
3. Daniel Alfredsson 27 7+16=23
4. Antoine Vermette 27 11+8=19
5. Mike Fisher 27 6+13=19
Parhaita aikoja, huonoimpia aikoja
Jos Torontossa on johonkin vuosien saatossa totuttu, niin siihen, että kaupunki elää Leafsin kanssa tunteiden vuoristorataa. Lokakuussa Leafsin ilmettä ylistettiin kaikkialla, ja hienoinen epätasaisuus annettiin anteeksi. Kun Leafs sitten ei millään meinannut päästä voittoputkeen, niin kriitikot ehtivät jo viritellä äänijänteitään.
Alkutahdit koko orkesterin kritiikkikonsertille alkoivat soida, kun Toronto hankkiutui hämmästyttävään voittokulkueeseen.. Voittoputki venyi jopa ilman kapteeni Mats Sundinia, joka joutui useaksi viikoksi sivuun olkapäätään parantelemaan. Silloin kiroiltiin, mutta siihen ei ollut aihetta. Loka-marraskuun vaihteessa Leafs voitti seitsemän peliä kahdeksasta ja nappasi vielä putken päätteeksi pisteen Bostonilta.
Sitten Sundin tuli takaisin. Kapteenin triumfia ei ole näkynyt, koska Leafs on hävinnyt kahdeksasta pelistä peräti kuusi. Nyt haikaillaan aikoja, jolloin Leafs vuoroin voitti, vuoroin hävisi. On selvää, että ylisuorittamisen aika on Torontossa hetkeksi ohi. Sundinin loukkaantumisen aikoihin Nikolai Antropov sai itsensä kunnon pelikuntoon, ja liigan kuumin ykkösketju oli hetken aikaa Kyle Wellwood -Antropov- Aleksandr Ponikarovski. Paino kannattaa laittaa sanoille ”hetken” ja ”ykkösketju”. Vakavasti otettavan joukkueen ykkösketju ei nimittäin voi olla edellä mainittu kolmikko kovin pitkään.
Leafsin pitäisi kaiken järjen mukaan olla nyt alkukautta parempi ryhmä, sillä Sundinin lisäksi myös Pavel Kubina on palannut jäälle, ja kuten mainittua Antropov on kuntoutunut. Jääkiekko ei kuitenkaan ole yhteenlaskua. Vaikeaksi tilanteen tekee se, että Leafsin ilme ei ole merkittävästi poikennut tappioputken aikana aiemmasta. On hieman hankala sanoa mistä tappioputki johtuu, jos ei hyväksy sellaista vastausta, että ylisuorittaminen maksetaan nyt epäonnena.
Loukkaantumisten jälkeen kehiin palannut Kubina on ollut surkea, ja Leafsin hyökkääjien pistevainu on kadonnut kokonaan. Sellaista saattoikin pelätä, sillä kokoonpano ei varsinaisesti pullistele luotettavia pistenikkareita. Silti on epätavallista, että kolme ketjullista hyökkääjiä kärsii märästä ruudista ja ne muutkin hyökkääjät ovat vain totutun tehottomia.
Kuten kuvaan kuuluu, on Leafs-pelaajilla ollut mietittävää myös kaukalon ulkopuolella. Johtoporras tuskin hyppi riemusta, kun loistavaa kautta pelaava nuori puolustaja Ian White jäi kiinni kortitta ajosta. Whiten aikanaan saama rattijuopumustuomio ei ollut aiemmin yleisesti tiedossa, mutta nyt on, kiitos Whitea uhkaavan rangaistuksen. Whiten hölmöily ällistytti kaikki, sillä vaikeuksien kautta NHL-jäille päässeen pelaajan ei luulisi vaarantavan uraansa niinkin pienen asian, kuin yksityisautoilun suoman vapauden takia.
Jäällä Toronto ampuu edelleen kiivasta tahtia kumia vastustajan maalia kohti. Leafsin laukaisukeskiarvo on lähes 35 vetoa ottelua kohti. Leafs on laskenut toisaalta lähes 30 vetoa per peli, mutta se ei ole mikään yllätys, vaan pikemminkin perinne Torontossa. Leafsin ylivoima on toiminut vähintäänkin jämäkästi, sillä vajaan 19 prosentin teho riittää top5-sijoitukseen. Vain San Josella, Anaheimilla ja Floridalla on selvästi Torontoa toimivampi ylivoima. Leafsin ylivoimatykki on ollut Darcy Tucker, joka tosin pääsee usein iskemään osumia tyhjään maaliin lähinnä Tomas Kaberlen namupasseista.
Toronton alivoima on tappanut jäähyjä noin 84 prosentin tehoin. Tulos ei ole surkea, mutta toisaalta parhaat joukkueet pystyvät reilusti parempaan. Hyvässä alivoimassa tarvitaan hyvää maalivahtia, ja Andrew Raycroft ei kuulu liigan eliittiin. Myös alivoiman erikoismiesten määrä on Leafsin kokoonpanossa rajallinen. Pavel Kubina ja Mike Peca saavat raataa paljon.
Jatkoajan kummipelaajan kunnin saanut Kyle Wellwood oli tulikuuma Leafsin voittoputken aikana. Taitava hyökkääjä käytti Nik Antropovin ja Alex Ponikarovskin luomaa tilaa hyödykseen, ja kun kemiat kohtasivat, niin uusittu ykkösketju teki selvää jälkeä. Nyt kolmikon liekki palaa paljon viileämpänä. Monen Leafs-hyökkääjän tavoin Wellwood on ollut tehoton, ja hän ei ole sellainen pelaaja, joka itse hankkiutuu lamasta pois. Apua tarvitaan.
1. Darcy Tucker 28 16+9=25
2. Tomas Kaberle 28 7+18=25
3. Bryan McCabe 28 6+18=24
4. Kyle Wellwood 28 6+16=22
5. Mats Sundin 21 10+11=21
