"Ihannetilanteessa tietäisimme viimeistään elokuun alussa, ketkä pelaavat meillä koko kauden."
Näin kertoi lähes päivälleen vuosi sitten Kiekko-Vantaan silloinen päävalmentaja Samu Kuitunen. Tuolloin joukkue haali liiga-apuja niin Jokereista kuin HIFK:stakin sillä seurauksella, että lohipaidan puki päälleen kauden mittaan peräti 64 eri pelaajaa. Ainakin puolelle näistä Tikkurila tarkoitti pakollista farmikomennusta tai kuntoutusmatkaa, joka jäi taakse yhtä nopeasti kuin oli tullut eteenkin.
Yhteistyö HIFK:n kanssa päättyi viime kauteen, ja Kiekko-Vantaa profiloitui täysin Jokereiden yhteistyöseuraksi. Toiveena oli päästä Kuitusen mainitsemaan ihannetilanteeseen, jota saapui toteuttamaan Pekka Kangasalusta yhdessä Marko Tuomaisen kanssa. Tavoitteena yhteistyötä solmiessa oli, että Jokerit lainaa runsaan kentällisen verran pelaajia koko kaudeksi, minkä lisäksi pienimuotoinen lyhytlainaliikehdintä on mahdollista.
Kauden alkaessa tilanne vaikutti selkeältä: Maalilla Jani Kauttoa sparraisivat Joonas Korpisalo ja Frans Tuohimaa. Puolustuksen avuksi tulisi viime kaudella Jokerien A-nuorissa loistanut Otso Rantakari ja hyökkäyksessä pelaisi ainakin muutama viisikosta Alexander Ruuttu, Markus Hännikäinen, Jere Karjalainen, Aleksi Rekonen ja Aleksi Mustonen.
Pakollista kierrätystä
Kun Mestistä on pelattu kaksi kolmannesta, Kiekko-Vantaan riveissä on pelannut 47 pelaajaa. Luku kuulostaa suurelta, mutta johtuu osin sekä Kiekko-Vantaan että etenkin Jokerien kärsimistä runsaista loukkaantumisista. Alkukaudesta Kiekko-Vantaan mukana olleita lainapelaajia nostettiin liigan puolelle, ja saman ylennyksen sai hetkeksi myös oma sopimuspelaaja, kapteeni Jiri Veistola. Vastavuoroisesti paikkaajat haettiin pääsääntöisesti Suomi-sarjasta ja Jokerien junioreista.
Kaikkea loukkaantumisetkaan eivät selitä. Esimerkiksi vitsauksenomaisesta loukkaantumiskierteestä kärsinyt Vaasan Sport on selvinnyt tähän mennessä kaudesta 37 pelaajalla. Kiekko-Vantaan riveissä onkin pelannut runsaasti yhden tai kahden pelin pelaajia, joiden tuottama hyöty joukkueelle on vähintäänkin kyseenalainen. Kiekko-Vantaa ei hyötynyt esimerkiksi tippaakaan Nichlas Hardtin yhden pelin kuntoutusvisiitistä.
Nimekäs, Ben Eavesin kaltainen pelaaja saattaa tuoda mukanaan muutaman uuden (Jokeri)kannattajan katsomoon, mutta yhden pelin miesten kokonaishyöty on joukkueelle yksinkertaisesti olematon. Vaikka pelaajan asenne olisikin kunnossa, hän voi pahimmillaan sekoittaa koko ketjunsa pelaamisen. Harvassa ovat ne liigapelaajat, jotka ovat yhden ottelun Mestis-visiiteillään olleet joukkueidensa tähtipelaajia.
Kiekko-Vantaa on pakotettu omavaraistumaan, kun liigasta pelaajia on tarjolla enää yhdestä joukkueesta. Jokerien loukkaantumisten vuoksi pelaajia on tullut etenkin hyökkäyspäähän myös omista A-junioreista. Valtteri Heikkilän, Reko Riihisen ja Niko Vähäsarjan kaltaiset A-juniorit ovat hoitaneet tuurausvisiittinsä kelvollisesti. Yksi keino parantaa seuran uskottavuutta ja omavaraisuutta onkin paikata loukkaantumisten tullen tilapäistä miesvajetta omilla junioreilla liigaseurojen juniorien sijaan.
Jokerien juniorien suoritukset ovat olleet lyhyillä keikoilla varsin mallikkaita, ja juuri loukkaantumisten "ansiosta" Kiekko-Vantaan puolustukseen on tiensä löytänyt tiensä ikäisekseen poikkeuksellisen kiekkorohkea Alex Lintuniemi, jolle on helppo povata valoisaa tulevaisuutta.
Ongelma ei ole nuorissa pelaajissa, vaan asetelmassa, johon heidät on viskattu. Ilmari Pitkänen kuvaili tilannetta Jatkoajan haastattelussa osuvasti.
– Onhan se rankkaa. Edellisenä päivänä olet liigan aamujäillä, sitten sanotaan, että menet A:n peliin tai treeneihin. Seuraavana aamuna soitetaan, että lähde Vantaalle peliin. Vantaalta kun tulet yöllä himaan niin sulle tulee viesti, että olet ehkä liigajoukkueen kokoonpanossa, tule aamulla jäille. Tosi paljon epätietoisuutta!
Tähän kaoottisuuteen peilattuna Jokerit-juniorien esitykset ovat olleet täysin kelvollisia.
Lupa palauttaa
Kiekko-Vantaa on uusinut pelitapaansa viime kaudesta selvästi. Kuitusen aikana joukkue keskittyi vastahyökkäyspelaamiseen ja nopeaan pelin kääntämiseen puolustussuunnasta hyökkäyssuuntaan. Karvaaminen oli yleensä etenkin kotihallissa aggressiivista, ja kontrolloitua kiekollista pelaamista oli joukkueella vain harvakseltaan.
Kangasalusta totesi kauden alla, että hän haluaa Kiekko-Vantaan pelaavan liikkuvaa ja aktiivista peliä, joka perustuu vahvaan kiekkokontrolliin ja tiiviiseen viisikkopelaamiseen. Lausunto on välittynyt selvästi jään tasolle, sillä likinäköisimmätkin katsojat ovat havainneet Kiekko-Vantaan pyrkimyksen kokonaisvaltaiseen kiekkokontrolliin.
Joukkue hyökkää paljon viivelähtöjä ja pyrkii nousemaan omalta alueelta mahdollisuuksien mukaan lyhyillä syötöillä. Ajoittain taktiikka johtaa hienoihin syöttöketjuihin ja niiden kautta maalipaikkoihin, mutta pahimmillaan avaaminen on viivästynyt ja johtanut harhasyöttöihin ja kiekonmenetyksiin omalla alueella.
Kiekko-Vantaa on vaikeuksissa etenkin aggressiivisesti karvaavien joukkueiden kanssa. Se ei ole löytänyt syksyn aikana keinoja "munaravikarvauksen" murtamiseksi. Kiekkoa palautetaan tarvittaessa useitakin kertoja alaspäin, kunnes sopiva syöttösuunta löytyy. Ja tarvittaessa kiekkoa tulevat hakemaan omalta alueelta niin keskus- kuin laitahyökkääjätkin.
Kangasalusta on pysynyt sapluunassaan tiukasti koko alkukauden, eikä ole luopunut kiekkokontrollista tappioputkienkaan aikana. Usein onnistuminen on hyvin pienestä kiinni: hyökkääjä saattaa aavistaa lähdössä puoli sekuntia, jollon puolustajan syöttö jää luistimiin ja kaaos omalla alueella on valmis. Nautinnollisinta Kiekko-Vantaan pelaaminen on toisia kiekkokontrollijoukkueita, kuten KooKoota vastaan.
Manninen säväyttänyt
Kiekko-Vantaan maalivahtipelaaminen on ollut Joonas Korpisalon, Jani Kauton ja Frans Tuohimaan valtakuntaa. Viime kesän NHL-varaus Korpisalo on pelannut kolmikosta eniten, ja onnistunut ensimmäisellä kaudellaan miesten sarjoissa kohtalaisen hyvin. Otteet ovat olleet hienokseltaan epätasaisia, mutta parhaimmillaan Korpisalo on pitänyt joukkuettaan pystyssä.
Kautto pelaa jo kolmatta kauttaan Vantaalla, mutta vieläkään hän ei ole noussut joukkueen ykkösvahdiksi. Viime kaudella ohi pyyhälsivät Tuohimaa ja Zoltán Hetényi, tällä kaudella kantona kaskessa on ollut etenkin Korpisalo. Myös Kauttoa on vaivannut tietty epätasaisuus, mikä johtuu eittämättä osaltaan rikkonaisesta pelirytmistä. LeKin Mikko Pätsi kertoi aiemmin, kuinka vaikeaa on pysyä vireessä, kun pelirytmi on epätasainen. Sama ongelma on varmasti Kautolla, joka on päässyt pelaamaan kauden aikana ainoastaan kaksi kertaa peräkkäiset pelit. Edes voitto-ottelu tai hyvä suoritus ei ole taannut vastuuta seuraavaan otteluun.
Puolustuksen piti olla ennen kautta selvä: omasta takaa löytyi varsin monipuolinen kuusikko Sami Kautto, Aleksi Holmberg, Oskari Manninen, Roy Pihlström, Lari Arima ja Markus Hämäläinen, joita Rantakarin ja mahdollisesti joko Petteri Lindbohmin tai Esa Lindellin oli määrä kirittää. Holmberg kuitenkin lopetti pelaajauransa jo syksyllä, ja Rantakari siirtyi keräämään vastuuta ja kadonnutta itseluottamustaan Jokerien A-nuoriin. Lisäksi Kautto, Manninen ja Pihlström ovat pelanneet kaikki repaleiset kaudet, joten lyhytlainoja on tarvittu täyden kokoonpanon aikaansaamiseksi.
Jokerien Nico Manelius on ollut Kiekko-Vantaan mukana suuren osan kaudesta, ja hänestä on ollut joukkueelle suuri apu. Manelius on tyypillinen esimerkki pelaajasta, jolle ei löydy säännöllistä käyttöä SM-liigan huippujoukkueessa, mutta Mestikseen hänestä on suuri hyöty etenkin, kun hänen lainansa on varsin pitkäkestoista mallia.
Holmbergin puolestaan korvasti Valko-Venäjältä saapunut Joni Haverinen, joka on niin iältään, SM-liigakokemukseltaan kuin pelaajaprofiililtaankin lähes kopio Holmbergista. Vaikka Haverisen otteissa on vielä parantamisen varaa, hän muodostaan Kauton ja Pihlströmin kanssa puolustuksen oman pään selkärangan. Näiden miesten vierelle Kangasalusta on voinut laittaa nuoren ja kiekollisen vaihtoehdon toteuttamaan itseään.
Puolustuksen suurin yllätys on ollut Manninen, joka aloitti uransa hyökkääjänä, mutta vaihtoi sittemmin puolustajaksi. Manninen sai sopimuksen vasta kauden alla, mutta on säväyttänyt hienoilla nousuillaan ja taidokkaalla ylivoimapelaamisellaan. AJoittain Manninen sinkoilee jopa hyökkäyksen kärkenä, mutta pelirohkeus on enimmäkseen joukkueelle eduksi. Mestiksen syyskauden parhaaksi tulokaspelaajaksi valittu Manninen on parhaana tulokkaana neljäntenä puolustajien pistepörssissä.
Rantakari palasi alkutalvesta Kiekko-Vantaan paitaan uudestisyntyneenä. Kunhan Kautto toipuu, joukkueen puolustus pääsee palaamaan kutakuinkin suunniteltuun muotoon. Kevätpuolella etenkin oman maalin puolustamisen on parannuttava, mikäli joukkue haluaa pysyä mukana pudotuspelitaistossa.
Piristyksiä ja toisen kauden kirouksia
Hyökkäyspään vastuunkantajiksi ovat nousseet viime kaudella hyvin onnistunut Artem Iossafov, läpimurtoaan tekevä Joel Lehtinen ja heidän keskellään pelaava Jokerit-laina Alexander Ruuttu. Iossafov on tehnyt jo nyt yhtä paljon pisteitä kuin viime kaudella, ja Lehtinen on osoittanut pystyvänsä pelaamaan hyvällä tasolla isossa roolissa. Ruuttu on puolestaan kuin eri mies viime kauteen verrattuna: hän rytmittää ketjun peliä, tekee tarvittaessa röyhkeitä nousuja ja on lisäksi tehokaskin. Ruuttu on huomannut, että ovi liigaan aukeaa parhaiten esittämällä johtavia otteita Mestiksessä.
Viime kauden sensaatiopelaaja Saku Salmela puolestaan kärsii klassisesta toisen kauden kirouksesta, sillä onnistumisia ei ole tullut viime kauden tapaan. Toki Salmelan otteita ovat vaikeuttaneet pelipaikkavaihdokset, sillä pahan loukkaantumiskierteen aikana hän joutui palaamaan hetkeksi vanhalle pelipaikalleen puolustajaksi.
Viime kaudella tehotilastossa loistanut Salmela on tällä kaudella ajautunut miinusten puolelle. Häntä ei voi syyttää yrityksen puutteesta, vaan enemmänkin ongelmat taitavat juontua yliyrittämisestä. Hän ajautuu välillä kuskaamaan liiaksi kiekkoa, eikä yhteispeli vaihtuneiden ketjukavereiden kanssa ole sujunut optimaalisella tavalla. Salmelan eduksi on sanottava, että hänen pelityylinsä on erittäin arvostettava, sillä mies kuljettaa kiekkoa pää pystyssä ja on aina valmis ottamaan taklauksia vastaan.
Kiekko-Vantaa on tehnyt toiseksi vähiten maaleja sarjassa, ja joukkue kaipaa ratkaisijoita myös ykköskentän ulkopuolelta. Katseet kohdistuvat Salmelan ja Veistolan lisäksi esimerkiksi Antti Pehkoseen ja Toni Pulkkiseen, joka on hänkin kärsinyt loukkaantumisista. Jokereista lainalla oleva nuori Aleksi Mustonen esitti alkukaudesta loistavia otteita, mutta loukkaantui harmittavasti. Nuori mies on niitä harvoja lainapelaajia, joiden voi lähes varmuudella sanoa tekevän hyvän uran vähintään SM-liigatasolla.
