Sibir tekee vuodesta toiseen keskikastin pelaajabudjetilla erinomaista työtä
Sibir teki sen taas. Se taisteli jopa itäisen konferenssin voitosta viimeisille kierroksille asti, mutta jäi lopulta pisteen verran verivihollisensa Avangardin taakse. Joukkueen ei pitänyt pärjätä näin hyvin, kun käytännössä koko kärkiosasto siirtyi viime kauden jälkeen KHL:n suurseuroihin.
Novosibirskissä tehdään käsittämättömän hyvää työtä, kun huomioidaan, että resursseiltaan Sibir ei ole missään nimessä KHL:n rikkaimpia seuroja. Se on yleensä kuulunut rahamääriltä keskikastiin, mutta silti se on viime vuosina taistellut kärkisijoista valkovenäläisen päävalmentajansa Andrei Skabelkan johdolla ja häntä ennen Dmitri Kvartalnovin. Seura lähtee haastamaan isompiaan pudotuspeleissä ja tulee olemaan erittäin hankala vastustaja kenelle tahansa.
Sibirissä neljänä ensimmäisenä KHL-kautena päävalmentajana toiminut Andrei Tarasenko on sen jälkeen toiminut seuran apuvalmentajana Kvartalnovin ja Skabelkan takana. 47-vuotias Andrei on Vladimir Tarasenkon isä. Poika pelasi aikanaan Sibirissä isänsä ollessa seuran päävalmentaja, ja Andrein merkitys on mahdollisesti ollut merkittävä monen nuoren pelaajan kehityksen kannalta. Tästä ei ole tosin varsinaisesti faktatietoa.
Sibirillä on selkeä pelillinen identiteetti, mitä ei voi sanoa kaikista KHL-seuroista. Sibir tunnetaan todella hankalana ja sitkeänä vastustajana, jonka pelit ovat sarjan vähämaalisimmasta päästä. Sibirin pelillistä identiteettiä voisi kuvailla näin: erittäin sitoutunut, fyysinen, suoraviivainen, äärimmäisen taisteleva, vahva kaksinkamppailuissa, periksiantamaton ja todella kurinalainen.
Joukkue puolustaa todella tunnollisesti pelistä toiseen. Isompiaan vastaan se kääntää pelin nopeasti kiekon saatuaan, mutta pelaa - tai joutuu pelaamaan - monesti hyvin puolustusvoittoisesti. Admiralia vastaan sen olisi otettava ohjat käsiinsä.
Sibir nauttii valtavaa kotietua pelatessaan fanaattisen kotiyleisönsä tukemana Novosibirskin hornankattilassa, jossa tunnelma on korkealla ottelusta toiseen. Sibir oli itäisen konferenssin paras kotijoukkue ja sarjan toiseksi paras kotijoukkue Lokomotivin jälkeen. Sibirin pelit ovat käytännössä ottelusta toiseen loppuunmyytyjä, ja lisäksi tunnelma peleissä on erittäin korkealla. Novosibirsk on todella vaikea paikka vierasjoukkueelle.
Joukkue menetti kesällä lukuisia huippupelaajiaan, mutta sai pidettyä tulisieluisen tšekkiveskarinsa Alexander Salakin. Erinomaisen runkosarjan pelanneeseen Salakiin joukkueen peli tuskin tulee kaatumaan. Salakin pelaamisessa on toki olemassa pieni "räjähdysvaara", jos vastustajan pelaajat pääsevät miehen ihon alle. Viime kaudellakin miehen vintti pimeni pudotuspeleissä, kun hän takoi kilvellä maassa makaavaa vastustajan pelaajaa. Kakkosvahti Nikita Bespalov on selvästi heikompi maalivahti.
Puolustuksen nimilista ei varsinaisesti loista, mutta on silti laadukas. Muutamat varsin nimettömät puolustajat ovat ottaneet urallaan askeleen tai kaksi eteenpäin. Joukkueen nimekkäin hankinta oli NHL:ssä mittavan uran tehnyt slovakkipakki Andrej Meszaros, joka saapui kesken kauden. Hän on seuran johtava ja selkeästi nimekkäin puolustaja, jolta pitää odottaa paljon. Sibir yllätti varmasti monet saamalla houkuteltua noinkin nimivahvan pelaajan Siperiaan, kun tunnetaan seuran rajalliset resurssit.
Sibirissä puolustajien peluutus on silti hyvin tasaista, eikä kenenkään peliajan keskiarvo ollut yli 20 min/ottelu. Puolustuksen tehokkain pelaaja oli Vitali Menšikov, 26, jolla on menossa uransa selvästi paras kausi. Aiemmin Menšikov oli täysin rivipakki, mutta nyt hänen pelinsä on noussut aivan uudelle tasolle. Menšikovin lisäksi Sibiriltä löytyy useampia vahvoja ja fyysisiä puolustajia. Sibirin puolustusta enemmän tutkiessa voidaan havaita, että liikkuvuudeltaan se ei ole parasta mahdollista luokkaa.
Sibirin hyökkäyksestä ei varsinaisia timantteja löydy, mutta se on tasaisen laadukas. Ulkomaalaisvahvistuksista joku on ollut vähän väliä sairastuvan puolella, mutta kaikkien pitäisi olla pelikunnossa, kun avausottelu pelataan maanantaina. Ulkomaalaisvahvistuksia Tomas Vincouria, David Ullströmiä ja Calle Ridderwallia voidaan kaikkia pitää onnistuneina hankintoina. Lähes puolet runkosarjasta menettänyt Ullström on seuran ykkössentterinä isossa roolissa.
Hyökkäyksen venäläisnimistä kovinta jälkeä tekivät Sergei Šumakov, 23, ja tällä kaudella todellisen läpimurtokauden pelannut ja joka paikasta laukova Maksim Šalunov, 23, joka rikkoi 30 pisteen rajan tehden peräti 18 maalia. Hänen uransa aiempi piste-ennätys KHL:ssä oli vain neljä pistettä, tosin roolikin oli aiemmin hyvin pieni. Šumakovin suurimmat aseet ovat nopeus, korkea taitotaso, hyvä kiekonsuojaus, energisyys ja tulinen rannelaukaus. Nämä hyökkääjät ovat pelaajia, joihin katseet kohdistuvat vakuuttavan runkosarjan jälkeen.
Todella tunnollinen ja kokenut kahden suunnan sentteri Oleg Gubin hätyytteli yllättäen 30 pisteen rajaa. Hän on erityisesti alivoimalla merkittävä pelaaja, mutta nyt tulosta tuli kiitettävästi hyökkäyspäässäkin. Isoa roolia hyökkäyksestä on ottanut kauden aikana myös Stepan Sannikov.
Viime kaudesta pienempään rooliin pudonnut todella kokenut Aleksei Kopeikin on työteliäs ja seuralle tyypillinen taistelija. TsSKA:sta hankittu pikkunäppärä ja hyvin luisteleva Damir Zhafjarov on ollut pienoinen pettymys. Hänessä on potentiaalia nähtyä parempaan, mutta rooli on jäänyt Sibirissäkin lopulta pieneksi.
Sibirissä monet nuoret pelaajat ovat saaneet erinomaista oppia Skabelkan ja aiemmin Kvartalnovin alaisuudessa. Eihän Sibirin nimilista ole lähelläkään KHL:n parasta, koska seuralla ei ole varaa hankkia juurikaan huippupelaajia - tosin Meszarosin hankinta yllätti monet.
Hajoaako Admiralin unelma toisesta kierroksesta tökkivään maalivahti- ja puolustuspeliin?
Viime kaudella vain pisteellä pudotuspelien ulkopuolelle jääneen satamakaupungin KHL-seura venyi seuran kolmivuotisen historian aikana toistamiseen pudotuspeleihin. Admiralin matkarasitukset ovat Amurin kanssa aivan omaa luokkaansa KHL:ssä, minkä takia joukkue joutuu tietyllä tavalla takamatkalle verrattuna muihin sarjan joukkueisiin.
Admiralin suoritus tällä kaudella ansaitsee itäisen konferenssin positiivisimman yllättäjän leiman, sillä Admiral taisteli aivan viimeisille kierroksille asti jopa kotiedusta. SM-liigastakin pelaajana tuttu päävalmentaja Aleksander Andrijevski ansaitsee ison sulan hattuunsa pienehkön seuran huippumenestyksestä runkosarjassa.
Ottelusta toiseen loppuunmyyty kotihalli tuo merkittävän kotiedun Admiralille. Seura pelaa kotipelinsä Medvescakin ja Ladan tavoin NHL-mittaisessa kaukalossa, mikä tietenkin muuttaa selkeästi pelin luonnetta. Tämä tuo ottelusarjaan mielenkiintoisen elementin. Toinen merkittävä tekijä on, että Kaukoidän kiertueella osa vastustajista tulee selvästi väsyneenä pelaamaan Vladivostokiin, jossa kotijoukkue pyrkii aina pitämään kovaa tempoa peleissä.
Luisteluvoimaisena, suoraviivaisena ja erittäin nopeasti peliä kääntävänä joukkueena Admiral pystyi kotipeleissään luomaan lähes järjestänsä enemmän paikkoja kuin vastustajansa. Admiral pyrkii vieraissakin pitämään pelin yksinkertaisena ja toimittamaan kiekkoa suoraviivaisesti maalille.
Joissakin peleissä sarjan kärkiseuroja vastaan Andrijevskin suojatit ovat yllättäneet vastustajansa karvaamalla rohkeasti syvältä. En tiedä, miten tuo onnistuu Novosibirskissä, mutta sillä he saattaisivat yllättää kotijoukkueen. Andrijevskin pelikirjasta toki löytyy useampikin sivu, mutta saa nähdä, miten Admiral lähtee pelaamaan avausotteluissa Novosibirskissä.
Yksi Admiralin suurimmista ongelmista tulee olemaan maalivahtipeli. Ykkösveskarin viitan ottanut isokokoinen Igor Bobkov, 25, on liian epätasainen maalivahti, joka saattaa olla jopa huonoin pudotuspeleihin päässeiden joukkueiden ykkösmaalivahdeista. Vaikka Admiral menestyi erinomaisesti runkosarjassa, eivät Bobkovin otteet olleet erityisen hyviä. Toinen maalivahti Ivan Nalimov on hyvin pitkälti Bobkovin tasoa.
Admiralin puolustus nojaa todella vahvasti suurinta vastuuta kantaneisiin ykköspakkiparin ulkomaalaisvahvistuksiin Jonathon Blumiin ja Oskars Bartulisiin. 30 pisteen rajan rikkonut Blum on joukkueensa kiekollisen pelin moottori ja erittäin hyvä pelaaja ylivoimalla. Bartulis on kaksikosta se fyysisempi ja luotettavampi omassa päässä, mutta myös Blum on puolustanut vahvasti - ennen kaikkea blokannut paljon vetoja.
Admiral saattaa saada Sibirin melkoiseen pyöritykseenkin kotipeleissään, kuten runkosarjan kohtaamisessa.
Admiralin kärkipakkipari kestää kohtalaisesti vertailussa materiaalilta sarjan parhaitakin seuroja vastaan melko hyvin, mutta heidän takanaan taso putoaa aivan liikaa. Kesken kauden Medvescakista hankittu Geoff Kinrade korvasi Magnitogorskiin lähteneen Denis Osipovin, mutta ei hän juuri rivipakkia kummallisempi vahvistus ole. Joukkueen puolustuspelissä oli enemmän tai vähemmän ongelmia läpi kauden, joten on vaikea kuvitella Admiralin etenevän avauskierrokselta jatkoon, kun vastustajalla on kovempi materiaalikin ja heitä vastaan on todella vaikea päästä huipputonteille, varsinkaan vieraissa.
Hyökkäyksestä nousee esiin paljon yhdessä joukkueen ykkösketjussa pelannut tehokolmikko Artjom Podšendjalov - Aleksander Kuznetsov - Konstantin Makarov. Ennen tätä kautta ketjun pelaajista ei juuri kukaan ollut esittänyt mitään KHL:ssä, mutta kolmikon kemiat osuivat todella hyvin yhteen ja heidän peliään on ollut ilo seurata. Varsinkin 16 maalia tehnyt Podšendjalov nousi täydestä tuntemattomuudesta valokeilaan. Kyseessä on terävällä rannelaukauksella, hyvällä syöttötaidolla ja erinomaisella luistelutaidolla varustettu 26-vuotias hyökkääjä.
Kesken kauden hankittu David Booth osoittautui erinomaiseksi hankinnaksi. Reilut 20 peliä pelannut NHL:stäkin tuttu kanadalainen on joukkueensa hyökkäyksen tärkein pelaaja. Hän on ratkaisija, jonka pitää pystyä Blumin tavoin hinaamaan joukkuetta.
Moni seuran varsin nimettömistä hyökkääjistä on pelannut uransa parhaan kauden, joista voisi mainita surkean viime kauden pelanneen Mihail Fisenkon ja ensimmäistä KHL-kauttaan pelaavan tuulennopean Kirill Voroninin, 22. Fyysisestä pelistä nauttiva maaliahne Dmitri Lugin on pelannut vahvan kauden. Puolet kaudesta menettänyt Valko-Venäjän maajoukkuehyökkääjä Aleksei Ugarov on pelaaja, jolta voidaan odottaa paljonkin hyökkäyssuuntaan.
Yhteenveto:
Voisin olettaa, että molemmille tuli se paras mahdollinen vastustaja, jota olisi saattanut toivoa noin kymmenen kierrosta ennen loppua. Sibir onnistui välttämään suurseurat ja sai vastaansa joukkueen, jonka puolustus- ja maalivahtipeli on tökkinyt melkoisesti viime viikkoina.
Lisäksi Admiral tarvitsee aivan liikaa paikkoja maalien tekemiseen. Se kyllä luo paikkoja, mutta hukkaa niitä aivan liikaa, kun kliinisiä viimeistelijöitä seuralla ei hirveästi ole. Admiral on enemmänkin täynnä työmyyriä, joskin sieltä löytyy hyvä ykkösketju ja Booth.
Sibir ei ole materiaalilta hirveän paljon Admiralia edellä, mutta monessa muussa asiassa se on. Kuinka Sibir onnistuu hallitsemaan pelejä vastustajaa vastaan, joka iskee kuin salama vastahyökkäyksistä? Tässä otteluparissa on useita mielenkiintoisia elementtejä. Molemmat joukkueet nauttivat vahvaa kotietua. Admiral saattaa saada Sibirin melkoiseen pyöritykseenkin kotipeleissään, kuten runkosarjan kohtaamisessa.
Ehkä se ratkaisevin tekijä otteluparissa on kuitenkin, että Sibirin maalivahti Salak on selvästi parempi kuin kumpikaan Admiralin maalivahdeista. Se antaa jo merkittävän edun ottelusarjaan. Lisäksi puolustuspelaamisessa Sibir on edellä - jopa selvästi. Hyökkäyspelissä ei ole merkittävää etua suuntaan tai toiseen. Admiral on Sibirin tavoin todella työteliäs joukkue.
Sibir pelaa harvoin passiivista ja pientä alivoimaneliötä, sille se pyrkii antamaan mahdollisuuksien mukaan aktiivisesti painetta kiekolliselle. Alivoimakuvio toimii todella hyvin, koska pelaajat osaavat ajoittaa paineen antamisen erinomaisesti. Ei tarvitse ihmetellä, miksi seuran alivoimapeli oli sarjan kärkiluokkaa.
Sen sijaan Admiralin alivoimapeli ei vain ota toimiakseen. Joukkueella on kyllä yritystä ja pelaajat uhrautuvat, mutta paketti hajoaa aivan liian helposti käsiin ja miehiä jää vapaaksi. Sibirin alivoimaan verrattuna ero on melkein kuin yöllä ja päivällä. Yksi heikentävä tekijä alivoimapelissä on, että Admiralin maalivahdit päästävät liian paljon helppoja maaleja.
Sibir lähtee hyvävireisenä joukkueena hieman alavireistä Admiralia vastaan suosikkina - jopa melko selkeänä sellaisena. Admiral pelasi paljon nollapelejä vielä syyskaudella, mutta paketti uhkaa levitä täysin käsiin ratkaisevilla hetkillä. Tässä on varmasti jotain tekemistä henkisen puolen asioilla, jossa puolustajat eivät luota maalivahteihin. Admiralin puolustus- ja maalivahtipeli on kokonaisuudessaan huonointa pudotuspeleihin mukaan päässeistä joukkueista.
Kauden aiemmat kohtaamiset:
28.10 Sibir - Admiral 2-0
17.11 Admiral - Sibir 4-2
Yli- ja alivoimaprosentti:
Sibir 16,3 (15.), 86,3 (6.)
Admiral 15,2 (17.), 82,8 (16.)
Sisäisen pistepörssin voittaja:
Sergei Šumakov, Sibir 20+13=33
Konstantin Makarov, Admiral 18+17=35
Eniten tehtyjä maaleja:
Sergei Šumakov, Sibir 20
Konstantin Makarov, Admiral 18
Tehokkain puolustaja:
Vitali Menšikov, Sibir 2+16=18
Jonathon Blum, Admiral 8+22=30
Ykkösmaalivahdit:
Alexander Salak, Sibir 93,8, 1,89, 6 nollapeliä
Igor Bobkov, Admiral 90,9, 2,56, 3 nollapeliä
Arvio: Sibir jatkoon voitoin 4-2!
