KHL:n pudotuspelit - Salavat Julajev Ufa (4.) - Ak Bars Kazan (5.)

KHL / Artikkeli
Ak Bars Kazanin kausi voi päättyä suureen pettymykseen.
Kuva © Juuso Pellava - juuso.pellava@jatkoaika.com
KHL:ssä harvat ottelut ovat isompia kuin Salavatin ja Ak Barsin väliset "paikallisottelut", jotka tunnetaan nimellä vihreä derby. Molemmat seurat ovat rahallisilta resursseiltaan aivan sarjan kärkipäätä. Kummankin kausi alkoi heikosti, mutta ollut nousujohteinen. Kumpikaan seura ei ole jäänyt koskaan aiemmin pudotuspelien ulkopuolelle, mutta nyt toisen kausi tulee päättymään valtavaan pettymykseen.

TsSKA:sta kesällä hankitut huippunimet loistaneet Ufassa

Yhtenä suurimmista suosikeista kauteen lähteneen Salavatin kausi on ollut vähintäänkin värikäs. Joukkue majaili alkukaudesta koko itäisen konferenssin viimeisenä, mutta nousi lopulta hankintojen ja valmennuksen muutosten avittamana neljänneksi. 

Kertaalleen KHL-mestaruuden voittanut seura on hieman arvoitus pudotuspelien kynnyksellä. Kestävätkö joukkueen puolustus- ja maalivahtipeli, kun puhutaan mestaruuteen riittävästä suorituksesta? Salavatin puolustuspeli on toiminut ajoittain todella hyvin, mutta ei se ole sillä tasolla, millä TsSKA:n, Lokomotivin tai Sibirin on. Salavat toki nollasi kolmanneksi viimeisellä kierroksella kakkosmiehityksellä pelanneen runkosarjan voittajan TsSKA:n ja voitti viimeisestä viidestä pelistä neljä.

Pudotuspeleihin päässeistä joukkueista vain Admiralia ja Avtomobilistia vastaan tehtiin enemmän maaleja, mutta täytyy muistaa, että Salavatin pelaaminen oli noin 10-15 ensimmäistä peliä lähellä tasoa katastrofaalinen. Puolustus- ja maalivahtipelikin oli hirveää katsottavaa. Sittemmin joukkue on pelannut valmentajanvaihdoksen jälkeen aivan eri tasolla. Viihdearvoltaan Salavatin pelit ovat parhaasta päästä, sillä sen pelitapa on yksi sarjan hyökkäysvoittoisimmista. 

Hyvää jälkeä KHL:n pienemmissä seuroissa tehnyt Anatoli Jemelin sai alkukaudesta potkut, minkä jälkeen päävalmentajaksi palkattiin Igor Zaharkin, joka toimi SKA:n apuvalmentajana viime kaudella, kun pietarilaiset juhlivat historiansa ensimmäistä Gagarin Cupin voittoa. Toissa kaudella hänet nähtiin Puolan maajoukkueen päävalmentajana. Zaharkinin alaisuudessa Salavatin peliin tuli selvästi lisää järkeä - ennen kaikkea viisikko- ja puolustuspelaaminen on parantunut selvästi. Zaharkinilla on käsissään rakennuspalikat, joilla voidaan tuoda Ufaan seurahistorian toinen Gagarin Cup.

Ykkösmaalivahdin viittaa kantaa ruotsalainen Niklas Svedberg, jonka otteet olivat alkukaudesta joukkueen tavoin todella ailahtelevia ja epävarmoja. Tuukka Raskin takana viime kaudella Boston Bruinsin kakkosveskarina pelannut Svedberg pelasi lopulta hyvän runkosarjan. Svedberg on ollut seuran selkeä ykkösvahti. Hänen korvaajansa mahdollisen loukkaantumisen tullessa olisi Vladimir Sohatski, joka on pelannut Salavatissa ykkösveskarinakin, mutta taso ei riitä missään nimessä johdattamaan seuraa menestykseen.

Salavatin puolustus koki kauden puolivälissä merkittävän muutoksen, kun viime kaudella KHL:n pakkien pistepörssin voittanut Kirill Koltsov sai kenkää. Tähän täytyy olla syynä jokin kentän ulkopuolinen konflikti tai sitten valmennusporras ei halunnut seuraan pelaajaa, jonka puolustustaidot ovat parhaimmillaankin välttävää tasoa. Koltsov oli tavallaan helppo päästää, kun kesällä Avtomobilistista seuran toimitusjohtajaksi tulleen Leonid Vaisfeldin tuttu Aleksander Loginov saapui kesken kauden Avtomobilistista. Hän teki 47 peliin peräti 33 pistettä.

Loginov on muodostanut myös Avtomobilistissa viime kaudella pelanneen Sami Lepistön kanssa joukkueelle erinomaisen ykköspakkiparin. Loginovilla ei ole Koltsovin maagisia käsiä kiekollisena, mutta hän on selvästi parempi puolustamaan ja tekee myös hurjalla tahdilla pisteitä. 30 pistettä tehnyt Lepistö on kuulunut useamman vuoden ajan sarjan huippupuolustajien joukkoon, mutta nyt hän vasta pelaa ensimmäistä kertaa seurassa, jolla on oikeasti mahdollisuus voittaa mestaruus.

Jatkoajan KHL-ennakossa Salavat nostettiin itäisen konferenssin ykkössuosikiksi, mutta se mahdollisesti paketin kaatava puolustus osoittautui lopulta heikoksi kohdaksi. Salavatin puolustus on muuttunut muutamalla nimellä tuosta, mutta edelleen sitä voidaan pitää seuran heikoimpana kohtana. Lepistön ja Loginovin takana nimet Ivan Višnevski, Denis Bodrov, Maksim Gontšarov ja Zakhar Arzamastsev muodostavat parhaan kuusikon.

Sulavasti luisteleva Višnevski on hyökkäävä puolustaja. Muutama kausi sitten Spartakissa loistanut ja siellä ykkösylivoimaa pelannut yleispuolustaja Bodrov on vahva pelaaja kiekollisena. Hän on joukkueensa ahkerimpia taklaajia ja blokkaajia. Bodrovin pitäisi pystyä saamaan kuitenkin enemmän tehoja aikaan myös hyökkäyssuuntaan. Toki ylivoima-aika seurassa on tiukilla. 

Gontšarov tuo seuraan kaivattua fyysisyyttä, jota siitä auttamatta puuttui. Ei Salavatin puolustuskalusto ole vieläkään missään nimessä fyysisimpiä, mutta Gontšarovin myötä se on hieman enemmän. Novokuznetskista maailmalle lähtenyttä Arzamastsevia pidettiin melkoisena lupauksena vielä joitakin vuosia takaperin. Hän on kehittynyt, mutta ei ole varmasti täyttänyt suuria odotuksia. Salavatin puolustuspelaamisessa on enemmän riskitekijöitä kuin vaikkapa TsSKA:n tai Lokomotivin.

Jokereista kesällä saapunut Linus Omark on ollut tähtiä vilisevän hyökkäyksen tehokkain pelaaja. Erinomaisella syöttötaidolla ja pelikäsityksellä varustettu ruotsalaisvirtuoosi luo ketjukavereilleen paikkoja tyhjästä ja ratkoo kovalla prosentilla itsekin. Huipputaitavalla Omarkilla on myös erinomainen kyky rytmittää peliä. Sarjan ehdottomasti parhaita hyökkääjiä. 

TsSKA:sta kesällä saapuneet Igor Grigorenko, Andreas Engqvist ja Nikolai Prohorkin, 22, osoittautuivat odotetusti erinomaisiksi hankinnoiksi. Viime kevään pudotuspeleissä TsSKA:lle liukuhihnalta maaleja mättänyt erinomainen maalintekijä Grigorenko on ollut loistava myös Ufassa. 18 maalia tehnyt ruotsalainen Engqvist on erinomainen kahden suunnan sentteri. Kvartalnovilla oli Prohorkinin kanssa ongelmia TsSKA:ssa, mutta Salavatissa nuori huipputalentti nousi takaisin tasolleen. Joukkueensa ahkerimpiin taklaajiin kuuluva Prohorkin on todella vahvassa vedossa pudotuspelien alla. 

KHL:n kolmen parhaimman kiekonsuojaajan joukkoon sarjassa kuuluva väkivahva ja monipuolinen Teemu Hartikainen on pelannut viime kauden tapaan erinomaisen ja tehokkaan kauden. Hartikaisen kiekonsuojaustaidoissa on paljon samaa kuin Aleksander Radulovin, jolta on erittäin vaikea saada kiekkoa pois.

Vähemmän urheilijalta ulkomuodoltaan näyttävä sentteri Dmitri Makarov on kuulunut vuosia joukkueen parhaisiin pelaajiin. Tällä kaudella ovela ja erinomaisesti syöttelevä sentteri on ollut hieman alavireinen. Vahvaa kahden suunnan pelaamista tuo Sergei Soin. Denis Hlistov on todella periksiantamaton pelaaja, mutta hänenkin roolinsa on jäänyt melko pieneksi. 

NHL:ssäkin uraa tehnyt tuulennopea Enver Lisin on jäänyt pienemmälle vastuulle. Hän oli Admiralin viime kauden tähtihyökkääjä, joka teki kovaan tahtiin pisteitä. Avtomobilistissa kovaa tulosta kaksi viimeisintä kautta tehnyt Anton Lazarev on Lisinin tavoin jäänyt alempiin ketjuihin. Mies ei ole niitä tunnetuimpia, mutta on todella taitava, nopea ja juonikas laitahyökkääjä.

Salavatin hyökkäyksessä riittää ratkaisijoita nelosketjua myöten, mutta myös vahvoja kahden suunnan työteliäitä pelaajia, jotka tekevät pyyteettömästi töitä joukkueen eteen. Tulivoimaa ja luovuutta seuralta löytyy. Enemmänkin kysymysmerkit kannattaa laittaa puolustus- ja maalivahtipelin suuntaan. Salavatilla on erittäin vaarallinen ylivoima, joka tekee varmasti tuhojaan myös pudotuspeleissä. Sen sijaan alivoimapeli ei ole parhaiden tasolla, vaikka sitä pyörittelisi miten.

Sarjassa toiseksi eniten maaleja tehneen Salavatin hyökkäyskalusto ei kalpene oikeastaan yhdenkään joukkueen rinnalla.

Viime kevään finalisti Ak Bars on luottanut tälläkin kaudella puolustusvoittoiseen taktiikkaan

Viime kevään finalistin ja kaksinkertaisen Gagarin Cup - voittajan kaudesta voitiin ennustaa haastavaa kesän menetysten jälkeen, kun puolustuksesta poistuivat seuraikonit Jevgeni Medvedev ja Ilja Nikulin - ja sellaiseksi kausi myös muodostui. Kausi oli vaikea ja noin 10 kierrosta ennen runkosarjan päättymistä jopa pudotuspelipaikka oli seuran historiassa ensimmäistä kertaa uhattuna. Hyvä loppu nosti Ak Barsin kuitenkin reippaasti pudotuspeliviivan yläpuolelle.

Päävalmentaja Zinetula Biljaletdinov on kaikkien seuran KHL-historian kolmen finaalipaikan takana, joten hänen asemansa ei tainnut olla missään vaiheessa todella uhattuna. Hänellä on todella vahva asema Kazanissa isojen tekojen myötä. Monet kuitenkin ovat alkaneet kritisoida miehen puolustusvoittoista pelitapaa, joka ei ole yleisöystävällisimmästä päästä. Joukkueen pelit ovat edelleen olleet vähämaalisia, joskin seuran puolustuspeli on nyt haavoittuvaisempi kuin viime kaudella. Pudotuspeleihin päässeistä joukkueista Ak Bars teki toiseksi vähiten maaleja, mikä kertoo jotain.

Maalivahtitilanne on mielenkiintoinen. Joukkueen maalivahteina aloittivat Jussi Rynnäs ja seuran oma kasvatti Emil Garipov, mutta heidän otteisiinsa ei oltu täysin tyytyväisiä, koska Ak Bars haali loppukaudesta riveihinsä TsSKA:sta Stanislav Galimovin. Hän on osoittanut olevansa laatuveskari, mutta jäi kolmosmaalivahdin rooliin TsSKA:ssa. Galimovin otteet Kazanissa ovat olleet erinomaisia ja hän lienee ensimmäisessä pudotuspeliottelussa maalilla. Galimov pelasi viime keväänä Kevin LaLanden ohella TsSKA:n maalilla pudotuspeleissä.

Kesän menetyksistä huolimatta Ak Barsilla on edelleen varsin nimekäs puolustuskalusto, mutta siinä on aiempaa enemmän riskitekijöitä. Lisäksi tulivoimaa ja kokemusta lähti melkoisesti Medvedevin ja Nikulinin mukana. Puolustuksen ulkomaalaiset ovat kesken kauden hankittu Ryan Wilson ja kevään MM-kisoissa Slovakian riveissä erinomaisesti esiintynyt Marek Daloga, jolta olisi voinut olettaa tulosta myös tehopisteiden muodossa.

Vihreä derby heti pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella on jotain, mitä monet varmasti toivoivat.

Kokenutta venäläisosastoa edustavat puolustuksen fyysisin pelaaja Stepan Zakhartšuk, monipuolinen ja aliarvostettu Jakov Rylov, SKA:sta kesken kauden hankittu ylijäämäpakki Nikolai Belov ja jo selvästi uransa parhaat vuodet pelannut Konstantin Kornejev. Heistä kukaan ei ole varsinaisesti todellinen pelote ylivoimalla, vaikka Zakhartšukilta painava laukaus löytyykin. Joukkueen nuorisokaartista peliajasta taistelevat lähinnä sulavasti luisteleva taitava kiekollinen puolustaja Albert Jarullin, 22, Damir Musin, 21, ja kokoonpanoon tällä kaudella murtautunut Roman Abrosimov, 21. Jarullinin odotetaan palaavan sairastuvalta kokoonpanoon pudotuspelien avauskierroksen aikana.

Viime kevään pudotuspeleissä kovaa jälkeä tehneet Justin Azevedo ja Oscar Möller muodostavat jälleen hyökkäyksen terävimmän kärjen. On suorastaan käsittämätöntä, että Azevedo teki peräti 53 pistettä, kun huomioi Ak Barsin puolustusvoittoisen pelitavan. Möller oli seuran toiseksi tehokkain hyökkääjä 37 pisteellä. Kolmas ulkomaalaisvahvistus hyökkäyksessä on ruotsalainen Matthias Sjögren, jonka panos seurassa on jäänyt varsin keskinkertaiseksi.

Toissa kaudella Avtomobilistissa hurjaa jälkeä tehnyt Fedor Malihin onnistui tällä kaudella huomattavasti paremmin kuin viime kaudella Kazanissa. Parhaimmillaan Malihin on ollut täysin pitelemätön pelaaja sarjassa, mutta vain harva Suomessa on edes kuullut hänestä. Loukkaantumista kärsinyt Igor Mirnov on monipuolinen, hyvä kiekonsuojaaja ja luova pelaaja. Mirnov paineli joitakin vuosia sitten Sibirissä hurjaa jälkeä.

17 maalia tehnyt Mihail Varnakov on röyhkeä, nopea ja suoraviivainen. Hän vastasi joitakin vuosia sitten yhdestä KHL-historian erikoisimmasta maalista. En tarkalleen muista vuotta, mutta hän pelasi tuolloin Torpedossa. Tilanne lähti oman maalin takaa, josta nopea Varnakov polkaisi vauhtiin. Muistaakseni kaksi vastustajan pelaajaa yritti pysäyttää häntä siniviivan tuntumassa. Varnakov nosti kiekon korkeuksiin ennen omaa siniviivaa, väisti kärkikarvaajan ja sai kiekon haltuunsa hyökkäysalueen siniviivalla, josta hän harhautti vielä yhden pelaajan ja viimeisteli kylmästi.

Artjom Lukojanov on todella fyysinen voimahyökkääjä, jonka taitotaso on myös hyvää luokkaa. Tulisieluinen, fyysinen, härkämäinen ja taitava Aleksander Svitov on pelaaja, joka pudottaa tarvittaessa hanskatkin. 

Yhteenveto:

Vihreä derby heti pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella on jotain, mitä monet varmasti toivoivat. Toisen kausi päättyy auttamatta suureen pettymykseen, sillä näiden seurojen johto ja fanit haluavat aina, että seurat taistelevat mestaruudesta. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella putoaminen on karmea isku, mutta ennen kaikkea se, että pudotuksen tulee tekemään verivihollinen. Ennakkoon ottelupari on hyvin tasainen, sillä molemmat ovat hyvässä vireessä pudotuspelien alla. 

Maalivahtitilanne on mielenkiintoinen. Svedberg nosti valtavasti tasoaan syyskaudesta, mutta Ak Barsin Galimov on erittäin hyvässä vireessä. Hän pelasi viime kaudella TsSKA:n maalilla ja on kova tekijä tällä tasolla. Svedberg on osoittanut kauden mittaan nousevaa käyrää. Kokonaisuudessa asetelma on tasainen, vaikka tilastot kertovat toista. Pieni etu on omasta mielestäni silti Ak Barsilla tulikuuman Galimovin myötä. Hän oli mielestäni merkittävä tekijä joukkueen vahvaan loppukauteen. 

Ak Bars tunnetaan loistavasta viisikkopuolustamisesta, joka sillä onkin hyvällä tasolla pudotuspelien alla. Salavat näytti myös TsSKA:ta vastaan hiljattain, että se pystyy nollaamaan sarjan parhaitakin seuroja vakuuttavalla pelillä. Enemmän niitä riskitekijöitä on silti Salavatin puolustuksessa. 

Hyökkäyspelissä etu kääntyy Salavatille. Salavatilla on valtava kasa tulivoimaa, luovuutta ja syvyyttä. Sen hyökkäyspelaaminen on sarjan parhaimmistoa. Ak Bars nojaa vahvasti Azevedoon ja Mölleriin, jotka ovat parhaimmillaan pelien panosten kasvaessa.

Erikoistilanneosaaminen on myös Salavatin puolella. Ylivoimalla Salavat on pelottavan kova lukuisten tähtipelaajiensa johdolla. Alivoimapelissä Ak Bars on yllättäen ollut keskikastin joukkue, vaikka sen pitäisi olla tuon joukkueen vahvuus. Sitä se ei ole ollut, mutta myöskään Salavat ei lukeudu sarjan parhaisiin joukkueisiin alivoimalla. 

Ennakkoon ottelupari on käytännössä kolikonheittoa, sillä merkittävää etua ei ole suuntaan tai toiseen. Ak Bars puolustaa hieman paremmin, kun taas Salavat on edellä hyökkäyspelissä ja ylivoimalla pelottavan hyvin pyörivän ylivoimapelinsä ansiosta. Tämä on yksi avauskierroksen isoimmista ottelupareista monellakin mittarilla mitattuna. Runkosarjan kohtaamiset Salavat vei voitoin 3-1.

Kauden aiemmat kohtaamiset:

13.9 Ak Bars - Salavat 3-4 VL
20.10 Salavat - Ak Bars 2-1
10.11 Ak Bars - Salavat 3-2
21.11 Salavat - Ak Bars 4-2

Yli- ja alivoimaprosentti:
Salavat 21,2 (3.), 84,0 (13.)
Ak Bars 17,2 (11.), 82,6 (17.)

Sisäisen pistepörssin voittaja:
Linus Omark, Salavat 18+37=55
Justin Azevedo, Ak Bars 17+36=53

Eniten tehtyjä maaleja:
Nikolai Prohorkin, Salavat 19
Justin Azevedo & Mihail Varnakov, Ak Bars 17

Tehokkain puolustaja:
Aleksander Loginov, Salavat 10+23=33 (47 peliä)
Jakov Rylov, Ak Bars 3+16=19

Ykkösmaalivahdit:
Niklas Svedberg, Salavat 91,6, 2,36, 5 nollapeliä
Stanislav Galimov, Ak Bars 94,8, 1,51, 3 nollapeliä (14 peliä)

Arvio: Salavat jatkoon voitoin 4-3!

» Lähetä palautetta toimitukselle