Kauden alla kaikki oli luonnollisesti uutta, eikä Suomen kiekkopiireissä tiedetty, mitä Keuruulla on annettavaa Mestikselle, vai olisiko ylipäätänsä mitään.
Maaliskuisen Suomi-sarjan voiton jälkeen Jatkoaika.comin asiantunteva Piippuhyllykin pohti KeuPan nousumahdollisuuksia ja totesi aikalailla yksimielisesti nousun olevan mahdottomuus. Ongelmana pidettiin eritoten taloudellisia resursseja, joskin siellä myös tunnustettiin joukkueen ansainneen mahdollisen paikkansa pelaamalla.
Kesää enemmän Keuruulla odotettiin päätöksiä Mestis-lisensseistä kuluvalle kaudelle. Vihdoin toukokuun lopulla riemu repesi ja paikka myönnettiin. Näin joukkuetta päästiin rakentamaan hieman takamatkalta muihin nähden, mutta sinnikkäästi talouden ehdoilla edeten.
Joukkue rakentui kauden alkuun
Joukkueen runko säilyi edellisestä vuodesta, mutta koeaikojen myötä riveihin liittyi kymmenkunta uutta pelaajaa ja myös uusi valmennusjohto. Valmennusvastuun ottaneella Jussi Tupamäellä oli edessään melkoinen puhde. Nälkää kuitenkin riitti, sillä kyseessä oli joukkueen tavoin myös miehen oma debyytti tällä tasolla.
Joukkue avasi Mestiksen pistetilinsä viidennessä ottelussa TUTOn vieraana Turussa. Iso yllätys oli lähellä, mutta kotijoukkue ryhdistäytyi ja vei lopulta voiton voittomaalikisassa. Tämä peli ei vielä avannut ketsuppipulloa, mutta osoitti joukkueelle, että kuka tahansa tässä sarjassa on voitettavissa.
Syksyn edetessä on voittoja tullut kiihtyvään tahtiin ja Keuruun maine hankalana vieraskaukalona on osoittautunut todeksi monelle joukkueelle. Kokonaisuutena trendi on siis ollut hyvään suuntaan ja marras-joulukuun vaihteessa joukkue pelasi jo neljän ottelun voittoputkenkin.
Vanha juoni, uusi roolijako
KeuPa on aina tiedetty värikkääksi sekä juonikkaaksi ryhmäksi ja Mestiksessä joukkue on jatkanut samalla, hyväksi todetulla linjalla. Kotipeleissä hurjasti kannustava rumpuryhmä pidetään lämpimänä tehokkaalla hyökkäyspelillä, tosin usein puolustuksen kustannuksella.
Joukkue onkin tehnyt maaleja pudotuspeleihin oikeuttavaan tahtiin, mutta samalla päästänyt eniten koko sarjassa.
Lainamiehiä Keuruun hallilla kävi kauden alussa Lappeenrannan SaiPasta ja eritoten Rauman Lukosta. Näiden lisäksi joukkueessa poikkesi satunnaisia Ässien ja Sportin Liigapelureita.
Tarve väheni loukkaantumissuman purkaannuttua ja joukkue alkoi selvästi muodostamaan omaa identiteettiään. Oman pelitavan löydyttyä oli järkevää pitää runko kasassa ja ketjukoostumukset lukittuina niin pitkään kuin olosuhteet sen sallivat.
Kauden uusista nimistä maalivahti Erno Suomalainen on jakanut torjuntavastuun koko lailla tasan paluumuuttaja Petri Pitkäsen kanssa. Molemmat maalivahdit ovat onnistuneet kohtuullisesti, mutta hädän ollessa suurimmillaan ei heistäkään ole ollut nostamaan joukkuetta voittoihin.
Lähes kokonaan uusiutuneen puolustuksen näkyvimmät hahmot ovat syksyn mittaan olleet Antti Kauppila ja Henry Roihu. Viime aikoina myös Sebastian Kauppila ja Joni Mäkelä ovat nousseet kovalle tasolle paikatessaan loukkaantumisia.
Vili Palolalle kaavailtiin kauden alla isoa roolia. Mies osoittikin vaarallisuutensa pelatessaan, mutta vammat ovat pitäneet innokkaasti laukovan pelimiehen viime aikoina poissa kokoonpanosta.
Hyökkäyksen terävimmän kärjen ovat muodostaneet tuttu parivaljakko Juuso Mörsky ja Janne Kumpulainen. Uusista nimistä Teemu Huttu, Emppu Pulliainen ja Pasi Kouvalainen ovat saamassa juonesta kiinni, vastuun kasvettua hiljalleen.
Pukinkonttiin pisteitä ja parantavia loitsuja
Joulutauolle jäädessä on KeuPan sairastuvalla tungosta. Tupamäen ja apuvalmentaja Tero Leinosen toiveena onkin saada joukkue terveeksi kevätkaudelle lähdettäessä.
Pelitapa ja kokonaisuus ovat kypsyneet syksyn mittaan sarjan mittapuut täyttäviksi. Kevään puolella on kuitenkin kova työ kerätä pudotuspeleihin tarvittavat pisteet. Terveenä pysyessään ja samaa kehitystrendiä jatkaessaan on KeuPa ehdottomasti pudotuspeliainesta. Aika näyttää, mihin nousijan rahkeet riittävät.