Pidempään huhuissa pyörinyt T.J. Oshien kauppaaminen kävi nyt toteen, kun St. Louis Blues lähetti jenkkihyökkääjän Washington Capitalsiin. Vaihdossa Blues sai kovaotteisen laitahyökkääjä Troy Brouwerin, maalivahtilupaus Pheonix Copleyn ja kolmannen kierroksen varausvuoron.
Mitä hyötyä Bluesille on kaupasta?
Elmeri Salo: Siinä on heti erittäin hyvä kysymys. Blues ei ollut mitenkään pakotettu kauppaamaan Oshieta palkkojen suhteen, sillä Oshien cap hit ei ole kuin vain puoli miljoonaa Brouwerin vastaavaa suurempi, eikä Blues mene niin lähelle palkkakattoa, että tuo puoli miljoonaa ratkaisisi mitään.
Brouwer ei korvaa kiekollisessa pelissä Oshieta, vaikka Brouwer on toki myös tasaisen varma 40 tehopisteen mies. Brouwer tuo joukkueeseen lisää kokoa, taisteluvoimaa ja taklauksia, mutta eihän niistä Bluesilla ollut juurikaan puutetta. Jos jotain oleellista Oshieta vuotta vanhempi Brouwer tuo niin pudotuspelikokemusta. Oshie kun ei ole kertaakaan pudotuspeleissä onnistunut, ja Brouwer on kuitenkin Stanley Cup -voittaja vuosimallia 2010.
Oli miten oli, en ymmärrä kauppaa Bluesin näkökulmasta. Jos Missourissa koettiin, että Oshien on aika lähteä, niin olisin odottanut Bluesin hakevan parempaa vastinetta hänestä. Ensimmäisen kierroksen varausvuoro tai joku nuori lupaava hyökkääjä olisi kuulostanut paremmalta kuin Brouwer, jonka tilalle olisi vapailta markkinoilta voinut yrittää metsästää Joel Wardin tai Eric Fehrin, jotka ovat molemmat myös viime kauden Capitals-pelaajia.
Mitä hyötyä Capitalsille on kaupasta?
Antti Wennström: Capitals sai nyt vihdoin pelaajan, joka istuu selkeästi tuohon ykkösketjun oikeaan laitaan taitavana profiilipelaajana. Viime kaudella paikalla kävi monia kokeilemassa vaihtelevalla menestyksellä, mutta on selvää, että lähtökohtaisesti Oshie on siihen nykyisestä miehistöstä paras vaihtoehto.
Hassua nyt tietenkin sinällään on, että mainittu Oshie on todellisuudessa iskenyt urallaan nipin napin ykkösketjulaisen tehoja ja vain kerran yli 20 maalia. Nyt hänellä on sitten elämänsä tilaisuus NHL:n huippuykkösketjulaisten vierellä.
Toki Oshieta voi käyttää myös muissa ketjuissa. Brouwerin tehokkaasti käyttämä paikka ylivoiman maskimiehenä ja ampujana maalin edessä siirtynee joka tapauksessa nyt Oshielle.
Erityinen merkitys on myös Oshien kansallisuudella. Jenkkien pääkaupunki kaipaa myös jenkkipoikia, joten fanit pitävät varmasti siloposkisesta amerikkalaispojasta. Joukkueen pakistosta löytyvät tälläkin hetkellä John Carlson, Matt Niskanen sekä Brooks Orpik, mutta nyt on sitten hyökkäyksen eturintamassa venäläisen ja ruotsalaisen rinnalla yhdysvaltalainen.
Organisaation kovimmaksi jenkiksi toki riittää tekemistä, kun muistaa Rod Langwayn, Kevin Hatcherin ja kumppanit. Ehkä loppu-ura voisi onnistuessaan nostaa hänet hyökkääjistä kuitenkin Kelly Millerin, Bobby Carpenterin ja Steve Konowalchukin rinnalle?
Mitä T.J. Oshie ehti saavuttaa Bluesissa?
Salo: Oshie liittyi Bluesin organisaatioon kesällä 2005, kun hänet varattiin varaustilaisuuden ensimmäisen kierroksen lopulla missourilaisjoukkueeseen. Oshie otti paikkansa Bluesin NHL-ryhmästä kaudella 2008–09 ja oli siitä lähien iso osa joukkueen hyökkäyspeliä. Vaikka Oshie ei Bluesissa ikinä kasvanutkaan pistepörssin top-20 -pelaajaksi, hän ei vastapainona pelannut yhtään huonoa runkosarjaa seitsemänvuotisella Blues-urallaan.
Mutta ne pudotuspelit. Blues on ollut viime vuosien parhaita runkosarjajoukkueita ja on saanut kotiedun pudotuspeleihin neljänä kautena putkeen. Siitä huolimatta se on pystynyt voittamaan vain yhden sarjan ja kolme viimeisintä kautta ovat päättyneet ensimmäisen kierroksen katkeraan tappioon.
Ja kun pohditaan niitä pelaajia, jotka eivät ole pystyneet pitämään tasoaa pudotuspeleissä, esiin nousee ensimmäisenä juuri Oshie. Hänen pistekeskiarvonsa on yli puolet pienempi pudotuspeleissä kuin runkosarjassa ja tehotilastoissakin ero on huima. Eli karkeasti sanottuna Oshie ehti Bluesissa saavuttaa komean runkosarjasaldon mutta ei mitään sen isompaa.
Mitä Troy Brouwer ja Pheonix Copley ehtivät saavuttaa Capitalsissa?
Wennström: Brouwer on monipuolinen ja periksiantamaton kahden suunnan pelaaja, joka täydensi oikein mainiosti joukkueen lihas- ja vääntäjäosastoa. Hän pelaa hyvää alivoimaa. Ongelmaksi muodostuivat hänen pudotuspelitehonsa.
Siinä missä Brouwer iski 18, 19, 25 ja 22 maalia neljän kautensa aikana runkosarjassa, joista 19 vieläpä työsulkukauden 47 ottelussa, Brouwerin tehot 35 pudotuspeliottelussa olivat surkeat. Kolme maalia ja kuusi syöttöpistettä eivät olleet alkuunkaan tarpeeksi mestaruuden Chicagossa voittaneelta pelaajalta.
Copleyn osuutta tässä kaupassa ei muuten kannata vähätellä. Kyseessä on oikein lupaava maalivahti, joka oli myös Capitalsin maalivahtivalmentaja Mitch Kornin mieleen. Hän ei ehtinyt pelata yhtään peliä Capitalsissa, mutta Hershey Bearsin ykkönen hän olisi todennäköisesti ensi kaudella ollut.
Jäikö Bluesille aukkoja paikattavaksi?
Salo: Vaikka Bluesilla on vahva ja tasainen hyökkäyskalusto, ei voi väittää etteikö Oshien tasoisen pelaajan lähtö vaikuttaisi joukkueeseen. Oshie oli kuitenkin kiekonhallinnan suhteen joukkueen avainhyökkääjiä, kun taas Brouwer on enemmän oikeassa paikassa oikeaan aikaan oleva viimeistelijätyyppi.
En usko, että Blues etsii vapaiden pelaajien markkinoilta enää avainhyökkääjiä itselleen. Oshien ohella viime kauden lopun ydinryhmästä ovat poistuneet puolustajat Barret Jackman ja Zbynek Michalek sekä hyökkääjät Marcel Goc ja Chris Porter ovat ilman sopimusta.
Uusina niminä joukkueeseen ovat saapuneet vain Brouwer ja Kyle Brodziak. Wildistä saapunut Brodziak paikannee Gocin lähtöä ja joukkueeseen saapunee organisaation ulkopuolelta enää nelosketjun laituri, joka voisi olla esimerkiksi Daniel Paille.
Jäikö Capitalsille aukkoja paikattavaksi?
Wennström: Ei varsinaisesti. Seuran loppukesän päätavoitteet ovat jatkosopimuksissa, sillä Braden Holtby, Jevgeni Kuznetsov ja Marcus Johansson ovat vielä vailla sopimusta. Palkkakattoon jäänee heidän todennäköisten sopimustensa jälkeen vielä 2-3 miljoonaa dollaria tilaa.
Tärkein heistä on tietenkin Holtby, jolle kannattaa maksaa hyvin. Maalivahtien kohdalla sopimuksen pituuden kanssa kannattaa kuitenkin olla maltillinen.
Mike Greenin ja Tim Gleasonin paikalle kolmosparissa löytyy ehdokkaita omasta organisaatiosta, jossa on tuore värväys Taylor Chorney, sekä pakkilupauksia kuten Nate Schmidt, Dmitri Orlov, Madison Bowey ja Connor Carrick.
Vaikutukset muihin pelaajiin - Blues
Salo: Kun Oshie oli Blues-urallaan vakituinen kahden ensimmäisen ketjun pelaaja, Brouwerin paikka kokoonpanossa on oletettavasti kolmosketjussa. Tämä avaa muutamalle nuorelle pelaajalle tilaisuuden ottaa paikkansa Bluesin kärkiketjujen laiturina. Uudeksi oshieksi Oshien paikalle on ehdolla Dmitrij Jaskin ja Ty Rattie. Jaskin iski viime kaudella jo 13 maalia NHL:ssä, mutta kaksikosta lupaavampi eli Rattie ei ole vielä onnistunut siirtämään juniorivuosien tehoilua edes AHL:ään.
Viime vuoden tehotrio Jaden Schwartz, Jori Lehterä ja Vladimir Tarasenko lienee tämänkin kauden papereissa valmis kentällinen. Jos kapteeni David Backes siirretään laiturin tontille, eikä Rattie tai Jaskin ole valmis vakituiseen kärkipelaajan rooliin, saa Blues toisenkin kovan ketjun kokoon valmiista NHL-huippunimistä Oshien lähdöstä huolimatta. Tällöin Paul Stastnyn ympärille istutettaisiin Alexander Steen ja Backes.
Kuten mainittua Brouwer ottanee paikkansa kolmosketjussa. Patrik Berglund on toinen niin sanotusti varma kolmosketjun mies ja tuon kaksikon varaan on helppo rakentaa toimiva kentällinen.
Vaikutukset muihin pelaajiin - Capitals
Wennström: Organisaation nuorille lupauksille (kuten Andre Burakovsky ja Tom Wilson) tämä tarkoittaa katselukannasta riippuen joko turhautumista tai lisää hengähdysaikaa ja vähemmän paineita. Hyökkääjistöön on heidän kannaltaan tullut onneksi myös tilaa, koska Fehr ja Ward ovat jatkamassa uraansa muualla.
Burakovsky ansaitsee kevään otteilla kyllä näyttöpaikan kahdesta ensimmäisestä ketjusta, mutta sitä ei välttämättä ole kauden alussa luvassa. Kolmosketjun muotoutuminen ja rooli on sitten se auki oleva asia.
Kumpi voitti kaupan?
Salo: Tässä vaiheessa on helppo sanoa että Capitals. Se sai kaupassa paremman pelaajan eikä menettänyt oikeastaan mitään siinä sivussa. Maalivahti Copley ei välttämättä pelaa koskaan yhtään NHL-ottelua, eikä kolmoskierroksen varausvuoroilla saa ikinä varmasti mitään timanttia. Muutaman vuoden päästä voidaan nauraa, kun Oshie on ottanut läpimurtonsa Aleksandr Ovetškinin rinnalla ja Brouwer on vaihtanut jo uudelleen maisemaa.
On vaikea keksiä mitään huonoakaan perustelua sille, miten Blues tässä voittaisi. Aina joku voisi väittää, että Brouwer kehittyy nyt yli 60 tehopisteen voimahyökkääjäksi, mutta pohjia sille ei ole olemassa. Edelleen olen sitä mieltä, että Blues olisi saanut jostain jotain oikeasti hyödyllistä, kuten sen ensimmäisen kierroksen varausvuoron.
Wennström: Capitals voitti kaupan. Capitals sai tässä kaupassa selvemmin sellaisen pelaajan, joka auttaa heitä kokonaisuutena. Mielestäni Blues olisi kaivannut enemmän isomman profiilin pelaajaa kuin uutta kakkos- tai kolmosketjulaista. Brouwer tuo Bluesin hyökkäykseen fyysisyyttä, mutta löytyykö joukkueesta ensi keväänä niin sanottuja "ykköskorin jätkiä" tarpeeksi? Ja voitetaanko NHL-mestaruuksia oikeasti fyysisyydellä vai kärkitaidolla ja kestävyydellä?