Joulua edeltävä NHL-viikko ei jättänyt taaskaan kylmäksi. Etenkin Saku Koivun saama kunnioitus Montrealissa tämän juhlailtana oli kaunista katsottavaa.
Epäonneakin mahtui viikkoon rutkasti; Olli Määttä todettiin sikotaudin uhriksi, kun taas toinen nuori puolustaja, Damon Severson, mursi nilkkansa. Loukkaantumishuolet kasvoivat myös Winnipegissä ja Columbuksessa. Jets reagoi nopeasti hankkimalla Jay Harrisonin Carolina Hurricanesista.
Jatkosopimuksia kirjoitettiin kaksi: New York Rangers ilmoitti luottavansa kakkosmaalivahti Cam Talbotiin tulevaisuudessakin, samoin kuin Calgary Flames valmentajaansa Bob Hartleyhyn.
Lisäksi James Nealin saamat sakot ja Edmonton Oilersin päätös lopettaa yhteistyö AHL-joukkue Oklahoma City Baronsin kanssa puhuttivat.
Joulu on ilon aikaa, ja niinpä Jatkoajan NHL-toimitus pureutuu tällä kertaa pääasiassa viimeaikaisiin onnistujiin. Lukijat joulutauolle johdattavat Miikka Heinonen ja Mikko Saarela.
Florida Panthers aloitti kautensa jähmeästi, mutta kelkka on kääntynyt joulun lähestyessä. Joukkue kamppailee tällä hetkellä samoista sijoituksista suurten ennakkosuosikkien, Boston Bruinsin ja New York Rangersin, kanssa. Mitä Sunrisessa on alettu tehdä oikein?
Miikka Heinonen: Panthersin ehdottomat vahvuudet ovat olleet tällä kaudella puolustus- ja maalivahtiosastoa vahvistamaan tullut Roberto Luongo. Vaikka sijoitus konferenssissa on välillä ollut todella heikko, on joukkue ollut päästettyjen maalien vertailussa alusta asti korkealla.
Alkukaudesta Floridassa ei kuitenkaan tehty mitään muuta kuin puolustettu. Hyökkäykset päättyivät jo keskialueella, eikä laadukkaita laukauksia saatu edes kourallista vastustajan maalia kohti. Ei siis ihme, että harvatkin voitot tulivat todella täpärästi niukkamaalisista otteluista.
Nyt Panthers hyökkää, laukoo, taistelee kulmissa, ja jopa haluaa pitää kiekkoa. Siinä missä Aaron Ekblad nousee puolustuksen johtohahmoksi, on myös hyökkäyksestä löytynyt pirteämpi osasto. Muun muassa Jimmy Hayes ja Vincent Trocheck ovat pelaajia, joiden ura on hyvässä nousussa.
Mikko Saarela: Tottakai Luongo täytyy nostaa numero ykkösenä esiin ensimmäisenä Panthersista puhuttaessa, oli aihe mikä hyvänsä. Nyt joukkueessa on muutakin seurattavaa kuin ykkösmaalivahdin pelaaminen. Joukkue on nimittäin oppinut raa'an työnteon merkityksen.
On hienoa nähdä, miten joukkue raataa kulmissa, kaivaa kiekon itselleen ja tekee rumia maaleja. Tavallisen tallaajan silmiä se ei hivele, mutta tämä on epäilemättä se tekijä, joka tekee tällä hetkellä pelaajamateriaaliltaan keskinkertaisesta Panthersista voittavan joukkueen.
Toki joukkueessa on myös alisuorittajia. Panthersin GM Dale Tallon ilmoitti viime kaudella koko joukkueen olevan myynnissä, lukuunottamatta pelaajia nimeltä Jonathan Huberdeau ja Aleksander Barkov. Juuri he ovat tällä hetkellä ne pelaajat, jolta odotetaan paljon enemmän. Heidän onnekseen niin moni pelaaja on ylisuorittanut, ettei heidän ontuminen ole äitynyt joukkueen kannalta katastrofaaliseksi.
Toinen joulukuun ehdoton onnistuja on San Jose Sharks, joka kärsi kuukauden ensimmäisen tappion varsinaisella peliajalla vasta viime yönä. Kotivoittojen putki on yhdeksän ottelun mittainen. Runkosarjamenestystä hailauma on niittänyt ennenkin, mutta odottaako pudotuspeleissä tuttu kohtalo? Onko Sharksilla avaimet mennä päätyyn asti?
Heinonen: Valitettavasti historialla on tapana toistaa itseään. Sharks pelaa pitkälti samoilla vahvuuksilla, joilla se on saavuttanut pudotuspelipaikan jo kymmenen kauden ajan ja jäänyt silti ilman Stanley Cup -mestaruutta.
Kouvolassa opitut teesit on nyt siirretty Atlantin taakse, eikä jenkkihyökkääjän kuulumista NHL:ään tarvitse enää kyseenalaistaa.
Tuorein avaintekijä San Josessa on Tommy Wingels. Kouvolassa opitut teesit on nyt siirretty Atlantin taakse, eikä jenkkihyökkääjän kuulumista NHL:ään tarvitse enää kyseenalaistaa. Wingels on juuri se pelaaja, joka voi nousta koko joukkueen tärkeimmäksi yksilöksi ohitse puhki kuluneiden Joe Thorntonin ja Patrick Marleaun.
Toinen Sharksin mahdollisuuksista piilee puolustuksessa. Brent Burns ja Marc-Edouard Vlasic ovat tuttuja naamoja San Josessa, mutta he edustavat erinomaisesti nykyaikaista jääkiekkoa, jossa kiekkokontrolli ja hyökkäysvariaatiot korostuvat myös puolustajilla.
Lisäksi San Josessa voidaan vain toivoa rouva fortunan vierailua. Kaksi edellistä seiskapeliä ovat päättyneet tappioon; kenties tällä kertaa vaaka kallistuu toiseen suuntaan.
Saarela: En näe minkäänlaista syytä, miksi tänä keväänä kaikki olisi toisin. Pelkkä playoff-paikan saaminen vaatii Sharksilta jo pientä ponnistelua. Joukkue ei ole millään tasolla parempi kuin viime kaudella. Maalivahtiosasto on aikalailla sekaisin, eikä joukkueessa millään ole sellaista laatua, että se pystyisi edes haastamaan saman konferenssin Blackhawksin ja Ducksin kevää peleissä.
Sharksin ainoa toivo kunnon menestykseen on myllerrys pelaajamarkkinoilla. Ja sen täytyy olla megaluokan myllerrys.
Marc-Andre Fleuryn sulamista kevään tosipeleissä odotetaan jälleen kuin kuuta nousevaa kaikkialla muualla paitsi Pittsburghissa. Nyt Fleuryn torjuntatyö on kuitenkin ollut poikkeuksellisen hyvää. Viime viikon kolmessa ottelussa hän päästi yhteensä kolme maalia; torjuntoja kertyi 102 kappaletta. Rikkooko pudotuspelien henkinen taakka tämänkin vireen?
Heinonen: Marc-Andre Fleury saa kevät toisensa jälkeen lokaa niskaan, yleensä syystä. Runkosarjoista kanadanranskalainen on toki suoriutunut hyvin. Nyt "hyvä" on kuitenkin vähättelyä. Fleury on ollut tällä kaudella tasoa Pekka Rinne ja on myös tällä hetkellä yksi suurimmista ehdokkaista Vezina Trophyyn, kuulostaa se kuinka hullulta tahansa.
Viime keväänä Fleury hävisi maalivahtien kamppailun kovalle Henrik Lundqvistille, muttei ollut lähellekään suurin syy Penguinsin putoamiseen. Fleuryn taso ei ollut sama kuin runkosarjassa, mutta varsinaista sulamistakaan ei nähty.
Vaikka vastaava notkahdus tapahtuisi, ei Penguinsin peli siihen kaadu. Fleuryn pelaaminen alkaa pikkuhiljaa luoda uskoa siihen, että kevät 2009 ei jää hänen uransa ainoaksi kohokohdaksi.
Saarela: Fleury alkaa vasta olla maalivahti parhaassa iässä. Jos 30-vuotiaan veskarin kohdalla voidaan vielä puhua kehityskäyrästä, se osoittaa tällä hetkellä ylöspäin sekä runkosarja- että playoff-pelaamisen osalta. Kaikki ennusmerkit siis näyttävät siihen suuntaan, että kanadalaisvahti antaa Penguinsille mahdollisuuden voittaa jälleen.
Vuonna 2009 Fleury oli vielä niin nuori, ettei osannut pelätä pudotuspelejä. Nyt hän taas alkaa olla sen verran kokenut, että osaa olla pelkäämättä.
Flyersin pirteä pelaaminen alkaa vihdoin näkyä myös tulostaululla, eikä pelkästään Claude Giroux'n ja Jakub Voracekin pistetileillä. Vieläkö Philadelphian kiekkoylpeys nousee pudotuspeliviivan yläpuolelle, vai löytyykö joukkueesta kipukohtia, jotka saadaan paikattua vasta ensi kaudeksi?
Heinonen: Giroux'n ja Voracekin vire ovat tällä hetkellä tärkein tekijä Flyersin pudotuspelihaaveiden kannalta, mutta surullinen fakta on, ettei sillä saralla voi toivoa enää milliäkään enempää. Kun tärkeimmät hyökkääjän pelaavat aivan maksimitasollaan, eikä voittotahti silti ole paljoa keskivertoa parempi, pitää kysyvä katse suunnata muualle.
Steve Mason oli itselleni viime kauden pirteimpiä yllättäjiä, enkä olisi pitänyt edes miehen olympiapaikkaa yllätyksenä. Ontariolainen on jatkanut tällä kaudella samoja otteita, joten myös peräpää pitäisi olla kunnossa, joskin Kimmo Timosen puuttuminen näkyy jopa odotettua enemmän.
Flyersille parasta olisi muutama nöyryyttävä tappio heti vuoden alkuun, minkä jälkeen Craig Berube laitettaisiin pakkaamaan laukkujaan. Uskon, että esimerkiksi Paul MacLeanin palkkaaminen joukkueen penkin taakse tässä kohtaa kautta tietäisi lähes varmaa nousua pudotuspeleihin. Kokoonpano on riittävän kova, vaikka se ei mestaruuteen oranssipaitoja viekään.
Saarela: Tällä hetkellä Flyersin menestys on eittämättä liian pienen kuppikunnan käsissä. Tilanne on se, että herrat Voracek ja Giroux joko saavat tai ovat ottaneet vapaat kädet ja muut raatavat. Tällää konseptilla ei olla pitkälle pötkitty.
Kohta olisi valmentajan vuoro lähteä
Palkkakaton tietämillä operoivalla Flyersin pitäisi olla pelaajamateriaalinsa ja etenkin pelaajabudjettinsa puolesta vähintään samalla 6 pisteen erotuksella pudotuspeliviivan yläpuolella kuin he nyt ovat alapuolella. Rahan tuhlailu on ollut aivan holtitonta. Kun Matt Readille, Vincent Lecavalierille, Luke Schennille ja Braydon Coburnille maksetaan kaudesta yhteensä yli 16 miljoonaa, ja kesällä otettiin vielä Columbus Blue Jacketsista R.J. Umbergerin 4,6 miljoonan sopimus Flyersin vastuulle, ei joukkueesta edes voi saada Cup-haastajaa.
Hiljattain Flyersiin hankitut GM Ron Hextall ja valmentaja Berube eivät ole olleet toistaiseksi vakuuttavia. Kohta olisi valmentajan vuoro lähteä.
Pysyäkseni edes jonkin verran aiheessa, vastaan viimeisessä kappaleessa varsinaiseen kysymykseen. Flyers voi mahdollisesti kammeta itsensä juuri ja juuri pudotuspeleihin, mutta menestystä ei pidä odottaa. Joka ikinen osa-alue on hoidettu vähän sinne päin ja se ei ikinä ole Stanley Cup -karkeloissa riittänyt.
Viikon 52 pelaaja: Anze Kopitar, Los Angeles Kings
Slovenialainen on tehnyt yleensä tasaista jälkeä Kingsin kokoonpanossa, mutta nyt mieheltä löytyi ylimääräinen annos joulumieltä kaukaloon. Anze Kopitarin tehot viimeiseen neljään peliin ovat kunnioitettavat 1+9. Koko kauden saldo, 23 pistettä 32 ottelussa, ei ole lähelläkään parasta Kopitaria, joten Los Angelesissa ollaan varmasti mielissään tästä suuntauksesta.