Ottawa Senatorsista tuli kuluvan NHL-kauden ensimmäinen joukkue, joka yrittää perinteistä keinoa peliesitystensä parantamiseen. Päävalmentaja Paul MacLean sai kenkää, työn jatkajaksi valikoitui MacLeanin entinen apuvalmentaja Dave Cameron.
Daniel Alfredsson ilmoitti lopulta virallisestikin NHL-uransa päättyvän. Selkävaivojen kanssa paininutta ruotsalaisveteraania muistellaan lämmöllä Detroitin ohella Ottawassa, jossa hän johti Senatorsia kapteenina 14 kauden ajan. Myös eräät viikset katosivat NHL-kaukaloista, kun George Parros ilmoitti niin ikään lopettavansa.
Veteraanivahti Martin Brodeur teki paluun NHL-jäille, kun St. Louis Blues teki miehelle tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Paluu käynnistyikin väkevästi ja uran 690. voitto näki jo päivänvalon.
Viikon aikana nähtiin myös Winnipeg Jetsin Evander Kanen hölmöilevän itsensä kahden ottelun pakkolepoon eikä joukkueen puolustajapula ainakaan helpottanut päävalmentaja Paul Mauricen työtä.
Kuluneen NHL-viikon tapahtumia ruotivat NHL-toimituksen sniperit Tommi Kröger ja Miikka Heinonen.
Ottawa Senators irtisanoi päävalmentajansa Paul MacLeanin sopimuksen. Tuliko potkut yllätyksenä? Mihin suuntaan Kanadan pääkaupungin ylpeyden tie vie?
Tommi Kröger: Olen yhä kuin puulla päähän lyöty potkujen johdosta. MacLeanin alaisuudessa etenkin Senatorsin puolustuspelaaminen oli passiivista eikä hyökkäyspelikään säkenöinyt kuin ajoittain, mutta tästä on turha kaataa likaämpäriä päävalmentajan niskaan.
Katsokaa pelaajamateriaalia. Ei ykkössentteriä, epävarma ykkösmaalivahti, ei luotettavaa ratkaisijaa laituriosastolla. Puolustajat ovat harmaata massaa kapteeni Erik Karlssonia lukuunottamatta, joka on tosin enemmän hyökkääjä kuin puolustaja.
Senators-toimitusjohtaja Bryan Murray vaikuttaakin tekevän oman sairautensa vuoksi henkilökohtaista luopumistyötään ja samalla hävittävän kaikki jäljet aikaansaannoksistaan organisaatiossa.
Miikka Heinonen: Olen Krögerin kanssa täysin samaa mieltä siitä, ettei MacLeanin potkuja voinut millään aavistaa. Syksyllä erästä ennakkoa tehdessäni arvioin Senatorsin kokoonpanon heikentyneen NHL:stä kaikkein eniten täksi kaudeksi. Siksi ottawalaisten alkukauden onnistumiset ovatkin tulleet jopa positiivisena yllätyksenä. Yleensä tällaisissa suonenvedoissa kiitos kuuluu joko todella hyvälle pukukoppihengelle tai toimivalle pelikirjalle, ja koska en usko Karlssonin motivaatiopuheiden vaikutukseen, veikkaan tärkeimmäksi tekijäksi MacLeania.
Toissakauden Jack Adams Awardin voittaja sai siis tuskin potkuja pelillisistä syistä. Todennäköistä on, että Murraylla, pelaajakaartilla tai jollain muulla merkittävällä taustahenkilöllä on todella pahasti sukset ristissä MacLeanin kanssa. Olen aivan valmis lyömään vetoa siitä, ettei loppukausi Ottawassa ole yhtään syksyä valoisampi.
Viimeistä kertaa NHL-jäillä.
Daniel Alfredsson päätti lopettaa uransa 18 NHL-kauden jälkeen selkävaivojen saattelemana. Vielä kesällä Detroit Red Wings odotti ruotsalaiskonkarin jatkavan kärkiketjuissa. Nyt punasiivet ovat kauniissa lennossa, mutta tuleeko Alfredssonia vielä kauden aikana ikävä?
Kröger: Ikävöidään ja toisaalta taas ei juurikaan ikävöidä. Alfredssonin anti kiekolliseen peliin on käynyt vuosi vuodelta ohuemmaksi eikä hän enää olisi ollut kuin rivimies. Toisaalta mies on tunnettu työmoraalistaan ja monipuolisuudestaan. Hänet on aina voinut laittaa kaukaloon missä tahansa tilanteessa.
Pudotuspeleissä kuitenkin henkinen aspekti korostuu, mikä nostaa Alfredssonin arvoa. Hän olisi korvaamaton pukukoppipelaaja, isähahmo, hengen luoja. Juuri sellainen pelaaja, jollaisia Red Wings -organisaatiossa ei ole liikaa.
Heinonen: Jokainen kolmestakymmenestä NHL-joukkueesta ottaisi Alfredssonin varmasti ilomielin kokoonpanoonsa ja pukukoppiinsa etenkin kevään tosipelejä varten. Mikäli Red Wings onnistuu jatkamaan hyvää virettään pitkälle kevääseen, ei leikki tule kuitenkaan loppumaan yksinomaan kokemattomuuden vuoksi. Gustav Nyquist, Tomas Tatar ja Danny DeKeyser ovat jälleen vuotta vanhempia, ja Henrik Zetterberg sekä Pavel Datjsuk tietävät likimain kaiken voittamisesta.
Kevään tosipelit ratkeavat kuitenkin marginaalierojen myötä, ja niinpä Alfredssonin kokoinen aukko niin henkisellä puolella kuin kaukalossakin voi hyvin osoittautua Red Wingsin turmaksi. Myös Ottawassa vanhan kapteenin panosta on haikailtu jo pidemmän aikaa.
Jaromir Jagr saavutti 1500 NHL-ottelun virstanpylvään. Voiko mies vielä vanhoilla päivillään nostaa New Jersey Devilsin taistelemaan lordi Stanleyn maljasta vai onko tämäkin kausi vain henkilökohtaisen historiankirjan kaunistelua?
Kröger: Se, että Jagr on New Jersey Devilsin hyökkäyspelin ykkösaseita, kertoo enemmän Devils-kokoonpanon aneemisuudesta kuin Jagrin hyvyydestä. Jagr saattaa edelleen ratkaista yksittäisiä otteluja, kuten tiistaiaamuna nähtiin, mutta että Stanley Cup -ehdokkaan pelillisenä johtajana? Ei nyt sentään.
Jagr on silti aikakautensa hienoimpia urheilijoita ja aivan ainutlaaatuinen jääkiekkoilija. 1500 NHL-ottelua on valtavan upea saavutus, ja voisi olla vieläkin komeampi ilman kolmen vuoden harharetkeä Venäjälle vuosikymmenen vaihteessa.
Heinonen: Jagrin pysymistä NHL:n huipulla ihmetellään jatkuvasti, eikä syyttä. Takana on suoranainen 1500 ottelun näytös, ja nytkin mies ratsastaa joukkueensa pistepörssin kärjessä. Sen lisäksi, että tulosta tulee yhä näyttävällä tahdilla kaukalossa, on tšekkihyökkääjän panos henkisellä puolella varmasti suuri. Miehen 3,5 miljoonan dollarin kausikohtainen palkka on kaikin puolin erinomainen diili Devilsille.
Silti, mikäli Jagr haluaisi vielä nostella Stanley Cupia urallaan, tulisi miehen tavoitella maisemanvaihdosta kaikin keinoin. Devilsillä on pätevä ykkösmaalivahti, runsaasti kelpo laitahyökkääjiä ja Damon Seversonin sekä Adam Larssonin kaltaisia lupaavia puolustajia, mutta myös vähintään yhtä monta vuotavaa osa-aluetta. Edes parhaiden päivien Jagr ei pystyisi hinaamaan tätä laivaa mestaruuteen niin kauan kuin yli viiden miljoonan Patrik Elias ja Travis Zajac eivät pelaa edes 40 pisteen tahdissa.
Beruben taso on nähty ja heikoksi todettu.
Philadelphia Flyersin syöksykierre (vain kaksi voittoa viimeisestä kymmenestä ottelusta) on suistamassa joukkueen liigan pohjamutiin. Mitä organisaatiossa voidaan tehdä kurssin kääntämiseksi?
Kröger: Paul MacLeanin sijaan NHL-syksyn ensimmäisten potkujen olisi pitänyt osua Flyers-luotsi Craig Beruben kohdalle. Beruben taso on nähty ja heikoksi todettu. Kuvaavinta Beruben touhussa on Michael Del Zotton peluutus. Kimmo Timosen sairausloman vuoksi joukkue tarvitsisi kipeästi kiekolliseen peliin kykeneviä puolustajia. Mutta Berube mieluummin istuttaa Del Zottoa välillä katsomossa, välillä penkin päässä.
On vaikea nähdä Flyersin kehittävän kovin kummoista suunnanmuutosta, ei ainakaan Beruben alaisuudessa. Tähtikaksikko Jakub Voracek - Claude Giroux on jo äärimmilleen viritetty eikä miehistä enää juuri enempää ole irti revittävissä. Maalivahti Steve Masonin maaginen vire voisi tekohengittää seuraa aikansa, mutta kurssi kääntyy vain kipeilläkin muutoksilla toimiston puolella.
Eräs idän kuumimmista etukäteissuosikeista, Boston Bruins, on takerrellut alkukauden aikana ja on tällä hetkellä menossa vain vaivoin pudotuspeleihin. Jatkuuko bostonilainen konttaus koko kauden vai nouseeko Bruins vielä taistelemaan mestaruudesta?
Heinonen: Boston Bruinsin heikot otteet alkukaudesta ovat pääasiassa huonoa tuuria, mutta toisaalta kyseinen tuuri perustuu joukkueen hyvin yksitoikkoisiin vahvuuksiin. Täysin puolustuksen ja Tuukka Raskin varassa oleva keltamusta karhulauma on hätää kärsimässä menetettyään Johnny Boychukin syksyllä Islandersiin ja Zdeno Charan sairaslomalle. Rask ei ole pelannut tasollaan, ja viime kevään Vezina Trophy alkaa vaikuttaa peli peliltä enemmän kärkipuolustajien kuin savonlinnalaisen ansiolta.
Bruins on tehnyt konferenssinsa kahdeksanneksi vähiten maaleja, mikä on heikko suoritus yhdelle kauden kovimmista ennakkosuosikeista. Toisaalta Bruinsin kohdalla se ei ole suuri yllätys, sillä hyökkäyksen terävin kärki ei ole pitkiin aikoihin kuulunut liigan kuumimpaan eliittiin. Pistepörssiä joutuu selaamaan hyvin pitkään ennen kuin ensimmäinen Bruins-pelaaja, Patrice Bergeron, sieltä löytyy.
Oli jo kesällä selvää, ettei Peter Chiarelli pysty joukkuetta vahvistamaan tukalan palkkakattotilanteen vuoksi. Penkin takana seisoo erittäin pätevä valmentaja, Claude Julien, mutta mikäli Bruins ei saa vastustajista yliotetta tutuilla vahvuuksillaan, on 54-vuotiaan kanadalaisen vaikea muuttaa keväällä yötä päiväksi.
Viikon 50 pelaaja: Aaron Ekblad, Florida Panthers
Viime kesän varaustilaisuuden ensimmäisenä nimenä huudettu Aaron Ekblad on sopeutunut nopeasti NHL-siniviivoille. Pelaa kypsästi, paljon ja tehojakin syntyy. Ei ole vielä pelannut pisteetöntä ottelua joulukuun aikana: viiteen viimeiseen peliin tehopisteet 3+4.