Kolmas viikko NHL-kaudesta on päätöksessään. New Jersey Devilsin meno on hieman rauhoittunut, kun taas Dallas Stars alkaa pikkuhiljaa vastata odotuksiin. Madison Square Gardenissa tuli tiistain vastaisena yönä muistutus, siitä ettei peli ole ohi ennen loppusummeria, kun New York Rangers käänsi Minnesota Wildin 0-3-johdon voitokseen lukemin 5-4.
NHL-uran avausmaaleja tuli menneellä viikolla roppakaupalla. Ensimmäistä kertaa maalin makuun niissä lajin isoimmissa valoissa pääsivät mm. Pierre-Edouard Bellemare, Jonathan Drouin, Leon Draisatl ja Pelicansiakin pari vuotta sitten edustanut Justin Hodgman. Suomalaisista pelaajista maalihanansa tämän kauden osalta aukaisivat Olli Määttä, Mikko Koivu ja Erik Haula.
Viimeksi mainittua telottiin Rangers-tappiossa siinä määrin, että Haula ei ainakaan viime yönä kokoonpanossa ollut. Aivotärähdykseltä porilainen kuitenkin välttyi. Loukkaantumiseen johtaneen taklauksen tarjoillut John Moore sai tilanteesta ottelurangaistuksen päähän kohdistuneesta taklauksesta ja häntä kuullaan kurinpitolautakunnassa. Pelikieltoa lätkäistiin menneellä viikolla San Jose Sharksin John Scottille kahden ottelun verran.
Viikon epäonnekkain joukkue oli epäilemättä Columbus Blue Jackets. Jo ennestään täyteen ahdettuun sairastupaan astelivat vielä loistavan alkukauden pelannut Nick Foligno ja toissakauden Vezina-voittaja Sergei Bobrovski. Joukkueella on nyt kuusi avauskokoonpanon hyökkääjää ja ehdoton ykkösmaalivahti sivussa.
Suomalaisittain suurin uutinen on se, että Määttä joutuu syöpäleikkaukseen. Mies itse oli tiennyt asiasta jo ennen kauden alkua, eikä kasvain vaikuta hänen pelaamiseensa ennen leikkausta. Leikkauksen jälkeen nuori suomalaispakki on arviolta pois jäiltä noin neljä viikkoa.
NHL:n viikkokatsauksessa kuumia puheenaiheita pyörittelevät Mikko Saarela ja Tommi Kröger.
Henrik Zetterberg kantaa tuttuun tapaan Detroit Red Wingsiä harteillaan, ja paluun kaukaloon tehnyt Pavel Datsjuk on edelleen alansa eliittiä. Onko punasiipien kauteen odotettavissa mitään uutta ja hienoa vai onko tarinan kulku jälleen kerran ainoastaan tähtiduosta kiinni?
Saarela: Kyllähän Red Wings on tämän tähtikaksikon takana veden kaltainen - hajuton, väritön ja mauton. Gustav Nyquist on toki hyvä, mutta ei hänestä ainakaan vielä joukkueensa kannattelijaksi ole. Jos Henrik Zetterberg liittyisi Johan Franzénin seuraksi sairastuvalle, voisi joukkue hyvästellä samantien mahdollisuudelle päästä pudotuspeleihin. Stephen Weissin hankinta kesällä 2013 oli totaalinen farssi, eikä seuran johtoportaassa olla tehty mitään tämän virheen paikkaamiseksi.
Ikimenestyjän rooli on Red Wingsille enää erittäin kaukainen muisto. Joukkue on jumittunut alempaan keskikastiin ja ilman ihmeitä kehityskäyrä jatkaa tasaisen laskevana vielä monta vuotta. Red Wings maksaa nyt kalavelkoja liian hitaasta nuorten pelaajien sisäänajamisesta.
Kröger: Red Wings –monumentit kannattelevat joukkuettaan jylhillä harteillaan vuodesta toiseen eikä tähän faktaan taida olla muutosta luvassa vielä aivan hetkeen. Vaikka Red Wings –organisaation onkin onnistunut tuottamaan lupaavia nuoria hyökkääjiä, kuten Tomas Tatar, on nuorukaisilla vielä reilusti matkaa NHL-joukkueen johtotähdiksi. On aivan eri asia väläytellä yksittäisissä runkosarjan otteluissa kuin johtaa joukkonsa Stanley Cup -voittoon.
Blackhawksin maalivahti Corey Crawfordin jälleen loukkaannuttua Antti Raanta saa paikan näyttää kykynsä. Millaiset ovat 25-vuotiaan raumalaisen mahdollisuudet haastaa Crawford aloittavan vahdin tontilla? Onko hyvin NHL-uransa aloittaneella Scott Darlingilla lusikkansa sopassa?
Saarela: Eihän Raannalla realistisia mahdollisuuksia aloittavan maalivahdin paikalle Blackhawksissa parin vuoden sisällä ole. Keskittymisen pitäisikin olla lähinnä siinä, että säilyttää paikkansa NHL-kokoonpanossa, sillä juurikin edellä mainittu, 198-senttinen Darling on noussut parin vuoden aikana raketin lailla varteenotettavaksi NHL-lupaukseksi. Hän on kuin parin vuoden takainen Ben Bishop, mutta ponnistanut paljon alempaa, lähes amatööritasolta, tämänhetkiselle tasolleen.
Raannan etuna Darlingia vastaan on hänen sopimuksensa, joka on yksisuuntainen ja kattaa vielä ensi kaudenkin. Darlingin sopimus on taas kaksisuuntainen ja päättyy tähän kauteen. Siksi Raanta todennäköisesti pysyy ainakin tämän kauden NHL:ssä. Jos hän pelaa tämän kauden hyvin, olisi hänen uransa kannalta enemmän kuin hienoa, että hänet kaupattaisiin mahdollisimman pian seuraan, jonka ykkösmaalivahtia ei ole sementoitu tontilleen yli viiden miljoonan palkalla yli viideksi vuodeksi. Tällaisia joukkueita voisivat olla vaikkapa Winnipeg Jets tai Minnesota Wild. Surkuhupaisasti nämä joukkueet olivat hänen perässään jo viime vuoden kesällä.
Kröger: Crawfordin valitettava loukkaantuminen avasi Raannalle elämänsä tilaisuuden tuurata NHL-joukkueen ykkösvahtia. En valitettavasti vain millään jaksa uskoa miehen kykenevän haastamaan tervettä Crawfordia Blackhawks-tolppien välissä. Crawford on organisaation selkeä ykkösvahti, Raanta yhtä selvä kakkonen.
Raannan tilanne muistuttaa jonkin verran Karri Rämön taistelua peliajasta. Kumpikin suomalaisvahti saa omat minuuttinsa, mutta valmennusjohdon todellinen luottamus on suunnattu toisaalle. Toisaalta Raannalla on aika puolellaan: hän on Crawfordia viisi vuotta nuorempi ja mies tulee varmastikin saamaan vielä tilaisuutensa, muttei tänä talvena eikä Chicagossa.
Myös edellä mainitun Rämön ura on vedenjakajalla. Calgary Flames hankki kesällä Jonas Hillerin ja alkukausi Flamesin maalilla on ollut sveitsiläis-suomalaista yhteistyötä. Onko Flames nyt parin vuoden sekoilun jälkeen löytänyt maalivahtikaksikkonsa? Kumpi maalivahdeista vie pidemmän korren?
Saarela: Kyllä Flamesin tandem näyttää erittäin toimivalta ja se on merkittävä parannus vuoden takaiseen, kuten ennakossani arvelin. Koko kautta ei kuitenkaan voida tätä kaksikkoa peluuttaa vuorotahtiin. Rämö on pelannut keskimäärin varsin mallikkaasti, mutta se ei vain riitä, kun toinen ykkösvahdin tontista kamppaileva kassari on suorastaan maaginen. Olen silti aina ollut vaikuttunut Rämön torjuntataidoista ja uskon hänen paikkansa olevan NHL:ssä.
Kröger: Vaikka Flames onkin toistaiseksi jakanut torjuntavastuuta Hillerin ja Rämön välillä varsin tasan, ei lopullisesta ykkösvahdista liene epäselvyyttä. Hiller on neljä vuotta virkaveljeään vanhempi ja NHL-tasolla ratkaisevan verran kokeneempi. Hiller on jo osoittanut kykenevänsä kantamaan vastuuta NHL-maalin suulla.
Rämö ei pysty, ainakaan vielä, esiintymään riittävän tasaisesti huipputasolla illasta toiseen, jotta Flames-johto pystyisi täysin luottamaan asikkalalaiseen ykkösvahtinaan. Samalla mies kuitenkin tarjoaa kivan kilpailuasetelman Hillerille. Hiller joutuu pelaamaan omalla huipputasollaan ykkösvahdin aseman saavuttaakseen.
Nathan Hortonilla diagnosoitiin viime keskiviikon vastaisena yönä selkärappeuma, joka pitää miehen pois kaukalosta ainakin tämän kauden. Millaisena näet 29-vuotiaan voimahyökkääjän tulevaisuuden jääkiekkoilijana?
Saarela: Onhan tämä tapaus, joka synnyttää huokauksia monesta suunnasta. Tämä sapettaa miestä itseään, joukkueen johtoporrasta, valmennustiimiä, pelaajia, faneja ja jopa ketä tahansa kiekkofania. Toivoa sopii, että miehellä on jonkinlaista koulutusta käytynä, ettei tipu ihan tyhjän päälle, jos ura tosiaan loppuu.
En ole lääkäri, mutta selkävaivojen vakavuuden tuntien vaihtoehdot ovat vähissä - joko Horton pelaa silloin tällöin, kuten Jari Viuhkola teki usean vuoden ajan kotimaisessa liigassamme, tai sitten hän lopettaa uransa kokonaan.
Kröger: Hortonin tilanne ei ole kadehdittava. Hän on kiistatta lahjakas jääkiekkoilija, jonka raamit ja pelityyli olisivat sopineet nykykiekkoon hienosti. Valitettavasti tällä hetkellä lienee pakko puhua konditionaalissa, niin huonossa kunnossa koko Hortonin lanneranka vaikuttaa olevan.
Miehen NHL-ura näyttäisi tosiaan olevan loppulaulua vailla. Lannerangan kulumamuutokset ovat epäkiitollista hoidettavaa etenkin, kun tavoitteena olisi kuitenkin kuntoutua takaisin ammattilaisurheilun huipulle. Hortonin kohtalo taitaa valitettavasti muistuttaa Eric Lindrosin vastaavaa vaivojen lyhentäessä huippukiekkoilijan pelaajauraa merkittävästi.
Viikon 43 pelaaja: Jeff Carter, Los Angeles Kings
Hallitsevan Stanley Cup -voittaja Kingsin 29-vuotias Carter on jatkanut tällä kaudella siitä, mihin viime kaudella jäi. Kanadan olympiajoukkueessakin keväällä pelannut Carter pelasi viime viikolla vain kaksi peliä, mutta tehot 2+4 puhuvat puolestaan. Philadelphia Flyersin vuoden 2003 ensimmäisen kierroksen varaus on selvästi löytänyt yhteisen sävelen nuorten Tyler Toffolin ja Tanner Pearsonin kanssa.