Menneen viikon kohokohta oli tietenkin Teemu Selänteen pelinumeron jäädytystilaisuus Anaheimissa, mutta paljon muutakin ehti tapahtua. Pekka Rinne ja 46 muuta pelaajaa tulivat valituksi tämän kauden tähdistöotteluun. Yksi valituksi tulleista, Jimmy Howard loukkaantui heti seuraavassa ottelussa. Myös Philadelphia Flyers menetti sairaslistalle ykkösmaalivahtinsa.
Tähdistöottelumaalivahdiksi pääsi lisäksi Sergei Bobrovski, joka solmi viime viikolla jatkosopimuksen Columbus Blue Jacketsin kanssa. Suomalaisittan iloinen asia oli Miikka Salomäen NHL-debyytti ja heti ensimmäinen maali. Myös Teemu Pulkkinen ja Joni Ortio pääsivät pelaamaan tämän kauden ensimmäiset NHL-minuuttinsa.
Viime viikolla Jatkoajan NHL-toimitus tarkasteli myös kauden puolessa välissä joukkueiden tilanteita. Jatkoaika mm. haastatteli myös kroaattikomeetta Borna Rendulicia, nimesi alkukauden onnistujien tähdistökentällisen ja huomioi Michael Hutchinsonin kovan alkukauden.
Vuoden kolmannessa viikkokatsauksessa näkemyksiään on jakamassa NHL-toimituksen Elmeri Salo ja Tommi Kröger.
Viime kauden finalistien alkukaudet ovat sujuneet ailahdellen, mutta nyt New York Rangers on huippuvireessä. Sen sijaan Los Angeles Kingsillä on yhä hankalampaa. Kummalla on paremmat eväät juuri nyt uusia viime kauden pitkä kevät?
Salo: Kings on siitä mielenkiintoinen joukkue, että pelasi se runkosarjassa miten tahansa, on se mestarisuosikki kun pudotuspelit alkavat. Viime keväänä Kings lähti pudotuspeleihin divisioonan kolmannelta sijalta ja poistui voittajana. Kaksi vuotta aiemmin kalifornialaiset pääsivät pudotuspeleihin lännen viimeisenä joukkueena, mutta niin vain voitti Stanley Cupin.
Materiaali on niin laaja ja tasainen, että pudotuspelipaikka on taattu. Ja kun pudotuspelit alkavat, on kaikille muille iso haaste kaataa tämä joukkue paras seitsemästä -sarjassa. Los Angelesiin on kyllä koottu potentiaalinen pitkäaikainen dynastia.
Maalilla Jonathan Quick pelaa jälleen vahvaa kautta, eikä puolustusta tunnu haittaavan loukkaantumiset tai Vjatšeslav Voinovin pelikielto. Drew Doughtylle pedataan tässä vaiheessa kautta jo Norris Trophya.
Hyökkäyksessä on nyt pieniä ongelmia nuorten loukkaannuttua, mutta se on hetkellinen vaiva. Hyökkäyksen tasosta kertoo se, että Mike Richardsia on varaa peluuttaa alle 14 minuutin keskimääräisellä peliajalla.
Kröger: New York Rangersille kuuluu hyvää. Idän tämän hetken kuumin nippu muistuttaa hyvin paljon sitä viimekeväistä porukkaa, joka taisteli itsensä melkein päätyyn saakka. Stanley Cupin huumaava tuoksu vaihtui lopulta tappion tuskaan, mutta New Yorkissa ollaan selkeästi revanssihengellä liikkeellä tänä talvena.
Päävalmentaja Alain Vigneaultin kentän keskisektorin tukkiva pelitapa on hyvin pelaajiston selkäytimissä. Henrik Lundqvist on yhä ja jälleen joukkueensa tärkein yksittäinen pelaaja ja viime kaudella maalintekonsa kanssa tuskaillut Rick Nash jälleen liigan kliinisimpia viimeistelijöitä. Alkukaudesta takkuillut erikoistilannepelaaminenkin on alkanut sujua.
Rangersille on helppo povata positiivista kevättä. Joukkue osoitti hauistaan länsirannikon vieraskiertueella, jolloin Rangers osoitti kaapin paikan niin Anaheim Ducksille, Kingsille kuin San Jose Sharksillekin. Rangers kykenee siis voittamaan kenet tahansa tässä liigassa. Fakta, joka tuo rutkasti lisää itseluottamusta sinipaidoille kevään tosipelien lähestyessä.
Minnesotaan ei kuulu mitään hyvää. Wild on heikossa vireessä ja joukkue on ajautunut divisioonan pohjalle. Onko kaiken takava vain Mike Yeo vai mikä Wildin pelissä juuri nyt on vikana?
Salo: Ei se ole täysin Yeon vika, että hänen käsiinsä on rakennettu huonosti joukkue. Kyllä huippujoukkueella kuuluu nykypäivinä olla huippusentteri, joka on vähintään toiseksi tärkein pelaaja joukkueelle. Mikko Koivu on ihan kiva monipuolinen sentteri, muttei mikään todellinen ykköstykki.
Tuo joukkue kaipaa nyt siis loistavaa sentteriä Zach Pariselle. Tai sitten voisi kokeilla Parisea muutaman vuoden tauon jälkeen keskikaistalla, ei siinäkään mitään hävittävää ole. Koivu on ideaali kakkossentteri menestyvälle joukkueelle ja Mikael Granlundin taso ei riitä vielä ykköskenttään.
Sen lisäksi joukkue tarvitsisi oikeasti hyvän maalivahdin. Darcy Kuemper voi sitä olla muutaman vuoden päästä, mutta ei vielä. Niklas Bäckströmistä aika on ajanut jo ohi ja Josh Harding ei kuitenkaan pysyisi kunnossa. Mutta millä palasilla joukkue saisi hankittua kesällä sekä ykkösmaalivahdin että -sentterin? Ei tuollaisia halvalla saa.
Kröger: Wild on huono, piste. Joukkueen pukukopissa olisi peiliin katsomisen paikka periaatteessa koko porukalla, sillä vain Jason Zucker ja Nino Niederreiter ansaitsevat puhtaat paperit alkukaudestaan. Toki loukkaantumisten takana voidaan aina piilotella ja muitakin tekosyitä etsiä, mutta moinen olisi vain itsensä pettämistä. Koko joukkueessa on ryhtiliikkeen aika, mikäli kaudesta halutaan jättää edes haaleasti positiivisia muistoja. Avainpelaajien on otettava itseään niskasta, nyt.
Koivu, Granlund, Thomas Vanek. Alisuorittajia koko kolmikko. Maalivahtipeli. Luokattoman epätasaista. Myös Jason Pominvillen ja Ryan Suterin on aika alkaa pelata tasollaan, muutoin golfkausi koittaa varhain.
Nykytilanteessa päävalmentaja Yeon pää on miltei pölkyllä eikä olisi ihme, jos loppukauden aikana vielä kuultaisiinkin nimitysuutisia Saint Paulista. Yeon potkuissa ei vain sinällään olisi kokonaisuuden kannalta järkeä, sillä vika Wildin heikkouteen ei ole päävalmentajassa, vaan pikemminkin pelaajistossa.
Montreal Canadiens pelaa jälleen vahvaa kautta. Maalilla joukkuetta pitää pystyssä Carey Price ja puolustusta johtaa P.K. Subban. Mutta ketkä nostat tasaisen hyökkäyksen avaintekijöiksi Canadiensissa?
Salo: Canadiensilla on kyllä hieno hyökkäyskalusto, valmennukselle riittää palasia rakentaa kärkiketjut haluamaansa muottiin. Alex Galchenyukista olen tällä kaudella pitänyt, hän on viimeistään parin vuoden päästä joukkueen ykköstykki.
Näistä vähän nuoremmista täytyy mainita myös Brendan Gallagher. Todella sähäkkä laituri tykkää laukoa, eikä pelkää ajaa pieniin väleihin koostaan huolimatta. Tässä on kyllä kova GG-kaksikko Canadiensille pitkäksi aikaa, Gallagher ja Galchenyuk.
Kröger: Max Pacioretty on kiistatta tämän päivän Canadiensin maaliruisku numero yksi ja juuri se pelaaja, jonka odotetaan ratkaisevan tiukat ottelut montrealilaisille. 26-vuotias amerikkalainen on jatkamassa siitä, mihin viime kauden jälkeen jäi ja viime talven 39 runkosarjamaalia saattaa hyvinkin rikkoontua tulevana keväänä.
Pacioretty on muutoinkin piristävä poikkeus verraten pienikokoisten Canadiens-hyökkääjien keskuudessa. Miltei 190-senttistä ja satakiloista roikaletta ei hevillä heitellä maalinedusväännöissä.
Selänteen pelinumero nostettiin viikonloppuna Honda Centerin kattoon. Kenellä on eväät kasvaa seuraavaksi eurooppalaiseksi maalitykiksi NHL:ssä, joka saa nimensä historian kirjoihin?
Salo: Tietenkään uudeksi teemuselänteeksi ei nousta tuosta vaan, onhan hänen saavutuksensa NHL:ssä niin kovat. Mutta aina voi potentiaalisia kavereita nostaa esiin ja sanonkin kaksikon Jesse Puljujärvi - William Nylander.
Puljujärvi olisi tietenkin suomalaisittan toivottu nimi, varsinkin kun Suomeen ei liikaa todellisia maalintekijöitä ole kasvanut. Naapurimaan toisen polven kiekkoilijan Nylanderin pelissä on lievää itsekkyyttä, mikä on normaalia maalitykeille. Hänen peliominaisuutensa on kuin tehty huippumaalitykille. Williams on juuri liittynyt Toronto Maple Leafsin AHL-rinkiin ja pian nähdään, miten nuori mies pärjää AHL-kaukaloissa.
Kröger: Vielä NHL:n ulkopuolisista nimistä nostan esiin tanskalaisen Nikolaj Ehlersin. 18-vuotias laitahyökkääjä on Winnipeg Jetsin viime kesän kärkivaraus ja tehnyt hyytävää jälkeä Quebecin junioriliiga QMJHL:ssa. Myös hiljattain pelatuissa nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa nuori juutti esiintyi vahvasti.
Ehlers ei ole yksipuolinen maalitykki, vaan huomattavan monipuolinen laitahyökkääjä, joka on nopeudellaan jo tehnyt tuhojaan junioritasolla. Mitä ilmeisimmin ensi syksynä alkavaa NHL-uraa odotetaan jo kovasti Manitoban preerialla, jossa miehen harteille on jo lastattu isot odotukset.
Viime viikolla julkaistiin myös tähdistöotteluun valittujen pelaajien nimet. Mukana on muutama outo nimi ja samalla pois jäi monta viihdyttävää pelaajaa. Keitä tähtiä jäit kaipaamaan tämänvuotiseen tapahtumaan, joka järjestetään Columbuksessa?
Salo: Sana tähdistöottelu tuo mieleen taitokiekkoilun ja sen edelläkävijä nyky-NHL:ssä on Pavel Datsjuk. Hän on juuri sellainen pelaaja, joka kiinnostaa kaikkialla ja hänen taitotasonsa on uskomaton. Datsjuk pelaa jälleen vahvaa kautta ja kuuluu poikkeuksetta aina tähdistötapahtumaan.
Puolustajista mieleen tulee ensimmäisenä Erik Karlsson. Parin vuoden takainen Norris-voittaja on viihdyttävin puolustaja NHL:ssä ja Datsjukin tavoin juuri oikeanlainen pelaaja tällaisiin tapahtumiin, jossa halutaan nähdä upeita suorituksia.
Nyt kun Red Wingsin ainoa edustaja, maalivahti Howard, loukkaantui, voisi pelaajavalintoihin tehdä pieniä parannuksia. Hyökkäykseen Ottawa Senatorsin edustajan Bobby Ryanin tilalle Red Wingsin Datsjuk. Senatorsin Karlsson puolustukseen kaimansa Erik Johnsonin paikalle ja maalille Howardin tilalle Colorado Avalanchen Semjon Varlamov. Tällöin olisi yhä kaikilla vähintään yksi edustaja ja vaikka Varlamov ei olekaan ollut viime kauden tasolla, voisi hänet tuonne mukaan ottaakin.
Kröger: Canadiensin takalinjojen johtaja ja eräs liigan räiskyvimmistä tähdistä Subban loistaa valitettavasti poissaolollaan, mikä on tämänkaltaisessa tapahtumassa todella sääli. Joukkuekiintiöiden vuoksi Canadiensin paikan vei Price, kun molempia tähtiä ei mukaan saatu mahtumaan. Ilman näitä kiintiöitä Subban kiilaisi mennen tullen mukaan tapahtumaan, esimerkiksi ohi Justin Faulkin.
Niin ikään valitettava poissaolija on liigan piste- ja syöttöpörssin kärkikymenikön nimi ja joukkueensa paras pistemies, Washington Capitalsin Nicklas Bäckström. Mitä ilmeisimmin Caps-kapteeni Alexander Ovetshkinille oli varattu nimikoitu paikka tapahtumaan eikä venäläistä voitu valinnassa ohittaa.
Tähdistöottelun maalin suulla olisin toivonut näkeväni alkukauden kuumimman maalivahtisensaation, Jetsin Hutchinsonin. Hutchinson on hallinnut läpi kauden liigan maalivahtitilastoja, mutta paikkaa tähtien sikermästä ei sekään tuonut. Toisaalta Jets-kiintiön täyttänyt Dustin Byfuglien on kyllä mies paikallaan ja ansaitsee ilman muuta menolipun Columbukseen.
Viikon 2 pelaaja: Semjon Varlamov, Colorado Avalanche
Heikosti menneen alun jälkeen Avalanche tekee nousua kohti viimeisiä pudotuspelisijoja. Joukkueen avainpelaaja tässä nousussa, aivan kuten viime kaudellakin, on ollut venäläisvahti Varlamov. Hänen kauden ensimmäiset kuukaudet olivat vaikeita tämän kärsiessä paristakin eri vammasta. Myös kesää varjosti loukkaantuminen.
Nyt Varlamov alkaa olla vähitellen täydessä kunnossa ja se näkyy. Viime viikon kolmesta ottelusta Varlamov torjui joukkueelleen kolme erittäin tärkeää voittoa. Viikon ensimmäisessä ottelussa Varlamov nollasi huippujoukkue Blackhawksin 54 torjunnalla, joka on huikea saavutus. Myöhemmin Varlamoviin törmäsivät myös Senators ja Stars. Näissä kolmessa ottelussa Varlamov torjui yhteensä 127 kertaa, mikä on uusi Avalanchen ennätys.
Varlamovin menneen viikon torjuntaprosentti oli komea 96,2 ja päästettyjen maalien keskiarvo 1,67 maali per ottelu. Viikon ensimmäisen ottelun Blackhawks-nollapeli on yksi kauden kovimmista yksittäisista suorituksista NHL:ssä.