Colorado Avalanche on kerännyt hiljalleen vahvaa 1990-luvun osastoa riveihinsä. Näistä pelaajista vanhin oli neljävuotias, kun Avalanche aloitti NHL:ssä vuonna 1995. Tuona vuonna Quebec Nordiques muutti Coloradoon ja voittikin heti Stanley Cupin. Tällöin riveissä pelasi muiden muassa nykyinen päävalmentaja Patrick Roy, apuvalmentaja Adam Foote ja varatoimitusjohtaja Joe Sakic.
Muutamaan vuoteen ei ole Denverissä menestystä odotettu, mutta koossa alkaa olla vahva nuori miehistö. Ehkä vielä tulevalla kaudella ei ole heidän aikansa, mutta syytä on kuitenkin heidät esitellä. Esille nostetaan kymmenen suurinta tulevaisuuden nimeä.
Matt Duchene, hyökkääjä, 1991
Otti viime kaudella viimein sen roolin, mitä hänelle on pedattu heti varaustilaisuuden jälkeen. Vakuutti kahdella ensimmäisellä NHL-kaudellaan, mutta sitten tuli takapakkia, ennen viime kautta. Löysi itselleen viimein todellisen tutkaparin. Kaikki ainekset nousta NHL:n supertähtien joukkoon.
Virheistä on opittu ja heikkoja osa-alueita parannettu. Yllätti viime kaudella ollessaan korkealla hyökkääjien blokkaustilastossa, voitti myös paljon aloituksia. Saa pelata paljon ja kiittää peliajasta otteillaan. Nopeus on suurin valtti, kädet käyvät kuin ompelukone ja laukaus on terävä.
Ryan O'Reilly, hyökkääjä, 1991
Lammas suden vaatteissa. Ajoittain näyttäisi olevan kentällä kovakin rotta, mutta todellisuudessa herrasmiesmäisiä otteita esittävä monipuolinen puurtaja. Noussut puolustavan kolmossentterin asetelmasta vahvaksi kiekolliseksi pelaajaksi.
Vahva vääntäjä on omillaan kulmissa ja maalinedustalla. Saa roolia niin yli- kuin alivoimalla paljon. Kovista otteista huolimatta ei kerää jäähyminuutteja kuten junioriaikana. Aloittanee kauden laiturina, ykköskentässä ylempänä mainitun rinnalla.
Gabriel Landeskog, hyökkääjä, 1992
NHL:n historian nuorin kapteeni. Ruotsalainen sai C-kirjaimen rintaansa jo toisella NHL-kaudellaan eikä suotta. Synnynnäinen johtaja on opetellut pohjois-amerikkalaista peliä jo juniori-ikäisenä. Paljon taklaava vahva laituri on nousemassa liigan voimahyökkääjien eliittiin.
Kärsi viime kaudella loukkaantumisesta, mikä söi peliä. Ei oikein päässyt missään vaiheessa kautta kunnon tehoputkeen, mutta pelasi muutoin kuin ennenkin.
Tyson Barrie, puolustaja, 1991
Kiekollinen puolustaja vakiinnutti paikkansa NHL-kaukaloissa. Näytti kaukalossa ajoittain kokeneelta veteraanilta, otteet erittäin itsevarmat. Pienikokoinen puolustajaksi, hyödyntää kokoaan hyökkäyspään ratkaisuissa. Tykkää laukoa itse, rightin mailasta on hyötyä ylivoimapelissä.
Ajoittain ongelmissa puolustuspäässä, mutta pakkipari usein puolustavampi pelaaja. Ehtii hyvin laukausten tielle, mutta ryntäilee välillä kulmiin tullen sieltä pois häviäjänä. On läpimurron kynnyksellä, potentiaalia olla jo tulevalla kaudella Avalanchen ykköspuolustaja. Tarvitsee lisää voimaa kaksinkamppailutilanteisiin.
Stefan Elliott, puolustaja, 1991
Yllämainitun kanssa hyvin samankaltainen pelaajatyyppi ja puolustaja. Isompikokoisena sai nopeasti näytönpaikan NHL:ssä ja antoikin potentiaalisia näyttöjä. Aloitti kuitenkin viime kauden AHL:ssä, eikä missään vaiheessa ollut omalla tasollaan. Nuori mies pääsi kuitenkin NHL:äänkin, mutta oli entistä enemmän ongelmissa heikkouksiensa kanssa. Aloittaa nyt AHL:ssä, ura kaipaa jotain uutta potkua.
Tunnetaan hieman hätiköidyistä ratkaisuista. Hyökkäyspäässä velho, laukaus on tarkka ja jakaa oivallisia syöttöjä. Lukee hyvin peliä, hyödyntää nopeuttaan. Ongelmat omassa päässä, pahat merkkausvirheet koituvat kohtaloksi. Melko isokokoinen, muttei hyödynnä sitä kamppailutilanteissa. Nopea pelaaja, joka usein myöhässä. Tahtoo unohtaa epäonnisen viime kauden ja aloittaa uudelta, puhtaalta pöydältä.
Nathan MacKinnon, hyökkääjä, 1995
Kesän ykkösvaraus on laajasta skaalasta huolimatta joukkueen suurin lupaus. Taidoiltaan verrattu maailman parhaimpiin pelaajiin. Poikkeuksellisen nopea, liukas pelaaja. Vaikea pideltävä, ohittaa kankeimmat vastustajat heittämällä. Laukaus on todella terävä ja tarkka, osaa laukoa kovasta vauhdistakin.
Valmis NHL:ään, vaikka kovuutta ei ehkä ole vielä riittävästi. Sitä on treenattu kesän aikana paljon, painoa tullut lisää. Jaksaa tulla kovaa myös puolustamaan, mutta pelitemmon vuoksi merkkauspeli tuottaa ajoittain ongelmia. Ei kaihda mennä vetojen tielle. Aloittaa heti NHL:ssä, odotukset kovat vaikka rooli on vielä olla kolmosketjun sentteri.
Sami Aittokallio, maalivahti, 1992
Organisaation ainoa suomalainen juuri nyt. Tampereen oma poika teki vahvaa työtä juniori-ikäisenä, esiintyi tasaisesti maajoukkueissa. Ei ikinä päässyt ykkösmaalivahdin asemaan Liigassa, kärsi huonosta joukkueesta.
Viime kausi ensimmäinen Amerikan manterella. Alku oli vaikea, mutta nousi vähitellen suurempaan rooliin AHL:ssä. Pääsi yrittämään kerran NHL:ään, hyvä ottelu mureni kramppiin ja päättyi ennen aikojaan. Taistelee AHL:ssä ykkösveskarin paikasta. Avalanchessa aukenee ensi kaudeksi kakkosveskarin paikka, molemmat tähtäävät sinne. On virkaveljeään teknisempi ja näyttävämpi, nopea liikkeissään.
Michael Sgarbossa, hyökkääjä, 1992
Ei vakuuttanut ennen mahdollista varaustilaisuuttaan mitään seuraa, pienikokoinen sentteri ei pisteillä vielä juhlinut. Nosteli vähitellen tasoaan kuitenkin ja saikin San Jose Sharksilta tulokassopimuksen. Treidattiin Avalancheen ja samana keväänä tuli OHL:n pistepörssin voitto. Lupaava nuori pääsi sitten yrittämään muutaman ottelun verran NHL:ssäkin, mutta pääasiassa pelasi AHL:ssa vahvoilla otteilla.
Taitava ja hyvin peliä tekevä hyökkääjä tunnetaan pelikäsityksestään. Puolustaa aina joukkueensa eteen, mutta ongelmia tuottaa vieläkin koko ja voima. Ajoittain pelkää kaksinkamppailuja isokokoisia pelaajia vastaan. Ei ole joukkueen nopeimmasta päästä, mutta ei mikään hidastakaan. Väläytti viime kaudella AHL:ssa vahvuuksiaan, jatkaa siellä tulevalla kaudella vielä isommassa roolissa. Saa näytönpaikkoja ylhäällä varmasti. Ryhmän ainoa pelaaja, joka ei ole Avalanchen oma varaus. Toisaalta ei ole kenenkään varaus.
Calvin Pickard, maalivahti, 1992
Nimenomaan voittava maalivahti. Ei ole ikinä juhlinut pörsseissä, mutta silti luonut hyvää junioriuraa. AHL-uran alussa oltiin jo kirvestä heittämässä kaivoon, mutta paransi viime kaudella, muttei vielä merkittävästi. Ainekset yhä hyvään uraan.
Taistelee nyt suomalaisen kanssa ykkösmaalivahdin paikasta AHL-seura Lake Erie Monstersissa. Hyödyntää kaksikosta enemmän kokoa torjunnoissa, peittää paremmin. Ei mikään highlight-torjuja, varmaotteinen veskari. Velipoika on Nashville Predatorsin varaus, pelasi viimeksi Ruotsissa.
Duncan Siemens, puolustaja, 1993
Isokokoinen peruspuolustaja aloittaa uran ensimmäisen täyden AHL-kauden. Kova taklaaja, ikävä puolustaja vastustajan pienikokoisille pelaajille. Tykkää pelata kovaa, on aina torikokouksissa mukana. Puolustaa omia pelaajiaan. Kerännyt juniorisarjoissa komeita tehotilastolukemia.
Kiekollinen peli ei vielä valmis vakiinnuttamaan NHL-paikkaa. Hyvällä vipuvarrella lähtee kova laukaus, laukoo vain vähän. Voi joutua ongelmiin kovassa paineessa avauspelissä, lisää nopeutta tarvitaan. Voi päästä kokeilemaan isossa liigassa loukkaantumisten sattuessa, vakituisesti NHL:ssä muutamassa vuodessa.