Hokki lähti kauteen uudenlaisista lähtökohdista. Jari Laukkanen saapui Kuopiosta joukkueen uudeksi päävalmentajaksi Petri Mattilan suunnattua Kouvolaan, ja samalla myös pelaajarunko koki suuria muutoksia.
Edelliskauden nimekkään joukkueen mahdollistanutta pelaajabudjettia leikattiin, ja Hokin runko rakennettiin täksi kaudeksi nuorista pelaajista. Myös aikaisempaa yhteistyötä Oulun Kärppien suuntaan elvytettiin täksi kaudeksi, jonka seurauksena Janne Pälve ja Balazs Sebok pelasivat koko kauden Kajaanissa ja Antti Kalapudaskin lähes koko kauden.
Kausi käynnistyi haastavissa merkeissä
Pari ensimmäistä peliä menivät hyvin, mutta sitten alkoivat vaikeudet. Nuorella joukkueella oli vaikeuksia sisäistää Laukkasen pelitapaa, eivätkä Jarkko Heikkisen ja Risto Mattilan loppukauden sivussa pitäneet vammat helpottaneet tilannetta.
Kokemattomasta pelaajistosta ei löytynyt ketään, joka olisi noussut esiin ja alkanut ratkoa pelejä. Ajoittaisia väläyksiä lukuun ottamatta alkusyksy oli kajaanilaisille synkkää aikaa.
Aikaisempina vuosina Kajaanissa on totuttu huippuluokan maalivahtipeliin, mutta alkukaudesta Antti Lehtosen ja Tuomas Tolosen työskentely oli kaikkea muuta, vaikkei tappioita voi yksin maalivahtien piikkiin laittaakaan.
Voittoputki käyntiin Perhosen siivin
Lokakuun puolessa välissä Hokki sai kotikaukalossaan selkäänsä JYP-Akatemialta peräti lukemin 0-8. Tämän nöyryytyksen jälkeen joukkue ryhdistäytyi, ja tuloksena seuraavista otteluista olikin peräti kymmenen ottelun mittainen voittoputki.
Yksi suuri tekijä Hokin kurssin kääntämisen kannalta oli KalPasta lainalle saapunut maalivahti Samu Perhonen. Perhonen otti tarvittavat torjunnat ja vahvisti omalla varmalla tekemisellään koko joukkueen itseluottamusta.
Voittojen myötä joukkueen pelaaminen alkoi löytää uomiinsa, eikä peli seonnut edes Perhosen palattua Kuopioon.
Marraskuun maajoukkuetauon jälkeen Hokin kaudessa koitti vaihe, jonka aikana pelin laatu heitteli valtavasti otteluiden välillä ja jopa niiden sisällä. Tämä vuoristoratamainen ajanjakso kesti lopulta kevääseen asti.
Liigakonkari ja nuoria tähtiä
Loppuvuodesta 2014 Hokki pudotti siirtopommin, kun Kärppien monivuotinen kapteeni ja luottopelaaja Jari Viuhkola puki linnapaidan ylleen. Lopulta Viuhkolan paluuhaaveet katkesivat tylysti, kun pelit päättyivät jo viiden ottelun jälkeen. Miehen keväällä operoitu polvi ei kestänyt pelaamista.
Kajaanissa nähtiin Oulun yhteistyökuvion seurauksena myös tulevaisuuden tähtiä, kun Kalapudaksen lisäksi Jesse Puljujärvi ja Saku Mäenalanen kävivät kiekkoilemassa Hokissa lainasopimuksilla.
Joukkue kasvoi mitalinkiilto silmissä
Lopulta Hokin joukkueen nuoret miehet ottivat valtavia kehitysharppauksia kauden aikana. Tomas Mikus ja Sebok nousivat sarjan kärkipelaajien joukkoon, ja kokenut Niko Saarenpääkin syttyi pelaamaan kevään lähestyessä.
Pälve otti puolustuksen kiekollisen johtajan roolin kantaakseen. Aleksi Mäkelä ja Ville Saukko kasvattivat peruspelaamisensa tasoa jatkuvasti. Kapteeniksi Heikkisen loukkaantumisen jälkeen nimitetty Ville Hyvärinen kantoi vastuunsa upeasti ja johti joukkuetta niin pukukopissa kuin kentälläkin.
Talven aikana joukkueen maalille hankittiin Timo Niemi, joka onnistui uudessa seurassaan hienosti. Lopulta todella vahvan kevätkauden pelannut Lehtonen kuitenkin nappasi itselleen joukkueen ykköstorjujan viitan pudotuspeleissä.
Hokki varmisti aivan runkosarjan loppumetreillä puolivälierien kotiedun, jonka turvin se eteni välieriin kaadettuaan JYP-Akatemian voitoin 4-2. Välierissä Hokki taisteli upeasti, mutta joutui toteamaan sittemmin mestaruutta juhlineen Jukurit liian vahvaksi suoraan voitoin 4-0. Välieräsarja sisälsi myös muun muassa Suomen jääkiekkohistorian pisimmän ottelun.
Pronssikamppailuun kajaanilaisryhmä oli saanut pyyhittyä pahimman pettymyksen mielestään, ja näin ollen viime kauden neljäs sija kirkastui tällä kertaa pronssimitaleiksi.
Rajusti uudistunut Hokki oli ennen kautta yksi sarjan suurimpia kysymysmerkkejä, mutta jälkikäteen voidaan todeta Laukkasen miehistön onnistuneen hienosti. Tuttu valmennusjohto jatkaa nälkämailla, joten Vimpelinlaakson jäähallin yleisölle lienee luvassa riemukkaita hetkiä myös ensi kaudella.