Kärpät onnistunut pelin nopeuttamisessa – Lukko Liigan paras kiekkokontrollijoukkue

LIIGA / Artikkeli
Mallia Kärppien pelitapaan Mikko Manner on hakenut Ruotsista ja Pohjois-Amerikasta.
Kärpät on tuonut Liiga-kartalle uudenlaista suoraviivaista peliä, kun taas toisessa päässä Pekka Virran Lukko jauhaa mallikkaasti kiekkokontrollia. Osa joukkueista on myös epäonnistunut pelin nopeuttamisessa. Jatkoaika analysoi viiden eri joukkueen pelitavat.

Ennen Liiga-kauden alkua niin osa valmentajista kuin etenkin kiekkomediat huusivat pelin nopeuttamisen ja aktiivisuuden lisäämisen perään. Ensimmäisillä kierroksilla nähtiinkin varsin railakasta peliä niin kiekollisena kuin kiekottomana, jos vertailupohjaksi otetaan esimerkiksi viime vuosien Kärppien ja Tapparan pelitavat, jotka ovat määrittäneet pitkälti pelillistä linjaa Liigassa.

Sittemmin moni valmentaja on ottanut jälleen askeleen tutumpaan suomalaiseen monirytmiseen jääkiekkoon. Yksi harvoista joukkueista, jotka ovat onnistuneet todella suoraviivaistamaan ja aktivoittamaan peliään ilman, että viisikon pelinopeus on kärsinyt, on Kärpät. 

Jatkoaika käy läpi viiden eri joukkueen pelitapoja. 

Kärpät - Pohjana koko viisikon liike

Suomalainen kiekkoyleisö on vuosien saatossa saanut kuulla kyllästymiseen asti termiä tiivis viisikko. Kärppien kohdalla tuota hokemaa ei enää kuule, sillä Oulussa on viskottu tiivis viisikko tylysti roskakoriin.

Kun Kärppien puolustaja avaa peliä omalla alueella, hyökkääjät kurvailevat jo vastustajan siniviivan kohdalla. Etäisyydet ovat valtavat, ja lyhytsyöttöpelaaminen on pitkälti korvattu pitkillä syötöillä vastustajan siniviivan tuntumaan liikkeeseen.

Kun Kärpät puolustaa, se ei suinkaan seiso trapissa keskialueella, vaan iskee vastustajaan kiinni pitkienkin etäisyyksien päästä. Ja koko viisikon voimin.

Liigassa ensimmäistä kautta päävalmentajana toimiva Mikko Manner on yksi harvoista valmentajista, joka on saanut todella toimimaan nopeamman ja aktiivisemman pelitavan. Se näkyy sarjataulukossa.

Yksikään jäällä olevista pelaajista ei ole pysähdyksissä.

Kärppien yhteistyön pystysuunnan jääkiekko rikkoo viime vuosina suomalaiseen pelitapaan juurtuneita kaavoja. Suomalainen pelitapa on nojannut niin hyökkäys- kuin puolustuspelissä kahteen tai kolmeen rytmiin.

Kärpät sen sijaan pelaa hyökkäys- ja puolustuspeliä käytännössä yhdellä rytmillä. Se hyökkää nopealla rytmillä ja puolustaa eteenpäin eli paineistaa jatkuvasti.

Toki joukkueella on eri variaatioita hyökkäyksiinlähdöissään. Esimerkiksi vaihtojen yhteydessä se saattaa hyökätä nopealla kontrollilähdöllä, jossa tulee äärimmäisen lyhyt pysäytys peliin. Koko viisikko kuitenkin harvoin hakee vauhtia omalta alueelta, vaan usein vauhtia kelataan yhden tai kahden pelaajan voimin. Silloin puolustajille jää omalla alueella pelin avaamiseen aikaa, ja toisaalta keskialueelle pystytään luomaan vauhtiero.

Täysin Manner ei ole luopunut suomalaisen peli-identiteetin perusasioista. Pelissä on ajoittain lyhytsyöttöpelaamista kera jonkinlaisten rintamahyökkäysten. Nekin tosin pyritään toteuttamaan kovassa pelitemmossa.

Kärppien pelin ydin on jatkuva koko viisikon liike. Yksikään jäällä olevista pelaajista ei ole pysähdyksissä. Se mahdollistaa nopean suunnanmuutospelin, terävät tilanteenvaihdot ja siten myös rohkean kiekollisen pelaamisen. Kun kiekko on hyökkäysalueella kulmaväännön keskellä, puolustajat eivät seiso siniviivalla vaan kaarteleva jatkuvasti ja pitävät liikkeen yllä.

Hyökkäysalueella joukkue pelaa modernia pelipaikatonta peliä, jossa puolustajien rooli on äärimmäisen iso.

Mallia pelitapaan Manner on hakenut Pohjois-Amerikasta ja Ruotsista. Hän toimi pitkään Lauri Marjamäen apuvalmentajana Kärpissä ja maajoukkueessa. Suomalainen "Meidän peli" on hänelle myös siis tuttu. Manner on kuitenkin halunnut lähteä rikkomaan kaavoja. Se on toiminut toistaiseksi mainiosti.

HPK - Nopeuttamisesta takaisin rytmittämiseen

Antti Pennasen valmentama HPK on yksi niistä Liigan joukkueista, jotka lähtivät trendin mukaisesti nopeuttamaan ja suoraviivaistamaan peliään, mutta epäonnistuvat siinä. Pennanen on syvällisesti peliä ajatteleva valmentaja ja tullut tunnetuksi vuosien saatossa "Meidän pelin" valmentajana.

Alkukaudella Pennasen peluuttama HPK:n pelitapa oli äärimmäisyyksiin vietyä meidän peliä, jossa korostuivat suoraviivaisuus kiekon kanssa, tempo ja aktiivisuus kiekottomana. Pelitapa oli todella haastava pelaajille, koska kovassa pelitemmossa HPK pyrki organisoituihin rintamahyökkäyksiin, kiekkokontrolliin ja kenttätasapainoon.

Peli ei nojannut lyhytsyöttöpelaamiseen eikä erityisen tiiviiseen viisikkoon. Puolustajien avatessa peliä omalla alueella, laitahyökkääjät saattoivat olla seisovin jaloin vastustajan siniviivan tuntumassa. Maalin taakse HPK ei pysähtynyt, vaikka kuinka peli olisi sitä vaatinut.

Pelin rytmittämisen oltua vähäistä HPK:lla oli isoja vaikeuksia kontrolloida pelin virtausta etenkin vastustajia vastaan, jotka rytmittivät kiekollista peliään. Tulokset alkukaudella olivat vaisuja, kun HPK ajautui peräti kuuden ottelun tappioputkeen.

Lokakuun aikana HPK:n pelaamiseen on tullut lisää rytmiä. Kun aikaisemmin HPK hyökkäsi joko suoraan pystyyn tai yhden pakki–pakki-syötön kautta, nyt puolustajat saattavat kiekotella kaksi tai kolme kertaa keskenään, jos väylät ovat tukossa. HPK käyttää pakki–pakki-avauksissaan mainiosti painotonta laitaa.

Lisäksi HPK on yksi Liigan parhaita joukkueita luomaan rintamahyökkäyksiä.

Antti Pennasen valmentama HPK oli viime kaudella runkosarjassa viides. Nyt kauden alku on ollut vaisu, sillä HPK on tällä hetkellä vasta kymmenes.

Peliin on tullut olennaisena osana viivelähdöt, joissa koko viisikko kasataan. Jos vaihtoa on kulunut 30 sekuntia HPK:n puolustajalla on mahdollisuus joko vetäytyä maalin taakse tai lähteä vielä hyökkäämään, puolustaja valitsee ensimmäisen vaihtoehdon. HPK haluaa nyt enemmän vaihtaa kiekon kanssa ja hyökätä organisoidummin tiiviillä viisikolla.

Kuuden tappiollisen pelin jälkeen HPK onnistui voittamaan kolme peliä putkeen. Sen jälkeen on tullut jälleen kaksi tappiota. Pienten pelillisten muutosten myötä HPK pystyy hallitsemaan pelin virtausta hieman paremmin kuin alkukaudella. Silti otteissa on paljon ailahtelevuutta, eikä sijoitus sarjataulukossa tyydytä.

Lukko - Virran pelitapa toimii jo

Kiekkokontrollipelaamisen määrässä ja laadussa mitattuna Lukko on Liigan yksi kärkijoukkueista. Kun penkin takana seisoo Pekka Virta, se ei liene yllätys kenellekään. Ensimmäistä kauttaan raumailaisjoukkueen peräsimessä oleva Virta on saanut pelillisen prosessinsa toimimaan jopa hämmästyttävän nopeasti.

Kiekkokontrolli ja pelin rytmittäminen ovat jo luonnollinen osa raumalaisten peliä. Lukko saattaa palauttaa useampaankin kertaan kiekkoa alaspäin, jos väylät ovat tukossa. Suinpäin kohti vastustajan sumppua se ei lähde puskemaan. Lukko malttaa ja malttaa, jotta se löytää väylän edetä kiekon kanssa. Peliä pyritään pelaamaan keskustan kautta ja kaikki kolme hyökkäyskaistaa ovat käytössä.

Viiden tai kuuden syötön ketjut eivät ole harvinainen ilmestys Lukon kiekollisessa pelissä. Niin pitkiä syöttöketjuja eivät muut Liiga-seurat toisteisesti pelaa.

Kun puolustajalla on kiekko, koko hyökkäyskolmikko saattaa kelata vauhtia puolustajien alapuolelta asti. Tilanne johtaa siihen, että puolustajat saattavat olla ylempänä kuin hyökkääjät avaamassa peliä. Sen jälkeen nähdään yleensä jättö.

Toisentyyppisessä Lukon hyökkäyksen rakenteessa kiekko pelataan omalla alueella laidan läheisyyteen puolustajalle, jolloin keskustasta ja painottomalta laidalta kelataan vauhtia ja yhdellä poikittaissyötöllä kiekko pelataan kovassa vauhdissa olevalle pelaajalle.

Viiden tai kuuden syötön ketjut eivät ole harvinainen ilmestys Lukon kiekollisessa pelissä.

Kaiken keskiössä ovat vauhtierot. Keskialue pyritään ylittämään kovalla vauhdilla, jotta kiekkoa ei tarvitsisi roiskaista päätyyn. Jos niin kuitenkin joudutaan tekemään, keskialueella kelattu kova vauhti siivittää laadukkaaseen prässiin. Ennen kaikkea jokaisella päätykiekolla on oltava järki ja tarkoitus.

Lukko suorastaan nauttii vastustajan myöhästyneestä ja löyhästä karvauksesta. Vastustajan yhden pelaajan paine puretaan puolustajien välisellä yhteistyöllä helposti. Kiekollisen puolustajan huokuteltaessa prässääjän iholle, kiekoton puolustaja valuu oman maalin taakse. Silloin paine puretaan yhdellä syötöllä. Tosin, jos vastustajat saavat organisoiduin koko viisikon prässin, Lukko joutuu pelaamaan siirtokiekkoja keskialueelle.

Lukon pelaajat tuntuvat nauttivan Virran pelitavasta, ja se on näkynyt myös tuloksissa. Pelirohkealla pelitavalla on toki myös haittapuolensa. Edelleen Lukolla tulee suhteellisen paljon pahoja kiekonmenetyksiä ja harhasyöttöjä omalla alueella. Virran pelitapa on toiminut, mutta töitäkin on tehtävänä, jotta kiekollista peliä saadaan nykyistä varmemmaksi.

KalPa - Syöttöketjut lyhentyneet

Pekka Virran jätettyä Kuopion ja Sami Kapasen astuttua päävalmentajan saappaisiin KalPan pelaaminen on yskähdellyt siihen nähden, kuinka hyvin se toimi Virran alaisuudessa viime kaudella. Pelaajamateriaalin heikkeneminen viime kauteen näkyy ehdottomasti, mutta lisäksi pelitavassa ja sen toteutuksessa on ollut ongelmia.

Kapaselle on nostettava hattua siitä, että hän haluaa joukkueensa pelaavan ennen kaikkea pelirohkeasti. KalPa on kenties Liigan pelirohkein joukkue. Ajoittain tuo pelirohkeus kuitenkin on D-junioritason höntyilyä, ja vastustajat iskevät ylivoimahyökkäyksiä KalPan viisikon noustua liian innokkaasti hyökkäykseen.

KalPa on pyrkinyt vallitsevan trendin mukaisesti nopeuttamaan peliään. Kesällä Jatkoajan haastattelussa päävalmentaja Kapanen painotti, että hän haluaa joukkueensa hyökkäävän vastustajan epäorganisoitua viisikkoa vastaan eli nopeasti kiekonriiston jälkeen.

Parhaimmillaan KalPa pääsee kiekonriiston jälkeen hyökkäämään ylivoimaisena. Kapanen on vaatinut puolustajien tukea hyökkäyksissä, jolloin se on pystynyt vyörymään neljän pelaajan voimin.

Ongelma KalPalla on ollut se, että kun se on riistänyt kiekon, viisikko on ollut liian väsynyt hyökätäkseen laadukkaasti. Tuloksena on ollut löyhää suorahyökkäyspeliä yhdellä tai kahdella väsyneellä pelaajalla.

KalPan ongelmat ovat heijastuneet maalintekoon, sillä joukkue on tehnyt vähiten maaleja Liigassa. Sarjasijoitus on toiseksi viimeinen.
KalPan ongelmat ovat heijastuneet maalintekoon, sillä joukkue on tehnyt vähiten maaleja Liigassa. Sarjasijoitus on toiseksi viimeinen.

Ongelman taustalla on se, että KalPa ei ole saanut vastustajan hyökkäyksiä poikki, vaan on joutunut puolustamaan pitkiä aikoja omalla alueellaan. Sama on toistunut toisessa päässä: Virran ajoilta tutut pitkät hyökkäysalueen pyöritykset ovat olleet vähissä. Hyökkäysalueen pelaamisessa ei ole samanlaista vankkaa rakennetta. Vaikka KalPa pääsisikin organisoidusti keskialueen yli, pelin virtausta on vaikea kääntää, jos hyökkäysalueella ei saada pidettyä kiekkoa pitkiä aikoja.

Viime kausien päävalmentajan Virran oppeja näkyy pelissä edelleen, mutta harvemmin. KalPa pyrkii pitämään kiekkokontrollin myös paineen alla, ja se pystyy myös paineen purkamaan ja hyökkäämään laadukkaasti. Iso ero on kuitenkin siinä, että syöttöketjujen pituus on lyhentynyt.

Etenkin ovelat jätöt ja vauhtierojen luominen keskialueella eivät ole olleet joukkueelle yhtä leimallisia kuin viime kaudella. Se on kostautunut hyökätessä organisoitua viisikkoa vastaan. Kun viime kaudella KalPa vyöryi jättöjen myötä huimilla vauhtieroilla kiekon kanssa keskialueen yli, tällä kaudella vauhdit ovat tyssänneet. Silloin on jouduttu turvautumaan päätykiekkoon.

Joukkueessa on luisteluvoimaa ja kiekollista osaamista. Kapanen ei ole ainakaan vielä onnistunut hyödyntämään niitä yhtä hyvin kuin Virta viime kaudella.

JYP – Takuuvarmaa lätkää

JYP pelaa perinteistä kahden hyökkäys- ja puolustusrytmin jääkiekkoa eli tuttavallisemmin "meidän peliä". Joukkue ei häpeile pelata viivelähtöjä, vaan kasaa viisikkonsa usein oman maalin takana. Siten se pyrkii pääsemään koko viisikon voimin hyökkäysalueelle ja saamaan pitkiä hyökkäyksiä.

Työkalupakissa on myös nopea kontrollilähtö, jota JYP toteuttaa hyvällä viisikon yhteispelin nopeudella. Kaistat täytetään ja vauhtia haetaan syvältä niin nopeasti, että vastustajat eivät usein ehdi organisoida puolustustaan.

JYP hyökkää voimakkaasti rintamahyökkäyksin koko kentän leveyttä käyttäen.

JYP hyökkää voimakkaasti rintamahyökkäyksin koko kentän leveyttä käyttäen. Vauhti keskialueella on riittävän kova hyökkäyskolmikolla, jolloin se vyöryy hyökkäysalueelleen. Intensiteetti ja etenkin halu riistää kiekko ovat JYPillä äärimmäisen korkealla tasolla. Silti JYPin pelaamisessa on järki ja tarkoitus, eikä se ole päämäärätöntä kohkaamista.

Pelissä korostuu kuitenkin ajoittain tietynlainen riskittömyys. Kiekkokontrolli ei ole itseisarvo, vaan paineen alla se saatetaan hyvinkin luovuttaa siirtokiekoin vastustajalle. Pelirohkeus ei ole JYPin pelitavan kulmakiviä.

Parhaimmillaan jyväskyläläiset ovat silloin, kun he pääsevät kovilla vauhdeilla hyökkäysalueelleen ja pystyvät luomaan pitkiä hyökkäyksiä. JYPiltä ei ole helppoa riistää kiekkoa.

Pelillisesti Jyväskylässä ei pelata maatamullistavan modernia jääkiekkoa. Perusasiat, kuten pelin rytmittäminen, kenttätasapaino, puolustusvalmius ja koko viisikon yhteispelaaminen, toimivat mallikkaasti ja ne on isketty pelaajien selkäytimiin. Siksi JYP voi luottaa samoihin perusasioihin kaudesta toiseen.

Pelillinen jatkumo on ollut Jyväskylässä monta vuotta Liigan yksi parhaista, ja siksi JYPin traktori puskuttaa takuuvarmasti myös tällä kaudella.

» Lähetä palautetta toimitukselle