Kesän aikana suurin puheenaihe jyväskyläläisessä kiekkoilussa oli uuden toimitusjohtajan valinta, kun Aku Vallenius nousi hurrikaanilaivan kippariksi.

Selvästi edeltäjäänsä nuorempi Vallenius tuotiin Jyväskylään erityisesti tuomaan uusia ideoita kulahtaneeseen ottelutapahtumaan.

JYPin pelaajamateriaaliin tuli kesän aikana lukuisia muutoksia. Yhteensä 11 sopimuspelaajaa vaihtoivat maisemaa, kun taas sisään tuli yhdeksän pelaajaa.

Bluesin raunioiden putsaaminen kuvastaa erinomaisesti JYPin kesän aikana hakemaa pelaavampaa ilmettä. Juuso Vainio, Urho Vaakanainen ja Antti Suomela ovat harjoituskaudella olleet kiekollisessa pelissä erittäin näkyviä ja hyviä suorittajia. Taustatukea ovat antaneet myös isokokoinen Robert Rooba ja lupaava Micke Saari.

Vaikka kuinka puhuisi pelaavammasta ilmeestä, Jyväskylässä ei olla silti keksimässä pyörää uusiksi. JYP tullaan tuntemaan jälleen työteliäästä ja luistelevasta pelityylistä, jota paluumuuttajat Ossi Louhivaara ja Juha-Pekka Hytönen toteuttavat etunenässä.

Suurimpia teesejä pelaavammassa ilmeessä oli kiekon pelaaminen lavasta lapaan, minkä on ollut tarkoitus näytellä suurta roolia erityisesti avaussyötöissä. Kauden alusotteluissa tuo teema on ollut kuitenkin hukassa, sillä hyökkääjät ja puolustajat ovat olleet eri sivulla pelikirjassa.

Esimerkiksi "kenraaliharjoituksessa" Gap Rapacesia vastaan tuli kymmenkunta kiekonmenetystä juuri pelinavaustilanteessa ensimmäisen erän aikana.

Uskomattoman laaja hyökkäyskalusto

Jyväskyläläisten hyökkäyskalusto on rakennettu erityisesti vahvan roolituksen pohjalle. Louhivaaran ja Hytösen varaan voi lähteä rakentamaan yhtä liigan parhaista nollausketjuista, jossa mainittu duo iskee päälle noin 40 tehopistettä.

Erityisesti sentterin tonteille riittäisi tunkua, minkä johdosta osa senttereistä pelaakin laidalla. Tästä oivana esimerkkinä on Joonas Nättinen, joka on muodostanut murhaavan tehokkaan kolmikon Suomelan ja Jani Tuppuraisen kanssa kauden alla pelatuissa otteluissa.

Myös kolmosketjuun löytyy hyvää taustatukea muun muassa Anssi Löfmanin ja Janne Tavin muodossa. Potentiaalisia läpimurtopelaajia ovat Mikko Salmio, Robert Rooba sekä Henri Kanninen.

Kanniselta ja Salmiolta on edellisillä JYP-kausilla nähty lupaavaa väläyttelyä ja Rooba ehti kantaa CHL:ssä parhaan pistemiehen paitaa. Erityisesti nämä kolme pelaajaa muodostavat mahdollisuuden erilaisille kokeiluille kauden aikana.

Hyvään joukkueeseen vaaditaan totutusti myös puhdasta pihviosastoa. Tästä pitävät huolen Valtteri Hotakainen, Tuomas Pihlman sekä Janne Kolehmainen. Pihlman on tutusti mukana myös JYPin ylivoimapelissä laukaisu-uhkana sekä keskustan miehenä.

Kun taustalta löytyy vielä hieman raakilemaisia hyökkääjiä esimerkiksi Saaren muodossa, JYPin valmennuksella on positiivinen ongelma. Kaikkien ollessa terveenä erityisesti Kannisen ja Hotakaisen välillä todennäköisesti nähdään kiertoa vastustajasta riippuen.

Yonkman on isossa roolissa JYPin maalinedustan suojelussa.

Kuva © Vesa Pöppönen www.facebook.com/VesaPhoto

Mentorit ja märkäkorvat

Puolustuskuusikossa tullaan todennäköisesti näkemään kolme paria, joissa yhdistetään nuori kiekollinen puolustaja kokeneemman ja rauhallisemman parin kanssa.

Viime kaudella huippukauden pelannut Mikko Kalteva on hurrikaaniryhmän alakerran ehdoton johtotähti. Hänen peliaikansa saattaa lähennellä jopa puolta tuntia, ja hänen loukkaantumisensa olisi jyväskyläläisittäin lähes katastrofi.

Nuorten maailmanmestaruuden jälkeen Sami Niku pelasi lähes hurmiossa ennen loukkaantumistaan, ja hän on lähtökohtaisesti JYPin tärkein kiekollinen pakki. 19-vuotias puolustaja on näkyvimmillään avauspelissä, jossa hänellä riittää vaihtoehtoja erinomaisen liikkeensä turvin.

Ylivoiman puolella myös Vainio on mielenkiintoinen nimi, sillä hän tuo variaatiota pelaamalla oikea käsi alhaalla. Vainion on kuitenkin kauden alussa sivussa loukkaantumisen vuoksi. Myös Vaakanainen on väläytellyt kiekollista taitoaan, mutta fysiikan riittävyys on vielä suuri kysymysmerkki.

Vainion ja Vaakanaisen pakkipareina nähdään Nolan Yonkman ja Juha Uotila. Näistä kahdesta erityisesti Yonkman paikkaa muuten melko heiveröistä puolustuskalustoa kaksinkamppailutilanteissa. Uotilasta puolestaan odotetaan pätevää yleispuolustajaa.

Kilpailutilanteen ylläpitämisestä huolen pitää erityisesti Juuso Pulli, joka kärkkyy ahnaasti paikkaa pakkikuusikosta. Myös Joona Erving, Jaakko Jokinen ja Kai Lehtinen saavat hyvin todennäköisesti peliaikaa myös liigapuolella.

Vehviläiseltä odotetaan, että koppi tarttuu tasaisemmin.

Kuva © Vesa Pöppönen www.facebook.com/VesaPhoto

Mentori nuorille kyvyille

Jyväskylästä on tullut jo monen vuoden ajan hyviä maalivahteja, jotka ovat päässeet puhkeamaan kukkaan muualla. Nyt kukkaanpuhkeamisen partaalla on Veini Vehviläinen, jolle annetaan reilu mahdollisuus vähintään kohtalaisesti menneen debyyttikauden jälkeen.

Vehviläinen kärsi viime kaudella nuorelle maalivahdille tyypillisestä ailahtelusta. Hetkittäin kyseessä oli jopa kansan kielellä sulamiset, kuten alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa.

Nuorukaisen aisapariksi hankittiin viime kaudella Itävallassa torjunut Pekka Tuokkola, jolle JYP ja Jyväskylä on erittäin tuttu. Tuokkola oli isossa roolissa, kun hurrikaaniryhmä voitti ensimmäisen SM-kullan keväällä 2009.

Kokeneen kopparin odotetaankin olevan Vehviläiselle tuki ja turva, jonka tuella hän pystyy kasvamaan jopa kansainvälisen tason maalivahdiksi.

Koska Tuokkolan viime kausien tilastot tai työnantajat eivät varsinaisesti ole vakuuttavimmasta päästä, kysymysmerkin laskeminen JYPin maalivahtiosaston ylle on ymmärrettävää.

Taustalla paikkaa kyttää Markus Ruusu, joka pääsi jo viime kaudella ensimmäistä kertaa mukaan kokoonpanoon, mutta ei vielä maalin suulle.