Runkosarjassa joukkueet kohtasivat toisensa kuusi kertaa Jukureiden vieden voitot 6-0 ja pisteet 17-1. Tässä vaiheessa kevättä runkosarjakohtaamiset voidaan heittää romukoppaan. Paremmuus selvitetään paras viidestä-sarjalla, josta voittaja etenee finaaleihin häviäjän jäädessä pronssiotteluun.
Hurjat 26 maalia neljässä ottelussa LeKin verkkoon tehnyt Jukurit oli ylivoimainen lempääläläisiä vastaan. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten Jukurit on käsittellyt LeKi-sarjansa: antaako joukkueen ylivoimainen esitys lisävoimaa Jukureille, ja miten Jukurit onnistuu tällä kertaa kantamaan ennakkosuosikin viittaansa?
Jokipojat esitti erittäin mallikasta joukkuepeliä puolivälierissä Sportia vastaan. Toisessa ottelussa fyysisen pelinsä ansiosta kuskin paikalle hypännyt joensuulaisjoukkue ei antanut hallitsevalle mestarille mahdollisuutta pelata vahvaa kiekollista peliään ja kaatoi vaasalaiset neljästi perättäin.
Toistaiseksi kevään suurimman yllätyksen esittänyt Jokipojat sai puolivälieräsarjasta joukkueena suuren määrän voimaa ja henkistä kanttia. Pystyykö toiseen kertaan altavastaajana lähtevä joukkue edelleen nostamaan tasoaan ja pyyhkimään runkosarjan tappiot Jukureita vastaan mielestään?
Lähtökohdat viime kevättä vastaavat
Joukkueiden hyökkäysarsenaaleja vertaillessa yhtäläisyyksiä viime kevään joukkueisiin löytyy paljon, eli lähtökohtaisesti Jukureilla on laajempi materiaali hyökkäyksen osalta. Jokipojat tosin on saanut loukkaantumisosastonsa miltei tyhjäksi, mutta mikäli sarjan kuluessa loukkaantumisia tulee jommallekummalle joukkueelle, on Jukureilla heittää tilalle huomattavasti kovempia nimiä kuin Jokipojilla.
Jukureiden ykköskenttä pysyi koko LeKi-sarjan samassa koostumuksessa ja teki erittäin tuhoisaa jälkeä. Hurjat tehot tehnyt Turo Asplundin (1+9), Toni Hyvärisen (0+7) ja Mika Partasen (5+0) ykkösketju sisältää runsaasti kiekollista taitoa, fyysisyyttä ja maalintekovoimaa, ja Jokipojilla tuleekin varmasti suuri työ pitää kyseinen trio kurissa.
Vaikka ykkösketju on ollut vahva, on onnistumisia tullut erittäin laajalla rintamalla. Leveä hyökkäysmateriaali on yksi Jukureiden vahvuuksista kevään otteluissa, joita pelataan tiheään tahtiin. Pelkästään hyökkäysosastosta jää pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle peräti neljä pelaajaa.
Materiaalin runsaudesta voidaan esimerkkinä pitää sitä, että ykkösketjun ulkopuolelta Mikko Laine, Henrik Koivisto, Jesse Rohtla sekä Jani Savolainen tekivät kaikki 3 maalia mieheen LeKi-sarjassa. Yksi kysymys onkin, millaisen nelosketjun Jukureiden päävalmentaja Jarno Pikkarainen lopulta kokoaa, sillä variaatioita on mahdollista tehdä laajalla materiaalilla hyökkäys- tai puolustusvoittoisempaan suuntaan.
Jokipoikien hyökkäyksen kärki on Mestis-tasolle tasokas. Viime kauden parhaaksi hyökkääjäksi valitun Juuso Rajalan johtama ykkösnyrkki on pelannut vakuuttavasti runkosarjan lopun ja jatkoi samaa menoaan myös puolivälierissä Sportia vastaan. Yhteispeli Joona Karevaaran ja Roope Rannan kanssa toimii varsinkin ylivoimalla mallikkaasti. Tälle kolmikolle mikkeliläisillä ei ole varaa antaa liikaa tilaa eikä aikaa.
Ratkaisuvoimaa Jokipojilta löytyy ykkösnyrkin takaakin, ja kaiken potentiaalin onkin tultava esille, mikäli Jokipojat halajaa finaaleihin. Hiukan vaisummin Sport-sarjassa esiintyneen Matti Järvisen on syytä nostaa tasoaan runkosarjan otteiden tasolle.
Jokipoikien hyökkäys on lähtökohtaisesti rakennettu niin, että joukkueessa on kaksi hyökkäävämpää ketjua kahden ketjun keskittyessä enemmän fyysiseen ja tarkkaan oman pään peliin. Juuri näiden kahden "duunariketjun" hyvä työ oli osaltaan kääntämässä puolivälieräsarjaa Jokipojille.
Toisaalta on mielenkiintoista nähdä, yrittääkö Jukurit pimentää Rajalan ketjun pelin laittamalla "päällystakin" varjostamaan taituritrioa. Koko kolmikko on pelityyliltään luokilteltavissa taitelijoiksi ja viemällä peli-ilo näiltä veljiltä on tuloksena keskittyminen muuhun kuin itse peliin.
Tähtäimenä vähämaalisuus?
Jos joukkueiden hyökkäyspäässä on eroja, niitä ei puolustusta vertaillessa juuri saa. Molempien joukkueiden pakistosta löytyy rutkasti kokemusta kovemmista kiekkosarjoista.
Joensuulaisten puolustus nosti tasonsa puolivälierissä Sportia vastaan sille tasolle, millä sen odotettiinkin olevan. Nimekäs puolustus Matti Näätäsen ja Esa Lehikoisen johdolla oli runkosarjassa ajoittain suurissakin ongelmissa oman pään pelinsä kanssa, mutta nyt otteissa on nähtävissä samanlaista jämäköitymistä kuin viime kauden ratkaisuhetkillä.
Jokipoikien pakisto pystyy olemaan oman maalin edustalla kova ja ilkeä, ja tämä olikin yksi avain viime keväisessä välieräsarjassa, sillä Jukurit tyytyi pyörimään hyökkäyspäänsä nurkissa ilman rohkeutta ajaa itseään taistelualueelle.
Olisiko tässä sarjassa runkosarjassa heikosti pisteitä tehneen Matti Koistisen aika nousta yllättäjäksi?
Jukureiden puolustuksesta löytyy paljon monipuolisia pelaajia ja se on mielenkiintoinen yhdistelmä kokemusta ja nuoruutta. Vielä viime kaudella Jokipojissa puolustanut Rony Ahonen ja Juha-Petteri Purolinna kykenevät sekä fyysiseen että kiekolliseen peliin. Ilkka Vaarasuon ja ex-jokipoika Juuso Akkasen vahvuudet ovat puolustuspäässä.
Kiekollisesta osaamisesta mikkeliläispuolustuksessa vastaavat Pasi Järvinen, Samuli Piipponen ja Roni Rukajärvi. Kuinka nuoret Rukajärvi ja Piipponen pystyvät sitten pelaamaan paineen alla pudotuspeleissä, on yksi kiekollisen puolustuspelin avainkysymyksiä.
Jukureilla vihdoin voittava maalivahti
Viime kauden ratkaisuhetkillä Jukureiden maalivahtipeli ei onnistunut odotetusti, mutta tällä kaudella se näyttää olevan vihdoin ja viimein kunnossa. Andreas Bernard on kantanut joukkuetta läpi kauden. Italialainen torjui LeKi-sarjassa vakuuttavasti kaksi nollapeliä torjuntaprosentin ollessa tasan 94%.
Bernard on ollut yksi joukkueen tärkeimmistä pelaajista ja yksi suurimmista onnistujista. Bernard antanee joka tapauksessa joukkueelle mahdollisuuden taistella voitosta. Notkahduksia ei ole tullut tällä kaudella missään vaiheessa eikä miestä ole peluutettu puhki runkosarjassa.
Pieni kysymysmerkki Jukureilla on kakkosmaalivahti Petteri Similän kohdalla. Heikohkon runkosarjan pelannut veskari on pelannut viimeisen ottelunsa kolmisen viikkoa sitten, joten pelituntumaa ei liiemmin ole. Jukureiden maalivahtipeli on tällä hetkellä täysin Bernardin onnistumisen varassa.
Jokipojilla puolestaan nuori Timo Niemi on ottanut ainakin kannattajien silmissä Jokipoikien ykkösmaalivahdin paikan runkosarjan lopussa, ja 20-vuotias onkin osoittanut voittavan maalivahdin otteita. Kolmessa pudotuspeliottelussa esiintyneen lupauksen torjuntaprosentti on hurja 95.92%.
Nuori maalivahti on rauhallisilla ja varmoilla otteillaan esiintynyt vakuuttavasti, mutta ei ole selkeä valinta maalinsuulle. Sarjan katkaisseessa viidennessä ottelussa Sportia vastaan vakuuttavasti torjunut Antti Rautiola on saanut itseluottamuksensa jälleen kuntoon, ja onkin mielenkiintoista nähdä, kumpaa maalivahtia päävalmentaja Mikko Haapakoski suosii välierissä.
Erikoiset erikoistilanteet
Jukureiden ylivoima on tällä hetkellä pudotuspelien toiseksi parasta. LeKi-sarjan maaleista joukkue teki neljäsosan ylivoimalla. Joukkue on peluuttanut ylivoimallaan mm. hyökkääjä Mikko Lainetta laukojan paikalla siniviivalla, ja tämä on tuottanutkin useampaan otteeseen tällä kaudella tulosta. Myös Pasi Järvisen kiekolliset taidot siniviivassa tuovat myös monipuolisuutta, ja hänen taitonsa ovat varmasti kaikkien tiedossa.
Jokipoikien ylivoima yskähteli lievästi Sportia vastaan. Jokipojat tarvitsi ylivoimamaalin tekemiseen miltei 11 minuuttia, kun Jukureilla vastaava aika oli hiukan yli kuusi minuuttia. Jokipojilla on toisaalta heittää nimenomaan ylivoimakentällisiin kovia nimiä, joten kaikki mahdollisuudet tehokkaampaan ylivoimaan joukkueella on.
Alivoimalla puntit ovat melkein tasan. Jokipoikien alivoima loisti Sportia vastaan vaasalaisten heiluttaessa verkkoa ylivoimalla vain kerran. Ärjypaitojen alivoima onnistui siis hyvin, mutteii Jukuritkaan juuri huonommaksi tässä tilastossa jää. Jukureiden alivoima on pudotuspelien toiseksi parasta prosentilla 94,74%.
Jukureiden Pentti Nöyränen on kunnostautunut erityisesti hyvänä alivoimapelaajana. Tämän lisäksi puolustuksesta löytyy fyysisyyttä maalin edustalle Ahosen, Akkasen ja Purolinnan muodossa. Jokipoikien alivoimavastuusta suurimman osan ottavat vastuulleen spesialistit Heikki Puustinen ja Joona Manninen. Kovuutta maalin edessä antavat erityisesti kovaotteiset Esa Lehikoinen ja Jokipo-ikoni, kapteeni Jarkko Immonen.
Henkiset ja fyysiset voimavarat
Materiaalierojen ollessa pienehköt voivat henkisen ja fyysisen puolen asiat ratkaista tasaiset ottelut. Jokipojat kasvoi joukkueena merkittävästi Sport-kamppailuissa. Ennakkosuosikin ja viime kauden mestarin peittoaminen sekä kahden vierasvoiton hakeminen vaikeasta Kuparisaaresta avittavat varmasti Jokipoikien itseluottamuksen nousuun.
Jukureiden itseluottamus on takuulla LeKi-ottelusarjan jälkeen korkealla, sillä joukkue onnistu neljässä ottelussa tekemään yhteensä hurjat 26 maalia. Oman haasteensa Jukureiden valmistautumiseen tuo se, että joukkue on pelannut viimeksi yli viikko sitten (19.2) ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten joukkue on käsitellyt selkeän voiton LeKistä ja kuinka se pystyy jatkamaan samanlaisessa vireessä tauon jälkeen.
Jos Jokipojat oli jo ennakkokaavailuissa fyysisyydessä Sportia vastaan edellä, on Jukurit Jokipojille huomattavasti tasavertaisempi vastus sillä osa-alueella. Viime keväänä Jokipojat pääsi Jukureiden ihon alle, ja tämä lienee ärjypaidoilla myös nyt suunnitelmissa. Onko Jukurit tällä kaudella henkisesti vahvempi?
Oman mausteensa otteluihin tulee antamaan yleisön tuki. Mehtimäki on vihdoin herännyt talviunestaan. Joko olisi mikkeliläisyleisönkin aika herätä otteluihin mukaan suuremmalla voluumilla? Lyhyt välimatka paikkakuntien välillä lisää myös vierasfanien määrää katsomoissa.
Arvio ottelusarjasta:
Kumpikaan joukkue antaa tuskin millimetriäkään periksi ja edessä lienee kuuma sarja. Materiaalieron turvin Jukureilla on ennakkosuosikin paineet niskassaan, ja taiston lopputulos riippuu pitkälti myös valmentajien osaamisesta. Osaako Haapakoski tylsyttää Pikkaraisen joukkueen konemaisen tehokkaan painostuksen? Ensimmäinen ottelu piirtää vahvasti ääriviivat sarjan jatkumiselle. Jukureilla on kotietukin, mutta halvalla Jokipojat ei kuitenkaan nahkaansa myy. Jukurit etenee finaaleihin otteluvoitoin 3-1.