Mestiksen kausi 2015-2016 on viimeistä silausta vaille valmis, sillä enää ratkaistaan kirkkaimpien ja himmeimpien mitalien lunastajat. Finaaleihin tiensä raivasi jännittävien käänteiden jälkeen Kajaanin Hokki, joka saa vastaansa kauden päätteeksi Liigaan poistuvan mikkeliläisjoukkueen. Jukureille finaalit ovat seuran historian yhdennettoista.
Finaaliparin joukkueiden heikkouksia ja vahvuuksia ovat pohtimassa Jatkoajan Kajaanin toimituksen Jesse Eskelinen sekä Mikkelin toimituksen Simo Arkko.
Simo Arkko: Kaikki hyvä loppuu aikanaan, sillä tämä oletettavasti lienee viimeinen kerta, jolloin saadaan seurata Jukureiden ja Hokin välisiä välienselvittelyitä. Mutta pitemmittä puheitta, mennään asiaan.
Jukureiden matka finaaliin ei ollut tällä kertaa selvää pässinlihaa, sillä joukkue oli tuloksellisesti hyvinkin lähellä tippumista jo puolivälierävaiheessa. Mikkeliläisten silloiset ongelmat puolustus- ja maalivahtipelissä veivät sarjan K-Vantaata vastaan aina seitsemänteen peliin asti. Jännittävässä jatkoerässä Eetu Koski kuitenkin taiteili kiekon ohi loistavasti pelanneen lohivahti Jani Kauton, ja Jukurit sai jatkaa kauttaan välierissä.
Välierissä vastaan asettui Ville Niemisen luotsaama KeuPa HT, joka antoi mittavan vastuksen mikkeliläisille: ottelut olivat usein tasaisia maalin pelejä, eikä keuruulaisjoukkue antanut tippaakaan periksi. Jukureiden laajempi materiaali kuitenkin takasi voiton keuruulaisista, minkä lisäksi maalivahti Christian Heljanko pelasi maalillaan loistavia otteluita ottaen ykkösmaalivahdin paikan.
Mutta millainen oli Hokin tie finaaleihin? Ilmeisesti sielläkin saatiin jännittää aivan loppuun asti?
Jesse Eskelinen: Kyllä vain, Hokin ja Jukureiden väliset ottelusarjat ovat olleet lähes aina ikimuistoisia. Vuosina 2007 ja 2008 Hokki varmisti kulta- ja hopeamitalit juuri Jukureiden kustannuksella, ja viime kevään välierissä joukkueet väänsivät Kajaanissa Suomen jääkiekkohistorian pisimmän ottelun.
Hokin ja Jukureiden väliset ottelusarjat ovat olleet lähes aina ikimuistoisia.
Runkosarjan kakkoseksi sijoittuneen Hokin vastustajaksi valikoitui puolivälierissä kenties pahin mahdollinen, TUTO. Tuhansia kilometrejä bussissa istumista sisältänyt sarja venyi aina seitsemänteen otteluun, jossa Hokki kuitenkin nousi kauden ennätysyleisönsä edessä 6-4-voittoon. Hokki oli sarjassa tappiolla jo voitoin 1-3, mutta niin vain kajaanilaiset selvittivät kolme perättäistä ottelupalloa.
Välierävastustaja Jokipoikia vastaan ainakin matkat lyhenivät tuntuvasti, ja sarja ratkesikin jo kuudessa ottelussa. Kaikki ottelut olivat tiivistä ja tiukkaa puolustamista, ja ratkaisua haettiinkin jatkoerästä asti pariin otteeseen. Nämä kaksi tiukkaa sarjaa ovat valmistaneet Hokkia erinomaisesti Jukurien kohtaamiseen, ja joukkueen henkinen puoli on ainakin erinomaisessa kuosissa.
Maalivahteihin ei kaaduta
Eskelinen: Hokin tie oli lähellä päättyä jo puolivälieriin, jossa joukkue joutui hieman yllättäenkin maalivahtiongelmiin. Erinomaista kevätkautta torjuneen Antti Lehtosen pelit päättyivät jo hyvissä ajoin ennen kevään huipennusta leikkaushoitoa vaatineeseen vammaan, ja tilalle saapui Kärppien organisaatiosta nuori Sami Väliharju. Hyvin runkosarjan lopussa torjunut Väliharju aloitti myös pudotuspelit, mutta paineet näyttivät olevan epävarmasti esiintyneelle nuorukaiselle liikaa.
Kuudenteen peliin maalille luisteli keuhkokuumeesta parantunut Tuukka Smura, joka teki väkevän esiinmarssin torjumalla saman tien 40 koppia vaatineen nollapelin Turussa. Seitsemännessä pelissä Smura vaihdettiin maalille toiseen erään, ja siitä lähtien nuori kajaanilaisten oma kasvatti on pitänyt ykköstorjujan viittaa tukevasti itsellään. Smuran otteita seurattuaan voikin todeta, että maalivahtipeliin Hokki ei tule kaatumaan finaaleissakaan.
Miltäs näyttää Jukurien maalivahtitilanne? Ilmeisesti ainakaan pudotuspelien alku ei mennyt aivan kuin Strömsössä?
Arkko: Alku ei mennyt todellakaan kuin Strömsössä, sillä ensimmäisissä otteluissa kakkosmaalivahti Juhana Aho loukkaantui, minkä jälkeen jo hyvin nopeasti kävi ilmi, ettei poissaolonsa jälkeen maalille palannut Mika Norjakaan pystynyt kantamaan ykköstorjujan viittaa.
K-Vantaa sarjan kuudenteen otteluun Jukurit sai pikakomennuksella Heljangon. Ensimmäinen ottelu ei sujunut kuitenkaan täydellisesti, sillä Jukurit hävisi ottelun jatkoerässä kohtuullisen helppoon maaliin.
Puolivälierien kuudennen ottelun pienimuotoisen hörppäyksen jälkeen Heljanko on kuitenkin itseluottamusta uhkuen noussut erittäin tärkeäksi palaseksi Jukureiden joukkueessa. Nuoren maalivahdin nopea poikittaisliike ja pelin lukeminen ovat jo nyt ihailtavalla tasolla. 19-vuotiasta ei turhaan kehuta ikäluokkansa yhdeksi lupaavimmista pelaajista, joten myös Jukurit voi lähteä tältä osin turvallisin mielin kohti kauden huipennusta.
Kun olemme nyt päässeet hyvin alkuun niin hypätään suoraan maalivahtien parhaimpiin kavereihin, ei tolppiin, vaan puolustajiin. Millä mallilla Hokin puolustus mielestäsi on finaaliin lähdettäessä?
Eskelinen: Kuten sanottua, Hokki puolusti Jokipojat-sarjassa erittäin tiiviisti. Joensuulaisilla ei liiemmin asiaa maalipaikoille ollut. Poikkeuksen sääntöön teki sarjan viides ottelu, jonka Hokki hävisi kotonaan 1-5. On sanomattakin selvää, että vastaaviin notkahduksiin ei Jukureita vastaan ole varaa.
Hokin puolustuksen herrana ja hidalgona esiin täytyy nostaa kapteenin natsojakin kantava Mikael Seppälä. Seppälä tekee kiekon kanssa oikeita ratkaisuja, hän osaa napata pelivälineen pois kaksinkamppailuissa ja on aiheuttanut omilla taidokkailla nousuillaan myös hyökkäyspäähän tukun paikkoja. Kaiken kaikkiaan Hokin puolustajat nousevat melko useinkin viivasta hyökkäyksiin, ja vastaavasti hyökkäjäät laskevat tilalle paikkaamaan.
Syvyyttä, taitoa, liikkuvuutta ja fyysisyyttäkin puolustuksesta löytyy reippaasti. Miltä näyttää vastaavasti Jukurien puolustuskalusto?
Arkko: Jukureiden puolustuspeli on parantunut kevään edetessä kuin sika juoksuaan, sillä vielä K-Vantaa sarjassa mikkeliläisten puolustus rakoili pahemman kerran. KeuPa-sarjaan Jukureiden puolustuspelaaminen parani kuitenkin merkittävästi: mikkeliläiset päästivät vain kolme maalia sarjan aikana, eikä Jukureiden verkkoon tehty yhtään maalia tasakentällisin.
Mikkeliläisten puolustuksessa on sopivissa määrin kokemusta Marko Kauppisen ja kokoonpanoon palanneen peruspuolustajan Ilkka Vaarasuon muodossa. Kauppisen ohella kevään suurin onnistuja lienee Teemu Suhonen, jonka hyökkäyspeli on tällä hetkellä vaarallista - etenkin ylivoimalla.
Vaarasuon palattua kentälle Jukureiden puolustus ei voisi olla valmiimpi finaaleihin. Erittäin tiukkaa ja tiivistä puolustuspelaamista tulemme siis näkemään molemmilta joukkueilta, mutta miltä näyttää kajaanilaisten hyökkäys? Onko Hokilla tarpeeksi leveyttä, vai jäävätkö ratkaisut yhden kentän varaan?
Vaarasuon palattua kentälle Jukureiden puolustus ei voisi olla valmiimpi finaaleihin.
Hyökkäys suurennuslasin alla − "Ei ole luistimillakaan mikään etana"
Eskelinen: Hokin hyökkäyksessä on ratkaisupotentiaalia useammassakin kentässä. Ykkösketjussa operoineet Markukset Korkiakoski ja Piispanen loivat pelistä toiseen hyvää painetta Jokipojat-päätyyn välierissä, ja kuudenteen peliin kaksikon rinnalle istutettu Tuomas Vartiainen toi ketjuun mukavasti vauhtia. Vartiaiselle tilaa tehneeltä Niklas Näpiltä on lupa odottaa enemmän. Toistaiseksi hyökkääjän otteet ovat olleet pudotuspeleissä vaisuja, mutta runkosarjassa rikkoutunut 20 maalin raja antaa odottaa parempaa.
Näpin rinnalla kakkosketjussa pelasivat kuudennessa välierässä hyvän keskinäisen kemian löytäneet Michal Kristof ja Santeri Vuoti. Kolmosta johtaa Hokin hyökkäyksen kevään kirkkain tähti, pudotuspeleissä jo yhdeksän maalia mättänyt Aku Kestilä. Alempiin ketjuihin Hokilta löytyy reserviä myös pelaajien kierrättämiseen kovassa ottelutahdissa. Todellisena pudotuspelipelaajana esiin voidaan tuoda Ville Rajalan nimi. Rajala on isokokoinen, aukoo päätään vastustajille sopivissa määrin, taklaa kovaa, eikä ole luistimillakaan mikään etana. Myös hyökkääjän pelilliset taidot ovat Mestis-tasolle hyvät.
Hokki pyrkii usein hyökkäyksissään pidempiin painostusjaksoihin, ja tulee erityisesti pienessä kotikaukalossaan todella kovaa päälle. Pelaamisessa näkyy päävalmentaja Jari Laukkasen KalPa-taustan kiekkokontrolli, mutta liiallisuuksiin sitä ei ole viety, vaan joukkue tietää myös oikeat hetket luopua kiekosta.
Mites sitten Mikkelissä? Oula Palve on ilmeisesti paljastunut sittenkin tavalliseksi kuolevaiseksi.
Oula Palve on ilmeisesti paljastunut sittenkin tavalliseksi kuolevaiseksi.
Arkko: En nyt heti sanoisi, että Palve on sittenkin tavallinen kuolevainen, mutta jotain erilaista hänen pelaamisessaan on. En tiedä, mistä kiikastaa, mutta runkosarjan pistepörssin voittanut ja kentällä aiemmin peliä domininoinut Palve on kieltämättä jäänyt muiden tähtipelaajien varjoon.
Sen sijaan jo pitkään yhdessä ollut ketju Roope Ranta-Teemu Henritius-Niko Laakkonen on ollut Jukureiden kantavia voimia ratkaisevilla hetkillä. Selkeät roolitukset toimivat loistavasti, eikä hyvästä kemiasta varmasti haittaakaan ole ollut.
Alemmista ketjuista löytyy puolestaan sopivasti taustatukea ja tärkeitä kevään pelaajia. Koskaan ei voi olla kehumatta liikaa Joonas Kalliolaa, joka vahvana kamppailupelaajana nousee aina esille tärkeimmillä hetkillä. Myös vastustajien ärsyttäminen on Kalliolan erikoisalaa, joten näinköhän nähtäisiin hanskauksia Rajalan ja Kalliolan välillä?
Molemmilla joukkueilla on taktisesti loistavat päävalmentajat, joten on mielenkiintoista seurata, kuinka joukkueet lähtevät purkamaan toistensa tiivistä puolustuspelaamista. Mikäli Jukurit saa kulmapelinsä toimimaan odotetusti, voivat kajaanilaiset joutua pitkiksi ajoiksi puolustuskannalle. Asetelmat ovat täten erittäin mielenkiintoiset.
Aiemmin mainitsitkin siitä, että Hokki tulee kotikaukalossaan todella kovaa päälle. Hokki-käskijä Laukkasen aikana Jukureilla on ollut suuriakin vaikeuksia juuri Kajaanissa pelatuissa otteluissa. Näenkin, että Hokille on kotikaukalostaan todella suuri hyöty ja uskon, että Jukureiden kotietu nousee sarjassa todella suureen rooliin.
Spekulaatioita on tullut käytyä nyt jos jonkin verran. Nyt olisi varmaankin aika veikata sarjan lopputulosta ja sitä, kumpi lopulta voittaa Mestiksen mestaruuden. Mitä veikkaat, arvon kollega?
Eskelinen: Kotiedulla on ilman muuta merkitystä, Kalevankangas on aina vaikea paikka vierasjoukkueille. Hokki ei kuitenkaan ole ollut kotikaukalostaan riippuvainen tähänkään asti, vaan esimerkiksi välieräsarjan kaikki kolme vieraspeliä päätyivät kajaanilaisjuhliin. Jukurithan tähän lähtee jo materiaalinsakin puolesta ennakkosuosikkina. Tämä on muuten oikeastaan ensimmäinen kerta tänä keväänä, kun Hokki lähtee sarjaan selkeänä altavastaajana.
Hokki on pelannut erittäin hyvää kiekkoa, joukkueessa on monipuolista osaamista ja Jukurien taktinenkin puoli on varmasti "scoutattu" hyvin. Jukurijoukkue on osoittautunut tänä keväänä haavoittuvaiseksi, kun vain oikeat kipupisteet löytyvät. Hokin pitää iskeä näihin kohtiin heti sarjan alussa, muuten mikkeliläisten materia on liikaa, ja Jukurit lähtee mestarina Liigaan voitoin 4-2. Odotan kuitenkin eniten viihdyttävää ja tunteikasta finaalisarjaa!
Arkko: Eiköhän odotuksesi toteudu. Tuntuu kliseiseltä sanoa näin, mutta tälläkin kertaa ne pienet asiat tulevat ratkaisemaan otteluiden voiton. Peleistä tulee varmasti todella tiukkoja.
En halua missään nimessä aliarvioida kajaanilaisjoukkuetta, sillä heillä on paljon osaamista ja taitoa. Mutta se, mitä Hokilla ei ole, on tieto siitä, mitä finaalipelien voittaminen vaatii. Siinä Jukurit saa roimasti etumatkaa kokeneiden pelaajiensa turvin.
Jukurit poistunee Mestiksestä Liigaan otteluvoitoin 4-1 ja tekee sen, mihin KooKoo ja Sport eivät aiemmin pystyneet: lähtemään Jukureiden sloganin mukaisesti mestarina Liigaan.