Jukureiden kausi 2012-2013 sujui suuressa myötätuulessa. Tuolloin Jarno Pikkaraisen valmentama Jukurit-joukkue pelasi upean kauden Mestiksessä ollen usein jopa ylivoimainen pelaamissaan otteluissa. Vuosi päättyi lopulta liigakarsintoihin, joissa vajaalla miehistöllä pelanneet mikkeliläiset taipuivat Tampereen Ilvekselle otteluvoitoin 1-4.
Jukureiden ja Tommi Kerttulan yhteinen neljä vuotta kestänyt taival ei ollut itsestäänselvyys. Urheilutoimenjohtajan toi Mikkeliin päävalmentaja Pikkarainen, joka huomasi tarvitsevansa apua pelaajahankinnoissa. Pikkarainen alkoikin kyselemään Kerttulan halukkuutta Jukureiden pelaajakoordinaattoriksi keväästä 2011 lähtien.
− En tule, on muuta tekemistä. Ei minua kiinnosta, kieltäytyi hän myös keväällä 2012 Pikkaraisen uteluihin.
Kauden jälkeen Kerttula kuitenkin tapasi Pikkaraisen ja Jukka Toivakan kanssa Helsingissä ennen Mestiksen perinteistä gaalaristeilyä.
− He kertoivat halliremontista esittäen vision, että Jukurit haluaa Liigaan. Silloin kiinnostuin tästä hommasta.
Loppujen lopuksi Kerttula allekirjoitti sopimuksen Jukureiden kanssa, minkä jälkeen alkoi kauden 2012-13 joukkueen rakennus, joka tosin oli jo hyvällä mallilla. Se oli alku Jukureiden ja Kerttulan neljä kautta kestäneelle taipaleelle, jonka aikana mikkeliläisseura kehittyi kohti liigakelpoisuutta.
− Jengi ja koko yhteisö otti minut aika hyvin vastaan, vaikka ei minua kukaan tuntenutkaan. Itsellä oli sellainen fiilis, että kaikki asiat lähtivät nopeasti menemään parempaan suuntaan.
Jukurit lähti kauteen vahvalla sentterinelikolla. Joukkueessa viilettivät kokenut Mikko Hakkarainen, kauden päätteeksi Liigaan lähtenyt Turo Asplund sekä Jesse Rohtla ja Iivo Hokkanen.
− Ensimmäinen tehtäväni oli neuvotella Iivon kanssa diili toukokuussa. Ideana oli se, että saataisiin mikkeliläistä henkeä. Iivo on hyvä pelaaja ja tiesimme hänen potentiaaliinsa, joten halusimme kotiuttaa hänet.
Myös puolustus oli kunnossa, sillä omassa päässä luutivat tuolloin muun muassa Juuso Akkanen, Pasi Järvinen ja Ilkka Vaarasuo. Puolustuksessa pelasikin paljon Pikkaraisen tyylille sopivia isoja pelaajia, jotka osasivat myös pitää oman maalin puhtaana.
− Ei välttämättä kiekollisesti niin taitavia, mutta he osasivat pelata pelitapamme mukaisesti, Kerttula kertoo.
Ainut kysymysmerkki ennen kauden alkua oli Kerttulan mukaan Jukureiden maalivahtiosasto.
− Totta kai olin nähnyt Andreas Bernardin ja Petteri Similän pelaavan, mutta en tuntenut heitä millään lailla. Se oli meille iso kysymysmerkki.
"Halliremontti toi uskottavuutta Jukureiden liiganousuun."
Kerttulan astuessa Jukureiden organisaatioon eivät asiat olleet niin hyvin kuin päällepäin saattoi näyttää. Jo ensimmäisessä edustusjoukkueen ja juniorijoukkueiden johtohenkilöiden palaverissa hän omien sanojensa mukaan pöyristyi kuullessaan, että Suomi-sarja-joukkue Hydraulic Oilers oli asetettu arvomaailmassa omien A-nuorten edelle.
− Ensimmäinen asia, joka piti muuttaa oli se, että A-nuoristamme tuli meille tärkein joukkue. Oli itsepetosta sanoa, että siitä Suomi-sarja joukkueesta olisi kasvanut pelaajia edustusjoukkueeseemme.
− Arvomaailma muutettiin aika pian palaverin jälkeen. Yhdessä päätimme, että satsaamme A:han, emmekä rupea lähettämään pelaajia Suomi-sarjaan.
Tommi Kerttula lähti Jukureiden mukaan uskoen, että mikkeliläisillä on mahdollisuudet liiganousuun. Myös liigakarsintoja seurannut urheilutoimenjohtaja uskoi aidosti siihen, että ylemmän sarjatason joukkueet olisi lyötävissä.
− Halliremontti toi uskottavuutta Jukureiden liiganousuun. Jos Toivakka ja kumppanit olisivat maalailleet minulle liiganousua ilman halliremonttia, en olisi tänne tullut.
− Olin itse nähnyt kaikki karsinnat läheltä ja tajusin, kuinka oikeasti syvissä vesissä nuo liigajoukkueet ovat. Hyvällä suunnittelulla ja pienillä resursseilla olisi mahdollisuus lyödä jengejä pihalle.
Kerttula uskookin, että mikäli Liigaa ei olisi suljettu, olisi Mestis-joukkueen nousu karsintojen kautta ollut väistämätöntä.
− Vaikkei sitä ikinä tapahtunut, väitän, että niin olisi käynyt, sillä olen katsonut miten jengit ovat putsanneet joukkueitaan pelaajista − ja siitä huolimatta tehneet 300 000-400 000 euroa tappiota. Viime kausina Liigan häntäjengit ovat olleet Mestis-joukkueita tammikuun jälkeen, mikä on laskenut Liigan uskottavuutta. Yksittäisten ihmisten työpaikat ovat olleet päättäjille tärkeämpiä kuin Mestiksen ja Liigan hyvinvointi.
Pelaajakauppoja ja tappeluita
Jukureiden liigajuna puksutti runkosarjan aikana hyvin, sillä joukkue johti sarjaa käytännössä koko ajan. Mikkeliläiset napsivat voittoja tasaiseen tahtiin samalla, kun muun muassa nykyisin HIFK:ssa hyökkäävä Mika Partanen kehittyi Jukureissa suurin harppauksin.
− Kun "Parru" tuli syyskuussa, HIFK:n päävalmentaja Pasi Sormunen ja Tom Nybondas lupasivat, että hän saa kehittyä Mikkelissä koko kauden. Diiliin liittyi se, että he lainaavat Ilkka Vaarasuota, jos heille tulee loukkaantumisia.
Jukurit haki marraskuusta lähtien joukkueeseensa kärkihyökkääjiä. Tuolloin pelaajamarkkinat olivat kuitenkin haastavat, minkä vuoksi Jukurit vahvistui vain alempien ketjujen täsmähankinnoilla.
− Pelasimme Vaasassa Sportia vastaan ja johdimme peliä 4-0 dominoiden kaksi erää Kuparisaaressa. Kolmannessa erässä Erik Riska hakkasi Asplundia pohkeille neljä tai viisi vaihtoa putkeen, eikä kukaan meidän jätkistä tehnyt mitään. Sen jälkeen ottelun viimeiset kymmenen minuuttia lähtivät ihan laukalle, ja kaikille jäi vähän paska fiilis siitä lopusta.
− Silloin minulle tuli sellainen ahaa-elämys, että tarvitsemme jätkän, joka käy ilmoittamassa, että tuo ei muuten käy, Kerttula muisteli.
"Matt Nickerson oli myös syy, miksi Lostedt hankittiin."
Tästä alkoi Jukureiden ja Patrik Lostedtin kaksi vuotta kestänyt tarina. Ennen sopimuksen syntyä Kerttula kävi katselemassa Lostedtin pelejä BeWe TuusKin Suomi-sarja-joukkueessa. Tuolloin Lostedtin liike näytti melko verkkaiselta, joskin hän pelasi puolustajana.
− "Pate" oli minulle tuttu tapaus Liigasta ja tunsin hyvin hänen osaamisensa. Hän laittoi aina joukkueen etusijalle ja oli paitsi ihmisenä, myös pelaajana tosi kypsä. Aloin neuvottelemaan hänen agenttinsa kanssa, ja pääsimme lopulta sopimukseen siirtorajan viimeisillä metreillä ollessani Ruotsissa.
− KooKoon Matt Nickerson oli myös syy, miksi Lostedt hankittiin. Hän sekoitti Partasen pelaamista runkosarjassa, eikä Partanen saanut paljoa aikaan KooKoota vastaan.
Vaikka Jukurit ei saanutkaan joukkueeseensa hakemiaan kärkihyökkääjiä, oli joukkue kuitenkin valmis alkaviin pudotuspeleihin.
− Ei vaan missään vaiheessa löytynyt sopivia hyökkääjiä, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se oli hyvä. Pelaajia tuli alakenttiin, ja sitä kautta koko dynamiikka ei kärsinyt.
Jukureiden otteet Mestiksen pudotuspeleissä olivat murskaavia. Puolivälierissä Jukurit selätti LeKin puhtaasti voitoin 4-0 ja välierissä Jokipojat voitoin 3-0. Mikkeliläisten tietynlaisesta ylivoimasta kertoi se, ettei joukkue ollut kertaakaan yhdenkään erän jälkeen tappioasemassa pudotuspelien aikana.
− Meillä oli paljon vapaita päiviä. Aina kun sarja meni poikki, pelaajat ja johto kävivät viihteellä jokaisen kierroksen jälkeen. Pudotuspelien aikana odottelu ja turha hallilla notkuminen ei palvele. Rytmi oli selvä: löysät pois, huilia pari-kolme päivää ja sitten fokus seuraavaan sarjaan.
Jukurit taipui viimeisissä liigakarsinnoissa
Mikkeliläisten vastukseksi finaaleissa asettui kova kilpakumppani, kun välierissä TUTO Hockeyn kaatanut KooKoo haastoi jukurijoukkueen.
Jukurit voitti ensimmäisen finaalikamppailun 4-2. Seuraavassa finaalissa numerot retkahtivat Jukureiden 3-0-johdoksi jo kymmenen peliminuutin jälkeen. Silloin jo aiemmin toisilleen huulta heitellyt parivaljakko Patrik Lostedt-Matt Nickerson tiputti hanskat Kouvolan jäähallissa.
− Kun hanskat lensivät Kouvolassa 0-3-tilanteessa Nickersonin ja Lostedtin ottaessa yhteen, olin varma, että Kalevankankaalla nostetaan kannua.
Kolmannessa finaalissa sarja oli katkolla Jukureille. Ottelu oli tiukka aina ottelun viimeisille minuuteille saakka, kunnes Henrik Koivisto pysäytti lyöntilaukauksellaan kellot aikaan 58.25.
Sen jälkeen Jukurit laukoi kaksi maalia KooKoon tyhjänä ammottavaan maaliin. Mikkeliläisten viides Mestiksen mestaruus seitsemän vuoden tauon jälkeen oli tosiasia.
− Kolmas finaali oli näennäisen tiukka. Aina voidaan jossitella Mikko Rämön loukkaantumisella tai muulla, mutta todellisuus oli se, että KooKoolla ei ollut enää sen myllyn jälkeen henkisesti palaakaan, Kerttula kiteyttää.
Mikkeliläisten tie jatkui kohti tähänastisen Suomen jääkiekkohistorian viimeisimpiä liigakarsintoja, jossa vastaan asettui seura, jolla oli pitkät perinteet. Tampereen Ilves.
Jukureiden joukkue ei kuitenkaan päässyt lähtemään kovinkaan ihanteellisesta asetelmasta haastamaan liigajoukkuetta. Toisin kuin Ilves, Jukurit joutui lähtemään karsintoihin loukkaantumisista kärsineellä miehistöllä. Paras maalintekijä (Laine), paras pistemies (Partanen) ja kärkisentteri (Hokkanen) tippuivat pudotuspeleissä. Kapteeni Hakkarainen harjoitteli vuoden vaihteen jälkeen kaksi kertaa joukkueen mukana, mutta hänen polvensa petti lopullisesti finaaleissa.
− Ilves tiesi marraskuussa, että se joutuu karsintoihin. He vaihtoivat valmentajansa ja kuntouttivat kaikki avainpelaajansa. Jätkät kävivät kesken runkosarjan sellaisissa operaatioissa, joita ei normaalisti kesken kauden tehdä. Heillä oli käytännössä terve ja levännyt nippu, kun he tulivat karsintoihin.
− Me puolestaan olimme tulleet pitkän tien. Meiltä tippui jätkiä joka kierroksella pudotuspeleissä, joten siinä mielessä lähdimme epäreilusta tilanteesta. Lisäksi Lostedtin kolmen ottelun pelikielto tappelusta Nickersonin kanssa tuntui kohtuuttomalta.
Liigakarsintojen avausottelut olivat hyvin tasaisia maalin pelejä. Ilves voitti ensimmäisen ottelun kotikaukalossaan maalein 2-0 ja toisen kamppailun Mikkelissä luvuin 3-1. Vaikka jääkiekko on maalintekopeli, Kerttula näki, että Jukurit oli Ilvestä tilastollisesti parempi joukkue.
− Jos katsoo pelkkää raakaa tilastoa, kahdessa ensimmäisessä ottelussa me olimme parempi joukkue kuin Ilves.
Kolmannessa ottelussa Ilves voitti kotonaan jatkoajalla maalein 2-1, mutta sarjan ollessa katkolla Mikkelissä, Jukurit sai ensimmäisen ja ainoan voittonsa tamperelaisista maalein 7-4. Ilves kuitenkin ratkaisi sarjan kotikaukalossaan jo seuraavassa ottelussa voittaen ottelun luvuin 4-2. Näin ollen Ilves säilytti paikkansa Liigassa otteluvoitoin 4-1.
− Ne olivat ensimmäiset ja viimeiset karsinnat, joita ei hävitty maalinedustoilla. Se kertoo joukkueestamme aika paljon. Ystäväni Erkki Rajamäki pelasi Ilveksessä ja hänellä voi olla erilainen mielipide tähän asiaan, mutta todellisuus on se, että he eivät dominoineet maalinedustalla. Me emme myöskään hävinneet maalinedustalla sitä sarjaa.
Lukuisista loukkaantumisistaan huolimatta Jukurit laittoi yllättävän hyvin Ilvekselle kampoihin. Myös maalivahti Andreas Bernard esiintyi liigakarsinnoissa kelvollisesti, vaikka se ei riittänytkään maalivahtipelissä Ilveksen Ville Kolppasta vastaan.
− Kyllä me hävisimme loppuviimein maalivahtipeliin ja siihen, että emme laittaneet niistä lukuisista maalipaikoista sisään.
Hyvä joukkuehenki vei Jukurit pitkälle
Vaikka Jukurit hävisikin karsinnat Ilvekselle, pääsi moni pelaaja osoittamaan pärjäävänsä liigatasolla. SaiPaan siirtyneiden Bernardin ja puolustaja Rony Ahosen lisäksi Henrik Koivisto sai paikan Jokereiden ja Mika Partanen HIFK:n liigajoukkueesta.
Jukureiden kevään parhaimmaksi pelaajaksi noussut Turo Asplund herätti kiinnostusta niin ikään Ilves-leirissä. Liigakarsinnoissa tehopisteet 2+3 viimeistellyt taituri saikin siirtyä kauden päätteeksi Tampereelle.
- Ilveksen päävalmentaja Tuomas Tuokkola sanoi, että Asplund oli sen karsintasarjan paras pelaaja. Hän tekikin sarjan aikana tai sen jälkeen Asplundin kanssa sopimuksen. Se oli Turon uran kannalta hyvä siirto, Kerttula tuumii.
"Antti Ojanen tuli sanomaan, että tämä on hienoin joukkue, missä hän on ollut"
Urheilujohtajan mukaan Jukureiden joukkueessa oli kaudella 2012-13 todella tiivis joukkuehenki, eikä kukaan pelaajista ollut huolissaan omasta roolistaan. Jokainen pelaaja oli valmis tekemään töitä joukkueensa eteen, vaikka ei saanutkaan runsaasti peliminuutteja.
− Välierien tai puolivälierien jälkeen Antti Ojanen tuli sanomaan, että tämä on hienoin joukkue, missä hän on ollut. Ei haittaa, vaikka hän ei pelaisi minuuttiakaan. Hän täyttää vaikka juomapulloja, jos hän saa vaan olla tässä ryhmässä mukana.
Ojasen ei kuitenkaan tarvinnut täytellä juomapulloja, sillä hän pääsi loukkaantumisten myötä pelaamaan. Ojanen niittasikin viimeisen niitin KooKoon arkkuun kolmannessa finaalissa laukomalla kiekon tyhjään maaliin.
− Se oli upea tarina joukkueen sisällä. Ojanen sai palkinnon pitkästä Jukurit-urastaan, Kerttula iloitsee.
Vaikka pitkään himoittu liiganousu jäikin tuolloin toteutumatta, voivat mikkeliläiset olla ylpeitä tuon joukkueen suorituksista. Joukkueessa oli nuoruutta, taitoa ja kokemusta, mutta sen lisäksi joukkueesta paistoi esille myös yksi piirre.
− Joukkue on aina johtajiensa näköinen ja tämä joukkue oli Hakin (Mikko Hakkarainen) joukkue. Kausi oli hieno päätös hänen peliuralleen. Meillä ei ole sen kauden jälkeen ollut niin vakaata joukkuetta kuin tuolloin oli.
Jukureiden tie Liigaan -juttusarjan seuraava osa julkaistaan tiistaina ja siinä käsitellään Jukureiden kautta 2013-14, joka muistetaan muun muassa valmentajapotkuista.