Keväällä 2015 Jukurit oli voittanut Mestiksen mestaruuden, mikä takasi seuralle mahdollisuuden hakea paikkaa Liigasta. Lisenssin saaminen kesti syksyyn asti, mutta se kuitenkin toi Jukureille muutamia pelaajia, jotka tavoittelivat paikkaa auringosta.
− Haaste oli, että emme tienneet keväällä päästäänkö Liigaan. Päätimme lähteä joukkueen rakentamisessa siitä, että haemme kehityskelpoisia pelaajia, joilla voi voittaa Mestiksen, ja jotka voivat pelata Liigaa 1-3 vuoden säteellä, Jukureiden urheilujohtajana toiminut Tommi Kerttula painottaa.
- Pystyimme markkinoimaan pelaajille seuraamme sillä, että saamme ehkä liigapaikan.
Sportin ja KooKoon poistuminen aiemmilla kausilla Liigaan tiesi sitä, että Jukureista tuli ensimmäistä kertaa Mestiksen suurin seura. Koska pahimmat kilpailijat olivat jo lähteneet, päättivät Kerttula ja Jukureiden puheenjohtaja Jukka Toivakka tiputtaa roimasti pelaajabudjettia − peräti 20 prosenttia viime kauteen verrattuna.
− Pudotimme pelaajabudjetin 290 000 euroon ihan sen takia, että pääkilpailijat olivat jo lähteneet. Aiempien vuosien tulotasoon nähden tämän piti riittää nollatulokseen. Tosin pelaajabudjetin tiputtaminen tarkoitti sitä, että meidän oli onnistuttava siirtomarkkinoilla.
Kun liigapäätös alkoi varmistua, yksi urheilujohtaja Kerttulan kenties tärkeimmistä tehtävistä oli neuvotella sopimus Jukureiden omalle kasvatille Marko Kauppiselle, joka palasi kotikonnuilleen. Kauppisen perhe ja koti olivat jo Mikkelissä, joten sopimusneuvotteluissa kyse oli ainoastaan yhdestä seikasta.
- Kysymys oli vain siitä, että saadaanko yhtälö toimimaan vallitsevassa tilanteessa: budjettimme oli pienentynyt, ja lisäksi oli kuunneltava myös tulevan liigakoutsi Risto Dufvan toiveita. Hän vaikutti jo siinä vaiheessa taustalla. Tilanne oli hankala, Kerttula kiteyttää.
Jukurit hankki kesän aikana tukun myös muita kiinnostavia pelaajia Mestiksen tasolla, kun Teemut Henritius ja Suhonen sekä hyökkääjä Roope Ranta liittyivät joukkueeseen.
− Henritius pelasi pienessä roolissa Vaasassa ja hän halusi lähteä tänne kehittämään kiekollista peliään. Sportin valmentaja Tomek Valtonen tuki hänen päätöstään.
− Suhosen kanssa keskustelin jo edeltävänä kesänä. Ranta puolestaan vaikutti motivoituneelta. Moni epäili Rantaa, mutta hän piti kaikki ja teki enemmänkin kuin keväällä sovimme. Rannan henkinen panos yllätti valmennuksen ja joukkueen.
Joukkueen rakennus oli kohtuullisen hyvällä mallilla. Pienoista päänvaivaa tuotti kuitenkin maalivahtipuoli, sillä Jukurit päätti ottaa riskin ja lähteä kauteen selvällä ykkösmaalivahdilla.
− Teimme kakkosvahti Juhana Aholle sopimuksen ensin, minkä seurauksena hirtimme itsemme siihen, että ykkösvahdin on löydyttävä.
Kaivattua pelaajaa pitkään etsinyt Kerttula sai kun saikin hankittua joukkueeseen selvän ykkösvahdin, kun Ruotsin Timråssa pelannut Mika Norja päätti palata Suomeen.
− Timrå purki Norjan sopimuksen taloudellisten vaikeuksien takia ja hän tipahti käsiimme, Kerttula veistelee.
Tahmeasta alkukaudesta suvereeniin mestaruuteen
Jukureiden joukkue oli valmiina kohti seuran viimeistä kautta Mestiksessä. Liiganousijan syksy ei kuitenkaan alkanut ruusuisesti, sillä joukkue voitti kahdeksasta ensimmäisestä ottelustaan ainoastaan yhden.
Tahmea kauden aloitus ei tullut Kerttulalle yllätyksenä, sillä päävalmentaja Antti Pennanen oli joutunut olemaan elokuun aikana paljon poissa joukkueen harjoituksista maajoukkuetyönsä vuoksi.
− Päästin valmentaja Antti Pennasen U20-projektiin mukaan, mikä tiesi sitä, että hän oli paljon poissa elokuussa muutamaa päivää lukuun ottamatta. Joukkue vaihtui paljon, eikä hän ehtinyt saamaan joukkuetta näppeihinsä kauden alkuun mennessä. Tiedostin tämän, eikä huono alku siksi huolettanut.
− Anttia kohtaa esitetty kritiikki hänen työmoraalistaan tuntui epäreilulta.
"Silloin tiesin, että kaikki ei ole kunnossa."
Kauden alun taaperruksen yksittäiseksi syyksi ei voi kuitenkaan laskea Pennasen poissaoloa, sillä taustalla on myös muita asioita. Alkukauden vaikeudet alkoivat harjoitusotteluista, joissa Jukurit sai kohtuullisen helpolla voitot Oulun Kärpistä ja Hämeenlinnan Pallokerhosta.
− Elokuussa liigajengit tulivat puolivaloilla ja me täysillä, joten voitimme. Viikkoa myöhemmin pelasimme SKA:n kakkos-kolmosjengiä vastaan ja hävisimme molemmat pelit, Kerttula muistelee.
- Emme enää syttyneet, kun ei ollut lassekukkosia, mikapyörälöitä ja jessepuljujärviä vastassa. Tappiot venäläisjoukkueesta eivät kuitenkaan tuntuneet missään, vaan jätkät naureskelivat kesken pelin. Oli sellaista liian itsevarmaa, jopa ylimielistä meininkiä. Tiedettiin, että oltiin hyviä, mutta se näkyi hiukan väärällä tavalla. Silloin tiesin, että kaikki ei ole kunnossa.
Kerttulan mukaan huonosti alkanut syyskausi oli seurausta kaikesta aiemmin tapahtuneesta.
− Antti joutui juoksuttamaan pelaajia ympäri Kalevankangasta ja käyttämään kaikki konstit, että sai sen v*tutuksen kaivettua joukkueesta esiin.
Jukurit onnistui kuitenkin selättämään alkukauden vaikeutensa, ja myös pelaajille alkoi ymmärrys voittamisesta kehittyä. Joukkue pelasi lopulta vakuuttavan runkosarjan ja oli selvä runkosarjan voittaja.
Tie jatkui tuttuun tapaan pudotuspeleihin, joissa mikkeliläiset kohtasivat avauskierroksella runkosarjan kahdeksanneksi jääneen K-Vantaan. Lohipaidat tarjosivat kovan vastuksen mikkeliläisille, sillä sarja venyi yllättäen aina seitsemänteen otteluun asti.
− Ensimmäinen kierros on aina ennakkosuosikille vaikea. Runkosarjan lopun pelaaminen jäi meille päälle, eikä se lähtenytkään nappia painamalla. Yksi sun toinen haki vain henkilökohtaista hyvää. Se oli kova sarja, mutta olin luottavainen kuudennen pelin aikana, vaikka sen hävisimmekin, Kerttula tuumi.
"Tämä oli mestaruus, joka pitikin voittaa."
Kaksi seuraavaa sarjaa olivat ainakin otteluvoitoin mitattuna Jukureille huomattavasti helpompia. Välierissä vastaan asettuneen KeuPan materiaali ei riittänyt Jukureita vastaan, joten keuruulaisten tie katkesi jo neljässä ottelussa.
Finaaleissa vastaan asettunut Hokki kaatui niin ikään otteluvoitoin 4-0, mikä yllätti Kerttulan.
− Hokki-sarja yllätti, sillä se meni niinkin helposti. Jos tätä miettii jälkeenpäin, tämä oli mestaruus, joka pitikin voittaa.
Pudotuspelit eivät kuitenkaan menneet täysin käsikirjoituksen mukaan, sillä runkosarjan lopulla loukkaantuneen Norjan korvannut varamaalivahti Aho loukkaantui pahimmassa paikassa.
Jukurit ei kuitenkaan jäänyt tuleen makaamaan, vaan hankki maalinsuulle vahvistuksen HIFK:sta, kun A-junioreiden liigaa pelannut Christian Heljanko siirtyi nopealla varoitusajalla Mikkeliin. K-Vantaa-sarjassa kuudenteen peliin mukaan hypänneen Heljangon oli aluksi vain tarkoitus antaa Norjalle lepoaikaa.
Lopulta hyvät suoritukset takasivat nuorelle maalivahdille ykkösvahdin paikan koko pudotuspelien ajaksi.
− Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että oli yllätys, miten hyvin Heljanko pelasi. Tiesin, että voimme voittaa hänen kanssaan yksittäisiä otteluita, mutta en olisi uskonut, että hän pystyisi torjumaan meidät noin vakuuttavasti mestaruuteen asti.
− Heljanko tuli uuteen joukkueeseen ja sarjaan, joten siihen nähden hän yllätti aika positiivisesti, Kerttula hämmästelee.
Kokonaisuusvetoisesti kohti Liigaa
Neljän kauden aikana Kerttula vastasi Jukureiden valmentaja- ja pelaajahankinnoista sekä kaikista urheilupuolen asioista sopimusneuvotteluissa. Tuona aikana seura on ollut neljästi finaaleissa, joista kolme päättyi Mestiksen mestaruuteen.
Myös 30 Jukureiden pelaajaa ja neljä valmentajaa saivat liigasopimuksen Kerttulan työskennellessä Jukureissa.
− Suurin muutos vanhaan oli, että Jukureissa ei menty valmentajavetoisesti minun aikanani. Pyrin järjestämään asiat niin, että valmentajat ovat pystyneet keskittymään siihen ydinjuttuun eli valmentamiseen.
− Enemmän mentiin kokonaisuusvetoisesti, ja yhteisön merkitys pyrittiin pitämään esillä. Pelaajahankinnoissa se tarkoitti vaikkapa sitä, että katsottiin enemmän seuran − eikä valmentajan − arvoja ja jatkuvuutta. Se, että tehostimme urheilupuolen kuluja neljän kauden aikana 30 prosenttia, oli myös yhteisöllinen teko omistajia ja toimistoa kohtaan. Oltiin enemmän seuran kuin omalla asialla. Vaikka valmentajat ovatkin nähneet paljon pelaajia usein on niin, että ne ehtivät nähdä vain niitä yksittäisiä hetkiä, eikä aika riitä perusteelliseen pelaajien seuraamiseen.
− Viimeinen kausi meni niin, että koin itseni välillä ihan tarpeettomaksi. Se tuntui hyvältä, koska silloin tiesin, että moni prosessi eri tasoilla meni oikeaan suuntaan. Oli oikea hetki jakaa valtaa eteenpäin ja väistyä taaemmaksi.
Kerttulan toimiessa Jukureissa urheilujohtajana ovat monet asiat muuttuneet mikkeliläiskiekkoilussa. Kirkkaimpana tähtenä lienee kuitenkin paluu Mestiksen ehdottomaan kärkikastiin sekä mestaruus, joka lopulta takasi mikkeliläisten nousun Liigaan.
− Kyllä varmaan isoin asia, joka tässä muuttui oli se, että voitimme mestaruuden 2013 ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2006. Sen jälkeen olemme olleet kolmesti finaaleissa, ja täältä on lähtenyt monia pelaajia Liigaan. Vuoden 2006 jälkeisten vuosien uskottavuudella ei nyt Jukurit Liigassa olisi, Kerttula muistuttaa.
Onnistunut projekti saa arvoisensa päätöksen
Kerttulan mukaan Jukurit on pystynyt pitämään hyvin kiinni seuran lanseeraamista jukuriarvoista eli työntekemisestä ja loppuun asti taistelemisesta. Tämän lisäksi myös yhteisöllisyys on kehittynyt.
− Henkilökohtaisesti lämmitti erityisesti Juniori-Jukureiden tunnustus yhteisöllisyyden kehittämisestä edustusjoukkueen ja junioreiden välillä.
Kerttulan työsopimus Jukureiden kanssa loppuu heinäkuun viimeinen päivä. Reilu neljän vuoden ajanjaksoa hän katsoo nyttemmin opettavaisena ja kiitollisena, mutta myös kuluttavana ja raskaana.
− Ilkka Vaarasuo ja Pentti Nöyränen olivat ainoina neljä kautta matkassa ja he olivat hienoja arvolähettiläitä uusille pelaajille. Mikko Hakkaraiselta olen saanut paljon oppia ja näkemyksiä. Hänen työmoraalinsa on samaa luokkaa kuin aikoinaan kentällä. Lisäksi omistajista on nostettava Reijo Björkmanin ja Jukka Ahokkaan nimet. Molemmat auttoivat jaksamaan, kuuntelivat ja olivat läsnä.
− Kaikki valmentajat tekivät laadukasta työtä. Meillä oli koko ajan potentiaalisia pelaajia, joita valmennus pystyi auttamaan urallaan eteenpäin.
Kerttulan mukaan kokonaisuudessaan raskainta oli se, että toimitusjohtajia vaihtui koko ajan. Kerttulan aikana on nähty viisi eri toimitusjohtajaa, joista tosin Toivakka on ollut virkaatekevänä toimitusjohtajana kahdesti.
− Tuulen suunta vaihtui moneen kertaan. Välillä tuntui, että laiva ajelehtii. Se vaikutti omaankin johtamiseen. Mietittiin "Hakin" kanssa montaa kertaa missä seura olisi nyt jos urheilupuolella olisi vedetty nämä vuodet vihkoon.
Kerttula sopi aikoinaan liigaprojektista Toivakan kanssa, joten onnistunut projekti saa huipennuksensa kun liigakiekko putoaa jäähän syyskuussa.
− Ilmoitin Jukalle jo joulukuussa 2014, että en jatka sopimukseni jälkeen missään olosuhteissa. Se päätös on pitänyt, vaikka liigapäätöksen jälkeen minua pyydettiinkin jäämään.