Jukureiden kausi 2014-2015 alkoi kaksijakoisesti. Edellisenä keväänä raskaaseen tappioon päättynyt finaalisarja tarkoitti jälkeen sitä, että mestaruuden voittanut KooKoo sai paikan Liigasta.
KooKoon mestaruus ja mahdollinen liiganousu takasivat kouvolalaisille etulyöntiaseman pelaajahankinnoissa. Sen vuoksi Jukurit ei pystynyt kilpailemaan pelaajista hallitsevan mestarin kanssa, eikä siinä olisi edes ollut järkeä. Tiettyjä pelaajia ei edes tarjottu Jukureille, koska KooKoo tarjosi Mestiksen jatkoksi myös liigasopimusta.
− Tilanne muuttui tuohon kauteen aika lailla. KooKoo teki asioita Liigaa silmällä pitäen. Meidän hyvä puoli oli se, että olimme etulyöntiasemassa niiden pelaajien kanssa, joiden kyvyt eivät vielä riittäneet Liigaan. Selvää oli, että KooKoo lähti ennakkosuosikkina ja heidän nimilistansa oli vahva, Jukureiden urheilujohtaja Tommi Kerttula myöntää.
Jukurit sai kuitenkin hankittua joukkueeseensa hyviä Mestis-pelaajia, kun muun muassa Riku Pitkänen, Santeri Lukka ja Timo Hiltunen liittyivät joukkueeseen.
Joukkueen isoin kysymysmerkki oli kuitenkin maalivahtipuoli, joka tuotti päänvaivaa Kerttulalle. Kun sopivaa vaihtoehtoa ei millään löytynyt Suomesta, oli maalivahti etsittävä ulkomailta.
− Olin ongelmissa tuon maalivahtiasian kanssa, koska ei ollut hirveästi vaihtoehtoja. Se rassasi koko kesän. Muutamien sattumien kautta sain selville Ronan Quemenerin nimen. Sain Ronanin luonteesta hyvää palautetta Ranskan maajoukkuevalmentajalta Dave Hendersonilta ja hänen henkilökohtaiselta maalivahtivalmentajaltaan, jonka kanssa Ronan teki töitä myös kauden aikana.
Lisäksi Jukurit hankki joukkueeseen todellisen pelillisen johtajan, kun Quemenerin lisäksi toinen ranskalaisvahvistus, Anthony Guttig, liittyi mukaan mikkeliläismiehistöön.
− Guttig katsoi pitkään liigapaikkaa, mutta hän ei sitä saanut, joten me iskimme siihen. Jos olisimme kysyneet asiaa häneltä alkukeväästä, olisimme varmasti saaneet kieltävän vastauksen.
− Halusimme myös, että ranskalaisilla olisi maanmiehiä, etteivät he jäisi ihan yksin.
"Selvää oli, että KooKoo lähti ennakkosuosikkina ja heidän nimilistansa oli vahva."
Kausi alkoi mikkeliläisten osalta vaihtelevalla menestyksellä, mutta jo muutaman ottelun jälkeen joukkue sai pelistä kiinni. Ranskalaisvahvistus Guttig ja taitosentteri Oula Palve vuorottelivat johtavina pelaajina kauden edetessä.
− Oula aloitti alkuun tosi hyvin, mutta sitten kun Guttig tuli taloon, Oula veti huonommin ja Guttig loisti. Joukkueen sisäinen dynamiikka meni hetkeksi sekaisin, niin kuin usein käy.
Guttigin hyvän alkukauden vuoksi hyökkääjää huhuttiin ensimmäistä liigakauttaan pelaavaan Vaasan Sportiin.
− Huhut veivät Guttigia milloin minnekin, mutta olimme koko ajan tietoisia tilanteesta. Ei ollut mitään exit-pykäliä. Toisaalta kollegani Liigasta tiesivät, miten meillä toimitaan.
Myöhemmin syksyllä hyökkääjän taso alkoi laskemaan, sillä ranskalaisella oli sopeutumista Jukureiden kovaan harjoitustahtiin. Silloin Palve nousi vuorostaan esiin.
− Kun alkoi yö tummumaan ja illat pimenemään, tilanne alkoi vaikuttamaan mentaliteettiin. Anthonyn kanssa kävimme paljon läpi henkisen puolen asioita kauden aikana: puhuttiin niinkin triviaalista asiasta kun fokuksen siirtämisestä tuloksesta tekemiseen, Kerttula kertoo.
Johtajuuden kasvua ja täsmähankintoja
Tammikuussa 2015 ennen alkavia pudotuspelejä Palve dominoi Mestistä aivan kuin kauden 2015-16 Mestiksen runkosarjassa. Sen jälkeen oli kuitenkin Guttigin vuoro nousta esiin: Kerttulan mukaan hän oli pudotuspeleissä joukkueen tärkeimpiä pelaajia. Guttig pokkasikin pudotuspelien MVP-tittelin itselleen.
− En ole ikinä nähnyt sellaista johtajuuden kasvua joukkueen sisällä kuin Guttigilla. Joulukuussa keskustelin kapteeniston kanssa, eikä hän ei välttämättä nauttinut kokeneimpien varauksetonta luottamusta. Pudotuspeleissä Guttig oli liiderimme myös pukukopin sisällä, Kerttula hämmästelee.
Ennen joulua päävalmentaja Antti Pennanen uhkasi Quemeneriä potkuilla.
Jukureiden peli ei sujunut kauden aikana täysin ruusuisesti ja joukkueelle tuli notkahduksia. Pahin kilpakumppani − sarjaa johtanut KooKoo − pääsi karkaamaan runkosarjan sarjataulukossa reilusti yli toistakymmentä pistettä Jukureita karkuun.
Runkosarjan lopun hurjan kirin aikana Jukurit kuitenkin onnistui ottamaan tärkeät voitot joukkueiden keskinäisistä kohtaamisista nousten runkosarjan piikkipaikalle. Se takasi kotiedun koko pudotuspelien ajaksi.
Yksi mikkeliläisten voittojen takuumiehistä oli maalivahti Quemener.
− Quemener veti huikean kevään tehden lopulta Mestiksen nollapeliennätyksen. Hän on henkisesti kova jätkä, sillä hän sai kohtuuttomasti painetta myös sisäisesti. Ennen joulua päävalmentaja Antti Pennanen uhkasi Quemeneriä potkuilla, sillä hän olisi halunnut vaihtaa ykköstorjujaa. Jouduin puuttumaan asiaan.
− Molemmat ranskalaiset olivat hyviä tyyppejä ja mentaliteetiltaan erilaisia kuin me suomalaiset. Näimme kauden jälkeen lentokentällä ja he kertoivat kaivanneensa enemmän kommunikaatiota ja joukkueen yhteisiä tapahtumia.
Pitkään paikkaa auringosta tavoitelleella Jukurit-organisaatiolla oli tiedossa, että mikäli he voittaisivat mestaruuden, olisi heillä mahdollisuus anoa liigalisenssiä. Mestaruustaistosta oli kuitenkin tulossa tiukka, sillä aiemmin liigalisenssin saaneella KooKoolla oli erittäin kova joukkue Mestis-tasolle.
Jukurit päättikin vahvistaa joukkuettaan entisestään siirtorajalla, kun Liigasta tunnettu Miikka Männikkö ja Vaasan Sportissa vähälle peliajalle jäänyt Mika Kujanpää siirtyivät Mikkeliin.
− Molemmat olivat hyviä pelaajia, mutta myös kovia taistelijoita. Männikkö pystyi auttamaan meitä heti tammikuun peliruuhkassa, ja Kujanpää oli mielestäni sen kevään paras pelaaja koko Mestiksen pudotuspelit mukaan lukien.
− Kun joukkuetta vahvistetaan kesken kauden, ajoitus on kaikista tärkein: pitää aistia oman joukkueen tilanne, mutta myös pelata mahdollisuuksia pois kilpailijoiltamme. Tässä ajoitus meni nappiin. Kujanpään ja Männikön myötä meidät noteraattiin myös kilpailijoidemme leirissä potentiaalisen mestarina.
Jukurit rahoitti heidän sopimuksensa pelaajakaupoilla ja -vuokrilla.
− Pelaajabudjetti oli käytetty, ja Lukan perässä oli viidestä kuuteen liigaseuraa. Tein päätöksen luopua Lukan seuraavan kauden sopimuksesta kahdesta syystä: oli satsattava kaikki siihen hetkeen, ja toisaalta kiinnostus Lukkaa kohtaan oli niin kova, ettei olisi ollut kenenkään etu, jos hän olisi vetänyt väkisin seuraavankin kauden Mestistä. Emme olisi pystyneet pitämään häntä missään nimessä nyt alkavalle liigakaudelle.
Maratonottelu kiinteytti joukkueen
Mikkeliläiset aloittivat pudotuspelinsä kohtaamalla runkosarjan kahdeksanneksi jääneen KeuPa HT:n. Vielä ensimmäisessä ottelussa näytti siltä, että keuruulaiset pystyisivät tarjoamaan vastusta Jukureille. KeuPa ei kuitenkaan pysynyt mikkeliläisten vauhdissa, ja Jukurit jatkoi välieriin otteluvoitoin 4-0.
Seuraavaksi joukkuetta vastaan asettui Kajaanin Hokki. Vaikka sarja päättyikin Jukureille otteluvoitoissa niin ikään 4-0, jäivät kyseisen kauden välierät erityisellä tavalla mieleen, kun Hokki ja Jukurit väänsivät Kajaanissa peräti 151 minuuttia ja 31 sekuntia. Maratonottelu on jäänyt suomalaiseen jääkiekkohistoriaan pisimpänä mittelönä.
− Siinä Kajaanin Suomen ennätysmatsissa olivat pelaajien kropat kovilla. Esimerkiksi Nestori Lähteellä oli tippunut paino ottelun aikana jopa kuusi kiloa, Kerttula muistelee.
"Kalliola oli meille iso tarinankirjoittaja sillä Hokki-maalilla."
Ottelun ratkaisumaalin iski isoon rooliin keväällä noussut Joonas Kalliola, joka oli yksi Jukureiden avainpelaajista. Legenda myös kertoo, että 12 yli puolenyön päättyneen ottelun voittomaalia tuulettanut Kalliola kerkesi torkahtaa kesken voittomaalin tuulettamisen.
− Kalliola oli meille iso tarinankirjoittaja sillä Hokki-maalilla. Se oli sellainen yksittäinen episodi, joka kiinteytti tätä joukkuetta. Kalliolan tekemässä ennätysmaalissa oli myös taikaa, sillä olimme juuri hetki aiemmin neuvotelleet hänen kanssaan jatkosopimuksen.
Jukurit jatkoi kohti finaaleita, jossa vastaan asettui välierissä TUTOa vastaan seitsemännen ottelun kamppaillut KooKoo. Jukureiden ja KooKoon viimeinen finaalisarja Mestiksessä muistetaan pienistä marginaaleista ja otteluiden nopeista käännekohdista.
Mikkeliläiset onnistuivat voittamaan ensimmäisen finaalin luvuin 2-1, mutta jo seuraavassa ottelussa Kouvolassa oli toinen ääni kellossa.
− He olivat ylivoimaisia toisessa finaalissa, joka päättyi lopulta 5-0. Ne finaalit olisivat voineet kääntyä myös KooKoolle, Kerttula tunnusti.
Kolmannessa finaalissa Mikkelissä KooKoo siirtyi 2-0-johtoon Tomi Peltosen ja Joona Karevaaran osumilla. Jukurit sai kuitenkin hengen päälle, kun Niko Laakkonen karvasi kiekon ja laukoi sen KooKoo-vahti Frederic Cloutierin olan yli.
− Laakkosen puolihuolimaton maali toi meille hengen päälle. Se oli minuuteista kiinni, että meidän peli olisi tukahtunut. Täytyy muistaa, että ennen "Lakun" maalia, KooKoo oli vienyt viisi erää putkeen aika suvereenisti.
− Sitä ei voi ikinä tietää, mitä olisi tapahtunut, jos KooKoo olisi johtanut sarjaa 2-1.
Jukurit kävi ryöstämässä kolmannen kiinnityksen Kouvolasta niukalla 2-0-voitolla, mikä tarkoitti sitä, että seuraavassa finaalissa Jukureilla oli mahdollisuus ratkaista mestaruus. Mikkeliläiset pääsivät jännittävien vaiheiden jälkeen juhlimaan kuudetta mestaruuttaan, kun Lähde räjäytti Kalevankankaan jäähallin jatkoerässä pysäyttämällä kellot aikaan 70.10.
− Vaikka sarja menikin 4-1, niin se ei missään nimessä kerro koko totuutta. Marginaalit olivat pieniä tässä sarjassa.
− Nestori pelasi omaa rooliaan. Meillä oli jämäkkä nelosketju, ja hän pelasi roolipelaajana hyvin. Hän ei paljon pisteitä tee, mutta on fyysinen ja vahva vääntäjä sekä hieman ärsyttävä pelaaja.
Lähteen voittomaali takasi ikimuistoisen syntymäpäivän
Jukureiden kausi 2014-2015 päättyi kaivattuun Mestiksen mestaruuteen, mikä takasi mikkeliläisille mahdollisuuden hakea liigalisenssiä. Mestarijoukkueisiin voivat valmentajat tietysti aina olla tyytyväisiä, mutta myös siihen, että joukkueen sisällä tapahtui suuria kasvutarinoita.
− Joukkueessa oli aika paljon Jukurit-henkeä: voittamisen henkeä ja sellaisia pelaajia, jotka kasvoivat paljon kauden aikana.
Kun Jukureiden valmennus ja Kerttula tekivät kausianalyysiä, ei joukkueesta löytynyt suuria pettymyksiä.
− Päävalmentaja Pennanen oli ehkä yhden tai kahden pelaajan pelilliseen panokseen pettynyt. Antti on tosi kriittinen mitä tulee pelaajiin - niin kuin tietysti menestyvän valmentajan kuuluukin olla.
− Mutta silloin kun päästään siihen, että valmentaja on tyytymätön vain yhteen tai kahteen pelaajaan ja materiaali kuitenkin kärkitasoa, se on synonyymi sille, että joukkue pärjää.
− Myös valmennus teki töitä kovalla intohimolla ja laadukkaasti. Muutama pelaaja, joiden kanssa emme tehneet jatkosopimusta, kiittelivät silti Antin ja "Tumban" [apuvalmentaja Timo Turunen] toimintaa. Se kertoo aika paljon myös siitä, että valmennus onnistui viemään pelaajia eteenpäin.
"Mestaruuden voittaminen 4300 hengen edessä oli meille kaikille ikimuistoinen hetki."
Toimittajat ja varsinkin fanit pyrkivät joskus löytämään niin pelaajista kuin joukkueistakin tiettyjä yhtäläisyyksiä ja eroja. Vaikka Kerttula ajatteleekin, ettei joukkueita saisi verrata keskenään, suostuu urheilujohtaja hieman pohtimaan kevään 2015 ja 2013 mestaruusjoukkueitten eroavaisuuksia.
− Kyllä 2012-13 joukkue oli stabiilimpi ja lähempänä liigajoukkuetta kuin tämä. Sen huippusuorituksen ja huono päivän ero oli pienempi. Lisäksi Mestiksen pelillinen vaste valmisti silloin Rony Ahosen, Turo Asplundin ja kumppanit suoraan aika isoon rooliin Liigassa.
− Tämä joukkue jämäköityi koko ajan, Kerttula tiivistää.
Finaalivastustaja KooKoon tasosta kertoo se, että peräti 16 pelaajaa pelasi seuraavalla kaudella Liigassa joko KooKoossa tai muualla. Mestaruuden voittaminen ei ollutkaan itsestäänselvyys, mutta sen saavuttaminen kertoi osaansa joukkueen suuresta työmoraalista.
− Eihän tämä joukkue paperilla ollut sellainen kuin KooKoolla oli, mutta se kasvoi yhtenäisemmäksi, ja tapahtui hyvää kehitystä.
− Mestaruuden voittaminen 4300 hengen edessä oli meille kaikille ikimuistoinen hetki. Minulle sen teki ikimuistoiseksi, että vietin samalla 40-vuotissyntymäpäiviä ja parhaat ystäväni olivat aitiossa katsomassa peliä. Kävin hakemassa jäällä mitalin ja kopilla onnittelemassa jätkiä, mutta bileet pidettiin kavereiden kesken.
Jukureiden tie Liigaan -juttusarjan viimeinen osa julkaistaan huomenna torstaina klo 12.00 ja siinä käydään läpi Jukureiden viimeistä kautta Mestiksessä.