Ruutu on tehnyt tällä kaudella pelaamissaan yhdeksässä ottelussa kolme maalia, (kaikki viimeisissä viidessä ottelussa) mikä on enemmän kuin kukaan osasi odottaa ja varmasti Ruudulle itselleenkin mieluinen yllätys.
Ruutu on paitsi loistanut hyökkäyspäässä, myös pelannut omalla tutulla tavallaan, eli luonut pelkoa vastustajissa kovalla taklauspelillään.
Jarkolla oli kovat tavoitteet tähän kauteen lähdettäessä. Vähimmäistavoitteena oli pelipaikan saaminen NHL:stä.
Pelipaikkaa ei kuitenkaan tullut ennen tammikuuta, ja saattaa olla, ettei sitä olisi vieläkään tullut, mutta Denis Pederson loukkaantui ja Harold Druken joutui lähtemään isoäitinsä hautajaisiin, joten häneltäkin jäi muutama ottelu väliin...
Ruutu sai Pedersonin ja Drukenin poissaollessa mahdollisuuden NHL:ssä ja oli päättänyt laittaa tälläkertaa kaikki peliin. Pelit sujuivatkin heti alusta lähtien hyvin, vaikkei Ruutu paljoa alussa pelannutkaan. Jarkko on kuitenkin parantanut peli peliltä otteitaan ja on vakiinnuttanut paikkansa neloskentässä (Viimeksi Coloradoa vastaan Ruutu pelasi tosin jo kakkoskentässä, mutta nelonen on Ruudulle sopivampi ketju). Nyt näyttää jo siltä, että Ruutu tulee pelaamaan loppukauden NHL:ssä.
Ruutu on käyttökelpoinen mies neloskenttään, koska sen lisäksi, että hän on hyvä taklaaja, hän on myös kohtalaisen taitava tuohon rooliin. Ruutu tulee korvaamaan Brad Mayn jättämän aukon nelosen "agitaattorina".
Ruudun kauden tähän mennessä paras peli osui viimeiseen otteluun ennen all-stars taukoa. Canucksit kohtasivat NHL:n parhaan joukkueen, Colorado Avalanchen kotonaan General Motors Placessa ja voittivat pelin 5-3. Ruutu teki pelin tasoittaneen 3-3 maalin takaisin kaukaloihin palanneen Denis Pedersonin esityön jälkeen. Ruutu myös taklasi Coloradon supertähtiä kovalla asenteella läpi pelin, ollen pelin ahkerin taklaaja kuudella taklauksella.
Hyvä osoitus Ruudun hyvin sujuneista peleistä NHL:ssä on se, että Kansas Cityn kapteeni ja Canucksin lupaavimpiin pelaajiin lukeutuva Josh Holden oli sivussa tuon Colorado pelin, vaikka olisi ollut valmentajien käytettävissä. Ruutu sensijaan pelasi.
Viime kaudella Ruutu pelasi Canuckseissa kahdeksan ottelua, joissa antoi yhden syötön. Ruutu ei kuitenkaan onnistunut lähellekään yhtä hyvin, kuin on tällä kaudella tähän mennessä onnistunut, joten Ruutu joutui varsin nopeasti takaisin farmiin.
Ruutu pelasi hyvän kauden AHL:ssä, Syracuse Crunchissa, jossa hän pelasi 65 ottelua, tehden pisteet 26+32=58 pistettä ja keräten 164 jäähyminuuttia. Ruutu sijoittuikin maaleillaan AHL:n tulokkaiden pistepörssissä jaetulle toiselle sijalle ja pisteillään jaetulle kolmannelle sijalle.
Positiivisinta oli kuitenkin Ruudun saama +/- luku: +33! Se oli koko AHL:n paras.
Nyt näyttää siltä, että Ruutu on vienyt Mike Stapletonin ja Josh Holdenin pelipaikat, eikä Ruudulla näyttäisi olevan vähäänaikaan ongelmia peliajan saamisessa. Ehkä kuitenkin jo neljän viikon kuluttua on, sillä silloin Canucksin ykköskentän keskushyökkääjän Andrew Casselsin pitäisi palata kentille ja se tietää yhden hyökkääjän pudottamista pois. Vaihtoehdot jäävät vähiin ja Ruutu on varmasti yksi vaihtoehto, mutta siihen saakka kaikki on Ruudusta itsestään kiinni...
Taisteluvoittoja
NHL:n pitkässä sarjassa joukkueiden kemiat tulevat hyvin pitkälle ratkaisemaan sen, miten hyvin joukkueet lopulta sijoittuvat. Kausi on niin raskas ja pitkä, että sen aikana joukkueiden yhteishenkeä todellakin koetellaan kovalla kädellä.
Hyvän yhteishengen katsoja pystyy aistimaan joukkueesta tietysti peliesitysten mukaan. Silloin kun joukkueen kemia on toimiva, joukkue puhaltaa yhteen hiileen ja se välittyy katsojalle taistelutahtona kaukalossa.
Hyvän yhteishengen omaava joukkue todellakin haluaa voittaa jokaisen pelin ja on valmis maksamaan voitoista kovan hinnan.
Canucksit näyttivät viime viikolla kahdessa pelissä omaavansa hyvän yhteishengen, kun joukkue taisteli kaksi erittäin arvokasta voittoa.
NHL:ssä on erittäin harvinaista nousta kahden erän jälkeen voittoon. Joukkueet ovat niin kovia ja taktisesti kypsiä, että osaavat pitää johtoasemansa erittäin hyvin. Joukkue, joka nousee kahden erän jälkeen voittoon, voi olla aina erittäin tyytyväinen peliinsä.
Esim. Minnesotan kohdalla tilastot näyttävät tämän kauden osalta tällaisilta: (silloin, kun Minnesota on johtanut kahden erän jälkeen)16 voittoa
- 2 tappiota - 3 tasapeliä.
Vastaavasti Canuckseilla tilastot näyttävät tämän kauden osalta tällaisilta silloin, kun Canucksit ovat olleet tappiolla kahden erän jälkeen: 3 voittoa - 13 tappiota - 2tasapeliä - 1 jatkoajalla tullut tappio.
Canucksit nousivat viime viikolla kahdessa pelissä nimenomaan vasta kolmannessa erässä voittoon. Ensin Minnesotaa vastaan ja sen jälkeen Coloradoa vastaan...
Minnesotalle Canucksit olivat hävinneet kauden ainoan kohtaamisen vieraissa 2-4. Tuossa pelissä Antti Laaksonen teki kolme maalia ja upotti hienolla pelillään Canucksit.
Tälläkään kertaa ei pelin ennakko-asetelmat näyttäneet Vancouverille hyviltä: Ensinnäkin, Canuckseilla on perinteisesti ollut aina vaikeuksia trap-systeemillä pelaavia joukkueita vastaan, joihin Minnesotakin kuuluu.
Minnesota oli lisäksi voittanut kaksi edellistä vieraspeliään (ANA ja LA), maalisuhteella 9-1...
Lisäksi Canuckseista puuttuivat Cassels, Bertuzzi, Pederson ja Lachance eli ykköskentästä kaksi kolmasosaa oli poissa.
Minnesota johtikin ensimmäisen erän jälkeen 0-1, huippulupaus Gaborikin tehtyä avausmaalin.
Toisenkin erän jälkeen Minnesota oli vielä johdossa 1-2, mutta Canucksit tasoittivat kolmannessa erässä syntymäpäiväsankari Trent Klattin toimesta ja ottelussa mentiin jatkoajalle. Silloin Vancouverin puolustaja Mattias Öhlund nousi ratkaisijan rooliin ja teki ratkaisumaalin, 3-2 Canuckseille. Se oli Canucksien kauden ensimmäinen jatkoaikavoitto kotona.
Seuraavassa pelissä kotona Coloradoa vastaan oli kyseessä enemmänkin oman tason mittaus, NHL:n parasta joukkuetta vastaan. Canucksit pelasivat hyvin ja nousivat taas kolmannessa erässä 5-3 voittoon. Viimeisen maalin teki Peter Scheafer tyhjiin, kun Colorado haki tasoitusta kuudella kenttäpelaajalla.
Coloradon tämän kauden tilastot näyttivät kahden erän jälkeen johdetuissa ja lopulta voittoon päättyneissä otteluissa: 26 voittoa - yksi tappio ja 4 tasapeliä...
Canucksien maalissa Bob Essensa pelasi loistavan ottelun, torjuen mm. Joe Sakicin kolmannen erän läpiajon ja jättäen Coloradon virkaveljensä Patrick Royn taakseen. Essensa vahvisti samalla ykkösmaalivahdin asemaansa.
"Bargain Bob" oli ollut maalissa myös Minnesotaa vastaan, Potvinin (14 - 17 - 3) viimeisin peli on sensijaan umpisurkea esitys Chicagoa (2-6) vastaan, missä Potvin päästi neljä ensimmäistä helposti ja se peli oli käytännössä ohi.
Canucksit nousivat Minnesota voiton ansiosta yhdellä pisteellä Dallasin edelle ja Colorado voitolla Detroitista neljän pisteen päähän. Canucksit ovat läntisessä konferenssissa viidentenä ennen all-stars taukoa.
Tammikuu meni kokonaisuudessaan hyvin: 9 voittoa, 6 tappiota ja 0 tasapeliä..
Loukkaantumiset kiusana
Canucksit olivat tällä kaudella säästyneet suuremmilta vammoilta ja se onkin ollut yksi syy hyvään kauteen.
Yhtäkkiä loukkaantumissuma iski kuitenkin Canucksiinkin. Ykköskentän keskushyökkääjä Andrew Casselsin loukkaannuttua ei mennyt kauaakaan kun myös ykkösketjun laitahyökkääjä Todd Bertuzzi loukkaantui. Bertuzzin loukkaantuminen osui sikäli ikävään saumaan, koska Todd pelasi juuri uransa parasta kiekkoa.
Casselsin ja Bertuzzin loukkaantumiset melko lyhyellä aikavälillä eivät kuitenkaan olleet ainoat Canucksien huolenaiheet. Bertuzzin loukkaannuttua Calgarya vastaan käydyssä 5-3 voitto-ottelussa, seuraavassa ottelussa Chicagoa vastaan oli myös Scott Lachancen vuoro loukkaantua.
Lachancen loukkaantuminen toi lisää aikaa siirtohuhujen keskellä olevalle Adrian Aucoinille, koska Canucksit eivät todennäköisesti vaihda Aucoinia pois, ainakaan ennen kuin Lachance palaa..
Loukkaantumiset eivät onneksi ole kovin pahoja, pahin on Casselsin varpaan tilanne, jonka vuoksi Cassels joutuu olemaan sivussa vielä noin 4-5 viikkoa.
Bertuzzin pitäisi päästä heti all-star tauon jälkeisellä viikolla takaisin, Lachancen paluu kestää vielä noin viikon.
Burkelle jatkosopimus
Canucksit tekivät managerinsa Brian Burken kanssa jatkosopimuksen viime viikolla. Kaksi ja puoli vuotta menestyksekkäästi managerin työtä tehnyt Burke teki Canucksin kanssa uuden, kolmenvuoden jatkosopimuksen.
Sopimuksen arvoa ei julkistettu, mutta sen arvellaan olevan noin miljoona USD/vuodessa. Näillä tuloilla Burke tulisi sijoittumaan managerien palkkataulukon kärkipäähän.
Burken sopimus tietää myös sitä, että Canucksien scoutit ja valmentajat tulevat saamaan jatkoa sopimuksiinsa. Burke luottaa ainakin valmentajakolmikkoon, eritoten Marc Crawfordiin.
Kaiken kaikkiaan Burken uusi sopimus tuo vakautta Canucksien joukkueeseen seuraavaksi kolmeksi vuodeksi.
Tulossa helpompi jakso
Canucksien otteluohjelmassa on tulossa varsin kevyt jakso. Canucksit eivät pelaa seuraavan kerran kuin vasta torstaina, jolloin Vancouveriin saapuu San Jose Sharks. San Jose on paha joukkue, joka on kuitenkin hyvällä pelillä voitettavissa.
San Josen jälkeen seuraava peli on taas kotona, kun tämän viikon lauantaina GM Placeen saapuu Calgary Flames. Calgarya vastaan pelit ovat tavallisesti tasaisia ja erittäin rajuja, joissa normaalisti tulee muutama tappelu. Viimeksi oli Canucksien vuoro voittaa, voittolukemat Calgaryssä pelatussa ottelussa olivat 3-5. Huonoja uutisia tuli heti ottelun alussa, kun Bertuzzi loukkaantui Calgaryn Steve Beginin toimesta.
Calgaryn jälkeen seuraava peli on vasta ensi viikon torstaina kun Washington Capitals tulee kotona vastaan.
Kaiken kaikkiaan, Vancouver pelaa seuraavan puolentoistaviikon aikana ainoastaan kolme ottelua ja kaikki kotona...
Vancouver Canucks kokoonpano: (Colorado ottelu)
Schaefer/Morrison/Näslund,
Cooke/Druken/Ruutu,
D.Sedin/H.Sedin/Klatt,
Brashear/Pederson/Stapleton,
Jovanovski/Aucoin,
Baron/Öhlund,
Strudwick/Sopel,
Essensa,
Potvin
