Suomessa on itsenäisyyspäivän viikko ja suurin osa työläisistä huilaa perjantaina television ääressä. NHL:ssä ei huilata. Rapakontakaisten linnan juhlien jäisellä parketilla nähdään tähtiä, pingviinejä ja vaahteralehtiä.
Viasatin tehokaksikko Esko Seppänen ja Antti Mäkinen pyöräyttää piruettina jälleen NHL-viikon olennaiset huomiot daameinaan Jatkoajan päätoimittaja Antti Wennström ja NHL-toimituspäällikkö Lauri Meriläinen.
Kuka on oikeassa ja kuka väärässä? Vastata voit palautteella sähköpostiin, Facebookiin, Jatkoajan tai Viasatin Twitteriin tai Viasatin osioon Jatkoajassa.
| Islanders |  |
04.12.2013 02.00 |
 |
Penguins |
Mäkinen: NHL-seuraajat läpi sosiaalisen median jaksavat vauhkoontua Sidney Crosbyn ja Jevgeni Malkinin heikoista plus-miinus-tilastoista. Kyllä, ne erottuvat massasta vaikkapa pistepörssin TOP20-listan osalta, mutta mitä sitten? Voittavaa lätkää. Millään muulla ei ole NHL:ssä mitään merkitystä. Patrick Kane? -3. Voittavaa jääkiekkoa? Kyllä.
Suomalainen valmennuskulttuuri on tehnyt plussien ja miinusten tuijottamisesta erikoisen rituaalin ja sille on annettu aivan liian suuri arvo lätkäkeskusteluissa.
71 ja 87 saattavat jäädä tässäkin ottelussa pakkaselle. Ja hankkia kahteen pekkaan siinä ohessa 6 jäähyä vihulaiselle – ja näistä ylivoimamahdollisuuksista sitten kiskaistaan kaksi maalia mieheen. Toivon, että näin kävisi, sillä se asettaa plus-miinus-arvostuksen oikeaan mittakaavaan.
Seppänen: Lähdetään faktoista ruuhkaliikenteeseen. James Neal on tätä kirjoittaessa nakuttanut viimeisimpään seitsemään otteluunsa tehot 7+6. NY Islanders on puolestaan päästänyt toiseksi eniten maaleja koko NHL:ssä. Omissa on soinut eniten tietenkin Edmontonilla, eikä siihen tasoon yllä tämän kauden nimissä kukaan. Isles antaa hyökkääjille tarkoituksella (?) tilaa kulmapelissä. Pakit pelaavat puolittaista aluepuolustusta, jossa ei isketä epävarmuuteen tai huonoon kiekkokontrolliin kiinni.
Noh, heitetäänpä tällaista suolatikkuseisoskelua vastaan kuuma Neal ja megakuuma, jopa Valtteri Filppulaakin parempi Jevgeni Malkin. (On muuten hieman jauhoa suussa tätä ylöskirjatessa.) Neal ja Malkin pitävät kentällä hauskaa. Ennen kaikkea Nealin läsnäolo on vienyt merkkauspelihuomion pois venäläistähdestä. Malkin saa rahastuspaikalta ratkaisevan 10 senttiä enemmän tilaa. Hän tunkeutuu maalintekolamansa jälkeen ykkösalueelle kuin nuori varsa. Ja sitten tapahtuu. Maailman paras pienen tilan laukaus on jälleen elementissään. Ja mikäli Malkin ei pääse ampumaan, löytyy rinnalta Neal, joka kiskaisee one timerinsa mistä asennosta tahansa kohti uunin yläritilää.
Vielä ohut lisähuomio Nealin laukauksesta. Katsokaa, nouseeko hänellä maila jäästä ollenkaan. Ei nouse, ei lähellekään aina. Tämä kielii ajoituksesta, tasapainosta, vipuvarsiymmärryksestä ja rannevoimasta, eli laukaisutaidosta. Nealin laukaus hakee tällä hetkellä vertaistaan koko NHL:n mittakaavassa. Ja Malkinilla on hauskaa. Islesille tulee pitkä ilta.
Wennström: Islandersin kausi on käytännössä ohi. Vielä tovi sitten näytti siltä, että joukkue alisuorittaa, mutta ei peli näytä kääntyvän. Viimeisin esimerkki oli kovan taistelun päätteeksi sössitty Capitals-ottelu.
Kyllä seurattavaa joukkueessa silti riittää. Seuran omat varaukset Aaron Ness ja Calvin de Haan totuttelevat tällä hetkellä NHL-vauhtiin. Anders Nilsson on kahden pelin jälkeen ainoa kolmesta Islanders-vahdista, jolla on torjuntaprosentti 90:n paremmalla puolella. Annetaanpa heille mahdollisuus!
Toki Malkinin ja Crosbyn pysäyttää tässä ottelussa kaksikko Travis Hamonic-Andrew MacDonald. Yllätysvoitto Islandersille.
Meriläinen: Yhden tempun poni voi tehdä ihmeitä, vai lukeeko Malkin Jatkoaikaa? Vertailu Filppulaan herätti ja koriin tippui mustikkaa kuin itämaisella marjanpoimijalla. Nealin paluu teki ihmeitä, mutta tilanteen voisi helposti kuvitella olevan juuri toisin päin. Neal on enemmän yhden tempun poni, jonka pitäisi elää Malkinista eikä päinvastoin!
Islandersin elämä seuraavan viikon ajan ei käy kateeksi. Vastassa Penguinsin lisäksi sellaisia hupijengejä kuin Blues, Ducks ja Kings.
| Flames |  |
05.12.2013 05.00 |
 |
Coyotes |
Mäkinen: Mikäli Kojootit aikoo kahlata pudotuspeleissä ensi keväänä, pitää nämä divisioonamatsit voittaa kerran kerrasta. Vieraspelaaminen on kuitenkin aivan liian ailahtelevaa – etenkin eturivin johtajien osalta. Pelaajat ikään kuin pienenevät joutuessaan vieraskaukaloon. Miksi aavikon saalistajat eivät halua hiljentää kotiyleisöjä? Esitykset ovat jokseenkin poissaolevia ja vaisuja, vaikka pistereppu rapisee tasaisin väliajoin. Lännessä tämä ei kuitenkaan riitä pudotuspeleihin.
Seppänen: Karri Rämö pelasi viime viikonloppuna NHL-uransa parhaan ottelun. Aggressiivinen LA Kings myllytti kauttaaltaan Flames-päädyssä, mutta aktiivinen Rämö näki kaikki kiekot – ja otti ne myös yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kiinni. Rämö on läpikäynyt vaikean alkukauden, eikä KHL-lentokenttäkaukalon muuttuminen NHL-tulitikkuaskiin ollutkaan sellainen puistokävely kuin odottaa saattoi.
Flames on siinä määrin keskinkertainen jääkiekkojoukkue, että se tarvitsee maalivahdiltaan sankaritoimia joka ikinen ilta. Taso ei voi olla yhtään Miikka Kiprusoffia alempana. Rämö sai vihdoin hengähtää vahvan esityksensä jälkeen. Paineet alkoivat kasvaa, ja räpyläkäsi olisi aloittanut omatoimisen vapinanäytöksensä, mikäli onnistuminen olisi odotuttanut itseään liian pitkään.
Se on suomalaisittain vielä nostettava esiin, että Joni Ortio on pelannut mahtavalla tavalla AHL:ssä. Hänellä oli tovin verran vielä vaikeampaa kuin Rämöllä, mutta nyt näyttää siltä, että NHL kutsuu. Ja se voi kutsua jollakin aikataululla pysyvästi.
Wennström: Coyotesia seuraavat nostivat maanantai-iltana silmäkulmiaan, kun joukkueen viime kesän ykkösvaraus Max Domia ei valittu Kanadan nuorten MM-leirille. Joukkueen oma poika ja huippulupaus!
Todellisuudessa kyseessä ei ole mikään älytön yllätys. Domin alkukausi juniorisarjassa on ollut ailahteleva. Välillä hän dominoi, välillä vaipuu keskinkertaisuuteen. Pistemäärässä nuorukainen on edelliskautta jäljessä. Tie Domin pojalla on vielä matkaa NHL-pelaajaksi.
Myös toinen Coyotesin "julkkisvarauksista" on sössinyt maajoukkuepeliensä kanssa. Ulf Samuelssonin poika Henrik Samuelsson ehti edustaa USA:ta ja sittemmin möläyttää haastattelussa pääsevänsä kahden vuoden päästä edustamaan Ruotsia. Väärin. Karanteeni on neljä vuotta.
Meriläinen: Kukaan muu maalivahti millään pääsarjatasolla ei puske raivolla vastaan, kun kiekko on hyökkääjällä nollakulmassa. Kukaan muu ei yritä torjua yläkulmalaukauksia säärellä. Reto Berra tuo todellista sirkusviihdettä olohuoneen sohvalle. Sveitsiläinen on tällä hetkellä todella köyhän miehen Tim Thomas.
Otetaanpa hivenen tarkempi kurkistus AHL:n puolelle: Ortio tekee vakuuttavaa jälkeä Abbotsfordissa: tätä raapustellessa kymmenessä ottelussa 9-1-saldo, josta ensimmäinen tappio vasta kymmenennessä pelissä. Mukana yksi nollapeli ja torjuntaprosenttikin yli 92%.
| Maple Leafs |  |
06.12.2013 02.00 |
 |
Stars |
Mäkinen: Dallasin Tyler Seguin löi puolisen kuukautta sitten Flamesia vastaan tehot 4+1 tiskiin. Sen jälkeen, tätä kirjoittaessa, yhteensä? 0+1 viidessä ottelussa. Ei riitä. Profiilisentterin suorittaminen ei voi olla täynnä korkeita huippuja ja matalia laaksoja. Sen tulee olla täsmällistä, kliinistä, datsjukmaisen korkeatasoista. Nyt hänelle vielä kopsahti aivotärähdys kaupan päälle, eikä miehen pelikunnosta ole henkisellä tai fyysisellä tasolla minkäänlaisia takeita.
Seppänen: Atlantin divisioona, jääkiekkomaailman herkullisin rivalry, kaikki tasan, kaikki jotenkin niin räjähdysaltista. Tällainen oli viikonlopun Montreal-Toronto-ottelun odotushuone. Kunnes Toronto unohti astella jäälle. On täysin uskomatonta, että tällaiseen otteluun ei syty. Toronto ei ollut ainoastaan heikkolaatuinen – se oli myös haluton. Mikäli kykenet suhtautumaan tuon tason matsiin ilman tunnelatausta, olet väärällä alalla töissä.
Tälläkin palstalla kehuja saanut Joffrey Lupul on tehtaillut edellisessä 10 ottelussaan yhden (1) maalin. Hän on ollut tovin sivussa viime viikon alusta lukien, mutta Lupul kuvastaa täydellisesti Toronton ongelmia. Ei otetta, ei asennetta, ei lopullista halua heittäytyä pelin vietäväksi. Montreal-kohtaaminen oli tästä paras ja pahin mahdollinen esimerkki.
Wennström: Onko täällä oikeasti joku niin sinisilmäinen, että kuvitteli Tyler Bozakin sopimuksen ja David Clarksonin hankinnan olevan hyviä diilejä Maple Leafsille? En minäkään, mutta näin kävi.
Kaksikon reipas 9,45 miljoonaa vuosiksi eteenpäin on valtava pallo jalassa. Se on juuri ykkössentterin kokoinen pallo jalassa. Tai edes Mihail Grabovskin kokoinen tasapainopallo, jota Maple Leafsin surkea kiekonhallinta oikeasti kaipaisi. Sentteri ei tullut Randy Carlylen kanssa toimeen, mutta kerron yhden faktan vielä: Carlyle ei ole mikään fakiiri valmentajana. Sääliksi käy etenkin loistavaa Maple Leafsin maalivahtikaksikkoa.
Meriläinen: Dallasissa viehättää huikea nelosketju. Vernon Fiddler laidoillaan Antoine Roussel ja Ryan Garbutt tuovat yllättävääkin secondary scoringia silloin, kun Jamie Bennillä ja Tyler Seguinilla on vapaailta. Kolmesta varaamattomasta pelaajasta koottu ketju oli kasassa jo viime kaudella.
Seguinin loukkaantumisen myötä tämä Lindy Ruffin luottokolmikko nousee vielä arvoon arvaamattomaan. Perinteinen nelosketju, joka vastustajan pimentämisen lisäksi iskee ne bonusmaalit. Roolitus ketjussa on kuin valmentajan ABC:stä. Viisas ja tunnollinen sentteri, kaksi nopeaa ja röyhkeää laitahyökkääjää. Tiukan paikan tullen Ruff laittaa aina tämän kolmikon oman pään aloitukseen.
| Stars | |
7.12.2013 21.00 |
 |
Flyers |
Mäkinen: Flyers on Metropolitan-kärkeä 11 pistettä jäljessä tätä raapustaessa. Paalulla purjehtii Pittsburgh Penguins. TOP5-pistehakkureiden tehot puntariin. Pens, yhteensä 132 paunaa. Philadelphia, yhteensä 70 silmää. 62 tehopisteen ero Pensin johtavien pelaajien eduksi. Laji sama, taitotaso hyvin lähelle samaa, Pensillä pari peliä enemmän.
Mitä tämä tarkoittaa? Sitä, että "Philan" johtavat pelaajat eivät ole ottaneet joukkuettaan reppuselkään. Milloin esimerkiksi Claude Giroux tekee malkinit ja astuu kertalaakista koko liigan ykköstykiksi? Tuskin koskaan. Flyersin pelaamisessa on positiivisia merkkejä, mutta NHL:ssä ei menesty, elleivät tähdet tuiki kirkkaina.
Seppänen: 24-vuotias Jamie Benn on pelannut muutaman tovin kuluttua 300 NHL-ottelua, mutta hän ei ole kyennyt vielä kertaakaan piste per peli-sesonkiin urallaan. Nyt se on silkkaa realismia, kun dynaaminen liikkuja osaa käyttää vihdoin voimaluisteluaan hyväkseen. Dallas-hyökkääjän tekopaikat syntyvät suorista vastahyökkäyksistä, joissa hän murtautuu nopeudellaan laukaisupaikkaan pienehköön kulmaan. Näistä tilanteista syntyy irtokiekkoja, mikä taas mahdollistaa rebound-osumat.
Benn on näillä otteillaan melko lähellä Sotšin kisakonetta. Kanadalainen astuu työn kautta esiin iltoina, jolloin hänen tehokkuutensa on kateissa. Benn on juurikin nyky-Dallasin näköinen yksilö. Paljon töitä, paljon nopeutta, maltillisesti peliälyä ja käsiä. Laukaus on sitten sitäkin terävämpi. Kanadan länsirannikolla syntynyt voimahyökkääjä on Flyers-pakeille vaikea pala tässä ottelussa. Paitsi toki Kimmo Timoselle, joka lukee höntyilyt pois silkalla kokemuksellaan.
Wennström: Kuten aiemmin mainittu, Stars-leirissä jännitetään nyt tosissaan loukkaantumisuutisen kanssa. Tällä kertaa kyse ei ole Kari Lehtosesta, mutta pudotuspelien kannalta olennaisesta pelaajasta silti. Tyler Seguin huilaa aivotärähdysoireiden vuoksi.
Seguin loukkaantui viime viikolla ottelussa Chicago Blackhawksia vastaan. Stars menettää valtavasti yllätyksellisyyttä ja tiukkojen pelien ratkaisuvoimaa, mikäli sairausloma venyy. Hyvä uutinen on se, että Seguin saa tälläkin hetkellä matkustaa joukkueen mukana, eli toiveita paluusta on. En ole huolissani Seguinin vireestä, mutta aivotärähdysten kanssa aina. Maaleja tulee, mutta aivovammasta ei aina parannuta.
Meriläinen: Sanotaan se heti kärkeen: katsokaa Flyersin numeroa 14. Katsokaa ja ihailkaa. Ulkonäöllisesti kuin Bobby Clarken modernisoitu versio. Pelillisesti kuin se nuori sentteri, joka pari kevättä sitten pimensi Malkinin. On hölmöä puhua parikymppisestä pelaajasta tällaisin termein, mutta sanon sen silti: Sean Couturier on kuin uudestisyntynyt.
Tätä miestä oltiin fanien - ja varmasti myös Paul Holmgreninkin - ajatuksissa kauppaamassa ties minne. Nyt Flyersillä ei yksinkertaisesti ole varaa päästää Couturieria mihinkään. Hampaaton kikkaratukka muodostaa Steve Downien ja Matt Readin kanssa oranssipaitojen parhaan hyökkäysketjun. Siinä missä muut ovat olleet Vincent Lecavalierin ja Giroux'n yksittäisten pikkuväläytysten varassa, on 9-14-24 tehnyt tasaisen tappavaa tulosta illasta toiseen.
Kolmikko on yhdessä huipputorjujan itsestään taas löytäneen Steve Masonin kanssa ollut tärkein pala Flyersin uskottavuudenpalautusmatkalla.
| Bruins |  |
8.12.2013 02.00 |
|
Penguins |
Mäkinen: Se on kuulkaa sellainen asia, että Milan Lucic aloittaa tässä ottelussa kevään. Hän ottaa tähtäimeensä kaikki Pens-kultakimpaleet, ja vaihtaa pelityylinsä pelottavasta kivuliaaksi. Muu Bruins-pakka liittyy talkoisiin, ja Pensillä on jäällä kaikkea muuta kuin hauskaa. Nyt mitataan luonnetta, kovuutta, kestävyyttä ja sisua. Ei niinkään taitotasoa tai nopeutta. Tästä tulee mahtava kiekkoilta.
Seppänen: Herkullista, jälleen kerran. Odotan ja vaadin, että Sidney Crosby astuu tässä ottelussa esiin yli Malkinin ja Nealin. Boston-peikko kummittelee vieläkin Pens-nutussa, ja nyt siitä on päästävä eroon. Kevät on tässä mielessä melko lähellä. Toisaalta se on myös takaraivomuistissa samaan aikaan.
Kumpikin joukkue marssittaa kehiin, totta kai, ykkösmoukarinsa mitään säästämättä. Nyt ei pelata pelkästään pisteistä, vaan halutaan lätkäistä statement-leima vastustajan otsaan. Se tapahtuu joko kapteeni Crosbyn johdolla tai ei ollenkaan.
Wennström: Kuinka paljon kovempi mestaruuskandidaatti Penguins olisi, jos sillä olisi Tuukka Rask maalissa? No, nyt Penguinsilla on kaksikko Marc-Andre Fleury sekä Jeff Zatkoff maalissa.
Tomas Vokoun toki elättelee toiveita paluusta, mutta mennäänpä tosiasioiden äärelle: yksikään näistä kolmesta ei johdata Penguinsia Stanley Cupiin. Ihan sama, vaikka Fleuryllä onkin jo kolme nollapeliä tältä kaudelta - se johtuu eniten Penguinsin hyvästä kiekollisesta pelistä.
Se ei toki ole ainoa syy, miksi Bruins hoitaa tämän pelin. Bruins on kokonaisuutena tiiviimpi ja sillä on hieman enemmän joustavuutta kiekkokontrollin lisäämisen suhteen. Keino, jolla päästään härnäämään Penguinsin kaltaista joukkuetta mukavasti.
Meriläinen: Varoituksen sana kaikille: Brad Marchand on palannut perusasioiden äärelle. Viimeiset viisi ottelua ovat sujuneet tehopisteiden valossa ihan kivasti, mutta se ei ole Marchandin kohdalla mittari. Rotta on alkanut tukea isoa nenäänsä joka paikkaan, mennyt ahtaisiin väleihin. Toisin sanoen, muistuttanut olemassaolostaan.
Pittsburghissa kannattaa toivota, että pahin raivo olisi pumpattu ulos torstain rivarlyssä Habsia vastaan.
| Wild |  |
9.12.2013 01.05 |
 |
Sharks |
Mäkinen: Tomas Hertl teki 66-tempulla maalin kolmannessa NHL-ottelussaan, ja lätkäfanit ympäri maailman jakoivat Calder-pokaalin tshekkinuorukaiselle. 20-vuotias hyökkääjälahjakkuus on äärimmäisen potentiaalinen tapaus, mutta ei vielä valmis paketti maailman kovimpaan kiekkoliigaan. Marraskuun arki koitti kohtalaisen koleana, eikä Hertl leikitellyt enää kiekon kanssa alkukauden tapaan. Hän katosi kuvista, jätti tilanteita kesken ja koetti pelata ainoastaan selviytyen.
Tämä on luonnollista rookie-jätkien kohdalla, mutta antaa toisaalta perspektiiviä siihen, miten alkukauden huikeisiin suorituksiin tulee lähtökohtaisesti suhtautua. Varauksella. Ei mitenkään muuten. Hertl on mahtava pelaaja, mutta juuri nyt häneltä on syytä odottaa pelillisen perustason parannusta. Minnesotan tiivis puolustuspelaaminen ei ole tässä mielessä mikään unelmalähtökohta.
Seppänen: Nostan tapetille yksilön nimeltä Erik Haula – riippumatta siitä, pelaako hän tässä ottelussa vai ei. On aina yhtä kutkuttavaa seurata, miten suomalaispelaaja nousee "väärää reittiä" (kuten Jääkiekkoliiton käytävillä tavataan kuiskia) NHL:ään. Haula on mahtava esimerkki siitä, miten jokainen suomalaispelaaja voi yhdistää fiksulla tavalla opiskelut ja huipputason urheilun. Ei jokaisen tarvitse tähdätä edes NHL:ään – siitä ei ole kyse.
On melkoinen elämänkokemus pelata 10 000 katsojan edessä, nauttia college-kulttuurista ja klaarata rintataskuun samalla täydellinen englanninkielen taito. Samalla opit avoimuutta, käytöstapoja, esiintymistaitoa, urheilukulttuuria ja näet maailmaa. Kyllä, pidin nyt myyntipuheen, sillä NCAA-kortin katsomatta jättäminen on ainoa seikka, jota kadun vaatimattomalla urallani – siitäkin huolimatta, että astelin Suomessa akateemisesti huomattavasti arvostetumpaan yliopistoon. Seuratkaa Haulaa muutenkin kuin Teksti-TV:n vihreän värin kohdalta.
Hän on luovinut uransa NHL:ään saakka pelkkänä koulupoikana. Pitänyt jatkuvasti GPA:nsa korkeana, noussut huippulaadukkaan kokoonpanon kärkeen, oppinut voittamaan, oppinut vihaamaan häviämistä. Kunnioitan Haulan uravalintoja jo tässä vaiheessa erittäin korkealle.
Wennström: Wild on saamassa kehiin kaksi "myllymattiaan". Zenon Konopka oli vähällä menettää näkönsä saatuaan kiekon silmäänsä Avalanchea vastaan, mutta on nyt lähellä pelikuntoa. Kova aloittaja.
Mike Rupp on toinen lähellä paluuta oleva hyökkääjä. Rupp osaa vähän kiekollista peliäkin, mutta eniten viihdettä tarjoavat hänen ajoittaiset nujakat. Rupp puolustaa omiaan, muttei ole mikään pelkkä gooni. Siitä on hyvä roolipelaaja tehty.
Meriläinen: Brent Burns paukutti juuri hattutempun Bluesia vastaan. Mies on paitsi fanien suosikki, myös elintärkeä pelaaja Sharksille. Mies palasi kehiin kuukauden tauon jälkeen ja on paukuttanut tätä kirjoittaessa viidessä paluun jälkeisessä ottelussa tehot 4+2.
Ulkonäköön viittaavat missing link-vitsit sikseen, mutta tässä saattaa hyvinkin olla ratkaisu Sharksin ikuiseen kannujahtiin.
The tank was amazing today, will never forget that! Thanks for all the texts and hats..Even in the driveway at home! pic.twitter.com/OCK3TSafZe
— Brent Burns (@Burnzie88) 30. marraskuuta 2013
NHL-VIIKON TIMANTTI
Mäkinen: On mahtavaa nähdä tuoreiden suomalaispelaajien otteita. Antti Raanta, Haula ja kumppanit. Paljon opittavaa, paljon nähtävää. Paljon haaveita, ja vielä enemmän realismia. NHL:ää parhaimmillaan.
Seppänen: Kyllähän se on Raskin ja Nealin kohtaaminen. En kuitenkaan kadehdi kotisohvakatsojia tämän enempää, sillä olen kyseisen ottelun aikana MSG:llä Rangers-Devils-rivalry-matsissa, ja todistan omin silmin vierestä, miten 68 dominoi maailman legendaarisinta urheiluareenaa vielä yhden kerran.
Wennström: Manhattanilla kytevä maalivahtipommi. Cam Talbot rikkoi yli 70 vuotta vanhan Rangers-ennätyksen päästämällä alle kaksi maalia jokaisessa seitsemästä ensimmäisestä ottelustaan. Kun tähän hurjaan vireeseen lisätään ykkösvahdiksi aiemmin julistettu Henrik Lundqvist, päästään vasta varsinaiseen asiaan. Lundqvistin ensi kesänä katkolla oleva sopimus! Mikä on sinun salaliittoteoriasi?
Meriläinen: Haastan kaikki kokoontumaan viettämään kaveriporukalla lauantai-iltaa jääkiekon merkeissä. Illan primetimeherkkupalana Starsin ja Flyersin välinen takuuvarmasti laadukas kohtaaminen. Heittäkää analyytikon viitta narikkaan ja napatkaa pari mantelia glögilasiin. Luvassa hieno pikkujoulumatsi.
