Jatkoajan maanantaijää, viikko 8: "Dufva tulee, Dufva tekee, Dufva voittaa"

LIIGA / Artikkeli
Ville Vahalahdella ja Ryan Zapolskilla on varaa naureskella.
Kuva © Juha Koivula - http://juhakoivula.kuvat.fi/
Siirtoraja meni, olympiatauko tuli. Sympaattinen SaiPa taistelee paikasta kuuden joukossa, kun taas alemmalla pudotuspeliviivalla taistelun voittajat ovat jo selvillä. Maanantaijäässä mutustellaan myös kärkikastin vääntöjä ja HIFK:n tuoreita sopimuksia.

NHL on tauolla. Niin myös KHL. Samoin Ruotsin, Sveitsin ja Tšekin pääsarjat. Suomessa kuitenkin pelattiin runkosarjan otteluita päällekkäin vielä Sotšin mittelöjen kanssa.

Se myös näkyi yleisön kiinnostuksessa.

"Valtakunnasta ei löydy Ville Vahalahtea ja Aaron Gagnonia pelottavampaa kaksikkoa"

Perjantain neljän ottelun kierroksella vain Ilves pääsi yleisökeskiarvoonsa. Siitä tamperelaiset saavat pitkälti kiittää vastustajaansa, sillä toisen vaihtoaition täytti Tappara. Paikallisottelu päättyi Tapparan 2-0-voittoon, joten runkosarjan osalta Tampereen herruus meni oranssinutuille voitoin 3-2.

Lauantain kierroksen myötä Liiga kuitenkin rauhoittui reiluksi viikoksi. Silloin koitti myös helmikuun puoliväliin täksi talveksi lykätty siirtoraja, joka on perinteisesti tuonut mukanaan viimeisten tuntien jännitystä hankintojen ja kauppojen puolesta. 2014 oli kuitenkin poikkeus, sillä enemmistö joukkueista toimi markkinoilla kuin vanhan tammikuisen takarajan mukaan.

HIFK oli aktiivinen, mutta keskittyi jatkosopimuksiin. Toni Söderholmin ja Juuso Puustisen ohella pääkaupungissa maaniteltiin ykkössentteri Corey Elkins raapustamaan puumerkkinsä uuteen paperiin. Sen myötä HIFK:n ensi kauden sentteriosasto alkaa olla jo valmis.

SaiPan suunnalta kuutiin uutisia jo tutuksi tulleesta teemasta. Jussi Markkanen loukkaantui ja Andreas Bernardin vastuu kasvoi. Keltamustat ovat ongelmissa ja kahdeksasta viimeisimmästä ottelusta on tullut vain yksi kolmen pisteen saalis. Takaa tullaan uhkaavasti ja matkaa seitsemänteen sijaan on enää seitsemän pistettä, kun jäljellä on seitsemän ottelua.

Pudotuspelejä Lappeenrannassa kuitenkin pelataan suurella varmuudella. Yhdenneltätoista sijalta mukaan kevätkinkereihin pyrkinyt HPK on nimittäin hävinnyt kuusi ottelua peräkkäin. Olympiatauon jälkeen oranssinutut ottavat mittaa sarjajumbo KalPasta, mutta kiri kymmenen joukkoon olisi jäljellä oleva ottelumäärä huomioiden jo spektaakkelimainen suoritus.

Länsirannikolla Rauman Lukko on voittanut järisyttävät yhdeksän ottelua viimeisestä kymmenestään. Viime viikolta se nakutti täydet yhdeksän pistettä ja päästi matkalla kolmeen voittoonsa vain kaksi maalia. Lauantaina kaatui sarjasijoituksen kannalta pääkilpailija JYP. Vanhassa vara parempi, sillä Ville Vahalahti on koko sarjan pistekärki ja matkalla uuteen ennätykseensä.

Satakunnassa puhaltavia voitontuulia, SaiPan sinnittelyä, siirtorajaa, HIFK:n joukkueen rakentumista ja alemman pudotuspeliviivan vääntöä pohdiskelevat tänään Jatkoajan Liiga-toimituksen päällikkö Matias Strozyk, päätoimittaja Antti Wennström ja Porin-toimituksen Esko Kallioniemi.

Hakametsä oli perjantain olympiaillan ainoa yleisömagneetti.
Hakametsä oli perjantain olympiaillan ainoa yleisömagneetti.
Kuva © Mikko Pylkkö mikko.pylkko@jatkoaika.com

Millainen kiinnitys HIFK:lle on Corey Elkins?

Strozyk: Kun Jokerit lähtee, HIFK:sta pitää tulla Suomen ykkösseura. Onko siitä siihen? Enpä tiedä, mutta sentterikaluston puolesta IFK on yli puoli vuotta ennen pelien alkua rautaisessa kunnossa.

Elkinshän ei suinkaan ollut ensimmäinen kiinnitetty huippusentteri. HIFK:lla on ensi kaudesta sopimus myös Teemu Ramstedtin ja Matti Kuparisen kanssa. Onnea matkaan muille joukkueille, kun lähdetään vertailemaan kentän keskustan voimasuhteita.

HIFK:n pelaajasopimukset 2014-2015
Pelipaikka Pelaaja Sopimus
MV Ville Husso 2016
P Toni Söderholm 2015
KH Matti Kuparinen 2014+1
KH Jasse Ikonen 2016
KH Corey Elkins 2015
KH Teemu Ramstedt 2016
LH Juuso Puustinen 2015
LH Iiro Pakarinen 2016
LH Aki Kivelä 2015
LH Toni Leinonen 2015

Helsingissä on opittu viime kesästä. Sentteripula on paha pula ja viime vuonna siitä kärsi puoli Liigaa. KHL:n kiemuroita ei voi ennustaa, mutta Tom Nybondas ansaitsee muffinsin, jos HIFK aloittaa kauden 2014-2015 näiden kolmen keskushyökkääjän kera.

Kahvia ei kuitenkaan anneta kylkipalaksi, kun katsoo puolustusta. Nybondas sai kiinnitettyä tärkeät palaset Toni Söderholmissa ja Juuso Puustisessa, mutta alakerta ammottaa tyhjyyttään. Kukaan ei halua uusia koko pakistoaan tai edes puolta siitä.

Sentterien ja ehkä yleensäkin hyökkäyksen osalta HIFK:n pohja on jo nyt parempi kuin monella on vielä toukokuussakaan. Puolustuksen tyhjyyttä kaikuva tilanne pelottaa silti sitäkin enemmän.

Wennström: Kyllä kyseessä on tärkeä kiinnitys, mutta minäkin mietin pakkitilannetta. Nykypäivän kiekossa menestys perustuu suurelta osin toimivaan ja liikkuvaan puolustuskalustoon sekä hyvään pelitapaan.

Jos kyseinen kivijalka ei ole kunnossa, on joukkue hieman kuin tähdistöottelu. Nimet hyökkäyksessä eivät merkitse mitään, jos peli tasakentällisin seilaa miten sattuu epätasapainossa. Aikaa on, eikä tarkoita, että vahvistuksia ei tulisi. Söderholmin takana on joka tapauksessa tämän hetken pakistossakin liian nopea pudotus.

Kallioniemi: Erittäin tärkeä, sillä peli näyttää hyvältä ja pisteitäkin syntyy. En keksi yhtään syytä epäillä Elkinsin sopivuutta myös uuden päävalmentajan kuvioihin.

Profiilipelaajilla joukkueeseen luodaan kivasti tunnetta jatkumosta ja tarkoituksellisuudesta. HIFK ei aina toimi näin.

Jenkki voitti toissa kaudella Tšekin mestaruuden, enkä yllättyisi, vaikka hän joku päivä nostelisi pokaalia suorille käsille Suomessakin.

Mikä yllätti siirtorajalla?

Matias Strozyk: Suurin yllätys oli varmaankin hiljaisuus. Mitään ei tapahtunut.

Valtaosa olennaisista hankinnoista tehtiin jo edellisellä viikolla. Silloin myös mestaruudesta taistelevat joukkueet tekivät peliliikkeensä. Kärppien ja Jokerien ryhmät ilmoitettiin valmiiksi jo hyvissä ajoin, SaiPa löysi viimeiset palasensa ja Tapparassahan on ollut Jukka Voutilaisen tulo poislukien hyvin rauhallista koko vuoden 2014.

Siinä tilanteessa liikennettä voidaan odottaa lähinnä sarjataulukon alaosasta ulospäin. Ässät ei kuitenkaan kaupannut kuin Niklas Hagmanin ja HPK ei luopunut kenestäkään. KalPa lähetti Marko Kauppisen Tampereelle, mutta voi nykytilassaan tehdä ihan mitä lystää ilman että kukaan viitsii enää katsoa kieroon.

Antti Wennström: HPK, josta vain Frans Tuohimaa jätti joukkueen, eikä kukaan muu ei lähtenyt. Syy on todennäköisesti sopimustilanteessa, joka on määrällisesti hyvä. Lisäksi Kerholla on solmittuna vielä tiedottamattomia lisäsopimuksia.

Toki kokonaisuutena siirtorajan merkitystä liioitellaan. Merkittävää säästöä tulee vain totaalisista tyhjennysmyynneistä tai aivan kalleimmista pelaajista.

Esko Kallioniemi: Tappara ja KalPa. Ensin mainittu ostaa kaiken, mikä liikkuu kahdella jalalla, ja toinen myy kaiken.

Onko Liigassa pelaajaa, josta Tappara ei ole kiinnostunut? Silti ymmärrän halun oppia viime keväästä, mutta rajansa kaikella. Lisäksi olen ennenkin nähnyt yrityksiä ostaa mestaruus. Onnistuneita yrityksiä en vain muista.

Paineettomassa tilassa KalPan kannatti ilman muuta edetä talouden ehdoin, siinä ei ollut mitään väärää. Silti kultakypärä jo Marko Kauppisen päässä näytti lähinnä koomiselta. Seuraava kimaltelija onkin sitten 13 tehopisteen Kalle Kerman.

Toki tärkeimmät siirrot tehtiin jo reippaasti ennen varsinaista siirtorajaa.

Voutilaisen jälkeen isot kalat olivat vähissä.
Voutilaisen jälkeen isot kalat olivat vähissä.
Kuva © Miikka Jääskeläinen - http://jaakiekko.kuvat.fi

Onko HPK ulkona pudotuspeleistä?

Strozyk: Tämä taistelu on ratkennut.

HPK eteni farssista toivonkipinään ja jää lopulta rannalle. Nyt ei nousta enää millään, ja siitä voi syyttää vain itseään. HPK:lla ei ole ollut SaiPan kaltaisia vammapesäkkeitä tai Pelicansin kaltaisia pomppuja putkesta toiseen. Taso ei vain riitä.

Ennen kauden alkua arvioimme HPK:n yhdeksänneksi, jos Joonas Vihko ja Ville Viitaluoma ovat sarjan tehokkain tutkapari, Kari Lehtonen tekee ihmeitä ja Kai Rautio yllättää.

Vain Lehtonen hoiti ruutunsa. Juuse Saroksen torjuntaprosentti on Liigan viidenneksi paras ja päästettyjen maalien keskiarvo huima 1,88. Silti Kerhon maaliero on parikymmentä uunia pakkasella. HPK:n pitäisi lahjoittaa sakkokassansa Sarokselle kiitoksena häpeän minimoimisesta.

Täpärästi päälle kaksi tehtyä maalia per ottelu ei riitä, kuten jokainen voi arvata. Vihko veteli joulukuuhun asti varjojen mailla ja Viitaluoma hyytyi nyt, tammi-helmikuussa, juuri kun häntä eniten tarvittiin. Lisäksi Craig Schiralla on taas menossa se huonompi vaihe: viiteen viime peliin yksi syöttö ja -6.

Wennström: On. Perjantaina joukkue pelasi kyllä kaksi hyvää erää, mutta hävisi taas. Kuin kausi pienoiskoossa.

En liikaa osoittaisi sormella kaikkia johtavia pelaajia, mutta kun tämä joukkue ajoi Raution ulos seurasta, olisi pelaajiston pitänyt sitten vastata huutoon ja hoitaa "puhdistettu" seura pudotuspeleihin. Jere Sallinen on pelannut koko kauden juuri kuin hänellä olisi jo sopimus takataskussa muualle. Siinä ja Vihkon kaksijakoisessa kaudessa ovat suurimmat syyt siihen, miksi Viitaluomalla on enemmän maaleja kuin syöttöjä.

Samaan hengenvetoon en todellakaan syytä myöskään Pasi Arvosta epäonnistuneeksi. Ensisijaisesti petti pelaajamateriaali, joka ei riittänyt vaikka paperilla kyseessä oli pudotuspelijoukkue, ja vaikka Saroksen lisäksi esimerkiksi Juha Kiilholma pelasi todella hyvän kauden.

Kallioniemi: Näin siellä Hämeenlinnassa ikävä kyllä käy.

Menestyäkseen joukkueen olisi yksinkertaisesti voitettava otteluja. Hallitseva mestari yritti loka-marraskuussa opettaa muita tappiokierteen julmuudesta, mutta kauden voi hävitä vasta helmikuussakin.

Kun otteluohjelma tuo vielä vastaan yllättävän hyvin pelaavat KalPan juniorit sekä ehdottomasti suorasta pudotuspelipaikasta taistelevan Pelicansin, kääntyy sekin Kerhoa vastaan. Ylä- ja alamäen vaihtelu päättyi liian jyrkkään alamäkeen.

Se on toisaalta sääli, sillä HPK:n otteissa on ollut paljon hyvää. Tämä on kuitenkin tulosurheilua.

Viitaluoman tykki on ollut hukassa.
Viitaluoman tykki on ollut hukassa.
Kuva © Pekka Rautiainen - www.illcommunications.fi

Pysyykö Lukko JYPin edellä?

Strozyk: Lukko on tällä hetkellä sarjan kuumin joukkue, joten tämä skenaario on enemmän todennäköinen kuin mahdollinen. Dufva tulee, Dufva tekee, Dufva voittaa.

Kauden alla arvioimme Lukon vasta seitsemänneksi, tosin silloin kuvioissa oli muun muassa Jamie Arniel ja Ryan Zapolski oli totaalisen katsomaton kortti. Joulukuussa Lukko kuitenkin nousi mestariehdokkaiden joukkoon.

Sääntö ja vahvistava poikkeus
Vastustaja Päivä Tulos
JYP 24.1. 5-3
KalPa 28.1. 2-0
SaiPa 30.1. 4-1
TPS 1.2. 2-0
Pelicans 4.2. 1-2
Tappara 7.2. 5-3
HPK 8.2. 4-1
KalPa 11.2. 6-0
Kärpät 13.2. 2-1
JYP 15.2. 6-1

Lukko on edennyt tasaisen varmasti kärkikastissa ilman isoja otsikoita. Valtakunnasta ei löydy Ville Vahalahtea ja Aaron Gagnonia pelottavampaa kaksikkoa. Toni Koivisto, Lauri Tukonen, Ilkka Mikkola...samat miehet ovat kantaneet raumalaisia läpi tämän kauden. Taaempana Aki Uusikartanon tehotilasto on ollut summerin soidessa plussalla 79 prosentissa kauden otteluista.

Ajankohtaisen erityismaininnan ansaitsee kakkosparin Harri Tikkanen. Helmikuun seitsemässä ottelussa neljä pistettä, mutta ennen kaikkea tehotilasto kymmenen maalia plussalla on kovaa valuuttaa.

Myös JYP on pelannut vuodenvaihteen jälkeen ihan tasaisesti, vaikka matkalla onkin pudonnut pisteitä esimerkiksi TPS:n taskuun. Lukko nousi kuitenkin edelle jo ennen lauantain kierrosta, jolloin se haki pisteet Jyväskylässä tämän taiston huipentumassa. Lukon hirmuputken aikana JYP on hävinnyt tälle päävastustajalleen kahdesti - ratkaisevasti?

Neljänneksi jäävä kohdannee SaiPan, kolmonen joutuu mahdollisesti ottamaan mittaa Jokereista. En paheksuisi Lukon ja Jokerien uusintaa viime keväältä, paitsi tällä kertaa molemmat kovemmilla rostereilla.

Wennström: En todellakaan usko kokeneen Lukon tässä vaiheessa hyytyvän. Se pysyy tiukasti JYPin edellä.

Nostaisin pelaajamateriaalista esille Ryan Zapolskin. Farmin farmista löydetty "varamaalivahti" on pelannut kaikessa hiljaisuudessa mainion kauden, vaikka hänen tekniikkansa ja keskittymisensä näytti sulavan jo pari hassua viikkoa Pitsiturnauksen jälkeen.

Pudotuspelit ovat toki oma maailmansa. Silloin ottaisin maalilleni mieluummin Tuomas Tarkin.

Kallioniemi: Lukon Risto Dufva muistuttaa sittenkin JYPin Risto Dufvaa. Välillä hieman epäilin tätä, vaikka toki tilanteen voi tarvittaessa tarkistaa raumalaisten nelosketjusta.

Lukon uskon lähtevän sijalta kolme pudotuspeleihin, siis JYPin edeltä. Tämänkin kevään musta hevonen saattaa edelleen tulla länsirannikolta, Porin ja Turun välistä, sillä elkeet ovat hämmästyttävän samat.

Maalivahtipeli toimii, kärkiketju takoo tulosta, mutta myös alaketjujen työmiehet laittavat tarvittaessa kiekon maaliin.

Riittääkö SaiPan etumatka suoraan pudotuspelipaikkaan?

Strozyk: Kyllä keltamusta selkä tulee kovaa vauhtia keskikastia nenille. SaiPan pullahtaminen pudotuspelien ulkopuolelle on kulunut vitsi koko talvelta, ja vaikka kymmenen joukosta on vaikea enää romahtaa, saatiin Lappeenrantaan taaskin odottamatonta jännitettävää.

SaiPan menestyskausi on jättänyt yllättävän paljon jossiteltavaa loukkaantumisten takia. Miten hieno talvi idässä olisi käynnissä, ellei SaiPa olisi sarjan rampaisimpia joukkueita?

Tällä hetkellä avainongelma on Jussi Markkasen poissaolo. Markkanen pelasi pari keskinkertaista esitystä ennen kuin putosi kokoonpanosta. Kunnossa Markkanen on Liigan parhaita maalivahteja, kuten on nähty, joten pikainen paluu enteilisi pistetahdin kiristymistä.

Uskon SaiPaan, mutta kuuden kärjen suhteen menee aika tiukille, kun eroa on runkosarjan lopun lähestyessä piste per peli ja takaa kirii viisikin joukkuetta. Helmikuu on ollut SaiPalle hyvin välttävä, pisteiden valossa se on ollut joukkueista neljänneksi huonoin.

Pekka Tirkkosen on saatava pelaajansa piristymään.
Pekka Tirkkosen on saatava pelaajansa piristymään.
Kuva © Mikko Pylkkö mikko.pylkko@jatkoaika.com

Wennström: Riittää.

Nimesin ennen kautta Markkasen kesän kovimmaksi hankinnaksi. Äärimmäisen valtava selkäranka kokenut vahti on ollutkin, mutta viimeksi perjantaina vakuutuin myös Andreas Bernardin rauhallisesta ja vahvasta pelaamisesta.

SaiPa pitää asemansa vaikka Bernard maalissa.

Kallioniemi: Jatkoaikavoitto HPK:sta oli tärkeä tässä kohdassa kautta. Etumatkaa sijaan seitsemän verrattuna on kauan kaivatulle olympiatauolle lähdettäessä kuusi pistettä.

Tätä suurempiakin eroja on kurottu umpeen, mutta runkosarjan päätös häämöttää jo, ja harvoin tässä vaiheessa sijalla viisi majaileva joukkue täysin enää kieltäytyy voittamasta. Ennemminkin kiinnittäisin huomiota siihen, mikä joukkue on sijalla neljä.

Kaikki on voitettava ja niin edelleen, mutta tällä hetkellä jotkut ovat muita paremmassa liekissä.

Jäikö jokin nakertamaan? Kuka on väärässä, kuka oikeassa? Haluatko kysyä jotain ensi viikon Maanantaijäässä? Twiittaa kysymyksesi tai kommenttisi Jatkoajalle tunnisteella #Maanantaijää.

Maanantaijää palaa 3. maaliskuuta pelien jatkuttua olympiaturnauksen jälkeen.

Kauden aiemmat Maanantaijäät:

Viikko 6: Ovista ja ikkunoista
Viikko 5: Jäikö Kuopioon edes kunniaa?
Viikko 4: Tarjoushintoja Turun tähtitukussa
Viikko 3: Pätevyysvaatimuksena maailmanmestaruus
Viikko 2: Vuoden mies
Viikko 52: Mestarisuosikki Lukko ja keltamustat tähdistökentälliset
Viikko 50: #BornaToBeWild
Viikko 49: Paljon melua Juusoista
Viikko 48: Taruolento joka sentterinä tunnetaan
Viikko 47: Vielä yksi kriisijoukkue
Viikko 43: Kärppä on Gilliesiä armottomampi
Viikko 42: Kerholla ei ole vaihtoehtoja
Viikko 41: Uusi mies liipaisimella
Viikko 40: Ramzi Abidin hermot, kakut ja sakot
Viikko 38: Tampereella on vain yksi joukkue
Viikko 37: Tuomiopäivä
Viikko 35: Poliisijää
Viikko 33: Comeback

» Lähetä palautetta toimitukselle