Jatkoajan maanantaijää, viikko 51: #BornaToBeWild

LIIGA / Artikkeli
HPK on saanut rivinsä kuntoon.
Kuva © Pekka Rautiainen - www.illcommunications.fi
Hämeen tämän hetken kovin pukeutuu oranssiin. Mutta mikä on HPK:n salaisuus? Onko SaiPa voittava organisaatio? Entä onko Mestarien liigassa mitään järkeä?

Jatkoajan Liiga-toimituksen toimituspäälliköt Matias Strozyk ja Manu Lempinen puntaroivat kauden ajan edellisen peliviikon tärkeimpiä tapahtumia ja puhuttaneimpia aiheita tiiviissä paketissa.

Tällä viikolla vastuun kotimaisen pääsarjakiekon ongelmanratkaisusta ja analysoinnista kantavat poikkeuksellisesti Strozyk sekä Tampereen-toimituksen Miika Arponen ja Hämeenlinnan-toimituksen Lauri Meriläinen.

Mitä Pekka Tirkkosen jatko merkitsee SaiPalle?

Matias Strozyk: SaiPa on tehnyt komean nousun pohjalta menestyjäksi ja uskallan hiljalleen ottaa riskin väittämällä, että keltamustat nähdään sarjataulukon ylemmällä puoliskolla jatkossakin. On häkellyttävää, minkälaisella tasaisuudella SaiPa on edennyt läpi syyskauden vastoinkäymisistä huolimatta.

"Tirkkosen kanssa SaiPa taistelee realistisesti jopa välieräpaikasta."

Aina voidaan ylistää joukkueen kokoajaa, mutta kyllä penkin takana tehdään aika monta asiaa oikein, jos esimerkiksi Patrick Davisin, Stefano Giliatin ja Jesse Mankisen yhtäaikainen poissaolo ei saanut konetta kuin yskähtelemään.

SaiPa uskaltaa odottaa voittoa jokaisesta ottelusta, ja pohja on tukeva kun sen yhdistää siihen tunnettuun faktaan, että SaiPa lopettaa taistelemisen liigaseuroista viimeisenä. Niin ja Jussi Markkanen - sanat eivät riitä.

Tirkkonen sytytti SaiPan jo viime kaudella, eikä jatkosopimuksen myötä pidä odottaa muuta kuin puolivälierien paluuta Kisapuistoon. Toivottavasti joulutauko antaa tarpeeksi aikaa paikata repaleiset, eikä taso pääse notkahtamaan. Silloin toiveella on täydet edellytykset toteutua jo tulevana keväänä.

Miika Arponen: Ei voi sanoa, että Pekka Tirkkosen jatko olisi SaiPalle elintärkeää, mutta kyllä se todella paljon merkitsee. Tirkkonen on tehnyt pienestä ja sympaattisesta kyläseurasta varteenotettavan kärkipään porukan, joka ei lähde mihinkään otteluun suurena altavastaajana.

SaiPalla on täksi kaudeksi lappeenrantalaisittain poikkeuksellisen nimekäs joukkue, vaikka liigatason supertähtiä ei kokoonpanosta silti Jussi Markkasta lukuun ottamatta löydykään. Suurin meriitti Tirkkosella on kuitenkin se, että hän on luonut SaiPasta kokonaisuuden, joka voittaa, vaikka kärkipään ratkaisijat olisivatkin sivussa.

Tirkkosen kanssa SaiPa taistelee realistisesti jopa välieräpaikasta, mikä on jotain, mitä Lappeenrannassa ei ole uskallettu viiteentoista vuoteen ajatellakaan.

Lauri Meriläinen: Se merkitsee sitä, että SaiPa on tulevaisuudessakin pudotuspelijoukkue. Se merkitsee myös sitä, että Lappeenrannassa voidaan aidosti odottaa mitaleita. Tirkkonen on luonut SaiPaan voittamisen kulttuurin.

Kaikki Lappeenrannassa on kuten ennenkin. Pelityyli on edelleen hyvin saipamainen. Joukkue on edelleen todella aktiivinen ja suorastaan ärsyttävä vastustaja. Tirkkonen on onnistunut ratkaisemaan sen arvoituksen, jota ratkoessa muiden muassa Heikki Mälkiä ja Ari-Pekka Selin raapivat päänahkansa verille: kuinka voitetaan jääkiekko-otteluita.

SaiPa-sapluunaan sopii myös sekaan Jesper Piitulaisen kaltaisia kiekon kanssa temppuilusta eläviä taiteilijoita. Lisäksi seurassa on silmää ulkomaalaispelaajille.

Uutinen: Pekka Tirkkonen jatkaa SaiPassa

Ei varmasti uppoa.
Ei varmasti uppoa.
Kuva © Jarno Hietanen

Mikä siivitti HPK:n voittoputkeen?

Strozyk: Kerhon menestys hymyilyttää, koska yhteen pukukoppiin saatiin kyllä syksyllä jo tarpeeksi kärsimystä. Kaikesta huomaa, että ne haamut on teljetty menneisyyden himmeiden pronssimitalien seuraksi kaappiin ja kaukalossa on uusi HPK.

Voittoputki ei ole näkynyt minään hurmoksena, mutta HPK on entistä parempi kaikessa. Maalivahtipuoli oli kunnossa jo synkkinäkin hetkinä, mutta nyky-Kerho puolustaa paremmin kuin ainakaan itse uskaltaisin käytössä olevalta kalustolta odottaa. Hyökkäyksessä on vihdoin laajuutta ratkaisurintamalla. Borna Rendulic on huimassa vireessä ja, uskokaa tai älkää, jopa Joonas Vihko teki viime viikolla wanhan liiton pelitilannemaalin. Vihkon, Juha Kiilholman ja Jesse Saarisen kakkosketjun ollessa nimensä veroinen HPK näyttää aivan erilaiselta ryhmältä kuin kuukausi tai kaksi takaperin.

"Tilanne näyttää paljon paremmalta kuin alkukaudesta ja Kerho on sittenkin kamppailemassa pudotuspelipaikoista."

Rendulicia tuli kehuttua jo pari viikkoa sitten, mutta meno on vain yltynyt entisestään. Kolmeen viime otteluun maali per peli ja viisi pistettä. Vain joukkueen johtaja isolla J:llä, Ville Viitaluoma on edellä ja ihan ansaitusti. NHL:stä tulleen training camp -kutsun lisäksi KHL:n Zagrebin Medvescak havitteli Rendulicia jo viime kesänä, ja marraskuun maajoukkuetaukoa seuranneen vireen jatkuessa kaveria on vaikea pitää Hämeenlinnassa enää puolen vuoden päästä. Kroatialaisessa kun on vielä kasapäin lunastamatonta potentiaalia.

HPK vaikuttaa vielä sen verran hauraalta ryhmältä, että pitäydyn lievässä skeptisyydessä putken jatkumisen kannalta, varsinkin kun tauon jälkeen pitäisi kaataa Jokerit kahdesti ja Kärpät. Tilanne näyttää kuitenkin paljon paremmalta kuin alkukaudesta ja Kerho on sittenkin kamppailemassa pudotuspelipaikoista.

Arponen: HPK on viime ottelut näyttänyt aivan eri joukkueelta kuin alkukaudella. Ykkösketjua Ville Viitaluoman johdolla kehtaa taas sanoa ykkösketjuksi, ja tulitukea tulee taustaltakin vähintään riittävästi.

Suurin syy on kuitenkin maalivahtipeli. Juuse Saros on tällä hetkellä Liigan ehdottomien kärkivahtien joukossa, ja Frans Tuohimaan nollapelikin antaa lupauksen paremmasta hänen heikon alkukautensa jälkeen.

Jos, tai kun, Saros jatkaa pelaamistaan tällä tavalla, ei HPK saa nauttia hänen otteistaan kuin tämän ja ensi kauden ajan. Sitten on Pekka Rinteellä tekemistä pysyä ykkösvahtina.

Meriläinen: Alkukauden kaskeamisen jälkeen onkin jo aika viherrykselle. Janne Laukkanen teki pari hyvää liikettä pelaajamarkkinoilla. Ulos väliinputoajat Tuomas Santavuori ja Joni Tuominen. Tilalle Antti Kerälä, Teemu Rinkinen ja Marko Tuulola, jotka pumppasivat uutta energiaa Pasi Arvosen joukoille.

Nyt, kun esimerkiksi Jesse Saarisen kova työ näkyy myös tulostaululla ei Juuse Saroksenkaan tarvitse torjua yksin kaikkia voittoja. Arvosen komennossa alku oli yskähtelevä, eikä rekordi 12-8 ole vielä kauhean vakuuttava.

Viimeaikojen voittoputki antaa kuitenkin uskoa pudotuspelikeväästä, varsinkin jos Kroatian cowboy Borna Rendulic löytää otteisiinsa lopullisen tasaisuuden.

Raportti: "Ei ollut meiltä paras mahdollinen peli"
Raportti: Kolmas kerta toden sanoi
Kuvakooste: Tuohimaan ilta

Kuka kärsii nuorten MM-kisoihin matkaajista eniten?

Strozyk: Olisin kuopiolaisena varsin huolissani KalPan menetyksistä. Artturi Lehkosen, Kasperi Kapasen ja Saku Kinnusen poissaolot - jos kaikki pääsevät mukaan - viiltävät loven hyökkäykseen. Oikeastaan jokaisesta ketjusta viedään yksi pelimies. Se on toki oma aiheensa, että U20-kisoihin lähtijät ovat pääsarjajoukkueessa moisessa roolissa, mutta KalPan joukkueen rakentamista on varmaan tälläkin palstalla puitu jo ihan tarpeeksi.

"Kasperi Kapasen ja Artturi Lehkosen poissaolot ovat vain kirsikka kakun päälle."

Jokerit menettää ainoan kiekollisen sentterinsä, mutta mielenkiintoisempia seurattavia ovat HPK:n ja HIFK:n tilanteet. Juuse Saroksen ja Ville Husson yllätysnousu 18-vuotiaina Liigan maalivahtieliittiin aiheuttavat ongelmia, joita heidän joukkueensa eivät välttämättä kauden alkaessa ennakoineet ihan näin merkittäviksi. Paikkaajat ovat tiedossa, mutta heidän tasonsa on arvaamaton.

Frans Tuohimaa saa Kerhossa tärkeän näyttöpaikan ja Joakim Lundströmin pitäisi palata Stadissa tasolla, jonka hän viime kaudella Timråssa yhtäkkiä löysi. Lundströmin KHL-pelit eivät menneet ihan nappiin - Admiralin päävalmentaja Hannu Jortikkahan avautui asiasta blogissaankin pari kuukautta takaperin - joten jätetään hänen suorituskykynsä ennakoimatta.

Arponen: Kyllä oikea vastaus tähän kysymykseen on sitten kuitenkin KalPa. Maajoukkuetauon jälkeen kuopiolaiset ovat tehneet 33 maalia, ja 18:ssa näistä on joku kisakolmikosta ollut mukana.

Muillakin joukkueilla, erityisesti HPK:lla, kisoihin lähtee joukkueen runkopalasia, mutta ne ovat kuitenkin paikattavissa. KalPan kohdalla tilanne on erittäin haastava.

Meriläinen: HPK:lle menetykset ovat isoja. Juuse Saros on ollut Liigan TOP3-maalivahti ja torjunut voittoja Kerholle yksinkin. Puolustuksessa Juuso Vainio on pelannut kunnossa ollessaan vakiominuutteja, ja pelannut myös erittäin hyvin.

Frans Tuohimaan 32 torjuntaa ja nollapeli Ässiä vastaan oli HPK:n kannalta erittäin positiivinen juttu. Lisäksi Hämeenlinnassa joulutauko tuli sopivaan saumaan. Kuumeaalto ja muut erinäiset loukkaantumiset varmasti ovat paremmalla tolalla, kun Liiga taas pyörähtää käyntiin.

Kuopiossa Kasperi Kapasen ja Artturi Lehkosen poissaolot ovat vain kirsikka kakun päälle.

Uutinen: Suomen nuorten MM-ryhmä julki
Uutinen: HIFK:lle ruotsalaisveskari KHL:stä
Kolumni: Suomella kaikkien aikojen maalivahtikaksikko

Pikkuleijonien pelit verottavat KalPa-hyökkäystä.
Pikkuleijonien pelit verottavat KalPa-hyökkäystä.
Kuva © Atte Rissanen - atterissanenphotography.com

Onko Mestarien liigasta mihinkään?

Strozyk: Jottai tarttis tehrä. European Trophysta aloitettiin ja tämän pitäisi olla seuraava askel. Tällä kertaa konseptia yritetään kehitellä ilman venäläisjoukkueita ja -pääsponsoreita, joten luotto projektin etenemiseen on viimekertaisista sekoiluista huolimatta kohtalainen. Rahoituksen kestävyyden kannalta paras uutinen oli se, että saatiin liuta suurseuroja pääomistajiksi.

Jotkut kitisevät niiden samaisten seurojen kiintiöpaikoista, mutta jonkun pitää tämäkin touhu maksaa. Mestarit ja menestyjät nostetaan silti mukaan villien korttien muodossa, joten itse katson projektia posin puolelta. Nyt oli jo ihan sopiva aika päivittää European Trophya - kuinka moni edes muistaa, että JYP pelaa ensi viikolla kyseisen ylipitkän höntsäsarjan lopputurnauksessa?

Arponen: Miten tuleva mestarien liiga edes eroaa European Trophystä? Toki, mukaan otetaan säälistä oikeasti hyviä joukkueita rahalla mukaanpäässeiden kavereiksi, mutta lopulta jäljelle jää kuitenkin vain kasa otteluita, joiden panoksena on lopulta vain raha. "Mestarien liigan voitto" kuulostaa toki tittelinä hienolta, mutta minkä arvoinen se on, jos sen voittaja oli edelliskaudella oman maansa pääsarjan sijalla 11.?

Meriläinen: Olen jo lähtökohtaisesti sitä mieltä, että tällaiset keinotekoiset höpöhöpöturnaukset voisi lopettaa.

Kansainväliset harjoitusturnaukset ovat joukkueille varmasti ihan kivoja juttuja, mutta kesken kauden tahkottavan ylimääräisen sarjan lisäarvo joukkueille riskeihin nähden on olematon.

Uutinen: IIHF julkaisi Mestarien liigan konseptin
Kolumni: Kuolleena syntynyt konsepti

Viikon kommentti:

Kauden aiemmat Maanantaijäät:

Viikko 49: Paljon melua Juusoista
Viikko 48: Taruolento joka sentterinä tunnetaan
Viikko 47: Vielä yksi kriisijoukkue
Viikko 43: Kärppä on Gilliesiä armottomampi
Viikko 42: Kerholla ei ole vaihtoehtoja
Viikko 41: Uusi mies liipaisimella
Viikko 40: Ramzi Abidin hermot, kakut ja sakot
Viikko 38: Tampereella on vain yksi joukkue
Viikko 37: Tuomiopäivä
Viikko 35: Poliisijää
Viikko 33: Comeback

» Lähetä palautetta toimitukselle