Jatkoajan Liiga-toimituksen toimituspäälliköt Matias Strozyk ja Manu Lempinen puntaroivat kauden ajan edellisen peliviikon tärkeimpiä tapahtumia ja puhuttaneimpia aiheita tiiviissä paketissa.
Tänään kuumia perunoita pureskellaan Strozykin, Lempisen ja Jatkoajan päätoimittajan Antti Wennströmin kanssa.
Kuinka korkealle HIFK voi vielä nousta?
Matias Strozyk: Kyllä HIFK on aika pitkälti niillä paikoilla, jonne sen voi kohtuudella odottaa yltävän. Jokerien ja varsinkin JYPin kanssa tekee tiukkaa taistella kotiedusta, mutta kuuden sakkiin joukkue kuuluu.
Aika on tehnyt HIFK:lle paljon hyvää. Alkusyksyn hulivilikiekko on historiaa. Samalla harvennettiin ulkomaalaispelaajien, enimmäkseen keskinkertaisten, massaa. Samaan aiheeseen liittyen Trevor Gilliesinkään poistuminen ei ole ollut HIFK:lle ainakaan haitaksi, kun huomio ei koko ajan painotu yksittäiseen jämälaituriin.
Pitkäaikaisemman paikan valokeilassa ansaitsee Corey Elkins, jonka jatkosopimus on osoittautunut vielä arvokkaammaksi kuin uskalsin odottaa. Juuso Puustisen iskiessä maaleja ja Ville Peltosen petaillessa paikkoja Elkins pelaa isoja minuutteja. Kaveri on yli 40 tehopisteen vauhdissa, pyörittää ylivoimaa ja tappaa jäähyjä. Monipuolinen sentteri, SM-liigan ehdotonta kärkeä.
"Joukkue voittaa, vaikkei se tällä hetkellä käy edes jokaisella moottorilla"
Manu Lempinen: HIFK on se jokerikortti, josta ei ole puhuttu mestaruustaistelussa sanaakaan. Joukkueen hyökkäys on jopa hämmentävän laaja, ja uusia vastuunkantajia nousee esiin. Kuka kaipaa Matti Kuparista, kun on olemassa Thomas Nykopp? Tietysti Kuparisenkin rutiini on aikanaan arvokas asia HIFK:lle, mutta runkosarjassa helsinkiläiset näyttävät porskuttavan kuuden joukkoon ilman suuria ongelmia.
Maalivahtipeli on kunnossa, ja hyökkäyskalusto tosiaan vakuuttava. Puolustuspään leveydestä en ole ihan varma. Tuukka Mäkelä oli eriskummallinen, mutta toisaalta hyvin looginen hankinta. Keväällä nimittäin pelataan pudotuspelejä. Toivottavasti Mäkelä on hankittu siinä perinteisessä mielessä pudotuspelipelaajaksi, eikä tämä ole osa Raimo Summasen luontoäitikiekon pimeämpää puolta.
Antti Wennström: Yhden pykälän runkosarjassa. HIFK pitää kotiedusta kiinni runkosarjan loppuun asti. Joukkue voittaa, vaikkei se tällä hetkellä käy edes jokaisella moottorilla. En laske Arttu Luttista tai Eero Somervuorta tämän kevään varmoiksi komeetoiksi, mutta sieltä löytyy vielä selkeää parannuspotentiaalia jo valmiiksi voittavan joukkueen jatkeeksi. En silti usko tippaakaan HIFK:n mestaruuteen.
Tuukka Mäkelä oli napakka hankinta pakistoon. Hankinta, jolla voittaa ainakin ison kourallisen faneja puolelleen. Mäkelän pelityyli ei jätä ketään kylmäksi.
Raportti: HIFK työnsi sarjajohtajan tappioputkeen
Raportti: Espoossa voitokas juhlavuoden avaus
Uutinen: Mäkelä palaa pitkältä kierrokselta HIFK:n paitaan
Onko KalPasta vielä haastamaan pudotuspelipaikasta?
Strozyk: Matemaattisesti kurottava matka ei ole ihmeellinen. 11 pistettä eroa 23 ottelua ennen runkosarjan päättymistä on kaukana kohahduttavan nousun mahdollisuudesta. KalPa pärjäsi pisteiden osalta jopa yllättävän hyvin ilman Artturi Lehkosta ja kahta Kapasta, vaikka peli-ilme ei olekaan vakuuttanut.
KalPan nousu edellyttää kuitenkin jonkun putoamista ja juuri siinä on tämän teorian korkein kynnys. Muut joukkueet kun eivät ole antaneet KalPalle ylimääräistä etumatkaa viimeaikaisen vireensä puolesta.
"Joulu- ja tammikuun aikana KalPa on pelannut kymmenen ottelua, joissa se on kerännyt 13 pistettä"
Ilveksellä on ollut omat ongelmansa, mutta sen kokoonpano on kuopiolaisia kovatasoisempi ja kurssikin näyttäisi kääntyvän taas nousuun, kun taas Pelicansin orastava nousu uhkaa viedä viivaa vieläkin kauemmas. Sivuhuomiona: itse en tosin usko Pelicansin päättävän runkosarjaa kymppipaikalla, vaan ainakin HPK nousee vielä ohi.
Mihin tässä yhtälössä sijoittuu KalPa? Sinne, minne sen olemme arvioineet ajoittaisesta herätyksentapaisesta huolimatta. KalPa ei enää nouse pudotuspeleihin, eikä se ole minkäänlainen šokki. Potentiaalisin sijoitus on kahdestoista, ellei Niklas Hagmanin, Dragan Umicevicin ja Mika Niemen viimeviikkoinen tasonnosto aja Ässiäkin kuopiolaisten yläpuolelle.
Lempinen: Sanoin jo alkukaudella, että en lähden mukaan hassutteluun KalPan menestysmahdollisuuksista. Onhan joukkue aavistuksen piristynyt, mutta joulu- ja tammikuun aikana KalPa on pelannut kymmenen ottelua, joissa se on kerännyt 13 pistettä. Ei se nyt ihan kuulkaa riitä. Toki Kuopioonkin palaa hyväntuulisia pikkuleijonia, mutta... ei se nyt ihan kuulkaa riitä.
Wennström: Ei. KalPa on parantanut alkukaudesta peliään, mutta viidestä lähimpänä yläpuolella olevasta joukkueesta ei löydy kahta romahtajaa. Päinvastoin. Ilves voittaa edelleen pelejä, ja Pelicans sekä HPK napsivat päänahkoja ajoittaisista vaikeuksista huolimatta. Ässätkin menee KalPan ohi.
Raportti: Ilves pilasi Kapasen paluupelin
Raportti: KalPa notkahti päätöserässä
Miten Jokerien viimeaikaiset muutokset vaikuttavat sen iskukykyyn?
Strozyk: Jokereista ei pitäisi olla haastamaan Tapparaa, Kärppiä tai JYPiä, ja Lukon sekä HIFK:nkin kanssa voi tehdä tiukkaa. Sanon ei pitäisi, koska tässä on monta osapuolta ja ken tietää, mitä missäkin vielä tapahtuu. Jokerit on kuitenkin vahvempi joukkue kuin kaksi viikkoa sitten. Sillä on Ben Walterissa kauden ensimmäinen kärkisentterihankinta, joka ehkä antaa U20-kisoissa peli-iloaan kasvattaneelle Teuvo Teräväiselle jonkin verran rentoutta.
"Ihmemiestä Walterista on turha odottaa"
Teräväinen tarvitsee rentouden lisäksi myös sen verran vapautta, että hänen luovuutensa ja peliälynsä pääsee valloilleen. Mielestäni Tomi Lämsän Jokereissa nämä ominaisuudet eivät syystä tai toisesta päässeet oikeuksiinsa.
Nyt Jokereilla on ensimmäistä kertaa tällä kaudella omaan silmääni vaarallisuudessaan uskottava hyökkäyskalusto - yhdistelmä taitoa ja ryminää, joiden toivon mukaan ymmärretään antaa klišeisesti pelata vahvuuksiensa mukaan.
Walterin tehot heikossa joukkueessa hyytyivät Ruotsissa lokakuussa ja samalla hänen vastuunsakin alkoi vähentyä. Toistaiseksi AHL-pisteet eivät ole siirtyneet Euroopan kentille ja vaikka Walterin ominaisuudet ovat kokonaisvaltaiset, ei onnistumisesta tietenkään ole takeita. Aiheesta lisää: Marco Rosa Espoossa, Corey Locke Turussa, Philip McRae Tampereella, tai vaikkapa T.J. Hensick paraikaa Ruotsissa.
Lempinen: Niin se maailma muuttuu nopeasti, yhtäkkiä Jokereiden tilanteessa on paljonkin valoa. Uusi valmennus näyttää tuoneen juuri kaivattua ilmettä. Toki vaaditaan vielä hieman pidempi otanta, ennen kuin voidaan tehdä tarkempiä johtopäätöksiä uuden ilmeen pysyvyydestä.
Walter vaikuttaa ainakin paperilla vähintään kohtalaiselta haulta, vaikka alkukausi Ruotsissa olikin heikko. Kokenut, vakaa pelintekijä ei kuulosta lainkaan huonolta vahvistukselta nippuun, joka tuntuisi löytäneen uuden elämän. Ja nimenomaan siitä tässä on kysymys, Jokereiden pitää muuttua alkukauden haahuilijakerhosta yhtenäiseksi jätkälaumaksi.
Ai niin, Teräväinen saattaa ollaa jonkun verran iloisempi kuin syyskaudella. Se ei ole vastustajille hyvä asia.
Wennström: Jokerit on alkanut pelata potentiaalinsa mukaisesti. Pelitavasta on hiottu yksityiskohtia toimivampaan suuntaan. Tilanteet pelataan loppuun asti. Jos kiekko lyödään jokeripelaajan toimesta hyökkäyskulmaan, Jokerit on hakemassa sitä sieltä. Tomek Valtonen ja Pasi Nurminen pyyhkivät pelitavasta näennäistä työntekoa ja hallintaa parhaansa mukaan pois.
Loukkaantumistilanteen helpottaessa se on kova kaadettava kenelle tahansa. Ben Walter sen sijaan ei ole mikään Blues-aikojen Ben Eaves - ihmemiestä hänestä on turha odottaa. Laatua, mutta ei sarjan voimasuhteita muuttavia asioita.
Raportti: Tappara taisteli voittoon pitkän kaavan kautta
Raportti: Jokerit nujersi Kerhon
Uutinen: Ben Walter Jokerien hyökkäykseen
Näkyykö liigahorisontissa valmentajapotkuja?
Strozyk: Millä paikkakunnilla tämä nyt on ensinnäkin ymmärrettävä ajatus? Pori, Lahti, Turku. Helsingissä jo reagoitiin, enkä yllättyisi, jos tuloksena olisi ketjureaktio jossa Tomi Lämsä matkaa tulevalle toimistolleen jo aavistuksen etuajassa. Viime viikolla Pelicans kuitenkin näytti saavan vapaapudotuksensa jollain tapaa hallintaan.
Turussa valmentajanvaihto on idioottimainen vaihtoehto. Kai Suikkasen pitää olla kritisoitavissa, ei kahta sanaa, mutta pelkästään hänen symbolinen merkityksensä tämän hetken TPS:ssä sulkee jo lähtöpassit pois rationaalisista vaihtoehdoista. Taustaorganisaation maanisuus vapauttaa Suikkasen osasta vastuuta ja pitkä sopimus vahvistaa hänen asemaansa TPS:n kauden 2014-2015 päävalmentajana - halusi hän sitä tai ei.
"Valmennustiimin sisälläkään Pekka Virta ei todellakaan ansaitse tittelistään huolimatta vastuuta jokaisesta risusta"
Porihan on ollut se kuumin kriisipesäke. Se, jolla oli näistä ongelmajoukkueista suurimmat odotukset kauteen lähdettäessä. Realistisesti Ässien olisi voinut nähdä hätyyttelevän ylempää viivaa, mutta talvi on ollut synkkä. Porissa on monta miestä, joilla on aihetta katsoa peiliin ja kasata itsensä - valmennustiimin sisälläkään Pekka Virta ei todellakaan ansaitse tittelistään huolimatta vastuuta jokaisesta risusta. Ässien tilannetta on puitu paljon aiempinakin viikkoina ja nyt ne ehdotetut toimenpiteet - eli varsin yksinkertainen konsepti pelaajien pelaamisesta omalla tasollaan - ovat alkaneet näkyä.
En usko, että kukaan on ainakaan ihan näillä näppäimillä saamassa potkuja, enkä näe hyödyillä olevan riittävää yliotetta haitoista millään paikkakunnalla.
Lempinen: Tilanne on jopa kummallinen, sillä en usko valmentajapotkuihin enää tällä kaudella. Ässien ympärillä leijuu vielä lievä savuverho, mutta Pekka Virta jatkanee kuitenkin työssään. Ensi kausi on sitten kokonaan toinen asia. KalPa olisi jo näyttänyt Laukkaselle ovea, nyt sitä ei enää tehdä. Kai Suikkasta lähtisin viimeisenä syyllistämään TPS:n ongelmista, mutta toisaalta TPS:n johtoporras on ajatusmaailmaltaan hämmentävä, noin korrektisti ilmaistuna. Voihan olla, että siellä tehdään taas asia, joka ei ole virhe.
Pienen takaportin jättäisin vielä Hannu Aravirran vaihtamiseen Tomi Lämsään ihan ensi kautta ajatellen, mutta Lämsä pystynee valmistautumaan tulevaan ihan yhtä hyvin katsomostakin, ja tuskin pieni hengähdystauko kiekkomaailmasta tekee hänelle pahaa.
Wennström: Ei. Pahimmassa jamassa oleva TPS ei muuttuisi kenenkään johtamana yhtäkkiä pudotuspeleihin nousevaksi joukkueeksi. Ensi kaudeksi muutoksia tarvitaan pelaajistoon.
KalPa ja Pelicans voisivat parantaa marginaalisesti, mutta en usko kummankaan painavan liipasinta. Tomi Lämsä saa työrauhan aloittamalla puhtaalta pöydältä kesällä, eikä yrittämällä oikoa nykyistä duunarilaumaa.
Ässät tekee muutoksia aikaisintaan kesällä, jolloin myös urheilutoimenjohtaja vaihtuu. Olen ehkä kahden peräkkäisen voiton "huumassa", mutta Ässien tilanne ei ole tällä hetkellä täysin toivoton edes pudotuspeleihin nousemisen suhteen. Joukkue on enemmänkin alisuorittanut kuin pelannut huonosti. Siinä on merkittävä ero.
Oliko Brian Salcido JYPin puuttuva palanen?
Strozyk: JYPin pakisto on traaginen. Sivussa ovat Mikko Luoma, Jyrki Välivaara, Mikko Kalteva, Mikko Luoma, Yohann Auvitu ja nuori Aleksi Salonen. Siinä mielessä hankinta oli pakko tehdä ja Salcidon vapautuminen ongelma-Amurin kahleista sattui JYPille otollisesti. Hän ei ole vain vahvistus repaleiseen pakistoon, vaan ykkösparin puolustaja ja SM-liigan johtavia kiekollisia pakkeja.
JYPin puolustus ei edusta kaikkein uhkaavinta tulivoimaa, eikä Salcidokaan sitä tosiasiaa liiemmin muuta, mutta Viitasen, Auvitun ja Kaltevan poissaolojen pitkittyessä JYPin oli pakko hankkia apuja. Olosuhteisiin nähden Salcidon naaraaminen oli oiva toimenpide. Siitäkin huolimatta on mainittava, että alakerta on yhä JYPin merkittävin kompastuskivi.
"Puolustus kaipasi ehdottomasti kokemusta"
Lempinen: Salcidolla on edessään kummallinen tilanne. Hän joutuu tutustumaan kahteen JYP-puolustukseen: Siihen, jonka kanssa hän nyt pelaa ja siihen, joka palaa sairastuvalta. Jos ja kun JYP saa kaikki pakkinsa samaan aikaan terveiksi, koossa on aika rautainen puolustus. Salcido tuntee sarjan ja maan tavat, lisäksi hän on varsin käyttökelpoinen erikoistilanteissa. Heivasin viimeksi JYPin ulos mestaruustaistelusta. Sen jälkeen joukkue hankkii Salcidon ja alkaa vaikuttaa perijyväskyläläiseltä vakaalta suorittajalta.
Samaan aikaan Kärpät näyttää pystyvänsä häviämään, ja Tapparakin sekoilee. Mitähän tästäkin sopasta vielä tulee?
Wennström: Todella hyvä hankinta. JYPin hyökkäyksessä on vaihtoehtoja Viitasaarelle asti, mutta puolustus kaipasi ehdottomasti kokemusta. Salcido on ennen kaikkea pelaaja, jonka voi heittää kentälle varsinaisen pelijana viimeisellä minuutilla maalin tappio- ja johtoasemassa. Pehmeät syötöt, hyvä laukaus, ajoittain mukavaa ilkeyttä puolustuspelissä. Salcido ottaa myös paineita pois Kristian Näkyvän harteilta.
Kritisoin pelinumeron valintaa (66), joka on niin härski, että se saattaa sekoittaa parit pasmat kevään aikana. Alain Lemieux pelasi SM-liigassa, ei hänen pikkuveljensä, eikä kenenkään muunkaan tarvitsisi leikkiä tällä jääkiekossa pyhällä numerolla.
Uutinen: Salcido siirtyy JYPiin
Haastattelu: "Vihasin tätä joukkuetta eniten"
Kuka oli vuoden 2013 SM-liigapelaaja?
Strozyk: Se teini, joka pelasi 20 minuuttia illassa SM-hopeajoukkueessa, joka olisi teinin pysyessä pelikuntoisena voinut olla kultajoukkue. Vuonna 2013 Aleksander Barkov nousi tähtipelaajaksi, tuli varatuksi NHL:ään huimasti toisena ja lähti syksyllä isoon maailmaan valloittamaan NHL:ää vakiominuuteilla.
Kiekkoihmisenä koin vuodenvaihteen täydelliseksi, kun aatto kääntyi päiväksi ja Sasha jr. otti NHL-vuoden ensimmäisen aloituksen Sunrisessa kymmenen minuuttia keskiyön jälkeen. Vuosi 2013 oli se, jona suomikiekon tulevaisuuden tukipilari nousi parrasvaloihin. Vuoden liigapelaaja, vuoden suomalaiskiekkoilija (sori, Tuukka).
Lempinen: Kaipa tähän on vastattava hivenen tylsästikin Antti Raanta. Hänellä on ollut ihan kohtalainen vuosi 2013. Raanta sanoi ensimmäisellä ässäkaudellaan joulukuussa 2011, ettei ole kirjoittanut mihinkään ylös tavoitteeksi pelata kolmen vuoden sisällä NHL:ssä tai KHL:ssä. Samassa yhteydessä hän totesi teknisten asioiden olevan jo melko hyvällä tolalla, loppu on enää pääkopasta kiinni. Ässien kuuluisaksi tulleessa kriisipalaverissa Raanta lupasi lopettaa turhan kiukuttelun ja keskittyä olennaiseen.
Sen jälkeen Raanta kouluttikin eskoseppäsiä, voitti SM-kultaa ja siirtyi Blackhawks-nuttuun. Eikä alku sielläkään ole ihan kamala ollut. Ja Seppäselle vielä lisämainintana, luettelemani tapahtumat eivät olleet tärkeysjärjestyksessä, vaan valitsin kronologian.
Wennström: Ville Viitaluoma, monessa mielessä. Viitaluoma oli viime kaudella HPK:n uskottavuuden palauttamisen suurimpia palasia ja eräs koko kauden parhaista pelaajista. Kiitoksena oli myös MM-kisapaikka.
Tämä kausi käynnistyi heikommin ja Viitaluoma ehti olla myrskyn silmässä valmentajadraamassa. Likapyykit pestiin ja sen jälkeen HPK on palannut raiteilleen esimerkillisesti parantaneen kapteeninsa tavoin. Liiga tarvitsee Viitaluoman tyylisiä persoonia, jotka johtavat joukkuetta vaikeinakin aikoina ja ottavat pää pystyssä vastaan myös tuulettimeen lentävät ulosteet.
Viikon kommentti:
Ei oo juuse taas saanu oveekaan kiinni! #lajinhelppousviehättää #änäri
— Teemu Rautiainen (@RauTeemu) December 30, 2013
Kauden aiemmat Maanantaijäät:
Viikko 52: Mestarisuosikki Lukko ja keltamustat tähdistökentälliset
Viikko 50: #BornaToBeWild
Viikko 49: Paljon melua Juusoista
Viikko 48: Taruolento joka sentterinä tunnetaan
Viikko 47: Vielä yksi kriisijoukkue
Viikko 43: Kärppä on Gilliesiä armottomampi
Viikko 42: Kerholla ei ole vaihtoehtoja
Viikko 41: Uusi mies liipaisimella
Viikko 40: Ramzi Abidin hermot, kakut ja sakot
Viikko 38: Tampereella on vain yksi joukkue
Viikko 37: Tuomiopäivä
Viikko 35: Poliisijää
Viikko 33: Comeback