Jatkoajan maanantaijää, viikko 14: Sakkoa ja kakkua sekä seitsemännet ottelut

LIIGA / Artikkeli
Tommi Huhtala taklattiin pois lauantain ottelusta aikaisin.
Kuva © Petteri Äikäs - petteri.aikas@jatkoaika.com
No nytkö se SaiPa sitten sulaa? Maanantaijää ennakoi puolivälierien seitsemänsiä otteluita. Kärpät eteni jatkoon aikoja sitten, mutta miksi se oli niin suvereeni HPK:ta vastaan? Entä miltä näyttää KalPan uusi joukkue, jonka palasia putoilee paikoilleen vaikka parhaat pelit ovat vasta alkamassa? Mukana myös ajatuksia Teemu Nurmi -merkkisestä höyryjunasta.

Edellisestä Maanantaijäästä on vierähtänyt jo kaksi kokonaista viikkoa, mutta puolet puolivälieristä pyörivät yhä. Lukko ja Blues sekä SaiPa ja JYP kohtaavat tänä iltana vielä viimeisen kerran ja ratkaisevat kahden viimeisen välieräpaikan kohtalon.

SaiPan jatkopaikka näytti jo varsin todennäköiseltä lappeenrantalaisten rynnittyä sarjassa vakuuttavaan 3-0-johtoon. Nyt alla on kuitenkin kolme peräkkäistä JYP-voittoa ja jäljellä enää ratkaiseva koitos Kisapuistossa.

Blues ja Lukko puolestaan ovat edenneet tasaiseen tahtiin. Espoolaiset ottivat lauantaina toisen jatkoerävoittonsa ja tasoittivat sarjan kotiyleisönsä edessä. Voitto maistui kuitenkin tavallista laimeammalta Tommi Huhtalan tilanteesta johtuen. Lukon Teemu Nurmi siirtyi suihkutiloihin etuajassa täräytettyään Bluesin kultakypärän kuudenteen ulottuvuuteen toisen erän alussa. Pitäisikö Nurmen joutua pakkolepoon ja miten pitkäksi ajaksi?

"Lukko-sydäntä vaaditaan pelaamiseen, ei vanhojen muistelemiseen"

Mitalipeleihin etenivät jo Kärpät ja Tappara. Tamperelaiset joutuivat huhkimaan kuutena iltana Pelicansin ryöstettyä kaksi voittoa, mutta Ville Niemisen lauantai-iltainen jatkoerämaali piti yhden mestarisuosikin kauden aikataulussa.

Kärpät puolestaan hoiti työt pois alta pikatahtiin. HPK yllätti Ilveksen ja Jokerit, mutta runkosarjakärki hoiti hommansa vakaalla kädellä. Kerho ei kyennyt yllättämään oululaisia kertaakaan, vaan päätti kautensa neljän tappion sarjaan. Mutta miksi?

Toisaalla päällimmäisenä puheenaiheena on jo talvi 2014-2015. KalPa jäi sarjataulukon hännänhuipuksi ja tarttui toimeen. Pekka Virta palasi valmentajaksi, Eero Kilpeläinen maalivahdiksi. Puolustukseen löytyi HIFK:sta Mikko Jokela ja hyökkäykseen Ässien raataja Sami Mutanen. Ovatko nämä uutiset merkkejä paremmasta?

Nurmen nuhteita, Kisapuiston kauden merkittävintä ottelua, KalPan uutisia ja Kärppien dominanssia pohtivat tänään Jatkoajan Liiga-toimituksen päällikkö Matias Strozyk, päätoimittaja Antti Wennström ja Tampereen-toimituksen Miika Arponen.

Tappara taisteli jatkoon.
Tappara taisteli jatkoon.
Kuva © Miikka Jääskeläinen - http://jaakiekko.kuvat.fi

Millaisen rangaistuksen ansaitsee Teemu Nurmi?

Matias Strozyk: Kaksi, Sampo Liusjärven tulkinnasta riippuen ehkä kolmekin peliä riittävät. Pudotuspeleistä kun on kyse, niin kahteen tuo jäänee ja se riittää pitämään Nurmen sivussa varmuudella loppusarjasta.

Kyse on päähän kohdistuneesta taklauksesta pelaajaan, joka NHL-termejä suomentaakseni ja lainatakseni oli haavoittuvassa asemassa. Ei, Nurmi ei yrittänyt vahingoittaa Huhtalaa, enkä väitä niin. Ei, Nurmi ei rynnännyt tilanteeseen, enkä väitä niin. Kyllä, Huhtala oli kiekollinen pelaaja, enkä väitä muuta. (Ellet ole tulisieluinen satakuntalainen sähköpostianalyytikko, voit jättää pari edellistä virkettä huomioimatta.)

Nurmi haki kovaa taklausta Bluesin tähteen, mutta eksyi erinäisten sattumusten seurauksena sääntöjen väärälle puolelle.

Toivoisin Huhtalan ottelun aiempien taklausten tai varsinkin Tommi Kovanen -muisteloiden kautta tätä käsittelevien pitävän vähän pienempää ääntä. Vauhtia on paljon, pelaajat lukevat tilanteita väärin, joskus käy ikävästi. Nurmi teki virhearvion lähtiessään taklaamaan Huhtalaa, mutta tätä edesauttoi tilanteen nopeus ja Huhtalan katseen kääntyminen pois ennen reagoimista taklausuhkaan.

Pelaajayhdistyksen kyselyssä 80 % Liiga-pelaajista koki kurinpidon muuttuneen johdonmukaiseksi. Tässä on 21 prosentin kasvu viime kaudesta, ja pelaajien kanssa on helppoa olla samaa mieltä. Kurinpito on toiminut tällä kaudella mainiosti, joten eiköhän tämäkin tapaus käsitellä sujuvasti.

Antti Wennström: Kolmesta neljään ottelua.

Minä haluan katsoa aina vähän isompaa kuvaa ja myös tässä tapauksessa lähettää viestin pelaajille. Päähän kohdistuneita taklauksia ei pystytä täysin kitkemään jääkiekosta vain uhkailemalla tai pistämällä kovempia rangaistuksia, mutta jos puhutaan edes auttavasti tuntuvasta tuomiosta, rangaistu pelaaja on sivussa peleistä niin, että se vaikuttaa.

Tässä tapauksessa vaikutusta tulisi sillä, että Nurmi huilaa tämän sarjan ja periaatteellisen puolikkaan mahdollisesta seuraavasta sarjasta.

Ilmiönä Kovasen vetäminen tähän soppaan on jokseenkin ymmärrettävää, mutta osapuolilta lapsellista. Lukko-sydäntä vaaditaan pelaamiseen, ei vanhojen muistelemiseen. Nurmi kuittasi joidenkin silmissä Kovasen puolesta, mutta veti samalla nykyisen joukkueen ongelmiin.

Miika Arponen: Jos verrataan näiden pudotuspelien aikaisempaan linjaan, eli käytännössä Markku Flinck-Anssi Löfman-tapaukseen, niin sanoisin, että oikea tuomio olisi kolme ottelua. Luulen kuitenkin, että kaksi ottelua on Liusjärven tulkinta.

Taklaus osuu päähän - ei suoraan, mutta osuu - ja tulee niin sanotusti puun takaa. Huhtala tarjosi itsensä tarjottimella lanattavaksi, mutta ei sen pitäisi vähentää tuomiota.

Teemu Nurmi tiesi tyrineensä.
Teemu Nurmi tiesi tyrineensä.
Kuva © Petteri Äikäs - petteri.aikas@jatkoaika.com

Miksi HPK ei pystynyt toistamaan jokerisarjan temppuaan puolivälierissä?

Strozyk: Tätäkin tuli sivuttua jo sarjaa ennakoitaessa. Kärpät on liian kurinalainen ja ehyt joukkue verrattuna Jokereihin. Ne kikat, joilla Jokerien jo valmiiksi horjunut pelaaminen saatiin kaadettua eivät toimineet sarjan parasta joukkuetta vastaan.

Sanatarkasti lainatakseni: "Kärpät on aivan erilainen vastustaja kuin kuriton ja rakenneton Jokerit. Se tuskin tuhoaa itseään, vaan pitää voittaa voittamalla. Kärpät on myös niin sinut itsensä kanssa ja kokenut, ettei se myöskään jää Jokerien tapaan HPK:n hengen vietäväksi."

Jälkikäteen sarjaa ajatellen olen täsmälleen samaa mieltä. HPK pelasi hyvin. Kärpät pelasi paremmin. Niin tämän pitikin mennä.

HPK:ta ja/tai Teemu Rautiaista ei päästetty hyödyntämään nopeuttaan. Kärpät voitti tylsästi. Se tiesi, miten hyvä joukkue on ja sai sitä kautta töyssyistä vapaan suorituksen kaikilta pelaajiltaan. Kärpät oli kurinalainen ja kylmäpäinen. Ja sitten heräsi Juhamatti Aaltonen, kuten puolivälieräennakossamme toivoinkin.

Wennström: Sarjan asetelma oli kieltämättä sama sen alussa kuin lopussakin.

HPK:lla oli hyvät saumat voittaa Kärpät jokaisessa ottelussa, mutta paras seitsemästä -sarjassa mäki oli liian korkea kavuttavaksi. Sarjan ainoa negatiivinen asia oli se, että HPK ei onnistunut voittamaan yhtään kolmesta ensimmäisestä ottelusta. Siitä seurannut positiivinen kierre olisi ollut asia, jonka olisin halunnut nähdä.

Etenkin toinen ja kolmas ottelu olivat huikeaa kiekkoviihdettä. Hyvin erilaisia sisällöltään, mutta loppupeleissä Kärpät onnistui voittamaan molemmat. HPK pelasi etenkin toisessa pelissä upealla pelirohkeudella, eikä tehnyt ottelussa kuin yhden virheen. Virheen, josta Kärpät teki ottelun ainoan maalin. Kärpät ei tehnyt kyseisessä ottelussa samanlaisia virheitä, vaikka joutuikin puolustustaisteluun koko kuusikymppisen ajaksi.

Sarjaa ei voida todellakaan pitää pettymyksenä Kerholle. Kymmenen ottelun voittoputken ja tämän sarjan pelirohkeus sekä pelitapa ovat asioita, joista HPK:n pitää ammentaa myös ensi vuonna. Sen pohjalta HPK tavoittelee ensi vuonna paikkaa kuuden joukossa, eikä kohtaa Kärppiä ensimmäisellä kierroksella.

Arponen: Mitä tahansa muuta joukkuetta vastaan HPK:lla olisi ollut mahdollisuus edes taistella jatkopaikasta, mutta huippuvireistä ja äärimmäisen rutinoitunutta Kärppiä vastaan ottelusarja oli oikeastaan taputeltu jo ennen kuin se alkoikaan.

Kärppien joukkueen laajuus lyö HPK:n vastaavan aivan maan rakoon, mikä nousee usein ratkaisevaksi tekijäksi pudotuspeleissä. Vai montako hyökkääjää HPK:n vakiokokoonpanosta edes mahtuisi Kärpissä jatkuvasti pelaamaan? Yhden käden sormet riittävät kepeästi lopputulokseen.

Kärpät piti HPK:n aisoissa.
Kärpät piti HPK:n aisoissa.
Kuva © Pekka Rautiainen - www.illcommunications.fi

Millaiselta vaikuttaa KalPan uutisputki?

Strozyk: Äkkiähän tämä paluumuuttajien vyöry päättyy Sami Kapasen comebackiin, eikös?

Vakavasti ajateltuna, KalPa on tehnyt hyviä sopimuksia. Pekka Virran ja jumbon liitossa toimii kysynnän ja tarjonnan laki molempiin suuntiin. Virran mahdollisuudet kantaa valmennusvastuuta Liigassa kaudella 2014-2015 eivät olleet yltiöpäiset, eikä KalPa houkuttele huippunimiä. Sikäli paluu yhteen oli hyvin luonnollinen vaihtoehto.

Sitten niistä pelaajista. Eero Kilpeläinen pääsee mielenkiintoiseen paikkaan. Teemana Kilpeläisellä on väistämättä arvonsa osoittaminen, kun lähtö Liigasta ei tapahtunut hänen kannaltaan suotuisimmissa olosuhteissa. Vedän silti jälleen esille sen yhden tuoreen tilastolukeman: 1,98. Huono maalivahti ei pelaa huippusarjoissa viittäkymmentä ottelua tuolla keskiarvolla kovimmankaan joukkueen takana.

Sami Mutanen ja Mikko Jokela, kuten varmaankin keväämmällä virallistettavat Jaakko Rissanen ja Janne Keränen ovat harmaan massan pelaajia, jotka eivät ole tähtiä, mutta voivat nousta merkittäviksi pelaajiksi sopivan kaltaisessa ympäristössä. Jos jokainen löytää samaisen kehittymisvaihteen, käy kuten Lappeenrannassa.

Positiivisinta on se, että KalPa paitsi tekee jotain, se myös näyttää tekevän jotain. Sidosryhmille jälkimmäinen asia on valtavan tärkeä, varsinkin pohjalle pudonneessa joukkueessa. KalPa on esillä, positiivisesti.

Muuten: aina silloin tällöin milloin keneltäkin kuultava "ainakin tämä osoittaa että meistä välitetään, koska meistä puhutaan" on huikaisevan typerä selitys huonolle julkisuudelle. Ja kyllä, tuo edellinen virke liittyy yllä olevaan kappaleeseen olennaisesti. Vink vink sinne sarjataulukon häntäpäähän.

Wennström: Tärkeitä ja uskottavia palasia.

Minäkin nostan tässä sidosryhmät esille. Kausi on juuri päättynyt, mutta KalPa on tehnyt jo peliliikkeitä ensi kauden uskottavuuden suhteen. Millä tavalla muut jo nyt pudonneet joukkueet ovat huudelleet "hei, me pelaamme ensi kaudella lätkää tosissaan"?

No, eivät millään lailla.

Toki "annamme heidän ensin puhallella ja nuolla haavojaan" voi olla tietyillä paikkakunnilla ihan hyvä ratkaisu, mutta KalPa on palauttanut uskoa kyseisen paikkakunnan joukkueeseen jo nyt. Puhuisin erittäin onnistuneesta lähdöstä medianhallinnassa ja joukkueen rakentamisessa.

Pelaajatyyppeinä odotan toki sitten eniten sitä, miten paljon Pekka Virran pelikirjan näköisiä pelaajia kaupunkiin houkutellaan.

Arponen: Toistaiseksi ihan hyvältä.

Kilpeläinen on loistava kiinnitys ykkösvahdiksi, paljon parempaa ei varmasti olisi ollut tarjolla rahallakaan. Kenttäpelaajien osalta uutiset ovat toistaiseksi ollut nimenomaan ihan hyviä. Jos joukkue haluaa palata Pekka Virran johdolla edes ylempään keskikastiin, on jostakin kaivettava muutama ässä hihasta (ei kirjaimellisesti) ja paikattua mm. Artturi Lehkosen ja Adam Masuhrin jättämät aukot hyökkäyspelissä.

Täytyy myös muistaa, että Kasperi Kapasenkaan jatko Kuopiossa ei ole vielä kirkossa kuulutettua.

Kääntyykö neljäs puolivälieräsarja vielä JYPin eduksi?

Strozyk: Ennakkoarviolleni uskollisena joutuisin sanomaan kyllä, veikkasinhan JYPin 4–3-voittoa.

JYPin kausi kyllä kuvastaa joukkueen rakennetta. Koko talvi on ollut vaikea, mutta siitä huolimatta JYP oli sarjataulukon kärkipäässä, voitti Pitsiturnauksen kansainvälisen version ja on nyt noussut 0–3-tilanteesta kamppailemaan välieräpaikasta. Ilman pukukopin kokemusta ja voittavaa luonnetta kaudesta olisi jäänyt muistiin jokin tylsä kuuden ottelun puolivälierätappio Villi kortti -kierroksen jatkeena.

Pekka Tirkkonen toi tähän sarjaan zinetulabiljaletdinov-henkisen vivahteen viskaamalla Andreas Bernardin luukulle viimeiseen ottelupalloonsa. Se kokeilu myös päättyi zinetulabiljaletdinov-henkisesti, kolme maalia omiin ensimmäisten 12 minuutin aikana ja 2–5-tappio takataskuun. Eiköhän maanantaina ole taas Jussi Markkasen vuoro, vaikka väkisin pyörätuolissa.

JYP puolestaan sai lauantaina pisteitä juuri niille pelaajille, joihin yllä mainitsemani luonnekuvaus parhaiten sopii. Petr Hubacek teki kaksi maalia, Ossi Louhivaara voittomaaliksi jääneen kolmannen, myöhemmin osuivat pari pistettä mieheen merkkauttaneet Jani Tuppurainen ja Eric Perrin.

Viime viikon ennakossamme totesin, että "seitsemän ottelun sarja tuntuu jotenkin sopivalta ja ainakin toivottavalta, joten jäädään odottamaan sitä Mikko Viitasen ratkaisumaalia". Siihen pisteeseen sarja on lopulta myös edennyt, enkä vieläkään osaa sanoa kumpi tekee sen yhden maalin, joka riittää jatkopaikkaan. Sarja on ollut odotetun tasainen JYPin alkukankeudesta huolimatta ja Kisapuistossa tuskin on illalla yhtäkään tyhjää penkkiä.

Paremmuus on häilyvä käsite JYPin ja SaiPan sarjassa.
Paremmuus on häilyvä käsite JYPin ja SaiPan sarjassa.
Kuva © Turo Ulvinen - www.thudesign.com

Wennström: Bernard joutui tässä ikävään paikkaan pakon edessä. Kyseessä on lupaava ja ajoittain erittäin hyvä maalivahti, mutta SaiPa olisi tuossakin ottelussa tarvinnut tärkeintä pelaajaansa maalinsuulle. Markkanen olisi siellä myös pelannut, jos paikat olisivat kestäneet.

Kun puhutaan voittamisen kulttuurista, niin ei sitä SaiPasta kokonaan puutu. Markkanen on voittavaa kulttuuria. Jos hän on maalissa maanantaina, SaiPa voittaa seitsemännen ottelun. Älkää kirjoittako lappeenrantalaisia vielä ulos välieristä.

Arponen: Valitettavasti kääntyy.

Niin sympaattista ja toivottavaa kuin SaiPan välieräpaikka olisi ollutkin, uskon JYPin pystyvän jatkamaan jyräämistään game sevenissä. Mitenkään ylitsepääsemättömän hyvää tai dominoivaa peliä jyväskyläläiset eivät ole esittäneet, mutta SaiPan nuorehkon ja kokemattoman joukkueen selkäranka tuntui naksahtaneen poikki ensimmäisen tappion tultua. 

Rutinoituneempi, kokeneempi ja paperilla myös selvästi laadukkaampi JYP vie välieräpaikan ja Lappeenrannan ihmettä joudutaan odottelemaan vielä ainakin ensi kauteen.

Kauden aiemmat Maanantaijäät:

Puolivälierät: Aika taidon, työn, toivon ja tahdon
Viikko 12: Hyvää yötä, Helsinki
Villi kortti -kierros: Stadi aloittaa pohjalta
Viikko 11: Kun yksi dynastia horjuu, toinen herää
Viikko 10: Ehkä vika ei olekaan sinussa, vaan minussa
Viikko 8: "Dufva tulee, Dufva tekee, Dufva voittaa"
Viikko 7: Ovista ja ikkunoista
Viikko 6: Jäikö Kuopioon edes kunniaa?
Viikko 4: Tarjoushintoja Turun tähtitukussa
Viikko 3: Pätevyysvaatimuksena maailmanmestaruus
Viikko 2: Vuoden mies
Viikko 52: Mestarisuosikki Lukko ja keltamustat tähdistökentälliset
Viikko 50: #BornaToBeWild
Viikko 49: Paljon melua Juusoista
Viikko 48: Taruolento joka sentterinä tunnetaan
Viikko 47: Vielä yksi kriisijoukkue
Viikko 43: Kärppä on Gilliesiä armottomampi
Viikko 42: Kerholla ei ole vaihtoehtoja
Viikko 41: Uusi mies liipaisimella
Viikko 40: Ramzi Abidin hermot
Viikko 38: Tampereella on vain yksi joukkue
Viikko 37: Tuomiopäivä
Viikko 35: Poliisijää
Viikko 33: Comeback

» Lähetä palautetta toimitukselle