Arktisista linnuista moni oli ensimmäistä kertaa pudotuspelien kuuman tunnelman keskellä. Se näkyi otteissa. Joukkueet, jotka keräsivät runkosarjassa suunnilleen saman verran pisteitä, olivat pudotuspeleissä aivan eri tasoa. Runkosarjassa Ottawa oli vielä hävinnyt Pittsburghille kolme kertaa, mutta nyt se oli henkisesti kovempi, rutinoituneempi ja valmiimpi pudotuspelikiekkoon. Kyllä, Ottawa Senators oli valmis pudotuspelijääkiekkoon. Tähän on tultu.
Kerrankin Ottawa sai olla isoveli. Se hallitsi jokaista viittä peliä ottelusarjassa. Sarjan voittajasta ei tullut epäselvyyttä, eikä jälkipeliä tarvita. Ottawa oli joka saralla muutaman askeleen edellä Pittsburghia. Senatorsilla oli leveyttä materiaalissaan. Ottawan maalivahti oli huippuluokkaa. Ottawan raju karvaus teki tehtävänsä. Ottawa oli fyysinen ja inhottava.
Näillä asioilla ei ole mitään merkitystä toisella kierroksella, sillä vastaan asettuu joukkue, joka pelaa poltetun maan taktiikalla. Sitä paitsi New Jerseyllä on leveyttä materiaalissaan. New Jerseyn maalivahti on kaikkein paras. New Jersey kurinalainen peli tekee tehtävänsä. New Jersey on fyysinen ja inhottava.
New Jersey Devilsiä vastaan ei tarvitse olla hyvä, mutta on oltava tarkka ja kärsivällinen. Miljoonien taalojen kysymys piilee siinä, onko Ottawa valmis kaatamaan muitakin, kuin kevätlaitumen huumassa teutaroivia nuoria varsoja.
Ottawa on nyt selvinnyt kymmenen kertaa peräkkäin pudotuspeleihin, mutta lähes aina esityksistä on jäänyt huono maku suuhun. New Jersey on juottanut katkeran kalkin vuorollaan. Siksi tutut kysymykset ovat ajankohtaisia. Voiko Ottawan maalivahti olla parempi kuin Martin Brodeur? Onko Ottawa tarpeeksi kova? Onko Wade Redden voittaja? Onko Daniel Alfredsson kapteeniainesta?
Ottawan ja New Jerseyn välisissä peleissä tuskin tullaan tekemään paljon maaleja. Se, joka uskaltaa tehdä pelin avausmaalin, tulee olemaan vahvoilla. Ja jos sen maalin uskaltaa tehdä mahdollisimman myöhään, niin sitä vahvemmalla joukkue on. Sen maalin voi tehdä Patrik Eliasin tai Jason Spezzan kaltainen taituri. Silloin sanotaan, että tärkeissä peleissä parhaat pelaajat astuvat esiin. Mutta yhtä usein sen maalin tekee joku neloskentän pelaajista maalinedustalta, tai kolmannen pakkiparin vasen puolustaja onnekkaalla vedolla. Silloin sanotaan, että tärkeissä peleissä esiin nousevat aivan eri pelaajat, kuin runkosarjassa. Asiantuntijat ovat aina oikeassa.
New Jersey tietää vallan hyvin, että kumpikin skenaario on mahdollinen. Sen Stanley Cupeja ovat ratkaisseet ykköskenttä ja Mike Rupp. Vaikka Ottawalla on kokemusta pudotuspeleistä, niin New Jerseyllä on kaikki tieto ja vielä vähän lisää. New Jersey Devils on varmasti NHL:n henkisesti vahvin ryhmä, sillä sillä on oikea identiteetti. Ei keksitty tai hetkittäinen, vaan jatkuva ja oikea. New Jerseyn paitaa kantava pelaaja muuttuu Devils-pelaajaksi, jonka mielenlaatu on aivan eri kuin tavallisen pelaajan.
Valitettavasti Ottawalla on myös identiteetti, vaikka yksilöt eivät millään tahdo sopia sen muottiin. Jostain se häviäjän ja päivänkakkaran leima aina puskee esiin, vaikka joukkue koostuu satakiloisista rymistelijöistä, jotka ovat tottuneet raatamaan farmilla pitkiä päiviä. Ehkä salaisuus ei olekaan kansassa tai kovuudessa.
Ottawalla on Christopher Schubert, jonka rymistely tuli tunnetuksi viimeistään Pens-sarjassa. Schubert oli niiden pelien tähti. Ottawalla on Chris Neil, joka on vahva, mutta yllättävän nopea. Ja maalin edessä inhottava veijari. Ottawalla on Peter Schaefer, josta sm-liigalaiset tietävät, ettei hänkään ole kiltti poika. Ja Ottawalla on Mike Fisher ja Chris Phillips, puolustuspeliin ja varjostamiseen erikoistuneet pelaajat, joita voittavissa joukkueissa täytyy olla.
Ja Ottawlla on Jason Spezza, Dany Heatley, Daniel Alfredsson, Wade Redden, Anton Voltshenkov, Antoinen Vermette ja monia muita. Se ei tarkoita sitä, että Ottawan pitäisi voittaa New Jersey, mutta se kertoo siitä, että Ottawalla ei ole mitään syytä hävitä tätä ottelusarjaa. Itseluottamusta voi kaivaa vaikkapa Tampa Bayn ja New Jerseyn välisestä sarjasta. Tampa kykeni ilman maalivahtia ja huomattavan kapealla materiaalilla pistämään kampoihin New Jerseylle. Ei Lou Lamoriellon joukkue oikeasti ole joukko paholaisia, vaan kiekkojoukkue, jonka kaataminen onnistuu siinä missä muunkin.
Ottawan runkopelaajiksi on noussut sellaisia pelaajia, kuin Christopher Schubert, hyvin kiekkoa liikuttava puolustaja Joe Corvo ja kolme maalia Marc-Andre Fleuryn taakse iskenyt Chris Kelly. Tällaisten pelaajien ansiosta Ottawa pärjäsi Pittsburghia vastaan tasaisen hyvin. Tasaisen hyvät suoritukset eivät enää riitä, sillä Devils osaa tasapäistää. Reddenin on oltava paras avaaja. Phillipsin on oltava paras peruspakki. Spezzan on oltava luovin ja Heatleyn ahnein. Fisherin ja Vermetten on haastettava John Madden. Schaeferin on karattava alivoimalla maalintekoon. Valmentaja Bryan Murrayn on pystyttävä tuijottamaan Lou Lamoriello piiloon pelaajiensa selkien taakse.
Parhaimmillaan Ottawa on paljon parempi kuin New Jersey. Huhtikuun lopussa pitää olla parhaimmillaan, jos on jääkiekkoilija.
