IFK:n syyskausi

LIIGA / Artikkeli
Kausi 1999-2000 ei ollut täysin onnistunut IFK:n osalta. Kuudes tila runkosarjassa oli totuttua huonompi. Pudotuspeleissä neljänneksi sijoittunutta joukkuetta lähdettiin vahvistamaan.

Keväällä 2001 IFK:sta omiin hommiin siirtyvä Frank Mobergin on antanut ymmärtää, että menestys viimeisellä kaudella on hänelle tärkeää. Kauteen on tietojen mukaan panostettu hieman enemmän kuin yleensä.

Joukkueen ykköstähden Jan Calounin lähtö oli tietysti ennustettavissa, mutta silti se sai kannattajien keskuudessa aikaan paniikkia. Calounin lähtöön oli kuitenkin varauduttu. Joukkueeseen oli liittynyt jo aiemmin Jaroslav Bednar JYPistä. Hän pystyisi tarvittaessa ottamaan vastuuleen pelien ratkaisemisen. Uutta hyökkäjää ei siis enää tarvinut hankkea kesällä Calounin "korvaajaksi". Ex-lahtelainen Jari Kauppila siirtyi naapurieura Jokereista peliä tekeväksi sentteriksi.

Puolustukseen saapui Raumalta tsekki Martin Stepanek. Agentin tarjoaman Patrik Huckon suositukset vaikuttivat tarpeeksi hyvintä, ja hänetkin palkattiin. Toni Lydmanin lähtö oli tiedossa, mutta Jarno Kultasen siirtyminen Bostoniin oli ilmeisesti pienoinen yllätys. Harjoitusoteluiden alla haaviin tarttui Raymond Giroux, joka ei ollut saanut sopimusta New York Islandersiin. Toiseksi maalivahdiksi IFK:hon palasi Sakari Lindfors.

Alkukausi

Kausi lähti IFK:n kohdalta käyntiin nihkeähkösti. Heti ensimmäisessä ottelussa Jokerit selätti yli-innokkaan IFK:n 2-5. Jokereihin kesällä siirtyneen Tuomo Ruudun kolme maalia herättivät henkiin puheet valmennusjohon nuoria pelaajia sorsivasta peluutuksesta. Pelian alettua kulkea puheet kuitekin unohtuivat. Toinen ottelu päättyi myös tappioon. Tappara oli Tampereella parempi numeroin 3-2.

Ensimmäisen voitton IFK sai kolmennesta pelistään. Lukko kaatui kotona lukemin 6-0 Jari Kauppilan kerättyä tehot 2+1. Kauden ensimmäisissä peleissä Tsekin maajoukkueturnauksessakin esiintynyt parivaljakko Kauppila-Kuhta oli hyvässä vireessä. Kauden edetessä Kauppilan suritustaso hiipui.

Alkukankeuden jälkeen peli alkoi siis kulkea rutiininomaisesti. Kymmenen ottelun jälkeen kasassa oli 14 pistettä, eli voittoprosentti oli kunnioitettava 70.

Rutiinisuorituksilla pisteitä

Kotipelien osalta syyskausi sujui tuloksellisesti varsin mukavasti. Jokerit ja Pelicans olivat ainoat jotka saivat. Tasapelejä kertyi muutama. Peli ei aina ollut kohdallaan, mutta Ari Ahosen hyvä maalivahtipeli ja eräiden huippuhyökkääjien (Bednar, Nieminen) maalit riittivät usein kahteen pisteeseen. Vieraissakin IFK onnistui keräämään pisteitä. Loka-syyskuun vaihteessa joukkue venyi lopussa tasapeleihin sekä Tampereella Ilvestä vastaan että Oulussa Kärppien vieraana. Vain Tappara, Jokerit ja TPS pystyivät voittamaan IFK:n kotonaan.

Pisteitä ropisi, koska ratkaisijoita löytyi paljon. Raymond Giroux pelasi parhaan pelinsä Hämeenlinnassa tehdesäään kaksi maalia. Pelaamisees syyskaudella keskittynyt Hannes Hyvönen niittasi ratkaisin läpiajosta Espoossa. Pistepörssin kärkisijoilla IFK-pelaajista keikkui vain Jaroslav Bednar. Joukkue teki kuitenkin eniten maaleja SM-liigassa, joten rakaisijoita todellakin löytyi.

Kärkijoukkueet Jokerit, TPS ja Tappara olivatkin luonnollisesti syyskaudella hankalimmat vastustajat. TPS voitti heti alkukaudesta kotonaan kaksi kamppailua suhteellisen selvästi (5-2, 4-2). IFK onnistui voittamaan oman kotiottelunsa lukemin 3-0 Ari Ahosen pitäessä maalinsa puhtaana. Kauden avausottelun jälkeen Jokerit voitti molemmat kotiottalunsa ja IFK:kin ainoan kotiottelunsa. Tappara rypisti Helsingistä matkaansa yhden pisteen (3-3) ja voitti kotonansa, jälleen maalin erolla (2-1).

Sekoilu

Suuremmat pelilliset ongelmat alkoivat näkyä joulukuun alussa. Taustalta löytynee useampi syy.

Jan Calounin kausi ei ollut alkanut hänen toivomanllaan tavalla NHL:n laajennusjoukkue Columbus Bluejacketsissä. Caloun ei pystynyt vakiinnuttamaan "vakiopaikkaa" sinitakkien riveissä. Kuten Caloun oli aikaisemminkin kertonut, hän ei halunnut enää pelata farmissa. Edessä oli siis paluu vanhalle mantereelle.

Calounista oli periaateessa kiinnostunut monikin seura. Caloun halusi kuitenkin palata Suomeen ja pääkaupunkiseudulle. Tilannetta setvittiin laajasti keltaisessa lehdistössä. Välillä näytti siltä, että yksikään joukkue (Jokerit, Blues, IFK) ei olisi halunnut suostua Calounin ehtoihin. IFK kertoi, että Calounin palkaan olisi vaikea löytää rahoja. Rahan jälkeen vedottiin sopimuksen pituuteen. Caloun olisi halunnut jopa viiden vuoden sopimusta. Taustalla lienevät kuitenkin olleet pelilliset epäilyt.

Lopulta seuran johdolle ei kuitenkaan jäänyt muuta mahdollisuutta kuin tehdä sopimus Calounin kanssa. Tsekkii tyytyi sopimukseen, joka kattaa kaudet 2000-2003. Calounin tieltä sai lähteä ray Giroux, joka siirtyi AIK:n kautta Jokereihin. Giroux oli kallis pelaaja. Lisäksi hänen peliään vaivasivat loukkaantumiset.

Caloun teki heti ensimmäisessä ottelussaan JYPiä vastaan tehot 2+1. Muutten peli peittyi kohun alle. JYP pelasi viisaasti ja vei Jyväskylään pisteen 3-3 -tasapelin jälkeen. Ottelussa nähtiin myös paljon kohua herättänyt Lehkonen-Kautonen-Pesonen episodi.

Ismo Lehkonen sai epäurheilijamaisesta käytöksestä kymmenen ottelun toimitsijakiellon, Kautonen Pesosen mukiloimisen yrittämisestä viiden ottelun pelikiellon.

JYP-ottelun jälkeen IFK voitti Lappeenrannassa 3-4. Caloun teki voittomaalin ja syötti toisen, ja Ari Ahonen pelasi maalissa loistavasti. Seuraava ottelu Pelicansin vastaan päättyi kotona täydelliseen nöyryytykseen. Nousukiidossa ollut Pelicans kumori Lasse Jämsenin johdolla IFK:n peräti 3-9. Kahdesta viimeisestä ottelusta IFK sai yhden pisteen. Lukon kanssa pelattiin tasan 3-3.

Tekijöitä pelin sekoamiseen on varmasti monia. Kukaan ei voi olettaa, että Calounin tasoisen pelaajan liittämineen valmiiseen joukkueeseen voisi tapahtua kivuttomasti. Lisäksi Lehkosen poissaolon otteluista on pakko näkyä jossain. Toisaalta erot ovat nyky- SM-liigassa pienet. Alkukaudesta IFK käänsi ottelut voitokseen vaikkei pelannutkaan aina hyvin. Joulukuussa otteluita on hävitiinkin. Sama tahti jatkui vielä tammikuun alussakin. Pelicans voitti IFK:n kotonaan 8-3. IFK nousi kolmannen erän alussa Kimmo Kuhtan maalilla 3-2 tilanteeseen, mutta maltti ei riittänyt. Aikaisemmin joukkue olisi kääntänyt ottelun voitokseen, nyt kävi toisin.

Onnistujia riittää

Jyväskylästä siirtynyt Jaroslav Bednar on pelannut erinomaista kautta. Bednar, joka on pelannut myös sentterinä laukoo, taklaa, puolustaa ja luistalee. Hän on IFK:n pelin mottori. Marek Zidlicky ja Martin Stepanek ovat saaneet uurastaa puolustuksessa, mutta ovat hoitaneet omat hommansa odotetusti. Myös Mikko Kurvinen on ollut varma. Patrik Hucko ei ole nivusvammansa jälkeen päässyt lainkaan sisään joukkueen peliin. Maalivahdeista Ari Ahonen on pelannut IFK:lle monia pisteitä. Sakari Lindforskin on todistanut vääräksi epäilyt taitojen katoamisesta Keski-Eurooppaan. Hyökkääjistä Mika Nieminen on pelannut hyviä pelejä, mutta ei jaksa syttyä jokaisen ottelun jokaiseen erään. Kimmo Kuhta ja Hannes Hyvönen ovat pelanneet hyvin. Toni Mäkiaho, Toni Sihvonen ja Jari Kauppila ovat taas olleet vaisuja.

Joukkueessa riittää materiaalia vaikka kuinka pitkälle. Voisi kuitenkin luulla, että Pentti Matikainen pyrkisi vahvistamaan puolustusta. Jos sopiva pakki löytyy, ja viisikkopeli saadaan ruuvvattua kohdalleen, on joukkueella kaikki mahdollisuudet vaikka mihin.

» Lähetä palautetta toimitukselle