Canesin kausi ei voinut juuri mielenkiintoisemmalla ottelulla alkaa kuin juuri New York Rangersia vastaan, joka oli riehunut kesän siirtomarkkinoilla hankkien mm. Eric Lindrosin suuren kohun saattelemana useamman pelaajan vaihtokaupassa Philadelphia Flyersin kanssa. Carolina taasen oli ollut tutun rauhallinen siirtomarkkinoilla saaden kuitenkin perusvarman Aaron Wardin Detroitista ja kovaotteisen Chris Dingmanin Coloradosta. Voisi jopa sanoa, että Carolinasta katosi kokemusta DiMaion ja Pellerin sekä Karpan ja Hatcherin myötä pärekopallinen.
Tämä ei kuitenkaan haitannut Rangersia vastaan vaan voitto irtosi yesterday-pelaajia vilisevästä joukkueesta 3-1. Ottelu ei voinut alkaa paremmin sillä alle kolmen minuutin pelin jälkeen lukemat taululla olivat jo 2-0. Voiton takuumiehinä olivat "yllätyksellisesti" joukkueen kokeneet pelaajat: Irbe, O'Neil, Brind'Amour, Francis ja Kapanen, joka sai heti ensimmäisessä kauden pelissään kuparisen rikki kahvittaen Eric Lindrosin ja Mike Richterin
Päivän huilin jälkeen vastustajaksi asettui astetta laadukkaampi ryhmä Dallasista, joka laittoi taaloja kesällä haisemaan niinikään. Tämäkin ottelu sujui Canesin kannalta mainiosti Irben pitäessä kauden ensimmäiset nollat. Ilahduttavaa oli myös huomata kolmosketjun (Battaglia-Vasicek-Westlund) onnistuneen maalinteossa. Jatkon kannalta on äärimmäisen tärkeätä myös tämän kolmikon onnistuminen, jotta kuilu ykkös- ja kakkosketjun jälkeen ei olisi turhan syvä. Peli päättyi lopulta 3-0 kotijoukkueelle ja todellakin ansaitusti.
Mainittava onnistuja oli konkareiden lisäksi näissä kahdessa pelissä rookie Erik Cole, joka napsi molemmissa peleissä yhden syötön ja pelasi muutenkin vahvasti. Samoin positiivinen piirre oli myös yleisömäärä. Rangers-pelissä halli oli lähes loppuunmyyty ja Dallasiakin vastaan lehtereillä oli yli 15 000 silmäparia. Josko "sikafarmaritkin" olisivat löytäneet halliin?
Back to basics
Kahden pelin jälkeen näytti siltä, ettei olisi Hurrikaanin pysäyttäjää, kunnes vastaan luisteli myös hienot ensimmäiset pelit pelannut Ottawa Senators. Ottelu alkoi jälleen suomalaisittain mukavasti, kun Kapasen osumalla Carolina meni johtoon ensimmäisessä erässä. Tämä oikin sitten viimeinen kerta kun Carolina peliä johti ja vahvan kolmannen erän ansiosta Ottawa vei pisteet Raleighin upeasta areenasta mukanaan lukemin 6-2. Huolestuttavaa oli se, että tasakentällisin Ottawa pykäsi 5 maalia ja ainoastaan yhden ylivoimalla. Pahiten miinukselle jäivät luottopuolustajakaksikko Ozolinsh-Ward ja vitja Brind'Amour-Cole ja Battaglia kolmella miinuksellaan.
Ottawan myllytyksen jälkeen vastustajaksi asettui vahva sikermä Toronton tähtiä. Ottelun alku oli Toronton hienoista painostusta, vaikkakin lukemat ensimmäisen erän jälkeen olivat 1-1. Myös toisessa erässä jatkettiin tasatahtia niin pelillisesti kuin tuloksellisestikin ja ensimmäisen erän tapaan molemmat lisäsivät maalisaldoaan yhdellä osumalla. Carolinan maalista vastasi jälleen Kapanen ylivoimalla ja Toronton osuman iskiessä Mats Sundin. Kolmas erä koitui taas Canesien turmioksi - illan pilasivat ruotsalaiskaksikko Höglund - Sundin erä ollessa jo lopuillaan ja taas oli Carolinan poistuttava pukuhuoneeseen kallella kypärin nuolemaan haavojaan.
Maalissa pelasi tämän ottelun yli vuoden tauolta palannut veteraani Tom Barrasso. Edellisen ottelun hän oli pelannut huhtikuussa 2000 Ottawan paidassa ja otteluraporttien mukaan pelaamattomuus näkyi Toronton kahdessa ensimmäisessä maalissa, jotka olivat uponneet helpohkosti. Väläyksiä paremmasta antoi kuitenkin muutamat "spectacular saves" joten ainakin hyvän back up- maalivahdin Carolina hänestä tullee saamaan. Sami Kapasen pisteputki sai jatkoa miinussaldon ollessa kuitenkin 2 pinnaa pakkasella, joka oli muuten ottelun korkein miinuslukema.
Orastanut tappioputki katkesi Atlantassa
Kahden mielestäni jopa Cup contenderin kohtaamisen jälkeen edessä oli matka Atlantaan, jonka kustannuksella on aikaisemmin aina juuri Carolinan pistepussi karttunut. Joukkuetta oli hivenen kahden tappiollisen ottelun jälkeen muutettu. Tanabe ja Gelinas oli laitettu sivuun ja tilalle nostettu puolustaja Steve Halko sekä hyökkääjä Langdon, maaliin luisteli jälleen Arturs Irbe. Ilmeisesti vanhat herrat olivat ottaneet tappioista itseensä ja kärsijäksi joutui nuori Thrashers loppunumeroiden asettuessa 5-2 vierasvoitoksi. Nestorit olivat vauhdissa: Francis 0+3 ( +4), O'Neill 2+2 (+3) sekä Kapanen 1+1 (+3).
Entä sitten?
Yhteenvetona alkukaudesta voidaan todeta, että epätasaiset otteet ovat olleet tunnusomaista Carolinan kohdalla samoin kuin ovat olleet myös joukkueen "vanhat parrat" selkärankana joukkueelleen. Toivoa sopisi myös nuoremman kaartin vastuunottamista ja onnistumista myös pisteiden valossa. Maalivahteihin homma ei tule varmasti kaatumaan on sitten tolppien välissä Irbe tai Barrasso. Ilahduttavaa on ollut Sami Kapasen pelivire, joka on poikinut pisteitä jokaisessa hänen pelaamassaan pelissä - joko nyt tulisi Samin osalta SE kausi, jolloin ei vastaan tulisi loukkaantumisia tai muita takapakkeja, merkit ovat ainakin hyvät. Haalariosastolle on tulossa vahvistusta tulevaisuudessa Chris Dingmanin muodossa jolloin toivottavasti myös Shane Willis ja Battaglia voisivat enemmän keskittyä hyökkäykseen ja lunastamaan lupauksia. Nyrkit ovat heiluneet oikeastaan ainoana Langdonin toimesta ja Dingmanista on myös tälle osastolle tarvittaessa tulossa apuja.
Kaikesta huolimatta Carolinalla tullee olemaan työntäyteinen kausi saavuttaakseen play-off paikan keväällä omasta konferenssistaan, mikäli Isles ja Montreal jatkavat nykyisenlaista lentoaan edelleen.
