Hallin tunnelmanluojat: "Onneksi emme ole vain varjoja"

LIIGA / Artikkeli
Bluesin cheerleaderit Mariliis Korjus, Oona Nyblom, Linda Björkstedt, Emma Jousimies ja Hannamari Merra viihtyvät harrastuksessaan hyvin.
Kuva © Teemu Eirtovaara, teemu.eirtovaara@gmail.com
He ovat keskeinen osa suomalaista jääkiekkokulttuuria ja viihdyttävät katsojia lähes jokaisessa liigakaupungissa. Cheerleadereiden homma on hauskaa, mutta ei aivan sellaista kuin voisi olettaa.

Espoon Tapiolassa pienessä tanssisalissa esittelyvideotaan harjoittelevat Bluesin cheerleaderit kumoavat kaksi yleisintä ennakko-oletusta.

- Kaikki ajattelevat, että saamme palkkaa, mutta se ei pidä paikkaansa. Tämä on täysi harrastus, eli emme joudu itse maksamaan mitään, eikä meille makseta mitään. No, kengät ja vaatteet saamme pitää, eikä näitä voisi kenellekään antaakaan, sillä nämä haisevat pahalle, nauraa pitkän linjan cheerleader Hannamari Merra, 21.

- Monet myös kyselevät, vietämmekö aikaa pelaajien kanssa, mutta emme. Enintään näemme heitä joskus pukukoppikäytävällä, jatkaa Emma Jousimies, 21.

Cheerleaderit tekevät työtään rakkaudesta lajiin.

- Jotain innosta kertoo se, että teemme tätä kaudesta toiseen palkattakin, toteaa vuodesta 2010 mukana ollut Merra.

Bluesin cheerleadereiden tarina alkoi vuonna 2005.

- Silloin tänne tulivat ensimmäiset varsinaiset tanssitytöt portaille, ja siellä olemme pysyneet. Yhden kauden olimme poissa, mutta onneksi pääsimme takaisin.

Lujakuntoiset alansa huiput

Cheerleaderille ei riitä vain se, että näyttää hyvältä. Ulkonäkö ei edes ole valintavaiheessa kriteeri.

- Kun etsimme uusia tanssijoita, pyydämme vapaamuotoisia hakemuksia, eikä siihen tarvitse laittaa edes kuvaa mukaan. Ulkonäkö ei ole tärkeintä, vaan se, että tytöt osaavat sen, mitä teemme. Opetamme heille pari tanssia ja katsomme, kuinka nopeasti he oppivat.

Kauden alla mukaan löytyi Oona Nyblom, 20, jonka pitkässä hakemuksessa oli mainintoja taustasta muun muassa muodostelmaluistelun parissa.

Ja välillä soi joitain heviä, missä ei edes ole rytmiä.

- Olen viihtynyt tanssijana. Lähdin touhuun mukaan avoimin mielin kaverini pyynnöstä, ja oli mukavaa vaihtelua siirtyä jäältä katsomon puolelle, Nyblom kertoo.

Lähes kaikilla cheerleadereilla onkin urheilutaustaa, sillä yllättävät tilanteet vaativat välillä kovaa kuntoa.

- Samat biisit soivat kyllä joka pelissä, mutta tanssimme myös mainosten päälle, minkä vuoksi rytmitaju on tärkeää. Kun ei ole musiikkia, on rytmi laskettava päässä. Ja välillä soi joitain heviä, missä ei edes ole rytmiä, Merra nauraa.

- Eivätkä biisit soi missään tietyssä järjestyksessä, eli emme tiedä mikä seuraavaksi tulee, Jousimies lisää.

Välillä tytöt joutuvat tanssimaan ihan tosissaan.

- Tanssejakin on 26 erilaista. Ja jos menee vaikka pleksi rikki, niin joudumme tanssimaan pahimmillaan 20 minuuttia putkeen. Se on pitkä aika tanssia portailla, hiki tulee, Merra huokaa.

- Ja pitää muistaa hymyillä, vaikka posket tärisevät. Välillä posket kramppaavat, mutta muuten on helppo hymyillä, Jousimies lisää.

Yhdellä portaalla on yleensä kaksi tai kolme tyttöä, ja tanssit sujuvat hämmentävän hyvin samassa tahdissa. Mistä te oikein tiedätte, kuka aloittaa tanssin ja ketä seurataan?

- Jokaisessa pelissä on aina vetäjä, joka aloittaa ja muut seuraavat. Kommelluksia kuitenkin tulee, ja niille nauretaan!

Blues-cheerleaderit kertoivat harrastuksestaan.
Blues-cheerleaderit kertoivat harrastuksestaan.
Kuva © Teemu Eirtovaara, teemu.eirtovaara@gmail.com

Sininen sydän lisää intoa

Cheerleaderit selvittävät olevansa kovia lätkämimmejä.

- Minua kiinnostaa ehdottomasti, kuinka joukkue pärjää. Olen syntynyt siniseksi ja olisin muutenkin peleissä. Nyt pääsen parhaille paikoille, Merra hymyilee.

- Tietysti kiinnostaa tietää, keitä siellä pelaa, ettei mene sinne ihmettelemään, ketä vastaan pelataan, Jousimies jatkaa.

- Siellä ollaan ihan täpinöissä, Nyblom lisää.

Pitkään mukana ollut Mariliis Korjus, 21, taas on löytänyt harrastuksen seurauksena myös rakkauden kiekkoon.

- Kiekko on kiinnostanut, ja nyt vielä enemmän, kun on tanssinut. Ennen katselin pelejä välillä, mutta nyt seuraan aina, onko tullut voittoja.

Kyllähän ne katseet huomaa. Minusta on kuitenkin plussaa, että meidät nähdään, emmekä ole vain varjoja siellä.

Cheerleadereillä on peleissä aivan oma kohdeyleisönsä.

- Pikkutytöt ja miehet ovat ne, joita kiinnostamme, naiset summaavat.

Miehet eivät ole käyttäytyneet cheerleadereita kohtaan häiritsevästi, mutta katseet kyllä tiedostetaan.

- Kyllähän ne katseet huomaa. Minusta on kuitenkin plussaa, että meidät nähdään, emmekä ole vain varjoja siellä, Merra kertoo.

- Mielestäni cheerleaderit kuuluvat jääkiekkoon, ja muistan jo pienenä katselleeni heitä. Olen pelissä kannustamassa Bluesia, ja näytän sen hieman eri tavalla, summaa Jousimies.

- Tuomme katsomoon hyvää fiilistä, Nyblom kiteyttää.

Miesten lisäksi pikkutytöt - ja pojatkin - tykkäävät näyttävistä tanssijoista.

- Monesti tytöt ovat tulleet juttelemaan, kun istumme portailla. He kyselevät innostuneita, että mitä nuo pompomit ovat ja miten niistä pidetään kiinni, Merra hymyilee.

- Joskus pikkupojatkin innostuvat siihen eteen ja taakse tanssimaan, Jousimies jatkaa.

Rakas harrastus kiehtoo

Bluesin cheerleadereiden ikähaitari vaihtelee parikymppisistä 28-vuotiaisiin. Täysi-ikäinen on oltava, jotta pääsee mukaan. Tanssijat tekevät muutakin: välillä he jakavat esitteitä tai muuta ennen ottelua ja toisinaan he tanssivat baareissa tai kauppakeskuksissa.

- Mihin pyydetään, sinne mennään, jos mahdollisuus suodaan, Merra kertoo.

- Ei tämä ole raskasta hommaa, vaan hauskaa. Pääsee peliin ja saa tanssia, nähdä kavereitaan ja kuunnella musiikkia. Tämä on intohimoa.

Se on sellainen joukkue, että aina ollaan häntäpäässä ja kuitenkin noustaan.

Bluesin näkyvimmät kannattajat puhuvat lämmöllä joukkueestaan - onhan heillekin huomattavasti mukavampi tanssia, kun oma joukkue pärjää.

- Blues on noussut hyvin. Se on sellainen joukkue, että aina ollaan häntäpäässä ja kuitenkin noustaan. Muistan, kun he nousivat säälipleijareista finaaleihin. Se kertoo heidän vahvasta halustaan. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Hyvä, että joukkue voittaa. Se nostattaa fiilistä tosi paljon.

Harrastuksensa ulkopuolella tytöt ovat aivan tavallisia nuoria naisia, jotka opiskelevat, työskentelevät ja tavoittelevat opiskelupaikkoja. Palaute ihmisiltä on pääosin kannustavaa.

- Monet ovat sanoneet, että oikeasti, oletko cheerleader, vau. Kaikki olettavat, että meille maksetaan, mutta ei haittaa, että ei. Vapaaehtoisesti me täällä olemme, emmekä ole pelkästään tyhmiä, vaan kunnianhimoisiakin, tytöt nauravat ja jatkavat tanssiharjoituksiaan.

Treenin lopputuloksen voi nähdä alla olevalla videolla, jolla ovat mukana kaikki neljä haastateltavaa.

 

Ryhmään voi hakea laittamalla sähköpostia osoitteeseen bluescheerleaders@gmail.com.

» Lähetä palautetta toimitukselle