Tarkastellaanpa hieman pelejä ja joukkueita joille tappiot tulivat: Carolinassa laiskat ja vanhat Starat vierailivat kellokorttiasenteella ja Irben loistava peli kesytti nekin harvat tähdet, jotka vaivautuivat yrittämään (mm. Lehtinen). Vancouver oli ensimmäinen joukkue, joka onnistui voittamaan uudella areenalla, joten se siitä kotitaiasta. Peli oli tasainen kolmannen erän alkuun saakka, jolloin hallista hävisivät valot kuten Starsin pelistäkin ja ylimääräisen katkon jälkeen Vancouver meni menojaan. Calgary-kohtaamisessa ex-Stars Roman Turek näytti jälleen ylitsepääsemättömältä esteeltä ja lopulta jatkoajalla CGY hoiti homman kotiin. Jonkinlainen deja-vu tuli viime kevään ottelusarjasta STL-DAL, kun Turek piti pilkkanaan tähtipaitoja. Vieraskiertue alkoi ottelulla Pittsburghissa, jota Dallas dominoi viime kaudella. Kaikki näyttikin menevän hyvin, kunnes 2–0 -johdossa alkoi leijuminen ja hups, Pitts vei ottelun 3 – 2. Sekä Islandersia että Rangersia vastaan Stars menetti 2–1 -johtonsa häviten saarelaisille 3–2 jatkoajan jälkeen ja rangereille 4–2. Mainittavaa on, ettei kumpikaan newyorkilaisjoukkue ole voittanut n. 5 vuoteen Starseja ennen tätä. CGY, NYI ja NYR eivät tosin ole olleet useaan vuoteen edes playoffseissa, joten kaikkea ei (kai) voi laittaa Starsin huonouden piikkiin? Asennevamman ehkä.
Gaineyn ja Hitchcockin lupaama pelin avautuminen ja hyökkäysvoittoisen pelitavan tuominen Dallasiin on tapahtunut. Ei tosin aivan sillä tavalla, kun olisi odottanut. Nimittäin omassa päässä! Yhdeksän ensimmäisen ottelun aikana Stars-maalia kohti ammuttiin keskimäärin 26 kertaa, mikä on jo hävyttömän paljon Dallasia vastaan – yleensä joukkue sai olla tyytyväinen, mikäli pystyi 20 kutiin. Mutta pahempaa oli tulossa: Detroit- ja Islanders -peleissä laukauksia satoi 45 ja 46 kappaletta omaa maalia kohti! Tämä on ensimmäinen kerta sitten vuoden 95, kun kahdessa peräkkäisessä pelissä Stars-maalia kohden on ammuttu yli 90 kiekkoa! Siitä seurauksena on, että tähän mennessä omiin on mennyt jo 30 maalia.
Mikä siis mättää sen lisäksi, että hyökkäyksestä puuttuu tehot (28 tehtyä maalia 12 ottelussa)? Puolustus vuotaa kuin Estonian keulaportti. Maalinedustapelaamisesta puuttuu tuttu ja turvallinen tappamisen meininki. Vastustajan hyökkääjät pääsevät hakkaamaan riparit sisään, vaikka ennakkoon (lainaus Veikkaajasta) Hatcherin ja Matvichukin jäällä ollessa maalinedustalla piti olla jaossa vain makuupaikkoja. Hatcherin plus/miinus –sarake näyttää lohduttomasti -7! Enuff said!
Isolla Deellä voi hieman vaikuttaa polven tähystysleikkauksen takia piloille mennyt harjoitusleiri ja ilmeisesti otsasuonessa tykyttää onnistumispaine, jotta pääsisi Herb Brooksin suosioon ja mormoniosavaltion talvikisoihin. Paikkahan ei ole Hatchille varma ja noilla näytöillä hän saakin pitää helmikuussa ylimääräisen 12 päivän loman. Jyrki Lummehan matkusti Suomeen perheensä luo, eikä ihme, sillä 0+0 ja -3 yhdessätoista ottelussa ei ole mairitteleva saavutus hyökkäävälle puolustajalle. Valmentaja sanoi hienotunteisesti, että Dallas haluaa sellaisen Lumpeen, joka pelasi 4 viime kautta. Ei tällaista. Lummehan istutettiin penkin päähän kesken Islanders-ottelun, jonka jälkeen hän matkasi Tampereelle. Paluusta ei ole tietoa. Samanlaisen viltityksen sai Donald Audette jo kauden toisen ottelun jälkeen, kun puolustaminen ei maistunut Carolinassa. Lumpeen poissaollessa pitäisi Sami Heleniuksen saada reilusti peliaikaa, mutta häävi ei ollut Helgenkään peli Rangersia vastaan: nyhjäämistä Scottia vastaan ilman yhtäkään kunnon osumaa ja -2 pakkasta plus/miinus -sarakkeessa.
Onnistujista voidaan puhua vain Turgeonin, Zubovin, Lehtisen ja Sydorin kohdalla. Kaikilla on 8 pistettä kasassa. Sydor, joka kesän aikana on kasvattanut hervottoman käkkärätukan, on ottanut pohjoisamerikkalaisille puolustajille harvinaisen visiirin käyttöön. Sydor ja Zubov ovat Hoguen ja DiMaion kanssa ainoat, joiden plus/miinus ei ole pakkasella. Seli-seli -osastolta voidaan kaivaa Modanon polvivamma, joka syntyi Zubovin ampuessa, ilmeisesti pelkkää pikkumaisuuttaan, kiekon Mo:n lumpion yläpuolelle sekä Nieuwendykin nenävamma, joka syntyi Phil Housleyn tarjotessa jotain kivaa ja jännää sentterin kuono-osastolle. Plastikkakirurgin jälkeen Nieuwyn nokka näyttää paremmalta kuin Michael Jacksonin tuulenhalkaisija ja sen jälkeen Joe Who on tehnyt pari maaliakin. Kamenskin Vallulla on nyt menossa pari vuotta kestänyt vähän huonompi jakso, mutta tuskin kyseessä on mitään niin vakavaa, mitä ei myynti Tampa Bayhin tai Columbukseen korjaisi! Positiivista on, että vain kahdella pelaajalla on pistesaldo avaamatta. Negatiivista on, että ne molemmat ovat suomalaisia eli Helenius ja Lumme.
Jotain muutakin kiehuu ja kuohuu Starsissa. Audetten hyllytys ja sitä seurannut Donaldin motkotus lehdistölle, Langenbrunnerin ja Hitchcockin palaveri Jamien roolista joukkueessa kertovat jo jotain, mutta nyt myös Hogue on polttanut päreensä valmentajaan: Long Islandilta Dallasia ja Hogueta oli tullut katsomaan 42 sukulaista ja perhetuttua, kun Stars kohtasi Islandersin. Koko viikon Hoguelle oli luvattu, että hän pelaa Islandersia vastaan, kunnes lämmittelyjen jälkeen oli tullut käsky riisua varusteet: Healthy scratch. Hogue ei salannut pettymystään lehdistölle, vaan kertoi hävenneensä kerrottuaan perheelleen ja sukulaisilleen tulevansa esiintymään kentällä.
Kärsimätön ja ylikriittinen fani odottaa voittoja, vastustajan nöyryyttämistä, suvereenia Pacific-divisioonan ja läntisen konferenssin hallintaa! Pitäisi varmaan joskus itsekin muistaa, että joukkue on uusi, yhteenhitsautumaton ja matseja on vielä 70 jäljellä runkosarjassa.
