Dallas - St. Louis: Tosimiehet puntarissa

NHL / Artikkeli
Odotettavissa on pitkä ja verinen ottelusarja, jossa jatkoaikaratkaisut tulevat olemaan todennäköisesti enemmän sääntö kuin poikkeus. Vuoden 1999 kohtaamisessa Blues pakotti Starsit 4 kertaa jatkoajalle, samoin kuin Edmonton tänä vuonna ensimmäisellä kierroksella. Tämän kauden runkosarjan kohtaamiset St. Louisin kanssa päätyivät kaikki jatkoille. Tällaisessa ottelusarjassa joukkueen syvyys ja kokemus tulevat esille. Molemmat pelaavat tarkkaa ja erittäin fyysistä neljän kentällisen peliä, jossa vastustajan maalipaikat pyritään minimoimaan.

Detroitin pudottua jatkosta Dallas saa kotiedun Bluesia vastaan. St. Louis joutui kuitenkin pelaamaan suurimman osan jälkimmäistä puoliskoa kaudesta ilman MacInnisiä, Prongeria ja Demitraa menettäen näin kotiedun. Syyskaudella Bluesin ollessa terveenä se oli koko NHL:n kuumin joukkue ja matkalla toiseen perättäiseen President's Trophyyn ja noin 120 pisteen kauteen, kun loukkaantumisbugi iski.

Syksyn kohtaamisessa Blues voitti jatkoajan jälkeen Starsit 4-3. Keväällä kahdessa kohtaamisessa päädyttiin jatkoajankin jälkeen tasapeleihin 3-3 ja 1-1. Pahinta tai parasta - riippuu katsontakannasta - on se, että Siniset on terveenä jälleen.

St. Louisin ase Dallasia vastaan tulee olemaan nopeus. Turgeon, Demitra, Stillman, Hecht ja Young tulevat varmasti tuottamaan päänvaivaa fyysisille, mutta hitaille pakeille,
kuten Hatcherille ja Matvichukille. Todennäköisemmin Stars tuleekin peluuttamaan Zubov-Matvichuk, Sydor-Hatcher ja Lukowich-Ledyard -pakkipareja, jotta alakerrassa olisi aina fyysisen puolen sekä kiekollisen pelin mahdollistava puolustaja. Heleniuksen playoff-esiintyminen antaa todennäköisesti odottaa itseään.

Starsin peli perustuu taas tiukkaan puolustukseen, joka turhauttaa vastustajaa sekä kärsivälliseen vastustajan virheiden kyttäämiseen. Bluesin kokeneimmat pelaajat kuten MacInnis, Turgeon ja Young tulevatkin olemaan tärkeitä pelaajia valamassa uskoa joukkueensa mahdollisuuksiin murtaa Dallasin kilpikonnapuolustus.

Dallas (sekä edeltäjä Minnesota North Stars) ja St. Louis ovat kohdanneet play offeissa 11 kertaa, joista Stars on voittanut 6 ottelusarjaa, mukaanlukien 3 viimeistä (1991 toisella kierroksella 4-2, 1994 ensimmäisellä kierroksella 4-0 ja 1999 toisella kierroksella 4-2).

Molemmilla joukkueilla on liigan eliittiin kuuluvat maalivahdit, jotka poimivat sen, mikä puolustukselta jää siivoamatta. Lienee siis turha odottaa 6-5 -otteluita, vaikka joukkueissa pelaakin sellaisia maalitykkejä kuin Hull, Modano, Nieuwendyk, Young, Tkachuk ja Demitra.

NUORUUS VASTAAN KOKEMUS

Kun katsoo Bluesin nimilistaa ja playoff-historiaa, tuntuu uskomattomalta, ettei joukkue ole koskaan selvinnyt Stanley Cupin finaaliin saakka. Kuitenkin joukkue on oikealla tiellä. St. Louis, Dallas ja Detroit ovat rakenteeltaan samankaltaisia joukkueita, mutta vain janan eri osissa. Detroitin runko ikääntyi eikä pystynyt uudistumaan, Dallas ikääntyy ja vaikka on yrittänyt uudistua, tulokset ovat
olleet toisenlaiset, kun taas St. Louisilla on kaikki menestyksen edellytykset olemassa ja kaikki vielä edessään.

Blues maksoi viime vuonna kokemattomuudestaan hirvittävän hinnan putoamalla San Joselle ensimmäisellä kierroksella oltuaan runkosarjan paras joukkue. St. Louis selvitti nyt
ensimmäisen kierroksen ja sai voitostaan hurjasti itseluottamusta. Toisaalta Dallas tietää kokemuksen merkityksen tähän aikaan vuodesta. Grumpy old men -ketjun (Keane, Muller, MacLean) tehokkuus Edmontonia vastaan puhuu puolestaan. Dallasilla on Stanley Cup -voittajia riveissään 15 kappaletta, jotka tietävät mikä hinta on maksettava voitosta.

MIES MIESTÄ VASTAAN

Modano vs Turgeon

Ykkössentterit. Turgeon johtaa koko pleijareiden pistepörssiä (2+7), Modanon pelinrakentelun ja nopeiden nousujen varassa on pitkälti Dallasin hyökkäysteho niin tasakentällisin kuin ylivoimassakin. Modano pelasi aiemmin jatkuvasti vastustajien ykköshyökkääjiä vastaan sekä ylivoimakentällisissä, nyt tässä roolissa on kokenut Kirk Muller. Tämä antaa valmentaja Hitchcockille mahdollisuuden käyttää Modanoa täysillä hyökkäyspäässä. Miehen huimat jääajat Edmontonia vastaan (yli 25min/ottelu) kertovat tästä. Viidennessä ottelussa Modano sai ensimmäisessä erässä kiekon nenäänsä, johon ommeltiin 35 tikkiä. Tästä huolimatta hän palasi kolmannessa erässä jäälle. Seuraavasta ottelusta lähtien hän on alkanut käyttää visiiriä ja muutos on hänen omien sanojensa mukaan pysyvä.

Hull vs Young

Snaipperit. Molemmilla runkosarjassa hyvä pistesaldo: Hull 39+40, Young 40+33. Edmontonia vastaan Hull (1+4) oli pitkään pimennossa, mutta lopulta viimeisessä ottelussaan sai maalihanat auki. Toisen Edmonton-kohtaamisen jälkeen Hullin tiedetään purkaneen turhautumistaan Mike Keanelle, joka oli onnistunut sokkovedollaan tekemään maalin Hullin itsensä epäonnistuttua maaliviivalta tekemään tyhjiin. Keane totesi Hullille: "Jää tänään treenien jälkeen laukomaan, niin voin opettaa sulle muutaman kikan!" Hirveän lämärin omistavalla Golden Brettillä ei liene vaikeuksia syttyä entistä seuraansa vastaan. Young puolestaan teki 2+4 tehot Joséa vastaan eli piste per ottelu -tahdilla. Miehelle ei siis pidä antaa turhaan aikaa ja tilaa Dallasin puolustusalueella.

Hatcher vs Tkachuk

Pomminvarma taistelupari! Tkachuk tulee peruuttamaan leveän ahterinsa Belfourin nenän eteen ja Hatcherin tehtävänä tulee olemaan maalinedustan puhdistaminen. Tkachuk on erinomainen voimahyökkääjä, joka kestää vähintään 100 poikittaisen mailaniskua ja Hatcherin tiedetään olevan
pelaaja, joka ei ujostele jakaa poikkaria. Odotettavissa loistava taistelu ja ihme on, jos jossain vaiheessa nämä herrat eivät ole vääntämässä toistensa nenää irti! Hatcher
saattaa olla muutenkin maalitauluna, sillä St. Louisissa on varmasti hyvässä muistissa joukkueiden viimeinen kohtaaminen: Viimeisessä pelaamassaan vaihdossa
Hatch kirjautti itselleen 5 taklausta, jäähyt poikittaisesta mailasta ja kyynärpäätaklauksesta (joka ei ollut kyynärpäällä tehty!) ja ottelurangaistuksen sekä muutaman ottelun pelikiellon. St. Louisin Finley ei ole pelannut tuon vaihdon jälkeen. Hatcher on Hitchcockin opetuslapsi, yksi niistä, jotka toteuttavat käsittettä 'Stars hockey'. Kiekkoa, joka voi toisten mielestä olla yhtä viehättävää kuin katsoa käärmeen nielevän rottaa!

Dallasin hyökkääjät vs Pronger

Viime vuoden parhaaksi puolustajaksi valittu Pronger tulee saamaan ainakin Morrow:n ja Marshallin, nämä Dallasin kiusankappaleet, harmikseen ottelusarjassa. Molemmat ovat kovia voimahyökkääjiä, pystyvät likaiseen peliin ja pudottavat hanskansa tarvittaessa. Vuosi sitten San José
onnistui taktiikassaan täydellisesti ja sai Prongerin menettämään hermonsa ja kuluttamaan jäähypenkkiä tasaiseen tahtiin. Ei tarvinne epäillä, etteikö Dallas pyrkisi samaan. Odotettavissa on myös yhtä useampi kulmavääntö työhevonen-Lehtisen kanssa, joka ei ole koolla pilattu, mutta pystyy kaivamaan kiekot ahtaista nurkista Modanolle tai Hullille. Pronger on kentällä ollessaan puolustuksen suvereeni valtias. Hän on iso, ulottuva ja jakaa valtavia taklauksia sekä siniviivalta läikyjä. Mutta Blues tarvitsee häntä kentällä, joten kysymys kuuluukin, kestääkö nyt vuotta vanhemman ja viisaamman (?) jättiläisen hermo.

Belfour vs Turek

Latausta ei Turekilta ainakaan puutu. Hänethän kaupattiin 99 heti Cup-voiton jälkeisenä päivänä Bluesiin. Kauppa, jota monet ovat pitäneet tyhmimpänä kauppana NHL:ssä pitkään aikaan. Poislukien Montrealin ja Islandersin tekemät kaupat. Näytön halu on taatusti kova. Turek vaiensi
häntä kohtaan esitetyn kritiikin ja pelasi loistavasi San Joséa vastaan maalikeskiarvon jäädessä 1,78 ja torjutaprosentin ollessa 93,2. Belfourin vastaavat lukemat Edmontonia vastaan olivat 1,92 GAA ja 91,4%. Tämän sanotaan olevan Belfourin vuodenaikaa, mutta Roman Turek aiheuttaa harmaita hiuksia Dallasin hyökkääjille. Paljon riippuu siitä, kumman Belfourin näemme maalilla: oikuttelevan Crazy-Eddien vai Eddie-the-Eaglen?

ERIKOISTILANTEET

Dallas on käyttänyt tämän viikon mm. ylivoimapelinsä harjoitteluun. Hitchcockin mielestä heidän (15,4%) ylivoimapelinsä on mennyt liian ennalta-arvattavaksi, kun kiekkoa yritetään pelata jatkuvasti Hullin laukaistavaksi. Lisäksi Nieuwendykin paluu sairastuvalta mahdollistaa kovan Mo-Hull-Nieuwy-Zubie-Sydor käyttämisen. MacInnisin läiky on edelleen liigan pelottavimpia, varsinkin ylivoimassa. Tkachuk on loistava maalineduspelaaja, jonka maalit usein ovat viitakoskimaisia ratkaisuja. Ylivoimalla St. Louis onnistui lähes joka viides kerta (19,2), eikä Dallasin alivoimapelaaminen (83,9%) ole ollut totutunlaista. Jostain pitäisi kaivaa Carbonneaun haamu tappamaan Stars-jäähyjä! Sitävastoin Bluesin alivoimapeli oli täydellistä (100%) Joséa vastaan. Bluesin hyvyyttä vai haiden heikkoutta? Mahdotonta sanoa.

RATKAISU

Mikäli Blues peluuttaa loistavia pakkejaan MacInnis ja Pronger liikaa, ottaa varsinkin Pronger liikaa turhia jäähyjä. Dallasin puolustusmateriaali on leveämpi kuin Bluesin. Vastaavasti St. Louisin hyökkäyskalusto pystyy ratkaisuihin kenties laajemmalla rintamalla kuin Stars. Hullin on loistettava Modanon rinnalla ja Nieuwendykin
pysyttävä ehjänä, jotta Dallas pystyy vastaamaan Bluesin vahvaan maalintekoon. Turgeonin on pysyttävä tulikuumana, jotta St. Louis pystyy voittamaan Dallasin. Kokeneiden pelaajien, kuten Mellanby, Drake, Eastwood tai Keane, Muller, MacLean joukosta saattaa löytyä yllättävä, claudelemieuxmainen ratkaisija koko ottelusarjalle. Valmentajista sekä Quenneville että Hitchcock ovat kokeneita kettuja ja siellä puntit ovat jotakuinkin tasan. Maalivahtipeli tulee todennäköisesti olemaan ratkaiseva tässä verisessä, katkerassa ja todennäköisesti aivan loistavassa ottelusarjassa. Seitsemännen ottelun jatkoajalla ja oma henki pelissä luottaisin Belfouriin.

STARS-KENTÄLLISET

Lehtinen-Modano-Hull

Hogue-Nieuwendyk-Morrow

Marshall-Van Allen-Langenbrunner

MacLean-Muller-Keane

Sydor-Zubov (tai Matvichuk-Zubov)

Matvichuk-Hatcher (tai Sydor-Hatcher)

Lukowich-Ledyard(/Helenius)

VEIKKAUS

Dallas vie voitoin 4-3.

» Lähetä palautetta toimitukselle