Colorado-Vancouver, saako Bourque vihdoin Stanley Cupin?

NHL / Artikkeli
Coloradon puolustajalegenda Raymond Bourquelta puuttuu edelleen, yli 20 vuotta kestäneen uran jälkeen se, mitä kaikki pelaajat himoitsevat jääkiekossa kaikkein eniten, Stanley Cup. Saako hän sen nyt?

Colorado Avalanche - Vancouver Canucks

Avalanche ja Canucks lähtevät play off sarjaan vastakkaisista lähtökohdista. Siinä kun taitava Avalanche voitti runkosarjan keräten NHL:n eniten pisteitä eli 118 pistettä, isokokoinen, mutta nuori Canucks jäi lopulta läntisen konferenssin kahdeksanneksi saaden kasaan 90 pistettä. Eroa joukkueiden välille tuli lopulta siis peräti 28 pistettä.

Lisäksi Avalanche vahvisti tuntuvasti joukkuettaan hieman ennen viimeistä siirtopäivää lähettämällä Los Angelesiin puolustaja Aaron Millerin ja hyökkääjä Adam Deadmarshin ja saaden vaihdossa puolustaja Rob Blaken ja hyökkääjä Steve Reinprechtin. Juuri Blaken uskotaan olevan se alkukaudella puuttuva palanen, joka tuo Denveriin mestaruuden.
Canucks vahvisti joukkuettaan hieman ennen viimeistä siirtopäivää puolustaja Drake Berehowskyllä, mutta tämä siirto ei tietenkään ole yhtä merkittävä kuin Blaken siirto oli.

Runkosarjassa joukkueet kohtasivat toisensa viisi kertaa. Avalanche voitti näistä kolme ottelua (yksi jatkoajalla) ja Canucksit voittivat kahdesti. Runkosarjassa joukkueiden keskinäiset ottelut olivat tasaisia, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Tämä ottelu pelattiin tammikuun 18. päivä Denverissä ja päättyi Avalanchen kotivoittoon maalein 7-3. Oikeastaan tämäkin ottelu oli varsin tasainen aina toisen erän puoleenväliin saakka, jolloin Avalanche nousi 2-3 tappioasemasta reilussa viidessä minuutissa 5-3 johtoon ja lopulta selvään voittoon.

Joukkueiden play off historia

Joukkueet ovat kohdanneet toisensa play offeissa NHL:n historian aikana ainoastaan kerran. Tämä tapahtui vuonna 1996, eli samalla kaudella kun Canucks edellisen kerran oli play offeissa.
Colorado kukisti silloin Canucksit ensimmäisellä kierroksella otteluvoitoin 4-2 ja voitti tuolla kaudella lopulta historiansa tähän mennessä ainoan mestaruuden.

Coloradoa valmensi mestaruuskaudella Vancouver Canucksien nykyinen ykkösvalmentaja Marc Crawford ja vastapuolella finaalissa pelasi silloin nuori Ed Jovanovski, joka on nykyään Vancouverin tärkein puolustaja.

Viime kaudella Colorado pääsi aina läntisen konferenssin finaaliin, mutta hävisi lopulta huiman taistelun jälkeen Dallas Starsille otteluvoitoin 3-4.
Dallas pelasi Stanley Cupin finaaleissa, mutta vastustaja New Jersey Devils oli liian kova ja voitti finaalit otteluvoitoin 4-2.

Toissakaudella, eli kaudella 1998-1999 Colorado pääsi myös läntisen konferenssin finaaliin, mutta silloinkin Dallas oli parempi otteluvoitoin 3-4.
Dallas voitti tuolla kaudella lopulta historiansa ainoan mestaruuden kukistamalla finaaleissa Buffalon otteluvoitoin 4-2.

Canucks puolestaan on jäänyt play offien ulkopuolelle viitenä kautena peräkkäin, eli vuodesta 1996 saakka. Canuckseilla on näkyvissä tunnelin päässä valoa, sillä joukkue keräsi viime kaudella 25 pistettä enemmän kuin kaudella 1998-1999 ja tällä kaudella seitsemän pistettä enemmän kuin viime kaudella.
Canucksien NHL historiassa joukkue on päässyt Stanley Cupin finaaleihin kaksi kertaa, mutta edellisestä finaalikaudesta on kulunut aikaa jo seitsemän vuotta (1994).

Maalivahdit:

Coloradolla ei varmasti ole vaikeuksia päättää, kuka pelaa play offeissa maalissa. Coloradolla on nimittäin yksi kaikkien aikojen menestyksekkäimmistä maalivahdeista, kolminkertainen Vezina-Trophy voittaja, eli "St. Patrick" Roy, joka on pelannut urallaan peräti 196 play off ottelua.
Roy johtaakin ylivoimaisesti kaikkien aikojen maalivahtien play offien ottelumäärässä. Toisena tulevalla Grant Fuhrilla (lopettanut) on 150 play off ottelua, eli 46 ottelua vähemmän. Roylla on kaikkien aikojen eniten voittoja play offeissa (121) ja hänellä on myös kaikkien aikojen play off maalivahdeista eniten nollapelejä yhdessä toisen legendan Clint Benedictin kanssa. Molemmilla on 15 nollapeliä urallaan.
Stanley Cupin Roy on voittanut kolmesti, eli vuosina 1986, 1993 ja 1996 ja yhden arvostetuimmista NHL palkinnoista Conn Smythe Trophyn (play offien arvokkain pelaaja) kahdesti vuosina 1986 ja 1993.

Tämän kauden runkosarjassa Roy pelasi 60 ottelua, joista voitti peräti 40, hävisi 13 ja pelasi tasan seitsemän kertaa. Torjuntaprosentti oli komea 91.3 ja hän pelasi neljä nollapeliä.
Roy ohitti viime syksynä Terry Sawchukin kaikkien aikojen maalivahtien voittomäärässä ja nousi omalle paikalle, ykköseksi. Roylla on nyt urallaan peräti 484 voittoa.

Mutta vaikka Roy omaakin loistavan menneisyyden ja on kuulunut NHL:n eliittiin (kaikki palaajat huomioiden) jo 15:sta kauden ajan, ikuisesti ei Roykaan pysty kantamaan joukkueitaan menestykseen. Roy on tullut vuosien saatossa yhä huolimattomammaksi mailankäytössään ja muutenkin hänelle tehdään nykyisin "liian helppoja maaleja liian usein".
Roy on joka tapauksessa Coloradon avainpelaaja. Sillä ilman Royn onnistuneita play off sarjoja Colorado ei mestaruutta vie, vaikka onkin tällä hetkellä ehkä "kuumin" mestarikandinaatti.

Coloradon toinen maalivahti on tulokaskauttaan pelaava tulevaisuuden lupaus David Aebischer. Tämä nuori Sveitsiläismaalivahti on pelannut tällä kaudella 22 ottelua, joista hän on voittanut 12, hävinnyt seitsemän ja pelannut kolme kertaa tasan. Aebischerin torjuntaprosentti runkosarjassa oli 90.3 ja hän pelasi kolme nollapeliä.
Aebischer muistetaan hyvin Sveitsin nuorten maajoukkueesta MM-kisoista Suomesta vuodelta 1998, jolloin Suomi voitti nuorten MM-kultaa. Aebischer pelasi silloin loistavan ottelun Suomea vastaan välierissä, mutta sekään ei riittänyt Sveitsille.
Aebischer haistelee vielä play off otteluiden kiihkeää tunnelmaa, mutta saattaa päästä pelaamaan muutaman ottelun.

Vancouverilla on huomattavasti tasaisempi maalivahtipari. Joukkueella ei ole selkeää ykkösmaalivahtia, mutta joukkue menee play offeissa pitkälle peluuttamalla vain toista maalivahtia. Sekä kokenut, 36-vuotias Bob Essensa, että nuori, 24-vuotias Dan Cloutier ovat pelanneet molemmat niin tasaisesti, että maalivahdin valinta on vaikeaa.
Cloutier pelasi Tampasta tulonsa jälkeen ensimmäiset ottelut hieman epävarmasti, mutta on sittemmin parantanut otteitaan selvästi. Hän on pelannut Canuckseissa 15 ottelua joista hän on voittanut neljä, hävinnyt kuusi ja pelannut tasan viisi kertaa. Cloutierin torjuntaprosentti on 89.4%. Cloutier on hyvin agressiivisella pelityylillä pelaava maalivahti. Mutta vaikka hänen agressiivinen pelityylinsä sopii hyvin play offeihin, hänellä ei ole kokemusta play offeista.

Tämä saattaa kääntää edun kokeneemman Bob Essensan puoleen, jonka hyvien pelien ansiosta Canucks luopui aikaisemmin tällä kaudella Felix Potvinista. Tosin Essensankin edellisistä play off otteluista on aikaa, sillä hän pelasi viimeksi play offeissa Oilersissa vuonna 1998 ja silloin vain 27 minuuttia. NHL urallaankin Essensalla on vain 11 play off ottelua, joista hän on voittanut neljä ja hävinnyt seitsemän.
Essensa on pelannut tällä kaudella runkosarjassa 35 ottelua, joista hän on voittanut 18, hävinnyt varsinaisella peliajalla 11, pelannut tasan kolmesti ja hävinnyt jatkoajalla niinikään kolmasti.

Ehkä Canucksien runkosarjan kaksi viimeistä ottelua kertoivat, kumpi aloittaa maalissa. Näissä kahdessa viimeisessä ottelussa maalissa pelasi Essensa...

Arvio maalivahdeista:

Maalivahdit menevät Coloradolle selvästi. Canucksien toivo sarjassa lepää pitkälle onnistuneessa maalivahtivalinnassa. Cloutierin tai Essensan olisi pelattava elämänsä parasta peliä, jotta Canucks pysyisi edes jotenkin Coloradon kyydissä.

Puolustajat:

Coloradolla on yksi NHL:n parhaista puolustuksista, sillä sieltä löytyy kokemusta, kovuutta, johtajuutta ja taitoa.
Coloradolla on laittaa peliin ehkä NHL:n tämän hetken paras kolmikko; Rob Blake, Raymond Bourque ja Adam Foote, jotka pelaavat nyt play offeissa ensimmäisen kerran yhdessä.
Näille kolmelle puolustajalle Coloradon valmennusjohto antaa reilusti peliaikaa ja vastuuta tasakentällisin, sekä yli- ja alivoimalla.

Näistä kolmesta Bourque on elävä legenda, joka tavoittelee pitkän ja loistokkaan uransa ensimmäistä Stanley Cupia. Bourque siirtyi viime keväänä Bostonista - jossa hän oli pelannut koko uransa - Coloradoon mielessään vain yksi asia, Stanley Cupin voitto. Blake on yksi NHL:n täydellisimmistä kahteen suuntaan pelaavista puolustajista, joka hankittiin tällä kaudella Los Angelesista (suurella määrällä tulevaisuutta) tuomaan Denveriin Stanley Cup ja Foote on yksi NHL:n parhaista vastustajan ykköskenttää vastaan asetettavista puolustajista.
Blake ja Foote kärsivät loppukaudella loukkaantumisista, joten niistä palautuminen täydelliseen pelikuntoon on avainkysymys.

TOP 5:seen kuuluvia puolustajia Coloradolla ovat vielä Martin Skoula ja Greg deVries. Näistä Skoula on nuori lupaus, joka on pelannut todella kypsästi hänen ikäisekseen pelaajaksi. Skoula on hyvin liikkuva, kahteen suuntaan pelaava puolustaja, joka on hyvä avaamaan peliä.
deVries puolestaan on kokenut, puolustava puolustaja, joka oli runkosarjassa Coloradon viidenneksi ahkerin taklaaja 142:lla taklauksellaan.
Muut Coloradon puolustajat ovat Tampasta tällä kaudella tullut, kovan lyöntilaukauksen omaava Bryan Muir, isokokoinen, mutta epävarma Nolan Pratt, sekä ahkerat taklaajat Jon Klemm ja Eric Messier.

Canuckseilla puolustuksen johtohahmoina ovat nuoret Ed Jovanovski ja Mattias Öhlund. Näistä Jovanovski on pelannut tällä kaudella uransa parasta kiekkoa, ollen yksi NHL:n parhaista puolustajista nuoresta iästään huolimatta.
Jovanovski on osoittanut olevansa suurten pelien mies hänen edellisissä play off otteluissaan Floridassa. Jovanovski oli ehkä Floridan tärkein pelaaja kun "Pantterit" menivät vuonna 1996 aina Stanley Cupin finaaliin saakka. Silloin hän oli vasta 20-vuotias raakile, mutta pitkälti hänen ansiostaan Philadelphian pelätty Eric Lindros tehtiin tehottomaksi. Nyt Jovanovskille annetaan tehtäväksi pysäyttää NHL:n tämän kauden paras pelaaja Joe Sakic. Tässä on yksi tämän sarjan ratkaisevista taistelupareista.
Jovanovski kehittyi tällä kaudella pitkin harppauksin yhdeksi NHL:n parhaista kahteen suuntaan pelaavista puolustajista. Hän teki oman piste-ennätyksensä rikkomalla ensimmäisen kerran 30:n pisteen rajan. Jovanovskin lopulliset pisteet tällä kaudella olivat 12+35=47. Onnistuneen kauden osoituksena oli valinta myös all-star otteluun.

Canucksien toinen nuori luottopuolustaja Mattias Öhlund on kärsinyt urallaan vakavasta silmävammasta ja tämä on hidastanut hänen kehitystään NHL:n huippupuolustajien joukkoon. Öhlund pelasi kuitenkin jälleen Canucksien eniten, niinkuin kolmella edelliselläkin kaudella... Öhlund tulee pelaamaan NHL uransa ensimmäisen play off ottelun Torstaina.

Canucks peluuttaa näitä kahta luottopuolustajaa eri kentissä tasaisuuden takaamiseksi. Öhlundin parina on pelannut paljon kokenut ja vahva Murray Baron, jonka erikoisalaa ovat laukausten blokkaamiset. Jovanovskin parina on pelannut usein Montrealista viime kesänä siirtynyt hyvä puolustava puolustaja Scott Lachance. Nämä neljä ovat muodostaneet koko kauden ajan Canucksien puolustuksen rungon.

Muita Canucks puolustajia ovat olleet loppukaudella nuori, tämän kauden tulokas Brent Sopel, joka on pelannut erittäin hyvin ja Nashvillestä loppukaudesta siirtynyt Drake Berehowsky, joka tuo lisää kokoa ja voimaa alakertaan. Canucksien seitsemäs puolustaja on kova fyysinen puolustaja Jason Strudwick, mutta hänen roolinsa tullee olemaan pieni. Strudwick tulee pelaamaan Öhlundin ja Sopelin tavoin vasta ensimmäistä play off sarjaansa.

Arvio puolustajista:

Puolustajat menevät niukasti Coloradolle. Vancouverilla on hyvät puolustajat, mutta Coloradon kolmen huippupuolustajan muodostama piikki puuttuu. Toisaalta Canuckseilla saattaa olla enemmän syvyyttä puolustajissa.

Hyökkääjät:

Coloradolla pelaa kaksi NHL:n parhaimpiin lukeutuvaa keskushyökkääjää; Peter Forsberg ja Joe Sakic. Näistä Sakic oli ehkä koko NHL:n runkosarjan paras pelaaja pelaten loistavan kauden ja rikkoen 50:n maalin rajapyykin toisen kerran urallaan. Edellisen kerran Sakic rikkoi tuon rajapyykin kaudella 1995-1996 ja silloin Colorado voitti mestaruuden...

Sakic epäonnistui viime kauden play offeissa pahasti, eikä tehnyt kuin kaksi maalia 17:ssa ottelussa. Tänä vuonna tahdin on muututtava, muuten "Burnaby Joe" saattaa löytää itsensä ensi kesänä Rangersista ja kaukana mestaruudesta...
Forsberg pelasi myös hyvän runkosarjan, vaikka loukkaantumiset häiritsivät hänen kauttaan. "Foppa" keräsi kuitenkin 89 pistettä (27+62) 73:ssa ottelussa, joten kausi oli pisteellisesti hyvä.
Forsberg on pelannut aina vahvat play offit. Tästä hyvänä esimerkkinä oli kausi 1998-1999, jolloin hän voitti NHL:n play offien pistepörssin. Hän on osoittanut olevansa parhaimillaan tiukoissa paikoissa.
Stephene Yelle on ehkä Coloradon paras puolustava hyökkääjä, joka pelaa paljon alivoimaa ja on hyvä aloittaja. Runkosarjassa Yelle ylsi koviin aloitusvoittoprosentteihin, 56.38, jotka olivat Coloradon parhaat. Yelle on myös yllättävän taitava erikoistilanteiden mieheksi.

Coloradon tärkeimpiä laitahyökkääjiä ovat Milan Hejduk, Chris Drury, Alex Tanguay, Steve Reinprecht, Ville Nieminen ja Shjon Podein. Näistä Hejduk pelasi vahvan runkosarjan tekemällä maaliennätyksensä 41 maalia (79 pistettä).
Tanguay pelasi Sakicin ja Hejdukin kanssa samassa ketjussa paljon runkosarjassa ja tämä pysynee Coloradon ykkösketjuna myös play offeissa. Tanguay on nuori ja lupaava laitahyökkääjä, joka omaa hyvät kädet ja mainion pelisilmän. Tanguaykin teki oman piste-ennätyksensä tekemällä 77 pistettä.

Drury pelasi runkosarjassa jälleen paljon Peter Forsbergin kanssa ja hän teki 65 pistettä. Drury pelaa melko kovaa ja omaa Hejdukin tavoin "maalintekijän silmän".
"Suomalaisväriä" Coloradossa edustaa Ville Nieminen, joka pääsi hyvien esitysten jälkeen aina Coloradon kakkosketjuun Forsbergin ja Druryn kanssa. Nieminen painaa aina "sata lasissa", ei kunnioita ketään eikä väistä mitään. Nieminen on tyypillinen likaisten (mutta tärkeiden) maalien mies, joka tekee paljon maaleja kahden metrin päästä maalilta. Ville on myös yksi Coloradon parhaista kulmapelaajista, jonka yhtenä tehtänä on kaivaa kiekkoja kulmista keskushyökkääjä Forsbergille. Tulevat play offit ovat Niemisen ensimmäiset.
Coloradon parhaisiin alivoimapelaajiin lukeutuva Shjon Podein on erittäin tärkeä mies Avalanchelle. Podein on hyvä näkymättömissä, mutta tärkeissä asioissa joukkueen hyväksi, kuten kulmaväännöissä, maalinedustaväännöissä ja puolustuspelissä.
Podein lukeutuu joukkueen kokeneempaan kaartiin.

Neljännessä ketjussa pelaavat kovat Scott Parker ja Chris Dingman, mutta heidän jääaikansa tullee vähenemään play offien alkaessa. Molemmat tuovat pelatessaan pelotetta Coloradon muuten melko pienikokoiseen hyökkäykseen.
Keskushyökkääjä Dan Hinote oli Coloradon ahkerin taklaaja runkosarjassa 199:llä taklauksellaan.

Canucksien kaksi eniten pisteitä kerännyttä hyökkääjää Andrew Cassels ja Markus Näslund ovat loukkaantuneita. Kapteeni Näslundin loukkaantuminen oli valtava takaisku silloin hyvän pelihuumorin löytäneelle Canuckseille. Näslundin loukkaantuminen aiheutti joukkueen syöksykierteen, joka melkein maksoi Canuckseille play off paikan.
Cassels on näillä näkymin peleistä pois ainakin ensi viikkoon. Hän kävi luistelemassa viime sunnuntaina, mutta jalka ei vielä kestänyt. Ensi viikolla tilannetta katsotaan uudestaan ja on mahdollista, että Cassels ehtii vielä play offeihin mukaan. Casselsin edellinen play off ottelu on niinkin kaukaa kuin Hartfordista vuodelta 1992, jolloin Andrew oli 22-vuotias. Casselsin jättämä aukko on vaikea paikata, sillä hän oli joukkueen toiseksi paras aloittaja ja joukkueen "isähahmoja". Lisäksi Cassels teki loukkaantumisistaan (joita hänellä oli runkosarjassa kaksi) huolimatta Canucksien toiseksi eniten pisteitä.

Canucksien kaksi pelaamaan pystyvää runkohyökkääjää ovat Todd Bertuzzi ja Brendan Morrison. Molemmat pelasivat tällä kaudella uransa parasta kiekkoa ja kehittyivät paljon. Ykkösketjun keskushyökkääjä Morrison on Canucksien nopeimpia luistelijoita (voitti joukkueen sisäisessä taitokilpailussa nopeusluistelu osuuden), parhaimpia syöttäjiä, paras aloittaja (50.08) ja omaa yhden parhaista pelisilmistä. Canucksien menestys vaatii myös Morrisonin täydellisen onnistumisen.

Ykkösketjun vasempana laitana pelaava voimahyökkääjä Bertuzzi on isoksi mieheksi yllättävän taitava ja on parhaimmillaan tiukoissa paikoissa. Kun Canucks voitti play off paikkansa ratkaisevassa ottelussa Los Angelesin 3-2 jatkoajalla, Bertuzzi oli kentän paras pelaaja. Hänelläkään ei ole tilillään vielä yhtään play off ottelua, vaikka on pelannut NHL:ssä kuusi kautta. Bertuzzilla on nyt loistava paikka näyttää taitonsa myös play offeissa...

Canucksien nuoria, tulevaisuuden lupauksia ovat mm. Matt Cooke, Harold Druken, Peter Schaefer, Daniel ja Henrik Sedin, sekä Jarkko Ruutu.

Näistä Cooke on loistava taklaaja, joka häiritsee vastustajan pelinrakentelua ajamalla heidän puolustajiinsa tiukasti kiinni ja nopeana luistelijana peittää hyvin heidän syöttölinjansa. Cooke taklasi runkosarjassa Canucksien eniten, 198 kertaa.
Druken ratkaisi Los Angeles ottelun jatkoajalla ottelun toisella osumallaan ja hän onkin juuri nyt terävässä kunnossa. Druken on nopea ja omaa hyvän maalintekijän vainun. Tällä kaudella syntyi 15 maalia ja 15 syöttöä, eli 30 pistettä 55 pelissä. Viime kaudella Drukenilla oli Canucksien paras +/- tilasto, +14.
Schaefer on taitava käsistään ja hänkin on hyvä maalintekijä, mutta hänellä ei ole ehkä riittävästi voimaa tiukoissa play off väännöissä.

Sedinit pelasivat runkosarjan alun hyvin, mutta eivät jaksaneet pelata koko kautta samalla teholla. Daniel rikkoi tosin "rookie" kaudelle hyvän maalimäärän 20 maalia ja hän olikin Canucksien kolmanneksi eniten maaleja tehnyt pelaaja.
Sedineiden kanssa yritettiin peluuttaa paljon Trent Klattia ja Donald Brashearia, mutta aivan runkosarjan lopussa heidän kanssaan pelasi Bertuzzi, joka tuo ketjuun voiman lisäksi paljon taitoa. Tämä koostumus tullee pysymään myös play offeissa.
Suomalaisväriä Canucksiin tuo Jarkko Ruutu, joka agressiivisella, loppuunasti yrittävällä pelityylillään on saanut vähitellen Canucksien valmentajan Marc Crawfordin luottamuksen. Ruudun pelityyli sopii hyvin play offien kovaan tempoon ja siksi Ruudusta on varmasti Canuckseille paljon apua.

Kokeneet roolipelaajat Donald Brashear, Trent Klatt, Denis Pederson ja Mike Stapleton tuovat edes hieman play off kokemusta Canucksien nuoreen joukkueeseen. Näistä Klatilla on joukkueen eniten play off otteluja, mutta hänkään ei ole palannut urallaan kuin 56 ottelua, joissa on syntynyt 11 maalia.

Arvio Hyökkääjistä:

Selkeä etu Coloradon hyväksi. Canucksien hyökkääjät ovat yksinkertaisesti liian kokemattomia ja nuoria. Kokemuksen puutteesta kertoo hyvin se, että peräti seitsemällä Canucksin hyökkääjällä ei ole yhtä ainutta play off ottelua tilillään!
Coloradon hyökkääjillä on enemmän "syvyyttä" ja taitoa. Canucks voittaa ehkä fyysisyydessä, mutta jää niin kauas taidossa, että vertailun selvä voittaja on Colorado.

Valmennus:

Canucksin valmentajalle Marc Crawfordille Colorado on tuttu joukkue, sillä Crawford valmensi Coloradoa aikanaan kolme kautta. Crawford valmensi yhden kauden myös Coloradon edeltäjää Quebeciä.
Crawford on yksi NHL:n parhaimmista valmentajista, joka on saanut Canucksit pelaamaan iloista, hyökkäysvoittoista jääkiekkoa, puolustuspeliä unohtamatta. Canucks onkin menestynyt Crawfordin aikakaudella hyvin ja nostanut joka vuosi tasoaan.
Crawford ei ole suurimpia taktikkoja, eikä "pelin sisällä eläviä valmentajia", vaan hänen vahvuutensa on pelaajia lähellä olevassa, ihmismäisessä tyylissä ja kohtelussa. Tarvittaessa Crawford osaa olla ankara, jopa tiukka. Crawfordin kovimpina meriitteinä ovat Coloradon valmentaminen NHL:n mestariksi vuonna 1996 ja Team Kanadan valmentaminen ykkösvalmentajana Olympialaisissa Naganossa vuonna 1998. Crawford oli Team Kanadan kakkosvalmentajana (hopeaa) World Cupissa 1996.
Canucksien kakkosvalmentajina toimivat Jack Mcllhargey ja Mike Johnston.

Coloradon valmentaja Bob Hartley tuli Crawfordin seuraajaksi kun Crawford jätti Coloradon. Hartley peluuttaa joukkuettaan "puolustus ensin" systeemin mukaan, jossa keskushyökkääjät osallistuvat aktiivisesti puolustustehtäviinsä. Tämä tietenkin rajoittaa heidän hyökkäyskapasiteettiaan, mutta jos katsotaan esimerkiksi Joe Sakiciä - jonka puolustuspeli tällä kaudella on ollut parempaa kuin koskaan - huomaa, että koviin pisteisiin pelityyli ei vaikuta ratkaisevasti.
Hartleyn yksi esikuvista on Crawford, jota hän seurasi tarkoin ollessaan ennen NHL uraansa Coloradon farmijoukkueiden Cornvallin ja Hersheyn valmentajana.
Coloradon kakkosvalmentajina ovat Jacques Cloutier ja Bryan Trottier.

Arvio valmentajista:

Etu kokeneemmalle Crawfordille. Hartley osaa toimia Coloradon kovan materiaalin kanssa kuitenkin riittävän hyvin - mestaruus ei ratkea Hartleyn kokemattomuuteen.

erikoistilanteet:

Coloradolla oli runkosarjassa NHL:n paras ylivoimapeli vieraissa (24.4%), mutta kotona ylivoimapeliä ei osattu pelata riittävän yksinkertaisesti ja sijoitus kotona oli vasta 10:s (19.7%)

Ylivoimassa Coloradolla on tappavan tehokas koostumus. Puolustajista Hartley laittaa kentälle Bourquen ja Blaken, peliä pyörittävät Forsberg ja Sakic ja Hejduk tekee hyvällä prosentilla maaleja.
Sakic on avainroolissa. Hän voi joko laukoa itse (hänellä on maalivahtien silmissä ”laukaisupelote”) tai syöttää tarkan syötön vapaille miehille.
Viivalla Bourque ja/tai Blake joudutaan ottamaan tarkasti, koska molemmilla on hyvät laukaukset. Tämän sarjan ratkaisu saatetaan tehdä Coloradon ylivoimassa, sillä Canuckseilla on surkea alivoima.

Canucksien ylivoimatehot laskivat jyrkästi loppukaudesta kun Näslund ja Cassels loukkaantuivat.
Canucks teki runkosarjan lopussa 34:n ylivoiman aikana vain 4 ylivoimamaalia.
Vancouver pyörittää ylivoimaansa siten, että ykkösylivoimassa pelaavat puolustajina Jovanovski ja Berehovsky. Hyökkääjinä pelaavat Morrison, Bertuzzi ja joko Druken, Klatt tai Brashear (maskina). Kakkosylivoimassa ovat pelanneet Sedinit ja joko Klatt, Bertuzzi tai Brashear. Canucks fanit kaipaavat lisää ylivoimaminuutteja taitavalle Peter Schaeferille.
Canucksien ylivoiman tehokkuusprosentit laskivat jyrkästi loppukauden ”lamasta” johtuen ja kauden lopullinen ylivoimaprosentti oli 17.1%, jolla joukkue oli NHL:n 13:sta.

Canucks pyrkii ajamaan Royn ”syliin” isoilla ja vahvoilla hyökkääjillään kuten Brashear ja Bertuzzi. Mikäli nämä saavat ajaa vapaasti Royn eteen ja ”ylivoimamylly” saadan päälle, Roylle tulee vaikeuksia. Tässä tilanteessa katsotaan Adam Footen ja Rob Blaken fyysisyys.

Alivoimapelissä Colorado onnistui runkosarjan aikana vieraissa paremmin kuin kotonaan. Siinä kun vieraissa alivoiman tehokkuusprosentti oli 83,2%, kotona vastaava oli 82,2%. Alivoiman tehokkuus vieraissa perustui samaan luin ylivoimankin, yksinkertaisempaan pelaamiseen.
Mutta kokonaisuutena Coloradon alivoimatehokkuus ei ollut niin hyvää, mitä runkosarjamenestys antaisi ymmärtää. Coloradon alivoimaprosentti kokonaisuudessaan oli vain 82,7%, millä joukkue oli NHL:ssä vasta sijalla 19.

Coloradon alivoiman avainmiehet ovat Adam Foote ja Stephane Yelle, jotka molemmat ovat kärsineet tällä kaudella loukkaantumisista. Etenkin Footen pitkäaikainen poissaolo näkyy alivoimaprosenteissa. Nyt Foote on kunnossa ja luultavasti samalla kunnossa on Coloradon alivoimapelikin.
Mikäli Hartley haluaa, Coloradolla on laittaa alivoimaan kaksi erittäin hyvää fyysistä puolustajaa, Foote ja Rob Blake. Kolmas hyvä fyysinen alivoimapuolustaja on Greg deVries, joka on suuri ja vahva peruspuolustaja.
Hyökkääjistä Colorado peluuttaa alivoimalla Yelleä, Shjon Podeinia ja Dan Hinotea. Alivoimalla minuutteja keräävät myös tähtisentterit Joe Sakic ja Peter Forsberg.
Coloradon alivoimapelin onnistuminen on pitkälti kiinni silti maalivahti Patrick Roysta. Mikäli Roy päästää Canuckseja vastaan helppoja maaleja alivoimalla - niinkuin runkosarjassa luvattoman monta kertaa teki - ottelusarja tasoittuu huomattavasti.

Colorado pelaa alivoimaa paljon suurella neliöllä, missä avainmiehenä on joukkueen paras aloittaja Stephane Yelle (56.38%). Yellen rooli korostuu entisestään sellaisia joukkueita vastaan, missä pelaa kovan lyöntilaukauksen omaavia pelaajia, kuten St. Louis ja Dallas. Canuckseissa ei ketään aivan NHL:n parhainta laukojaa ole, mutta Öhlund, Jovanovski ja Berehowsky omaavat sellaiset laukaukset, että Yellen olisi onnistuttava aloitusvoitoissa myös play offeissa...
Maalin eteen ei vastustajan ole hauska tulla, siitä huolehtivat suurikokoiset ja vahvat Blake, Foote ja deVries. Podein on Coloradon parhaita pelin rikkojia, joka karvaa ylhäältä vastustajaan kiinni.

Canucksin alivoima ei ole toiminut kokonaisuudessaan ollenkaan runkosarjan aikana, sillä joukkue pelaa tilastojen mukaan NHL:n toiseksi huonointa alivoimaa kotonaan ja kokonaisuudessaan alivoima on ollut NHL:n kuudenneksi huonointa.
Canucksien alivoima oli täysin hukassa runkosarjan alussa ja vielä puolessa välissä, mutta runkosarjan lopussa joukkue oppi vihdoin pelaamaan omalla, tehokkaammalla tavallaan. Canucksin alivoiman tärkeimmät puolustajat ovat suuri ja vahva Murray Baron, joka torjuu kiekkoja melkein yhtä paljon kuin maalivahdit ja hänen parinaan usein pelaava Mattias Öhlund, joka pelaa erittäin varmasti.
Canucks pyörittää puolustajiaan alivoimalla enemmän kuin Colorado ja täten oikeastaan kaikki puolustajat saavat alivoimalla vastuuta.

Hyökkääjistä Canucksin eniten käytetyt alivoimahyökkääjät ovat joukkueen paras aloittaja Brendan Morrison, joukkueen ahkerin taklaaja Matt Cooke, sekä Peter Schaefer ja Todd Bertuzzi.
Terveenä ollessaan sekä Markus Näslund, että Andrew Cassels pelasivat myös paljon alivoimaa.

Canucksin alivoiman tukijalka on Brandan Morrison, jonka tehtäviin kuuluu Colorado sarjassa lukuisat aloitukset Coloradon Yellen, Sakicin ja Forsbergin kanssa. Morrisonin pitäisi pystyä vähintään 50%:n aloitusvoittoihin, jotta erikoistilanteissa olisi mahdollisuus pärjätä edes jotenkin. Mikäli Morrison häviää useita puolustuspään aloituksia alivoimalla, Coloradolle syntyy useita maalintekopaikkoja ja näitä Coloradon tasoinen joukkue ei usein hukkaa.

Canucks pyrkii ajamaan vastustajaan tiukasti kiinni jo siniviivalla ja yrittää näin estää Coloradon tappavan tehokkaan ”ylivoimamyllyn” pyörittämisen. Tässä tehtävässä Matt Cookelle lankeaa suuri vastuu ja hänen pitäisi kyetä estämään Avalanchen pystysyötöt ylös Canucksin siniviivalle liikkumisellaan.
Perusperiaatteena sarjassa on, että mitä enemmän Canucks ottaa jäähyjä, sitä varmemmin joukkue häviää. Colorado tekee kyllä tarvittavat maalit ylivoimallaan, mikäli Canucks sortuu jäähyihin.

Arvio erikoistilanteista:

Selkeä etu Coloradolle ylivoimapelin tehokkuuden ansiosta. Canucks sortuu jäähyihin taitavampaa Coloradoa vastaan ja Coloradon ylivoima tekee voittoihin tarvittavat maalit ylivoimallaan.

Play off kokemus:

Joukkueiden yksi tärkeimmistä ja suurimmista eroista tulee play off kokemuksesta. Siinä kun Coloradolla moni pelaaja on erittäin kokenut play off pelaaja, Canucksien nuoressa joukkueessa pelaa monia, joilla ei ole urallaan vielä yhtään play off ottelua takana. Monet kokeneemmatkin Canucks pelaajat ovat olleet mukana play off otteluissa useita vuosia sitten ja joukkueen nuorille pelaajille tämän kevään play off ottelut ovat ensimmäisiä urallaan.

Seuraavat tilastot ovat Canucksin kannalta korutonta kertomaa joukkueiden kokemuksesta; Coloradon joukkueen yhteenlaskettu play off otteluiden määrä on 1221 ottelua kun Canucksin vastaava on ainoastaan 227 ottelua. Coloradossa pelaa 10 pelaajaa, joilla on enemmän play off otteluita kuin Canucksin eniten play off otteluita omaavalla Trent Klatilla (56 ottelua). Canuckseissa pelaa 12 pelaajaa, jotka eivät ole koskaan pelanneet play offeissa. (mm. Bertuzzi ja Öhlund)
Canuckseista ainoastaan Essensa, Morrison, Pederson ja Berehowsky ovat pelanneet play offeissa viimeisten kolmen vuoden aikana...

Seuraavassa joukkueiden pelaajat ja heidän play off kokemuksensa:

VANCOUVER:
Trent Klatt 56, Murray Baron 44, Mike Stapleton 34, Ed Jovanovski 27, Denis Pederson 18, Bob Essensa 14, Drake Berehowsky 13, Brendan Morrison 10, Donald Brashear 8, Scott Lachance 3, Dan Cloutier 0, Mattias Ohlund 0, Brent Sopel 0, Harold Druken 0, Josh Holden 0, Daniel Sedin 0, Henrik Sedin 0, Matt Cooke 0, Jason Strudwick 0, Jarkko Ruutu 0, Todd Bertuzzi 0, Peter Schaefer 0.

Yhteensä: 227 play off ottelua.

COLORADO:
Patrick Roy 196, Ray Bourque 193, Dave Reid 100, Joe Sakic 93, Adam Foote 93, Shjon Podein 87, Peter Forsberg 85, Jon Klemm 72, Stephane Yelle 68, Rob Blake 57, Greg deVries 43, Chris Drury 36, Milan Hejduk 33, Eric Messier 23, Alex Tanguay 17, Martin Skoula 17, Bryan Muir 5, Nolan Pratt 3, Steven Reinprecht 0, Ville Nieminen 0, Dan Hinote 0, Scott Parker 0, Chris Dingman 0, David Aebischer 0.

Yhteensä: 1221 play off ottelua.

Loukkaantumiset:

Coloradon joukkue on sopivasti kunnossa play offien alkaessa, vaikka joukkue kärsikin avainpelaajien loukkaantumisista runkosarjassa.
Canuckseilla sensijaan loukkaantumistilanne on huomattavasti vakavampi. Joukkueen kapteeni ja paras pelaaja Markus Näslund on koko loppukauden sivussa ja joukkueen ykköskeskushyökkääjä Andrew Casselskin poissa ainakin ensi viikolle.

Seuraa heitä:

Colorado:

Joe Sakic:

Sakic pelasi viime vuonna huomattavasti ennakko-odotuksia heikommat play offit tehden ainoastaan kaksi maalia 17:sta ottelussa. Nyt joukkueen kapteenilta odotetaan huomattavasti suurempaa panosta, sillä hän pelasi ehkä kaikkien aikojen parhaimman runkosarjansa, tehden 54 maalia, 118 pistettä ja saaden +/- saldokseen +45.
Sakic on Coloradon eniten pelaava hyökkääjä, joka taistelee tällä kaudella tosissaan Hart-Trophystä.

Peter Forsberg:

Forsberg on suurten otteluiden mies. Hän oli viime kaudella Coloradon tehokkain pelaaja play offeissa ja yhtä hyvää peliä häneltä toivotaan nytkin. ”Foppa” pelaa aina sitä paremmin, mitä kovemmat panokset ovat kyseessä.
Forsberg on Coloradon avainpelaajia ja tuo ”Avseille” toisen huippukeskushyökkääjän ja sen myötä toisen huippuvaarallisen ketjun. Forsberg on erittäin monipuolinen ja tärkeä keskushyökkääjä, sillä hän tuo taitopelin lisäksi mukaan myös fyysisyyttä, jota Coloradolta hyökkäyksestä puuttuu.

Milan Hejduk:

Hejduk teki runkosarjassa 41 maalia ja 79 pistettä, mikä oli varmasti Coloradon johdollekin pienoinen yllätys. Hejduk on tärkeä osa Coloradon ylivoimapeliä. Hejdukilla on kova ja tarkka laukaus, mikä saattaa ratkaista otteluja Coloradon hyväksi.

Alex Tanguay:

Nuori huippulupaus oli Coloradon ykkösvaraus vuonna 1998 ja on jo nyt vakiinnuttanut paikkansa Coloradon ykkösketjusta Sakicin ja Hejdukin viereltä. Tanguay on erittäin taitava, hyvät kädet omaava hyökkääjä. Hänellä on suuri tulevaisuus..

Ville Nieminen:

Nieminen on ollut positiivinen yllätys tällä kaudella ja on ansainnut pelipaikkansa taistelemalla jokaisen tilanteen loppuun saakka.

Chris Drury:

Nuori Amerikkalaishyökkääjä pelasi jälleen paljon Peter Forsbergin kanssa ja pelasi tuttuun tapaansa hyvin. Drury on kuitenkin jäänyt hieman toisen huippulupauksen Hejdukin varjoon.
Drurykin on kärsinyt tällä kaudella loukkaantumisista. Hän loukkaantui juuri Vancouveria vastaan käydyssä ottelussa kun Canucksin nuori Matt Cooke taklasi häntä rajusti.

Raymond Bourque:

Puolustajalegenda oli tärkeä osa Coloradon ylivoimaa ja tasakenttiä jo viime kauden pöay offeissa, mutta nyt Bourquen odotetaan auttavan todenteolla Coloradoa Stanley Cupiin. Bourquelle mestaruuden soisi jos kenelle.

Rob Blake

Blake pelaa kovaa fyysistä peliä taklaamalla vastustajia ja on samalla hyökkäysten käynnistäjä. Mitä muuta puolustajalta voi vaatia? Blaken toivotaan olevan se "puuttuva palanen", joka tuo Stanley Cupin Coloradoon. Blake on yksi NHL:n parhaimmista puolustajista.
Bleke tullee pelaamaan erittäin paljon, ainakin mikäli otteluista tulee tasaisia.

Adam Foote:

Foote on taistelija ja todella hyvä mies-miestä vastaan pelaaja. Hän taklaa, varjostaa, pelaa kovaa ja tukee hyökkäyksiä. Foote on Coloradolle elintärkeä puolustaja, sillä kovia, fyysisiä peruspuolustajia Coloradollakaan ei liikaa ole ja Foote on yksi NHL:n parhaista.

Patrick Roy:

Todellinen play off maalivahti on päästänyt runkosarjassa helppoja maaleja, mutta play offit ovat eri asia. Roy on varmasti erittäin tarkkana ja haluaa voittaa mestaruuden Bourquelle. Kokenut huippumaalivahti, joka takaa Coloradolle turvallisen ja varman maalivahtipelin.

Canucks:

Todd Bertuzzi:

On mielenkiintoista nähdä, kuinka Bertuzzin kova, fyysinen pelityyli sopii play offeihin. Bertuzzi on Canucksien ainoa "game breaker", joka pystyy omalla pelipanoksellaan kääntämään otteluita Canucksien eduksi. Tälläiseksi "pelin kääntämiseksi" saattaa riittää vaikka yksi kunnon taklaus. Nyt taklauksiakaan ei enää tarvitse säästellä kuten runkosarjassa.

Matt Cooke:

Cooke muistuttaa hyvin paljon toista Canucksien takavuosien hyökkääjää Mike Pecaa. Cookekin on pieni kokoinen, hyvin taklaava ja loppuun asti yrittävä hyökkääjä, mutta hän pelaa Pecasta poiketen laidalla. Cooke tappaa jäähyjä, estää vastustajan pelinrakentelua ja kaivaa kiekkoja kulmissa. Cooke omaa myös kohtalaisen hyökkäyskäsityksen, vaikka maalihanat ovat olleetkin tällä kaudella hieman tukossa.

Trent Klatt:

Joukkueen kokeneempiin hyökkääjiin kuuluva Klatt pelaa kovaa fyysistä peliä ja antaa tietynlaista esimerkkiä Canucksien kokemattomalle joukkueelle. Klatt on todellinen joukkuepelaaja ja hänen taistelunsa on usein tarttunut myös muihin Canucks pelaajiin.
"Klatter" on Canucksin paras karvaaja.

Brendan Morrison:

Morrison, joka on Canucksin nopeimpia luistelijoita, on myös joukkueen paras aloittaja ja paras puolustava hyökkääjä. Hän on kehittynyt tällä kaudella erittäin paljon pelaajasta, jolla oli aikaisemmin pelkkä hyökkäyskäsitys, pelaajaksi joka on sisäistänyt myös puolustuspelin tärkeyden. Morrison pelaa paljon niin yli- kuin alivoimaakin ja tietysti tasakentällisin. On mielenkiintoista nähdä, millainen Morrisonin urasta on tulossa.

Ed Jovanovski:

Jovanovski on ollut yksi NHL:n parhaista puolustajista tällä kaudella tekemällä oman ennätyksensä pisteissä ja ollen samalla erittäin kova fyysinen pelaaja.
Hän on pystynyt hyökkäämään ja tukemaan hyökkäyksiä edelliskausia paremmin, sillä on saanut pelata paljon Scott Lachancen kanssa, joka on hyvä puolustava puolustaja. Jovanovskin luistelu on kehittynyt huomattavasti aikaisemmista vuosista.

Mattias Öhlund:

Öhlund on kärsinyt paljon loukkaantumisista, eikä hän ole kehittynyt vielä niihin saappaisiin, mitä Canucksin valmennusjohto häneltä odottaa. Hän on kuitenkin jälleen kerran pelannut Canucksin eniten, joten valmennusjohto luottaa häneen kuin vuoreen. Öhlund tekeekin erittäin vähän virheitä.
On mielenkiintoista nähdä myös Öhlundin play off otteluita...

Murray Baron:

Baronin kova, fyysinen ja joukkueen puolesta uhrautuva peli tuo mieleen toisen Canucksin takavuosien huippupuolustajan Harold Snepstsin. Baronin rooli korostuu entisestään play offien kovassa väännössä ja todennäköisesti hänen peliaikansa lisääntyy.
Baronilla on merkittävä rooli Canucksin alivoimalla maalin edessä.

Arvio sarjasta:

Colorado kääntää sarjan voitokseen enemmän syvyyttä ja kokemusta omaavana joukkueena. Coloradon tähdet tekevät voittoihin tarvittavat maalit ylivoimalla ja puolustus Royn johdolla pitää Canucksin maalinteon vaikeudesta kärsineen hyökkäyksen aisoissa.
Loukkaantumisista kärsivä Canucks kyllä taistelee hurjasti, mutta ei voi paremmalleen mitään. Colorado jatkoon voitoin 4-2.

» Lähetä palautetta toimitukselle