Maalivahdit
Eetu Laurikainen
Nuori ja lahjakas Laurikainen yllätti varmasti monet kiekkofanit tämän kauden esityksillään. Mies oli runkosarjassa koko liigan torjuntaprosenttitilastossa toinen häviten ainoastaan Tapparan Juha Metsolalle. Neljä nollapeliä debyyttikaudella on loistava tulos, vaikkakin pudotuspeleissä kokemattomuus näkyikin Laurikaisen otteissa.
Jani Nieminen
Todelliseksi pannukakuksi mennyt alkukausi ei antanut odottaa liikoja loppukaudeksi. Kuitenkin Nieminen nosti yhdessä muun joukkueen kanssa tasoaan torjuen tärkeitä voittoja. Vaikea alkukausi vaihtui rentoon ja rutiininomaiseen pelaamiseen. Niin sanotut helpot maalit jätettiin syyskaudella joulupukin lahjasäkkiin, sillä tilastoihin kirjattiin myös kaksi nollapeliä.
Puolustajat
Jere Seppälä
Viime kausi antoi odottaa tälle kaudelle paljon nuorelta Jere Seppälältä. Tämä kausi oli kuitenkin erittäin vaikea Seppälälle, sillä pelin taso vaihteli miehellä liian paljon. Helppoja kiekonmenetyksiä sekä turhaa hätäilyä omalla puolustusalueella. Nuorella Seppälällä oli vaikeuksia pysyä jopa pelaavassa kokoonpanossa, joten hän joutui hakemaan vauhtia myös Mestiksestä Kiekko-Vantaan riveissä.
Otso Rantakari
Tulokkaiden pistepörssin voitto, ylivoimaspesialisti, puolustajien pistepörssin seitsemäs.. Näihin voidaan kiteyttää Rantakarin kausi. Ehdottomasti Bluesin yksi suurimmista onnistujista - varsinkin puolustuspäässä. Nosti tasoaan kevätkaudelle hoitaen myös tonttinsa omalla puolustusalueella.
Mikko Kuukka
Alkukaudesta selkeästi pirtein Blues-puolustaja, kuitenkin kevät oli miehelle tasapaksua suorittamista. Jäi selkeästi nuorempien puolustajien varjoon, mutta oli kuitenkin todella tärkeä palanen espoolaisten kapeassa puolustuksessa. Kokenut Kuukka oli kuitenkin Bluesin tehotilastoissa ykkönen lukemin +15.
Ryan O'Connor
Alkukaudesta pisteilläkin herkutellut kanadalaispuolustaja hiipui pisteiden valossa loppukautta kohden. Hoiti kuitenkin oman tonttinsa mallikkaasti, vaikka pieniä aivopieruja sekä lipsahduksia sattuikin. Taisteli pitkin kautta kynsin hampain peliajastaan, mikä myös näkyi O'Connorin otteissa hermoilulla ja turhilla paniikkinappulan painamisilla.
Victor Westermarck
Koko kauden Espoon ja Vantaan väliä ajellut Westermarck oli todellinen tuuliviiri espoolaisten puolustuksessa. Jonakin iltana Westermarck oli maalinedustan isäntä ja ulosheittäjä, mutta seuraavana iltana otteissa näkyi selkeätä hermoilua ja laiskuutta. Miehen vahvuutena on iso koko, mutta ajoittain tätä vahvuutta ei ole käytetty lainkaan hyväksi. Hyökkäyspäässä mieheltä on nähty todella vahvoja nousuja, joista on auennut vaarallisia maalipaikkoja.
Niklas Tikkinen
Perusvarmaa suorittamista läpi kauden. Oli ajoittain todella näkymätön, mutta hoiti oman tonttinsa varmasti ja ammattitaidolla. Hyökkäyspäässä ei esittänyt juurikaan mitään, vaikkakin mahdollisuuksia olisikin ollut nousta maalineduskahinoihin mukaan.
Kalle Kaijomaa
Alkukausi meni pipariksi loukkaantumisen takia. Loppukaudesta nousi joukkueensa mukana paremmin esille, sillä miehelle annettiin myös paljon vastuuta kakkosylivoimassa. Oli harvoja Blues-puolustajia, joiden tehotilasto oli plussan puolella.
Olli Malmivaara
Pelasi alkukaudesta todella vaihtelevasti. Loppukauden pilasi ikävä loukkaantuminen, jonka takia mies oli sivussa puolet kevätkaudesta. Malmivaaran kaltaista kokenutta puolustajaa Blues olisi kaivannut pudotuspeleissä.
Hyökkääjät
Timi Lahtinen
Debyyttikausi meni samantyylisesti kuin Westermarckilla. Ajelua Espoon ja Vantaan välillä, kuitenkin väläytteli vauhtiaan ja käsiään saaden valmennusjohdolta näytönpaikan. Ensi kaudella nuorelta mieheltä odotetaan varmasti jo paljon enemmän.
Robert Rooba
Fyysistä peliä läpi kauden esittänyt Rooba oli yksi Bluesin positiivisimmista yllätyksistä. Loukkaantumisen jälkeen mies haki vauhtia Mestiksestä, mutta oli loppukauden ajan Bluesin avainpelaajistoa.
Stefano Giliati
Todellinen painajaismainen kausi Giliatille. Todella epätasaista suorittamista, joka myös näkyi välillä erittäin tyhminä rangaistuksina. Miehen otteissa paistoi välillä selkeä tyytymättömyys joukkueensa sekä omaan suorittamiseen. Lisäksi isona miinuksena annettanee miehen yksinyrittäminen, sillä kiekon lainaaminen muille oli välillä todella vaikeaa.
Jari Sailio
Yksi Tapiolan Daltoneista, joihin kuuluu Sailion lisäksi Siim Liivik sekä Stefano Giliati. Oli todella pirteä ilmestys Bluesin pelaajistossa. Aiheutti hämminkiä kovilla taklauksillaan sekä pienellä provosoimisellaan. Pelasi välillä todella pitkiä vaihtoja, mutta painoi eteenpäin kuin mikäkin duracell-pupu.
Ville Korhonen
Alkukaudesta todella isoja pisteitä tehnyt Korhonen hiipui loppukautta kohden. Oli välillä todella pimennossa, eikä aina ollutkaan varmuutta onko mies edes pelaavassa kokoonpanossa. Jaksoi kuitenkin taistella tilanteen kuin tilanteen loppuun asti sekä oli todella nälkäinen maalinedustalla hakkaamassa kiekkoja sisään.
Miro Aaltonen
Piristyi alkukaudesta selkeästi tehden tärkeitä osumia joukkueelleen. Aaltosesta odotetaan seuraavaan Pohjois-Amerikkaan lähtijää. Tämän kauden näytöille kuitenkin paikan saaminen voi olla hankalaa. Pirteä jalkainen nuori espoolainen kaipaa pelaamiseensa rutkasti lisää fyysisyyttä ja rutiinia.
Kai Kantola
Alkukaudesta maaleja illasta toiseen paukutelleen Kantolan kausi meni useiden loukkaantumisten takia täysin penkin alle. Sairasosastolta paluun jälkeen miehen otteissa oli nähtävissä selkeää kankeutta. Pirteän alkukauden jälkeen miehen paikka oli välillä popcorn-osastolla.
Artem Iossafov
Suurimman osan kaudestaan Mestiksessä pelannut Iossafov ei päässyt esittämään omia vahvuuksiaan liigatasolla. Vauhtia riitti, mutta aivot eivät ehtineet jalkojen mukana. Kaipaa selkeää fyysisyyden ja rutiinitason nostamista. Ei ole välttämättä liigatason pelaaja.
Roope Talaja
Alivoimalla tärkeää työtä tehnyt Talaja onnistui myös hyökkäyssuuntaan pelatessa. Pirteän kauden sotki loppukauden loukkaantuminen, eikä miehen yritys tulla takaisin tositoimiin pudotuspeleihin onnistunut, vaan miehen paketti ei kestänyt lainkaan.
Ilmari Pitkänen
Joulutauolla Blues ja SaiPa kävivät vaihtokauppaa, jossa Valtteri Virkkunen vaihtui Espoossa Ilmari Pitkäseen. Paluu Espooseen ei kuitenkaan ollut loistelias. Miehen otteet olivat todella pahasti ailahtelevia, jonka seurauksena Pitkänen ei mahtunut edes Bluesin pelaavaan kokoonpanoon. Sai kuitenkin kaksi itseluottamukselle tärkeää osumaa sinipaidoissa.
Jussi Makkonen
Ehkä suurin pettymys Bluesin hyökkääjistössä, vaikkakin pisteitä kertyi pussiin mukavasti. Loukkaantuminen sotki Makkosen kautta, eikä miehen otteissa ollut samanlaista terävyyttä kuin aiemmilla kausillaan.
Peter Tiivola
Läpikauden nelosketjussa ahkeroinut Tiivola pelasi tasapaksun kauden. Ei väläytellyt osaamistaan, muttei tehnyt kuitenkaan suuriakaan virheitä. Maalisarake näyttää kuitenkin nollaa, joten tähän ei voi olla kukaan tyytyväinen.
Kim Hirschovits
Runkosarjan pistepörssin voittajaksi noussut Hirschovits oli selkeä johtaja Bluesissa. Ilman Hirschovitsin suurta panostusta joukkueensa eteen ei Espoossa oltaisi pelattu pudotuspelejä tänä keväänä. Kova keväinen rutistus näkyi kuitenkin pudotuspeleissä, joissa mies hyytyi täysin. Tärkeät pisteet, joita nähtiin runkosarjassa, jäivät myös runkosarjaan.
Siim Liivik
Alkukaudesta todella varovaista ja näkymätöntä peliä. Heräsi kuitenkin joulutauon jälkeen, jolloin vanha kunnon Liivik oli vauhdissa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita nähtiin pitkin kevättä, sekä pisteitäkin kertyi mukavasti. Oli myös todella tärkeä palanen Bluesin tehokkaassa ylivoimassa.
Bracken Kearns
Kanadalaisesta ei odotettu mitään pistehirmua, eikä hän sitä myöskään ollut. Alkukaudesta oli vaikeaa ja sopeutuminen suomalaiseen pelikulttuuriin oli hankalaa. Nosti kuitenkin selkeästi tasoaan pitkin kautta sekä teki todella tärkeitä pisteitä joukkueelleen.
Bluesista kesken kauden poistuivat Antonin Honejsek, Nico Aaltonen, Petr Zamorsky sekä Valtteri Virkkunen.